Julkisuudesta

Miksi yksityisyys on tavoiteltava arvo sinänsä?
Miksi se on arvokkaampi kuin vaikkapa kaksituisuus tai sukulaisuus tai kyläläisyys?

Ei yksityisyyttä tarvitse tavoitella, se vain on, ja jos sitä ei halua, siitä joutuu erikseen luopumaan. Paitsi lasten kohdalla, jos vahhemmat päättää lasten puolesta luopuvansa heidän yksityisyydestään. Tuo onkin mun mielestä väärin, sillä jokaisen pitäisi saada päättää siitä itse, samoin kun esim. uskonnostaan.

Ja itse nyt olen käsittänyt tässä yksityisyyden vastakohtana nimenomaan julkisuuden, en parsuhdetta tai sukulaissuhteita.

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että Mummeliisa ei käy täysillä ja varmaankin vaihdevuodet vielä sekoittaa entisestään.

 

[QUOTE="...";25032487]Kenellä unohtuu? Huonot asiat muistetaan aina.[/QUOTE]
Tai ne voidaan kaivaa esiin sopivan tilaisuuden tullen.

Minusta esim. lasten asioista julkisesti kirjoittaminen on kyseenalaista. Nekin kun voidaan aina kaivaa esiin, kiusaamistarkoituksessa tai muuten. Aikuinen tekee päätöksen, että lapsi menettää yksityisyytensä.

 

Tai ne voidaan kaivaa esiin sopivan tilaisuuden tullen.

Minusta esim. lasten asioista julkisesti kirjoittaminen on kyseenalaista. Nekin kun voidaan aina kaivaa esiin, kiusaamistarkoituksessa tai muuten. Aikuinen tekee päätöksen, että lapsi menettää yksityisyytensä.

aivan!

 

Mutta silti elät lasitalossa, kun et voi enää itse päättää milloin näyt ja milloin et, kun koko elämäsi on julkista. Vaikka koet että et paljastu, niin olemalla avoin kaikissa tekemisissään joutuu niitä myös väistämättä selittelemään ja peruselemaan muille.

Itse valitsen toisin, mm. siksi, että mua ahdistaisi selitellä valintojani ja tekemisiäni muille. Teen mitä teen, ja en tee jos ei huvita. Lasitalo asettaa tavallaan kuitenkin rajoja, koska et esim. sinäkään uskalla olla kokonaan näkyvä kuitenkaan, vaikka kuinka annat ymmärtää. Jossain sivulauseessa kerrot ettet jaksaisi siivota tai laittaa ruokaa, mutta suurimmaksi osin pidät julkisuudessa yllä kulissia. Väitän.

Selittäminen on aina oma valinta.
Joskus se huvittaa, joskus ei.
Pakko siihen ei ole koskaan ryhtyä ja usein sen passaa, koska kyse on silloin jostain muusta kuin minun läpinäkyvyydestäni.

LÄpinäkyvyys on omalla laillaan vaikeampaa kuin uskoisikaan. Ainakin minä olen yhä vielä, 46 vuoden iässä, monella lailla sen Pyhän Yksityisyyden Suoja- uskon kyllästämä, että vaikka kuinka yritän siitä luopua, niin en silti aina osaa valita oikein; oleellista jää piiloon.
Mutta matka kohti vapautta jatkuu ja mummeli oppii ja opettelee.


Tuo siivoamisjuttu meni minulta jotenkin ohi?
Koetko että pidän yllä kulissia jos siivoan tai laitan ruokaa vaikka en juuri silloin jaksaisikaan? Jos niin on niin luulen että useimmat perheelliset pitävät... eivätkä miellä sitä kulissiksi vaan ihan vain siksi, että vastaa valinnoistaan (esim. lasten saamiseen sisältyy sitoumus siitä että ruokkii ne.)

 

[QUOTE="vieras";25032509]Olen aina ollut sitä mieltä, että Mummeliisa ei käy täysillä ja varmaankin vaihdevuodet vielä sekoittaa entisestään.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä.

Liliillä on hyviä ja erinomaisesti perusteltuja mielipiteitä.

 

[QUOTE="...";25032487]Kenellä unohtuu? Huonot asiat muistetaan aina.[/QUOTE]

Joo. Sellaisiakin on jotka valitsevat muistaa huonoja asioita.
Loppujen lopuksi ihminen aika pitkälle (ei toki kokonaan) saa valita millaisia asioita mukanaan kantaa.

