Onkohan kaikella tapahtuvalla joku tarkoituksensa?

*

 

niin koetan itselleni uskotella

 

Ei ole.

 

On.

 

Joskus uskoin niin. Mutta en usko enään. Asiat vaan menevät miten menevät.

 

Muakin kiinnostaisi. Ja jos ei, niin miksi niin kuitenkin kävi?

Ja jos Jumala on, harrastaako hän vittuilua vai oliko se vanha vihtahousu joka puuttui peliin ja nauraa partaansa kun sai taas yhden ihmisen sekaisin.

Vai teinkö sen ihan ite?

 

Mä pohdiskelen täällä samaa, kerta toisensa jälkeen mietin, miksi juuri minä, onko tällä jokin tarkoitus... Niin paljon helpompaa olisi kestää asiat jos tietäisi, mitä varten ne tapahtuu. Ehkä sen sitten näkee joskus tulevaisuudessa.

Kun mietin menneitä tapahtumia, niin jälkikäteen kaikella on aina ollut selkeä tarkoitus. Uskon etten itse ainakaan osaisi samalla tavalla arvostaa tiettyjä asioita elämässäni jos ne eivät koskaan olisi olleet kyseenalaisia

 

En usko mihinkään tarkoitukseen. Itse asiassa koen tuon lauseen melkeinpä loukkauksena esimerkiksi monia kuolleita kohtaan. Menisikö joku sanomaan murhatun lapsen äidille tai julmasti raiskatulle naiselle, että "kaikella on tarkoituksella"?

 

Ei ole.

 

Mä uskon et kaikella on tarkotuksensa ja jälkeen päin epäreiluistakin asioista on löytynyt positiivisia puolia.

 

Ei. Elämä vain on. Välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän paskamaista.

 

On, ihan varmasti on. Kun katson omaa elämääni ja mietin kaikkea sitä p*skaa mitä olen joutunut kohtaamaan, niin huomaan että myöhemmin kaikki tapahtunut on osoittautunut tärkeäksi. Tapahtuneiden asioiden vaikutuksesta olen se ihminen mikä nyt olen.
Uskon vilpittömästi, että kaikella on tarkoitus.

 

Mä ajattelen että on... tavallaan... ehkä. En ole muuten oikein pystynyt hyväksymään tapahtumaa, jonka pitäisi olla maailman onnellisin asia, mutta sitten sen mukana tuleekin kilo paskaa kannettavaksi koko loppuelämäksi.

 

Ei ole.

 

Minkä kuka kokee lohduttavana, se kai on tärkeintä. Jos sen avulla pystyy merkityksellistämään ja käsittelemään itselleen vaikeita asioita, niin ei se ainakaan kovin paha asia voi olla. Sen sijaan, sitä omaa ajatusta ei välttämättä kannata painottaa jollekin toiselle totuutena. Kuten Akaatti sanoikin, siinä missä itse saa lohtua toiselle se voi muuttua melkoiseksi taakaksi ja se voidaan kokea loukkauksena.

 

Ei ole munkaan mielestäni.
Saa kyllä joku vääntää mulle rautalangasta, miksi mun veljeni kuoli viime sunnuntaina. Ekat oireet vajaa 2 kuukautta sitten, syöpä diagnoosi kuukausi sitten. Mikä mahtoi olla tarkoitus?

 

Ei ole.

 

Ei ole munkaan mielestäni.
Saa kyllä joku vääntää mulle rautalangasta, miksi mun veljeni kuoli viime sunnuntaina. Ekat oireet vajaa 2 kuukautta sitten, syöpä diagnoosi kuukausi sitten. Mikä mahtoi olla tarkoitus?

Osanottoni veljesi poismenosta. Sillä ei varmasti ollut mitään hyvää tekevää tarkoitusta etkä tämän ansiosta jalostu paremmaksi ihmiseksi, väittävät jotkut mitä tahansa.

 

Jos mitään tarkoitusta millään ei ole niin kaikki tämä rimpuilu ja ryntäily tuntuu niin järjettömältä ja turhalta. Siksi toivon et joku syvempi merkitys asioilla ja tapahtumilla olisi. Edes viiveellä.

 

Millähän sitä vois sitten lohduttautua jos ei tolla tarkoituksella? Rämpimisestä kun ei tunnu muuten välillä pääsevän eteenpäin millään.

 

Millähän sitä vois sitten lohduttautua jos ei tolla tarkoituksella? Rämpimisestä kun ei tunnu muuten välillä pääsevän eteenpäin millään.

Koko elämä on oppimista. Se kai on tarkoitus. Oppia elämään niillä eväillä jotka annetaan tai saavutetaan, ja olla silti onnellinen tai vähintään tyytyväinen.

 

Ajatellaanko tarkoituksen olevan aina jotain hyvää? Tarkoitushan voi olla pahakin.

 

Ajatellaanko tarkoituksen olevan aina jotain hyvää? Tarkoitushan voi olla pahakin.

Tuota kun miettii niin karmii. Mut toisaalta, miksei. Kuka tapahtumien tarkoitusperistä "vastaa" jos joku/jokin on niiden takana? Huh, tuntuu kuin olisi vaan joku häkkirotta jonka elämään ja pieneen maailmaan heitetään millon mitäkin ongelmapähkinää vain siksi et katsotaan miten käy ja oppiiko rotta ja kuinka kauan kestää moista testailua.

 

Meillä siirty vuosi sitten kylpylä reissu kahdella viikolla. Tympäs. Miehen veli joutu sitten kolariin ja sairaalaan samalle paikka kunnalle missä kylpylä oli. Tuli hyöty ja hupi samalla, ku käytiin kattoon häntä sairaalassa. Oli sen verran pitkä matka, ettei muuten olis tullut käytyä. No tämä sama veli kuoli syöpään pian tuon kolarin jälkeen. Jäi kolme lasta sen tarkoitusta en voi ymmärtää enkä sitä paskaa mitä nyt käymme läpi lesken +lesken suvun taholta.

 

Tottakai on tarkoitus. Opetusten myötä ihmisen kuuluu kasvaa ja henkistyä ja löytää sitten Jumala.