heippa taasen kaikille! Ja tasapuolisesti jokaiselle iso :hug: ! Enemmän olisin toivonut lukevani iloisia uutisia
Aurinkotytölle tsemiä viimepäivien piinailuun!
Itse en ole siirtynyt tuonne plussanneiden puolelle, kun tämä koko raskaus on ollut suoraan sanoen aivan kamala kokemus tähän asti
huomenna alkaa siis rv 8 ja kyytiläinen on vielä toistaiseksi kestänyt matkassa tämän kaiken hurjuuden..kuten jo tuonne aiemmin kerroin, niin hyperi on vaivannut ja ei mitenkään pienesti. Tämän kuuden viikon aikana olen ollut sairaalassa kolmasti yhteensä yli 3 viikkoa ja milloin mennyt lanssilla ja milloin mies on ajanut tuhatta ja sataa, kun lanssin tulo tänne korpeen olisi kestäny liian kauan. Viimeisin kerta oli kamalin, kun heräsin keskellä yötä kamalaan kipuun. Ensin aloin oksentamaan ja mies hurjaa vauhtia puki minulle päälle ja lähti viemään sairaalaan. Sinne päästyämme minulta oli jo taju lähtenyt ja seuraava muistikuva onkin aamulla osastolta. Hyperi oli kaikesta levosta ja juomisesta huolimatta mennyt siihen pisteeseen, että minulta oli puhjennut yöllä ainakin yksi kysta jos ei enemmänkin. Onneksi munasarjat olivat kestäneet ehjänä. Siellä sitten makailin sairaalassa aika kovissa kivuissa jokusen päivän ja vielä jokusen siihen päälle tipassa ja nyt olen taas kotona, täysin toisten autettavissa sänkypotilaana
Paha olo ei ole hävinnyt mihinkään ja lääkärien mukaan kyse on sekä hyperin että raskauden aiheuttamasta pahoinvoinnista, joka on siis jatkuvaa oksentamista! Voitte varmaan kuvitella, että tästä ei oikein osaa nauttia, vaikka mieli kuinka tekisi. Mies oli silloin yöllä nähnyt sikiön sydämenlyönnit ja herkistynyt, kun minä makasin tajuttomana. Sanoi vaan, että tuli sellainen olo, että onko tämä kaikki sen arvoista, että saa pelätä vaimon puolesta ihan tosissaan
Halusin kertoa tämän kaiken siksi, että tämä olisi voitu välttää, jos lääkärit tai hoitajat olisivat kertoneet minulle, että hoitojen alusta asti on todella tärkeä juoda runsaasti ja ottaa rauhallisesti. Kyllähän minä näitä foorumeja paljon olen lueskellut, mutta ilmeisesti ihan tyhmänä en tajunnut tuota juomisen tärkeytta, kun sitä ei lääkärin suusta tullut. Sanoivat myös meidän omassa sairaalassa, että minun tilanteessa tuota siirtoa ei olisi saanut tehdä, kun hyperiä oli jo silloin havaittavissa : / no turha tässä on jossitella ja toki olen onnellinen, että siirto tehtiin ja se tuotti tulosta, mutta ihan varmaa on se, että tämän jälkeen hoitoihin en lähde!! Tämä 6 viikkoa pelkkää makaamista, kipua, tolkutonta juomista ja sairaalassa oleilua on saanut mielen ihan matalaksi ja miehen vetänyt aivan loppuun. Hän on joutunut hoitamaan kaikki kodin työt ja meidän 3 koiraa, joista kaksi on ihan pieniä pentuja, rankan työnsä ohella. Saanut unohtaa kaikki omat harrastuksensa ja menemisensä, joten tässä on myös parisuhde aika koetuksella.
Ei voi kun miettiä, että pitääkö kaiken olla näin hankalaa ja mitä kaikkea meidän hoitolaisten pitää kestää, että saataisiin se oma ihana nyytti...
niin ja vielä ihan pahin kaikista oli se, ku viimeisen kerran tuskissani makasin osastolla, sinne samaan huoneeseen tuli romaanityttö ystävänsä kanssa. Enpä olisi arvannut, että päivän mittaan jouduin kuuntelemaan, ku tämä tyttö iloisesti nauraa rätkätti ja hyppi pitkin huonetta, että kyllä se pentu sieltä näin pois tulee. Hänelle tehtiin siis siinä huoneessa kemiallinen abortti ja minä jouduin siitä parin metrin päästä seuraamaan sitä koko päivän :'( Siinä ei muuta voinut kuin itkeä ja toivoa, että lähtisivät pian pois, ku koko osasto oli niin täynnä, että minua ei voitu siirtää mihinkään..tuli niin epätodellinen olo, kun itse on vuosi tolkulla yrittänyt saada lasta ja sitten joutuu kuuntelemaan, kun toinen haluaa tappaa omansa
Tulipahan vuodatus..pahoitteluni siitä :ashamed:
ja toivottavasti en loukannut ketään, kun tänne vielä tulin huutelemaan, mutta en todellakaan koe vielä olevani raskaana eikä sen puoleen minua sairaalassakaan sellaisena vielä kohdella.
Hurjan paljon kaikille voimia tähän touhuun :heart:
Taimi rv 7+6