Onko huudattaminen tosiaan ainoa tapa saada lapsi nukkumaan???!!

  • Viestiketjun aloittaja litter
  • Ensimmäinen viesti
"-p-"
Perustele.
Järjissään oleva ihminen ei tule (edes keskustelupalstalla) huutamaan jo valmiiksi masentuneelle, väsyneelle ja selvästi epätoivoiselle äidille. Tämä äiti pyysi apua tilanteeseen, ei haukkuja ja typerää syyllistämistä. Tuollaisella tyylillä et saa muuta aikaiseksi kuin vastareaktion eli kiukun, ja sen jälkeen sua ei kuuntele enää kukaan, ihan sama kuinka fiksua tai typerää sanottavaa sulla on.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24894321]Meidän 2kk vauva on alkanut nukkua 7 tunnin yöunia unipussissa. Laitan väsyneen lapsen sänkyyn ja soittorasian soimaan tai sitten nukutan syliin tai rinnalle.[/QUOTE]

Ja siis jos itkee, nostan syliin ja takaisin sänkyyn kun rauhoittuu/nukahtaa.
 
vrs
miten hyvin itse pärjäät, jos et saa öisin nukkua edes kahta-kolmea tuntia putkeen? Minä en pärjää, jos en välillä saa nukkua. Ei ole lapsen(kaan) etu, että äiti on väsynyt ja masentunut.
Vierekkäin nukkuvan äidin ja lapsen uni tahdistuu toisiinsa ja jos olisitte alusta asti harjoitelleet, et edes enää havahtuisi lapsen rinnalla käyntiin. Eli itse olet kuoppasi kaivanut.

Meidän kohta 2v syö myös vähintään sen 5 kertaa yössä ja esikoinen heräilee kuuden aikaan. Päiväunia ei esikoinen nuku, mutta jaksamisongelmia syntyy vain, jos en saa itseäni viimeistään yhden aikaan nukkumaan.

Jos kauheasti on univelkaa, nuku lapsen kanssa. Mene nukkumaan hänen kanssaan ja nouse hänen kanssaan. Parisuhde ei siitä kärsi, että muutaman kuukauden otat unta kuulaan, hyötyy lähinnä.
 
"-p-"
Vierekkäin nukkuvan äidin ja lapsen uni tahdistuu toisiinsa ja jos olisitte alusta asti harjoitelleet, et edes enää havahtuisi lapsen rinnalla käyntiin. Eli itse olet kuoppasi kaivanut.

Meidän kohta 2v syö myös vähintään sen 5 kertaa yössä ja esikoinen heräilee kuuden aikaan. Päiväunia ei esikoinen nuku, mutta jaksamisongelmia syntyy vain, jos en saa itseäni viimeistään yhden aikaan nukkumaan.

Jos kauheasti on univelkaa, nuku lapsen kanssa. Mene nukkumaan hänen kanssaan ja nouse hänen kanssaan. Parisuhde ei siitä kärsi, että muutaman kuukauden otat unta kuulaan, hyötyy lähinnä.
Ymmärrätkö, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen viiden tunnin katkonaisilla yöunilla? Ei kun ai niin. Ethän sä osaa asettua kenenkään muun asemaan.
 
vrs
[QUOTE="-p-";24894408]Järjissään oleva ihminen ei tule (edes keskustelupalstalla) huutamaan jo valmiiksi masentuneelle, väsyneelle ja selvästi epätoivoiselle äidille. Tämä äiti pyysi apua tilanteeseen, ei haukkuja ja typerää syyllistämistä. Tuollaisella tyylillä et saa muuta aikaiseksi kuin vastareaktion eli kiukun, ja sen jälkeen sua ei kuuntele enää kukaan, ihan sama kuinka fiksua tai typerää sanottavaa sulla on.[/QUOTE]

Ei päänpaijaaminen ketään auta. Minusta on julmaa kiusata lasta ja sitähän ap suunnittelee. Jos ap kommentistani johtuen alkaa kokemaan syyllisyyttä - HYVÄ! Niin oli tarkoituskin. Josko vähän miettisi puuhiaan, vaikka vasta sitten pölyn laannuttua.