 

Kummallista, jos joku ei hahmota mikä arvo on ihmisen yksityisyydellä.

Samaa mieltä. Erittäin hämmentävää, että yksityisyyden arvoa pitäisi perustella jotenkin.
Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla se on mielestäni ehdotonta. Aivan käsittämätöntä, että tuota pitäisi perustella jotenkin.

 

Ei yksityisyyttä tarvitse tavoitella, se vain on, ja jos sitä ei halua, siitä joutuu erikseen luopumaan.

Tai sitten se "riistetään", mitä estämään on kehitetty käsite "yksityisyyden suoja"?

Ja itse nyt olen käsittänyt tässä yksityisyyden vastakohtana nimenomaan julkisuuden, en parsuhdetta tai sukulaissuhteita.

Eikö silti ole mielenkiintoista että on olemassa perusteelmatta Pyhäksi hyväksytty arvo "Yksityisyys" mutta ei Parituisuuden tai sukulaisuuden suojaa?
Miksi yksityisyys on kyläläisyyttä pyhempi oikeus?

 

Joo. Sellaisiakin on jotka valitsevat muistaa huonoja asioita.
Loppujen lopuksi ihminen aika pitkälle (ei toki kokonaan) saa valita millaisia asioita mukanaan kantaa.

Jos on julkisuudessa, niin ei saa itse valita. Koska ihmisiä kiinnostavat tragediat, epäonnistumiset, kömmähdykset, surut. Vaikka kuinka itse haluaisi jo jättää jonkun murheen taakseen, niin joku tarjoilee sen aina yhä uudestaan eteesi tai lastesi eteen, jos olet sen kerran julkisuuteen tyrkännyt (ellet itse aktiivisesti sittemmin julkisuutta ala karttelemaan).

 

Eikö silti ole mielenkiintoista että on olemassa perusteelmatta Pyhäksi hyväksytty arvo "Yksityisyys" mutta ei Parituisuuden tai sukulaisuuden suojaa?
Miksi yksityisyys on kyläläisyyttä pyhempi oikeus?

Oikeasti...

 

Ei yksityisyyttä tarvitse tavoitella, se vain on, ja jos sitä ei halua, siitä joutuu erikseen luopumaan.

Näin minäkin sen miellän.
(Poikkeuksena jotkut ammatit, joissa yksityisyyden säilyttäminen voi vaatia aktiivisia toimia)

Hitsi, kun ei työaikana oikein ehdi keskittyä palstailuun, todella ajatuksia herättävä ketju.

Sinänsä ikävää, jos tässä keskustelussa nyt ajaudutaan aloittajan persoonaa piikittelemään. (Tämä tuolle yhdelle toiselle "vieraalle", ei Ken gurulle )

 

Selittäminen on aina oma valinta.
Joskus se huvittaa, joskus ei.
Pakko siihen ei ole koskaan ryhtyä ja usein sen passaa, koska kyse on silloin jostain muusta kuin minun läpinäkyvyydestäni.

LÄpinäkyvyys on omalla laillaan vaikeampaa kuin uskoisikaan. Ainakin minä olen yhä vielä, 46 vuoden iässä, monella lailla sen Pyhän Yksityisyyden Suoja- uskon kyllästämä, että vaikka kuinka yritän siitä luopua, niin en silti aina osaa valita oikein; oleellista jää piiloon.
Mutta matka kohti vapautta jatkuu ja mummeli oppii ja opettelee.


Tuo siivoamisjuttu meni minulta jotenkin ohi?
Koetko että pidän yllä kulissia jos siivoan tai laitan ruokaa vaikka en juuri silloin jaksaisikaan? Jos niin on niin luulen että useimmat perheelliset pitävät... eivätkä miellä sitä kulissiksi vaan ihan vain siksi, että vastaa valinnoistaan (esim. lasten saamiseen sisältyy sitoumus siitä että ruokkii ne.)

Tarkoitan tuolla siivoamisjutulla sitä, että julkisuus on vähän sama asia, kuin että olisi kotonaan koko ajan etäisiä vieraita kylässä. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi tuolloin täysin oma itsensä, ja vaikka teetkin ruokaa, järjestät kotia, siivoat etc. niin se kuva mitä julkisuuteen annat itsestäsi on aina vähän kiillotettu. Väitän. Välillä tuot sen yksityisemmä puolen itsestäsi esille, mutta suurimman osan ajasta se ei kuitenkaan ole oikeasti näkyvissä.

