Osanottoni veljesi poismenosta. Sillä ei varmasti ollut mitään hyvää tekevää tarkoitusta etkä tämän ansiosta jalostu paremmaksi ihmiseksi, väittävät jotkut mitä tahansa.Ei ole munkaan mielestäni.
Saa kyllä joku vääntää mulle rautalangasta, miksi mun veljeni kuoli viime sunnuntaina. Ekat oireet vajaa 2 kuukautta sitten, syöpä diagnoosi kuukausi sitten. Mikä mahtoi olla tarkoitus?
Koko elämä on oppimista. Se kai on tarkoitus. Oppia elämään niillä eväillä jotka annetaan tai saavutetaan, ja olla silti onnellinen tai vähintään tyytyväinen.Alkuperäinen kirjoittaja Nöösi;25015716:Millähän sitä vois sitten lohduttautua jos ei tolla tarkoituksella? Rämpimisestä kun ei tunnu muuten välillä pääsevän eteenpäin millään.
Tuota kun miettii niin karmii. Mut toisaalta, miksei. Kuka tapahtumien tarkoitusperistä "vastaa" jos joku/jokin on niiden takana? Huh, tuntuu kuin olisi vaan joku häkkirotta jonka elämään ja pieneen maailmaan heitetään millon mitäkin ongelmapähkinää vain siksi et katsotaan miten käy ja oppiiko rotta ja kuinka kauan kestää moista testailua.Ajatellaanko tarkoituksen olevan aina jotain hyvää? Tarkoitushan voi olla pahakin.