Ja apuakin tarjosin: ota viereen, anna tissi. Simppeliä.
 
kyllä
se huudattaminen kirpaisee kerran, mutta kannattaa. Kaikista tärkein on saada lapsi nukahtamaan muuten kuin tissille. Itse opetin 11kk nukahtamaan omaan sänkyyn. Eli syötin sohvalla, kannoin omaan sänykkyn ja toivotin hyvää yötä. Ekana iltana kesti 30min, huusi välillä ja silloin silitettiin ja poistuttiin huoneesta, toisena iltana noin 10min ja kolmantena yksi älähdys. Sen jälkeen meillä on nukuttu. Saattaa syödä kerran viiden, kuuden välissä, ikää nyt 1v1kk.
 
vrs
[QUOTE="-p-";24894437]Ymmärrätkö, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen viiden tunnin katkonaisilla yöunilla? Ei kun ai niin. Ethän sä osaa asettua kenenkään muun asemaan.[/QUOTE]

Onko ongelmia lukutaidossa vai missä? Lue viimeinenkin kappale viestistäni.
 
vrs
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä;24894462:
se huudattaminen kirpaisee kerran, mutta kannattaa. Kaikista tärkein on saada lapsi nukahtamaan muuten kuin tissille. Itse opetin 11kk nukahtamaan omaan sänkyyn. Eli syötin sohvalla, kannoin omaan sänykkyn ja toivotin hyvää yötä. Ekana iltana kesti 30min, huusi välillä ja silloin silitettiin ja poistuttiin huoneesta, toisena iltana noin 10min ja kolmantena yksi älähdys. Sen jälkeen meillä on nukuttu. Saattaa syödä kerran viiden, kuuden välissä, ikää nyt 1v1kk.
Kirpasee kerran. Äitiä siis.

Lapsi kokee tuleensa hylätyksi, ettei hänen hädällään ole väliä. Hänelle voi jäädä elinikäiset traumat. Mutta, eihän se kirpaise kuin kerran. Ja sitten toisen kerran, kun jokusen kymmenen vuoden kuluttua napsahtaa se lasku sieltä kallonkutistajalta.
 
"-p-"
Onko ongelmia lukutaidossa vai missä? Lue viimeinenkin kappale viestistäni.
heh, on joo :) sun olisi ehkä itse kannattanut lukea ap:n aloitus kunnolla eikä alkaa kiihkoissaan kohkata. hänhän nimenomaan ei halua eikä jaksa enää imettää yöllä. mutta aivan sama. mitäpä mä mistään tiedän äiti täydellisyyden rinnalla enkä jaksa hakata päätäni seinään. hyvää yötä!
 
kyllä
Kirpasee kerran. Äitiä siis.

Lapsi kokee tuleensa hylätyksi, ettei hänen hädällään ole väliä. Hänelle voi jäädä elinikäiset traumat. Mutta, eihän se kirpaise kuin kerran. Ja sitten toisen kerran, kun jokusen kymmenen vuoden kuluttua napsahtaa se lasku sieltä kallonkutistajalta.
Höpöhöpö. Mitä traumoja ihminen saa omassa sängyssä, kun vanhempi käy vähän väliä silittämässä? Enemmän siitä jatkuvasti väsyneestä vanhemmasta saa traumoja. Pientä suhteellisuudentajua....
 
!!!
Vierekkäin nukkuvan äidin ja lapsen uni tahdistuu toisiinsa ja jos olisitte alusta asti harjoitelleet, et edes enää havahtuisi lapsen rinnalla käyntiin. Eli itse olet kuoppasi kaivanut.

Meidän kohta 2v syö myös vähintään sen 5 kertaa yössä ja esikoinen heräilee kuuden aikaan. Päiväunia ei esikoinen nuku, mutta jaksamisongelmia syntyy vain, jos en saa itseäni viimeistään yhden aikaan nukkumaan.

Jos kauheasti on univelkaa, nuku lapsen kanssa. Mene nukkumaan hänen kanssaan ja nouse hänen kanssaan. Parisuhde ei siitä kärsi, että muutaman kuukauden otat unta kuulaan, hyötyy lähinnä.
2V. SYÖ 5 KERTAA YÖSSÄ...??? huh huh... :O
 
"-p-"
Kirpasee kerran. Äitiä siis.

