Miten unohtaa elämän rakkaus?

[ooooo]

Olin varattu ja olin huonossa suhteessa. Tapasimme baarissa ja oli sellainen ensisilmäyksellä ihastuminen. Tein vaan kaikki virheet siinä. Laitoin viestiä seuraavana aamuna jne. mies sanoi että kiinnostaisin jos ei olisi lapsia tai en olisi varattu. Paska tsäkä. Itse menin ihastumaan. Nähtiin siis pari kertaa baarin jälkeen. Mutta silti. Nykyään mies varattu itse. Olen edelleen mieheni kanssa yhdessä vaikka tuntuu ettei tämä ole oikea suhde tai oikea minulle.

 

["vieras"]

oleppa saattanut elämäsi solmuun.

 

[o_O]

joo.. mä kans mietein et miten tuo mies nyt sitten on "elämäsi rakkaus?" ihanko tolleen noin baarissa rakastuit?

 

[o_O]

..vai tajusinko mä tän jutun ny ihan väärin?

 

[ooooo]

Niin, no mistä niitä sitten tapaa? Voiko tuosta päästä yli? Mieheni on siis hyvä isä ja osallistuva silloin kun kotona. On vaan kovin työkeskeinen eikä osaa keskustela ongelmista tai ota minua juurikaan huomioon.

 

[ooooo]

ja olisi se aika paskaa erota ja tajuta miten hyvästä? miehestä erosin ja kaivata sitten takaisin.

 

[o_O]

no kyllä voi päästä yli :'D ja eiks se mies sanonu, et jos sä et ois varattu, ja jos sulla ei ois lapsia? jos sä lemppaat miehes, nii mihis sä ne lapset laitat?

 

[ooooo]

Miten pääsee yli? En mä sitä päivittäin ajattele. Välillä iskee vaan ajatuksiin ja silloin tulee surkeus. Tämä sattui olemaan vaan ulkonäöllisesti mun ihannemies ja muutenkin tosi mukava ja huomaavainen mitä oma mieheni ei ole. Minulla taipumus tälläisiin "hyväksikäyttäviin" miehiin jotka kohtelevat huonosti.

 

[o_O]

eteenpäin elämällä.. ja mä en millään jaksa uskoa, että sä siihen oot rakastunut ja eiköhän noita miehiä oo maailma täynnä. jos se sun miehes kohtelee sua huonosti, nii ei sitä suhdetta sitten kannata jatkaa?, ja vaikka sitä miestäs tuliski ikävä, nii kannattaa muistuttaa itteensä aina siitä miten se sua kohteli. Mut toi mua kyllä edelleenki mietityttää, että mihin sä aiot lapses laittaa että kelpaisit tälle "muutenkin tosi mukavalle ja huomaavaiselle" miehelle?

 

[fortunate]

eteenpäin elämällä.. ja mä en millään jaksa uskoa, että sä siihen oot rakastunut ja eiköhän noita miehiä oo maailma täynnä. jos se sun miehes kohtelee sua huonosti, nii ei sitä suhdetta sitten kannata jatkaa?, ja vaikka sitä miestäs tuliski ikävä, nii kannattaa muistuttaa itteensä aina siitä miten se sua kohteli. Mut toi mua kyllä edelleenki mietityttää, että mihin sä aiot lapses laittaa että kelpaisit tälle "muutenkin tosi mukavalle ja huomaavaiselle" miehelle?

Aika harva muuten on baarissa mukava ja huomaavainen, eli taisi tosiaan joku valioluokan sonni olla kyseessä ap:n tapauksessa.

 

[vihreämpää joo]

Miten pääsee yli? En mä sitä päivittäin ajattele. Välillä iskee vaan ajatuksiin ja silloin tulee surkeus. Tämä sattui olemaan vaan ulkonäöllisesti mun ihannemies ja muutenkin tosi mukava ja huomaavainen mitä oma mieheni ei ole. Minulla taipumus tälläisiin "hyväksikäyttäviin" miehiin jotka kohtelevat huonosti.