Olen paljon ihmisiä matkan varrella nähnyt, ja olen huomannut, että jokaisessa tähän asti tapaamassani on ollut se julkinen puoli, ja yksityinen puoli. Tuomalla elämämänsä julkisuuteen, tuo siitä kuin vain tuon kiillotetun puolen, eli täysin oma itsensä ei kuitenkaan ole.

Siksi mun mielestä ei siis väite, että olemalla julkisuudessa on avoin, ei ole paikkansa pitävä.

Ja sorry, kirjoittelen töistä käsin, eli en pysty keskittymään tähän 100%....

 

Jos on julkisuudessa, niin ei saa itse valita. Koska ihmisiä kiinnostavat tragediat, epäonnistumiset, kömmähdykset, surut. Vaikka kuinka itse haluaisi jo jättää jonkun murheen taakseen, niin joku tarjoilee sen aina yhä uudestaan eteesi tai lastesi eteen, jos olet sen kerran julkisuuteen tyrkännyt (ellet itse aktiivisesti sittemmin julkisuutta ala karttelemaan).

Sellaisiakin kokemuksia epäilemättä on.

Ihmisiä todella kiinnostavat tragediat , epäonnistumisen ja surut... mutta perusnäkökantamme niihin on erilainen. Itse uskon, että enemmän kuin ilkeämielisiä ne kiinnostavat niitä jotka kaipaavat vertaistukea.
Mutta siinä olet oikeassa, että molemmanlaisia maailmaan mahtuu
... ja itse saa päättää kumpien sallii omaan käytökseensä ja valintoihinsa vaikuttavan.

 

Jos on julkisuudessa, niin ei saa itse valita. Koska ihmisiä kiinnostavat tragediat, epäonnistumiset, kömmähdykset, surut. Vaikka kuinka itse haluaisi jo jättää jonkun murheen taakseen, niin joku tarjoilee sen aina yhä uudestaan eteesi tai lastesi eteen, jos olet sen kerran julkisuuteen tyrkännyt (ellet itse aktiivisesti sittemmin julkisuutta ala karttelemaan).

Kyllä. Voisin tässä vaikka heittää esimerkkinä "bb janican" seksiseikkailut telkkarissa; onko se oikein että lapset joutuvat muutaman vuoden päästä näistä jutuista lukemaan, kuinka äiti kaivoi helminauhaa alapäästään,

tahi "nussi" toista naista dildovyöllä seksimessuilla.

Nämä ovat oivia kuvia ja juttuja mahdollisille lapsien koulukiusaajille.

Tälläset kyllä muistetaan.

 

Oikeasti...

Peruskysymyksessä taas:
Miksi yksityisyys on suojeltava asia.
Ja loogiseksi perusteluksi ei riitä, että yksityisyys on suojeltava asia koska se on suojeltava asia.

 

... ja itse saa päättää kumpien sallii omaan käytökseensä ja valintoihinsa vaikuttavan.

Mutta kun siinä pelissä voi olla (onkin) muitakin kuin sinä!

 

Peruskysymyksessä taas:
Miksi yksityisyys on suojeltava asia.
Ja loogiseksi perusteluksi ei riitä, että yksityisyys on suojeltava asia koska se on suojeltava asia.

Ei luoja. Se on sulle perusteltu tässä ketjussa nyt jo niin moneen kertaan, etten usko, että vielä kerran nostat tämän asian esiin. :O

 

Tää mun pointti voi olla ihan OT, mutta kirjoitan silti.

Minä en ole koskaan osannut salata normaaleita asioita, joita toiset tuntuu vartioivan niin etteivät saa yöllä nukutuksi.

Minusta "julkista tietoa" vailla huolta sitä, että siitä olisi minulle tai perheelleni haittaa on esimerkiksi minun ja mieheni työpaikat. Mitä väliä, jos naapurimme Maire uja keskustassa asuva Kekäläisen perhe tietää työpaikkamme.

Tunnen yhden ihmisen, taikka tiijän. Ei sitä voi sanoa tuntevansa kun salailee niin paljon asioitaan. Ei voi kertoa missä miehensä on töissä...?!!? :O

Eli tämmöistä ihan normaaleissa asioissa tapahtuvaa salailua en vain voi käsittää. Lähes kaikki näistä omaa yksityisyyttään haulikoin vartioivista ihmisistä on näitä, jotka utelevat & juoruavat kyllä toisten asioista suu vaahdossa...