Lapsi kokee tuleensa hylätyksi, ettei hänen hädällään ole väliä. Hänelle voi jäädä elinikäiset traumat. Mutta, eihän se kirpaise kuin kerran. Ja sitten toisen kerran, kun jokusen kymmenen vuoden kuluttua napsahtaa se lasku sieltä kallonkutistajalta.
Ap, tästä aiheesta on juuri kirjoitettu kirja, ja nuo väitteet on siinä kumottu (useasta lähteestä johtopäätökset tehden). En nyt juuri muista kirjan nimeä, mutta varmasti esim. kirjastossa tietävät, jos kysyt.
 
"vierailija"
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä;24894360:
auttoi kun pikkuhiljaa opetettiin nukahtamaan itsekseen,eli ensin niin ettei nukahda rinnalle vaan hereillä sänkyyn,silittelin ja rauhoittelin hyssyttelemällä,kun tämä sujui niin jätin pienen itsekseen nukkumaan...,no,ekana iltana kävin n.45min. 1-5min välein rauhoittelemassa (itku oli kiukkua,EI mitään hätähuutoa) ja nukkui sitten yhdellä heräämisellä aamuun. Seuraavana iltana kiukkusi n.20 min. ja nukkui yön heräämättä... Jatkossa nukkui paremmin heräsi 0-3 kertaa yössä aiemman 7-15 kerran sijaan,eikä valvoskellut tuntikausia kesken yön.
Tuo on tärkeetä oppia nukahtamaan ilman tissiä,muuten vauva tosiaan aina havahtuessaa haluaa takas tissille.
 
vrs
Ei päänpaijaaminen ketään auta. Minusta on julmaa kiusata lasta ja sitähän ap suunnittelee. Jos ap kommentistani johtuen alkaa kokemaan syyllisyyttä - HYVÄ! Niin oli tarkoituskin. Josko vähän miettisi puuhiaan, vaikka vasta sitten pölyn laannuttua.

Mahtavaa, olet malliesimerkki: Kauniita unia, äärivanhempi - Virpi Salmen kolumnit - Kotimaa - HS.fi
Ajattelitko tuon loukkauksena vai kehuna?

Yleisellä tasolla en koe tuon kirjoittajan vaikuttavan kovinkaan fiksulta tahi mielenkiintoiselta tyypiltä, mutta onhan tuossa joitain ihan hauskojakin pointteja. Vähän väärin hän kuitenkin on käsittänyt: vaikka "koko sirkus" ei (kuten hänkin lopulta tajusi) pyöri lapsen ympärillä, ei se kyllä ole vanhemman sädekehän kiillotinkaan. Lapsi otetaan mukaan siihen elämään, mitä vanhemmat ja muu yhteiskunta elää. Lapsi on ihminen siinä missä me muutkin.
 
"shihtzu"
Mun kuopus on nyt 11,5kk vanha ja syö vielä öisin kerran tai pari, muuten ei rauhoitu, enkä minä ole valmis huudattamaan lasta, helpommalla pääsen, kun yöllä annan tissiä ja sitten lapsi taas nukkuu 3-5 tuntia hyvillä mielin.
Mun oma pää ei kestä sitä yövalvomista huutavan lapsen kanssa, se se vasta väsyttävää on.
 
vrs
[QUOTE="-p-";24894544]Ap, tästä aiheesta on juuri kirjoitettu kirja, ja nuo väitteet on siinä kumottu (useasta lähteestä johtopäätökset tehden). En nyt juuri muista kirjan nimeä, mutta varmasti esim. kirjastossa tietävät, jos kysyt.[/QUOTE]

Ja monta kirjaa sitäkin useampaan tutkimukseen pohjaten, missä juuri näin todetaan.

Päälimmäisenä muistissa on Tiina Kaitaniemen kirja "Luonnollinen lapsuus", jos lukuvinkkejä jaellaan. Suosittelen.
 