Usko pois, sinä et voi tietää miten tuo "elämäsi rakkaus" kohtelisi sinua vaikka kahden vuoden päästä. Ei sinun nykyinenkään miehesi varmaan kohdellut sinua ensirakkauden huumassa samalla tavalla kuin nyt. Täydellistä miestä on todella vaikea löytää. Minä olen mielestäni naimisissa elämäni suuren rakkauden kanssa, vaikka moni täällä varmaan huutaisi: "jätä se sika", jos kertoisin niistä asioista, jotka harmittavat minua meidän parisuhteessa Ihastuin mieheeni ensisilmäyksellä, mutta minä olin vapaa ja hän oli vapaa, eikä minulla ollut mitään semmoista tilannetta elämässä, että olisin halunnut päästä pakoon jotain ongelmaa tms. Se on aina huono lähtökohta, jos ihastuu silloin kun entinen suhde harmittaa. Silloin saattaa kaikki näyttää paremmalta kuin todellisuudessa onkaan. Minun mieheni ei huomioi minua kuuden vuoden jälkeen enää niin paljon kuin suhteen alussa, ei panosta läheisyyteen ja hellyyteen vaikka alkuun piti siitä kovasti. Seksielämä on edelleen voimissaan, mutta muu fyysinen läheisyys loppunut lähes täysin. Mieheni kohtelee minua kuitenkin aina kunnioittavasti ja viihdymme toistemme seurassa. Sinulle Ap tällainen suhde ehkä olisi väljähtynyt ja haluaisit jotakin muuta. Unohda kuvitelma "suuresta rakkaudesta" ja näe vaivaa nykyisen parisuhteesi kanssa, olet sen velkaa myös lapsillesi!

 

[o_O]

Aika harva muuten on baarissa mukava ja huomaavainen, eli taisi tosiaan joku valioluokan sonni olla kyseessä ap:n tapauksessa.

Nimenomaan

 

[heiii]

naisilla joilla on taipumusta retkahtaa hyväksikäyttäjiin, on myös taipumusta nimittää rakkaudeksi mitä tahansa seuraavan hyväksikäyttäjäkandidaatin suoltamaa puppua. Etkös ap sitä tiedä?

Ja oikeasti, Jenny T. on yleensä aina oikeessa. Niin nytkin...

Mene ja laita mies antamaan sitä huomiota. Olet lapsille velkaa kaikenlaista, myös äidin joka alistuu vaihteeksi johonkin järkevämpään kuin jahtaamaan päiväunelmiaan. Pitää haaveilla jostain mikä kestää päivänvaloa muutenkin kuin silmät kiinni. Ja sitten pitää tehdä työtä niiden järkevien haaveiden toteuttamiseksi.

Olet oikeutettu vaatimaan parempaa kohtelua tässä ja nyt, muttet välttämättäkään etsimään sitä muualta. Vaikkei puhuttaisi nyt siitä, että hyväksikäytettävä nainen todennäköisesti ei parempaa kohtelua etsimällä löydä. Pitää opetella ensin pitämään ne jalat maassa.

 

["vieras"]

Hieno ihminen olet. Rutiset suhteessa, että kuinka paskaa kaikki on, mutta sitten ei voi lähteä, koska ei tiedä sattuisiko mitään parempaa kohdalle. Ei tuollainen ihminen ansaitse mitään parempaa.

 

[ap..]

[QUOTE="vieras";25118057]Hieno ihminen olet. Rutiset suhteessa, että kuinka paskaa kaikki on, mutta sitten ei voi lähteä, koska ei tiedä sattuisiko mitään parempaa kohdalle. Ei tuollainen ihminen ansaitse mitään parempaa.[/QUOTE]

No ei se niin helppoa ole. Jos oma jaksaminen lasten kanssa yksin on mietinnässä.

 

["vieras"]

No ei se niin helppoa ole. Jos oma jaksaminen lasten kanssa yksin on mietinnässä.

No sitten lasten huoltajuus ja asuminen puoliksi. Asenne kyllä kuulostaa jo valmiiksi niin epärealistiselta ja katkeralta, että en povaa onnea siitäkään ratkaisusta.Kannattaa miettiä nykyisyyttä menneisyyden kautta, että mikä jäänyt hiertämään, jos ei osaa olla tyytyväinen mihinkään. Onko teini-iässä ollut itsetuntovaikeuksia tai kokematta jääneitä kokemuksia ym.