 

[QUOTE="...";25032613]Kyllä. Voisin tässä vaikka heittää esimerkkinä "bb janican" seksiseikkailut telkkarissa; onko se oikein että lapset joutuvat muutaman vuoden päästä näistä jutuista lukemaan, kuinka äiti kaivoi helminauhaa alapäästään,

tahi "nussi" toista naista dildovyöllä seksimessuilla.

Nämä ovat oivia kuvia ja juttuja mahdollisille lapsien koulukiusaajille.

Tälläset kyllä muistetaan.[/QUOTE]

Mutta aijai kun tämä kääntyy eduksi viimeistään teini-iässä, kun pornosta tulee kova juttu. Jos on poikalapsia, niin he tulevat saamaaan niiiiin paljon pesää ja tytöillä riittää vientiä.

 

Tarkoitan tuolla siivoamisjutulla sitä, että julkisuus on vähän sama asia, kuin että olisi kotonaan koko ajan etäisiä vieraita kylässä. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi tuolloin täysin oma itsensä, ja vaikka teetkin ruokaa, järjestät kotia, siivoat etc. niin se kuva mitä julkisuuteen annat itsestäsi on aina vähän kiillotettu. Väitän. Välillä tuot sen yksityisemmä puolen itsestäsi esille, mutta suurimman osan ajasta se ei kuitenkaan ole oikeasti näkyvissä.

Olen paljon ihmisiä matkan varrella nähnyt, ja olen huomannut, että jokaisessa tähän asti tapaamassani on ollut se julkinen puoli, ja yksityinen puoli. Tuomalla elämämänsä julkisuuteen, tuo siitä kuin vain tuon kiillotetun puolen, eli täysin oma itsensä ei kuitenkaan ole.

Siksi mun mielestä ei siis väite, että olemalla julkisuudessa on avoin, ei ole paikkansa pitävä.

Ja sorry, kirjoittelen töistä käsin, eli en pysty keskittymään tähän 100%....

Olen samaa mieltä.
Oleminen julkisuudessa ei ole sama kuin olla avoin.
Ja epäilemättä on myös totta että harva (jos kukaan) pystyy kokonaan olemaan "kiillottamatta kuvaansa" muiden läsnäollessa. Sen vaikeus ei kuitenkaan yhtään vähennä tavoitteen houkuttelevuutta.
Askel kerrallaan ja koko ajan paremmaksi tullen...

 

Peruskysymyksessä taas:
Miksi yksityisyys on suojeltava asia.
Ja loogiseksi perusteluksi ei riitä, että yksityisyys on suojeltava asia koska se on suojeltava asia.

Koska on ihanaa että ei tarvitse koskaan selitellä itseään tai tekemisiään tuntemattomille ihmisille. Koska silloin saa vapaasti käyttää lihalientä ruoanlaitossa joutumatta keksimään paremmin päivänvaloa kestäviä ratkaisuja .

 

Ei luoja. Se on sulle perusteltu tässä ketjussa nyt jo niin moneen kertaan, etten usko, että vielä kerran nostat tämän asian esiin. :O

Minä en ole nähnyt yhtään perustelua jossa olisi todettu muuta kuin että yksityisyys on pyhä koska se on pyhä tai "koska minä haluan niin."
Ne voivat olla yksityiselle ihmiselle päteviä syitä (siis oma uskomus tai omat tunteet) elää tietyllä lailla, mutta yleisesti niillä ei voi yksityisyyden käsitteen arvoa perustella.

 

Minä en ole nähnyt yhtään perustelua jossa olisi todettu muuta kuin että yksityisyys on pyhä koska se on pyhä tai "koska minä haluan niin."

Huokaus. Olemme siis kirjoittaneet sinulle ilmaa viimeiset viisi sivua.

 

Koska on ihanaa että ei tarvitse koskaan selitellä itseään tai tekemisiään tuntemattomille ihmisille. Koska silloin saa vapaasti käyttää lihalientä ruoanlaitossa joutumatta keksimään paremmin päivänvaloa kestäviä ratkaisuja .

Se kuulostaa hyvälle tyydytyksen tunteita tuovalle valinnalle, joka sopii kantajalleen (eli sinulle) ja on sellaisena arvokas.
Toisaalta sellaiselle ihmiselle jolle on yhdentekevää kritisoiko joku tuntematon hänen lihaliemenkäyttöään se ei mitenkään perustele yksityisyyden arvoa.