Meillä on huudattamalla tullut hyviä tuloksia - nopeasti. Joku tolkku siinä kuitenkin pitää olla. Mutta harva lapsi aivan itkuitta aina nukahtaa, eikä kaikki itku tarkoita sitä, että lapsi olisi traumatisoitumassa.
 
Meillä
Meillä oli oikeastaan kyse tutista vierottamisesta, mutta se kävi hyvin unikoulustakin. Poika (pullovauva joka lopetti yösyömiset jo kolmikuisena täysin) alkoi 7kk iässä vaatia tuttia parikymmentä kertaa yössä. Itselläni oli mennä järki. Lääkäri sanoi, että laita kymmenen tuttia sinne sänkyyn, kyllä se sen tutin löytää jos oikeasti tarvitsee. Jos ei vaivaudu etsimään, vierota tutista. Helpompaa kun ei ole sille sanaa. Kahtena yönä poika huusi. Kun nousin silittämään ja lohduttamaan (ja kerran luovutin ja kokeilin antaa tutin takaisin) sain kahta kauheampaa huutoa ja tutti lensi päin näköäni. Kolmannesta yöstä asti poika on nukkunut nuhakuumeita lukuunottamatta täydellisiä öitä. Omassa sängyssään. Nyt 2,5v, turvallisesti kiintynyt, rohke ja empaattinen ihana pieni poika. Oikein tehtynä "huudatuksessa" ei ole mitään pahaa. Paska mutsi sä olet siinä vaiheessa kun katkeroidut huonojen yöunien myötä ja purat sen lapseen. Et siksi, että opetat lapselle uniajan merkityksen.
 
"Lanski"
Ok, olen julma äiti, mutta pian yksivuotias on nukkunut omassa huoneessa puolivuotiaasta asti - ja nukkuu paremmin kun minun kanssani. Reipas, iloinen ja voimakastahtoinen poitsu. Nukahtaa itse iltaritiinien jälkeen. Syö kerran yön aikana - ennen heräsi kolmen maissa syömään, mutta iskä piti unikoulua ja nyt nukkuu noin viiteen. Ongelmana on, että joskus yö päättyy siihen eikä se enää nukahtaa, mutta yleensä pyörii jonkun aika sängyssä ja nukahtaa taas. Elikkä - iskä töihin, jos haluat päästä yösyömisestä pois! Ja kyllä, ensimmäinen yö on hankala, mutta eihän se lapsi yksin seillä huuda, vaan isä on vieressä, tassuttelee, ottaa syliin ja rauhoittaa.
 
"vieras"
Mene pois, nimimerkki vrs. Kaivaudu sinne kivenkoloon mistä tulitkin. Kukaan ei kaipaa sinun erinomaisia neuvojasi ja tuomioitasi. Mene pois pilaamasta ilmaa, vaikutat niin myrkylliseltä ihmiseltä ettei kaltaisesi kanssa pysty edes netissä kommunikoimaan. Toivottavasti siperia opettaa, ettei muiden ihmisten valintoja ja elämäntilanteita kannata tulla dissaamaan. On vastenmielistä, että jaksat tulla toitottamaan omaa totuuttasi ihmiselle, jolla selvästi jaksaminen alkaa olla kortilla.

Yök. Tulipa todella huono olo kirjoituksistasi.

Ja vittu kun kuitenkin kysyt tai alat vänisemään, niin meillä on imetetty ja on nukuttu perhepedissä. En vaan kuuna kullanvalkeana kehtaisi alkaa vittuilemaan muiden valinnoista.

Häpeäisit.
 
"vieras"
Jos nyt ketään lohduttaa, niin aikuiselle riittää äärioloissa se, että saa yhden yön aikana nukuttua kaksi täyttä unipätkää, joka käytännössä tarkoittaa, että saa nukkua kahteen otteeseen puolitoista tuntia putkeen (puolitoista tuntia on siis yksi aikuisen unipätkä, jonka aikana käydään kaikki unen vaiheet läpi).

Vauvan yksi unipätkähän on vain 50 minsaa, että jos vauva nukkuu edes kaksi pätkäänsä putkeen, aikuinen saa siinä sen yhden pätkänsä.
 

Yhteistyössä