 

[Gloria]

Elämän rakkaus? Tarkista termisi. Mitä rakkautta siinä on, että "ehkä kiinnostaisi, jos olisit tällainen, tuommoinen ja niin edelleen, tuuli puhaltaisi 4m/s lounaasta ja hifk voittaisi illan pelin."

Jos olit jo silloin (kauankin sitten?) sitä mieltä, että olet huonossa suhteessa, ja olet edelleen sitä mieltä, niin varmaan sille asialle pitäisi sitten tehdä jotain.

Hyvin sanottu!

Ja ap:lle, eroa nyt ensin siitä miehestäsi ja rakastu sitten (uudelleen) johonkin toiseen.

 

[Kepsis]

Elämän rakkaus? Tarkista termisi. Mitä rakkautta siinä on, että "ehkä kiinnostaisi, jos olisit tällainen, tuommoinen ja niin edelleen, tuuli puhaltaisi 4m/s lounaasta ja hifk voittaisi illan pelin."

Jos olit jo silloin (kauankin sitten?) sitä mieltä, että olet huonossa suhteessa, ja olet edelleen sitä mieltä, niin varmaan sille asialle pitäisi sitten tehdä jotain.

ei voisi peesata enää enempää...

 

[Kepsis]

Aika harva muuten on baarissa mukava ja huomaavainen, eli taisi tosiaan joku valioluokan sonni olla kyseessä ap:n tapauksessa.

hyh miten ihanaa sarkasmia

 

[ap..]

[QUOTE="vieras";25118086]No sitten lasten huoltajuus ja asuminen puoliksi. Asenne kyllä kuulostaa jo valmiiksi niin epärealistiselta ja katkeralta, että en povaa onnea siitäkään ratkaisusta.Kannattaa miettiä nykyisyyttä menneisyyden kautta, että mikä jäänyt hiertämään, jos ei osaa olla tyytyväinen mihinkään. Onko teini-iässä ollut itsetuntovaikeuksia tai kokematta jääneitä kokemuksia ym.[/QUOTE]

Teini-iässä oli itsetuntovaikeuksia ja vaikeuksia kotona ja koulussa eristäytymistä ja koulukiusaamista (henkistä). Myös työpaikkakiusattu olen ollut. Tuntuu ettei seurassani viihdytä ja minua ei kutsuta muiden juttuihin mukaan. Mutta koko ajan olen jo vuosia työstänyt ongelmiani. Enää en ajattele kiusaamista.

Teini-iästä lähtien olen ollut koulun/työn jälkeen yksin ilman sosiaalisia suhteita.

lasten asuminen puoliksi aivan mahdotonta toteuttaa, koska, mies tekee eri kaupungissa töitä. Tulee vasta illalla myöhään kotiin. Ei millään pienet lapset voi olla yksin kotona. Itse en voi muuttaa miehen työkaupunkiin, koska työpaikka vaihtuisi ja sieltä en tunne oikein ketään muuta kuin sisarukseni jolla oma elämä ja perhe.
Ei elämä ole aina helppoa. Mun elämä mennyt aivan eri tavalla kuin mitä ajattelin joskus.

olen ajatellut, että tuo "toinen" mies ei ollut tarpeeksi kiinnostunut minusta jostain syystä. Sanoi myös että olen liian epävakaa hänelle. En tiedä mitä tarkoitti enkä kysynyt, oli loukkaavaa minusta.
Silti en saa tätä toisen miehen haamua pois päästäni. =(

 

["vieras"]

Taidan tietää tunteen... Itse ihastuin jo kymmenen vuotta sitten erääseen mieheen ja hänkin minuun. Molemmat olimme naimisissa, minä edelleen saman miehen kanssa. Mies erosi silloisesta vaimostaan muutama vuosi sitten ja muutti kauaksi.

Itse en vieläkään ole unohtanut häntä vaikka en kolmeen vuoteen ole häntä oikeastaan nähnytkään. Joka ikinen aamu ja joka ikinen ilta vieläkin ajattelen häntä. Hän on ainut mies ketä koskaan olen rakastanut.

Joskus mietin että olisipa niin että kun vain päättää olla ajattelematta niin se onnistuisi. Tiedän etten koskaan unohda häntä.

