Onkohan kaikella tapahtuvalla joku tarkoituksensa?

Mä vahvasti uskon niin. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.

 

Tottakai on tarkoitus. Opetusten myötä ihmisen kuuluu kasvaa ja henkistyä ja löytää sitten Jumala.

Mulla on sit kasvatus menossa kirjaimellisesti päin helvettiä. Mitä enemmän koen ja "henkistyn" (lue: vittuunnun paskaan) sitä kauemmas jumalasta erkanen.

 

Jos niin uskoo. Itse uskon niin olevan. Mutta ihminen voi vaikuttaa itse myös valinnoillaan.

 

ei millään oo mitään tarkoitusta. me ollaan ihan turhia kaikki täällä. me eletään vaan kerran sitten me kuollaan ja kaikki on loppu siihen.

 

En usko siihen että ihmisen kuuluisi miettiä joidenkin asioiden salattua tarkoitusta. Joko sellainen on ja selviää aikanaan tai sitten niin ei ole, useinkaan se ei muuttaisi omassa toiminnassani mitää tiedänkö jonkun esim. sairauden tarkoituksen vai en. On Miksi -kysymyksiä joihin joku ehkä tietää vastauksen, mutta minä yritän keskityn niihin mihin pystyn löytämään vastauksen ja jotka ovat minun itseni ratkaistavissa.

 

Tottakai on tarkoitus. Opetusten myötä ihmisen kuuluu kasvaa ja henkistyä ja löytää sitten Jumala.

Henkistymistä siinä määrin suosittelen että näkee ympärillään muutakin kuin materiaa jne., pyrkii siihen henkiseen kasvuun ja itsensä löytämiseen ja kehittämiseen, mutta jumala.. no, siitä voi olla montaa mieltä

 

Ei,Tapahtumat ovat seurausta valinnoista.

 

Riippuu siitä mitä sillä tarkoituksella tarkoitetaan. En usko,että kaikilla asioilla olisi selvä suoraviivainen tarkoitus, että asioita tapahtuisi tai jäisi tapahtumatta siksi, että niin olisi ns, tarkoitus.

Joskus asioita vaan tapahtuu / jää tapahtumatta ja ihminen itse haluaa selittää niitä itselleen, etsimällä niille tarkoituksen. Tietyssä määrin se on jopa hyväkin ja ihmistä järjissään pitävä asia. Ja sen tarkoituksen selittämisellä voi asioille syntyäkin joku tarkoitus. Ajattelen siten, että tarkoitus voi olla sellainen, jonka ihminen itse omalle kohdalleen ns, sitten rakentaa.
En nyt osaa selittää mitä ajan takaa, jotenkin täysin tarkoituksetonta löpinää siis,mutta siis sitä tarkoitusta ei saisi lähteä rakentamaan ja selittämään toisten ihmisten asioissa ja elämässä.

Äh, tarkoituksetonta mikä tarkoituksetonta.

 

Ei. Elämä on täynnä sattumia ja asioita vain tapahtuu. Kaikesta voi silti oppia jotain ja kasvaa ihmisenä ja monista ikävistäkin tapahtumista voi löytää myönteisiä puolia. En usko minkäänlaiseen kohtaloon, karmaan tai tarkoitukseen.

 

Mietin vaan tässä. Kun nyt on sattunut kaikenlaista.. että onko tällä kaikella joku tarkoitus? Joku jota en nyt vaan tajua mutta jonain päivänä ymmärrän..

Jotenkin se helpottaisi kun tietäisi että kaikella on joku merkitys; olisi asiat helpompi kantaa.. : /

Musta se olisi masentava ajatus, että joillekin olisi "tarkoitettu" tapahtuvaksi kauheita asioita. Ihminen kykenee jossain määrin vaikuttamaan asenteeseensa ja siihen, miten asioihin (niihin ikäviinkin) suhtautuu. Voi tuntua helpottavalta ajatella, että kaikki kokemukset kasvattavat ja opettavat ja voivat tuoda uusia näkökulmia elämään. Vaikkei kamalia asioita aina voi (eikä tarvitsekaan) kääntää positiivisiksi niin myönteisiä puolia niistä voi löytää.

 

Ei. Elämä on täynnä sattumia ja asioita vain tapahtuu. Kaikesta voi silti oppia jotain ja kasvaa ihmisenä ja monista ikävistäkin tapahtumista voi löytää myönteisiä puolia. En usko minkäänlaiseen kohtaloon, karmaan tai tarkoitukseen.

Näin ajattelen minäkin. Mitään tarkoitusta tai päämäärää ei ole, mutta emme me todellisuudessa sellaista tarvikaan. Jokaisella on mahdollisuus viedä elämäänsä sellaiseen suuntaan mihin haluaa (joillakin on enemmän mahdollisuuksia ja toisilla vähän vähemmän) ja kaikesta paskastakin sitä voi jalostaa itseään. Yhtälailla kuin moraalikin elää ilman sääntöjä sanelevaa jumalaa, emme tarvitse mitään kohtaloa antamaan elämällemme merkitystä.