 

["vieras"]

Teini-iässä oli itsetuntovaikeuksia ja vaikeuksia kotona ja koulussa eristäytymistä ja koulukiusaamista (henkistä). Myös työpaikkakiusattu olen ollut. Tuntuu ettei seurassani viihdytä ja minua ei kutsuta muiden juttuihin mukaan. Mutta koko ajan olen jo vuosia työstänyt ongelmiani. Enää en ajattele kiusaamista.

Teini-iästä lähtien olen ollut koulun/työn jälkeen yksin ilman sosiaalisia suhteita.

lasten asuminen puoliksi aivan mahdotonta toteuttaa, koska, mies tekee eri kaupungissa töitä. Tulee vasta illalla myöhään kotiin. Ei millään pienet lapset voi olla yksin kotona. Itse en voi muuttaa miehen työkaupunkiin, koska työpaikka vaihtuisi ja sieltä en tunne oikein ketään muuta kuin sisarukseni jolla oma elämä ja perhe.
Ei elämä ole aina helppoa. Mun elämä mennyt aivan eri tavalla kuin mitä ajattelin joskus.

olen ajatellut, että tuo "toinen" mies ei ollut tarpeeksi kiinnostunut minusta jostain syystä. Sanoi myös että olen liian epävakaa hänelle. En tiedä mitä tarkoitti enkä kysynyt, oli loukkaavaa minusta.
Silti en saa tätä toisen miehen haamua pois päästäni. =(

Tässä on paljon vakavammista asioista kyse, kuin mitättömästä ihastuksesta. Ilmeisesti latasit tähän tilanteeseen niin paljon muiden ongelmien vuoksi, että siksi mies jäi mieleen erityisesti. Jos realistisesti ajattelet asiaa, niin ei siitä olisi mitään tullut eikä siinä mitään edes ollut. Ehkä se on sinulle vain henkistä pakoa. Minusta tuntuu, että olisi syytä käsitellä kaikkia juttuja ihan ammattilaisen luona, koska et ole niistä ylitse oikeasti päässyt. Sellaisessa tilanteessa ei kannata elää tekemättä mitään, että tuntuu, että koko elämässä ei ole iloa.

 

[ap..]

Todellakin olen tehnyt koko ajan töitä itseni kanssa. Myös parisuhteeseen olen kysynyt neuvoja ammattilaiselta. Se tuntuu turhalta, koska hän ei voi oikein auttaa. Itse en osaa sanoa mikä tällä hetkellä parasta minulle.
Sanon myös miehelle mikä minua suhteessa turhauttaa, mutta en tiedä ymmärtääkö täysin. On jotain asioita parantanut mutta ei tietenkään kaikkia. En tiedä onko vika minussa ja olenko joku narsisti?
Itselläni tarve miellyttää toisia. Juontaa lapsuudesta.
Tällä hetkellä elän tosiaan aika ilotonta elämää päivä kerrallaan. =/

 

[mietin vieläkin tätä]

eipä taida monellakaan niin hyvin olla, että puoliso ottaisi kaiken onkeensa, mitä sille sanoo. Sillä kun on omat hyvät ja huonot syynsä olla semmoinen kuin on. Musta vaikuttaa, että olet käpertynyt itseesi. Rakasta miestä, vaikkei se olekaan sitä täysin ansainnut. Mieti mitä se tarvitsee, ja mitä itse tarvitset. Nyt vaikutat miettivän lähinnä sitä, mitä haluat. Ja jos aikuinen miettii vain mitä hän haluaa, niin lapsi ei saa sitä mitä tarvitsee. Niinkuin vaikkapa vakaat olot.

 

[Sanna80]

Jos olit jo silloin (kauankin sitten?) sitä mieltä, että olet huonossa suhteessa, ja olet edelleen sitä mieltä, niin varmaan sille asialle pitäisi sitten tehdä jotain.

No PEESI!!

Eka entisestä paskasta eroon ja sit rakentamaan uutta. Ja hei, jos te ootte tavannu pari kertaa ni ei nyt "elämäsi rakkaudesta" todellakaan vielä voi puhua. Ihastus ehkä, mutta rakkaus on jotain mikä syttyy vasta pidemmän suhteen aikana...