Teinkö väärin? Olenko nyt kauhea valehtelija:(

["Kika"]

Menin aamulla psykologin juttusille. Olen jo muutaman viikon ajan siellä käynyt. En ole kertonut tästä poikaystävälleni, ei vain ole tullut jotenkin puheeksi. Aloitin käynnit, kun olimme hetkellisesti erossa, joten en silloinkaan hänelle tästä kertonut.

Olen kyllä ajatellut hänelle tästä mainita, kunhan sellainen luonnollinen tilanne tulee. Tällä hetkellä koen tämän lähinnä omaksi jutukseni, josta en ole muille puhunut.En tiedä miksi näin on.

Tänään aamulla kuitenkin sanoin poikaystävälleni meneväni luennolle, vaikka meninkin psykologille. Nyt siitä iski huono omatunto. Kun valehtelin... Voinko nyt vaan antaa asian olla, ja kertoa psykologikäynneistä joskus myöhemmin, vai tuleeko minun tuntea itseni kauheaksi valehtelijaksi? Teinkö jotain väärin?

 

[veras]

MIKSI sitä täytyy valehdella? Kyllä, tuo on valehtelua.

 

["Kika"]

MIKSI sitä täytyy valehdella? Kyllä, tuo on valehtelua.

Koska en halunnut vielä kertoa psykologilla käynnistä. Koen sen olevan oma, yksityinen ja henkilökohtainen asia.

 

["Vieras"]

Miksi pitäisi kertoa poikaystävälle? Sun oma asiahan tuo on.

 

[^vierailija^]

[QUOTE="Kika";24854441]Koska en halunnut vielä kertoa psykologilla käynnistä. Koen sen olevan oma, yksityinen ja henkilökohtainen asia.[/QUOTE]

Riippuu kai siitä kuinka tosissaan työ seukkaatte?

Itse olen nykyiselle miehelleni kertonut aivan kaikki henkilökohtaiset asiat, ja kokisin sen valehteluksi jos en pystyisi hänelle psyko-käynneistä kertomaan.
Kun taas joskus vuosia sitten minulla oli "poikaystävä" jolle en todellakaan kertonut mitään tuollaista henkilökohtaista. Tosin tapailtiin/seukattiin vain joitain kuukausia.

 

["Kika"]

Riippuu kai siitä kuinka tosissaan työ seukkaatte?

Itse olen nykyiselle miehelleni kertonut aivan kaikki henkilökohtaiset asiat, ja kokisin sen valehteluksi jos en pystyisi hänelle psyko-käynneistä kertomaan.
Kun taas joskus vuosia sitten minulla oli "poikaystävä" jolle en todellakaan kertonut mitään tuollaista henkilökohtaista. Tosin tapailtiin/seukattiin vain joitain kuukausia.

Kyllä e ihan tosissaan tässä seurustellaan. Koen silti tämän omaksi asiakseni. Tää on mulle vaikea juttu, mun ei ole helppo kertoa tästä hänelle. Aion kyllä vielä kertoa, enkä salaile enempää. Nyt vaan ei vielä tuntunut siltä, että haluaisin kenellekään tästä puhua.

 

["Kika"]

[QUOTE="Vieras";24854468]Miksi pitäisi kertoa poikaystävälle? Sun oma asiahan tuo on.[/QUOTE]

Näin mäkin sen ajattelin, tähän asti. Sit menin valehtelemaan, et menen luennolle, vaikken mennyt.

 

[veras]

Just, ja kumminkin siellä suhteenne asioista vuodatat terapeutille. Tuskin siellä sitäkään aihetta jätetään käsittelemättä? Muka sinun yksityisasia. Sitten ehkä olisikin jos et puhuisi suhteestanne tai miehestäsi siellä mitään, mutta tuskinpa näin on. Äijäsi täytyy myös kestää mielialasivaihteluita, jotka psykologin käynneistä johtuvat. Kun nyt taas avattiin jotain henkisiä ovia.

Mietippä miltä itsestäsi tuntuisi jos asia olisi toisinpäin. Ukkosi vuodattaisi terapeutille sinusta ja suhteestanne, tulisi kotiin erityisen pahan tuulisena tai surullisena terapian vuoksi, etkä tiedä mistään mitään. Tuskin tuntuisi kovin kivalle?

 

["Kika"]

Just, ja kumminkin siellä suhteenne asioista vuodatat terapeutille. Tuskin siellä sitäkään aihetta jätetään käsittelemättä? Muka sinun yksityisasia. Sitten ehkä olisikin jos et puhuisi suhteestanne tai miehestäsi siellä mitään, mutta tuskinpa näin on. Äijäsi täytyy myös kestää mielialasivaihteluita, jotka psykologin käynneistä johtuvat. Kun nyt taas avattiin jotain henkisiä ovia.

Mietippä miltä itsestäsi tuntuisi jos asia olisi toisinpäin. Ukkosi vuodattaisi terapeutille sinusta ja suhteestanne, tulisi kotiin erityisen pahan tuulisena tai surullisena terapian vuoksi, etkä tiedä mistään mitään. Tuskin tuntuisi kovin kivalle?

Ehkä mä teen siellä terapiassa sit jotain väärin, mutta se ei aiheuta mulle mielialan vaihteluita
Ja ei, en jauha poikaystävästäni tai suhteesta, vaan MINUSTA ja minun tunteistani ja menneisyydestäni. Ja vaikka suhdetta toki sivutaankin, et se silti kuulu muille kuin mulle. Toki mä aion hänelle kertoa, en mä tätä ikuisesti salaa

 

[yes]

Pieni valkoinen valhe, älä sure! Et ole tehnyt mitään mittavaa väärin..voiko jotenkin vain olla sanomatta minne menet, vaikka "tuonne suuntaan, kova kiire" ! ei kannata ihan kaikkea poikaystävällekään kertoa vaikka olisi luotettava tärkeissä asioissa, tuo on niin kuin päiväkirjaä ei lueta, terapia ja ystävä juttuja ei kerrota liian tarkkaan poikaystävälle, miksi turhaan? ihmissuhteesta menee maku kun kaikki pitää sanella ja ihmiset alkavat hallita toisiaan liikaa.

 

["Kika"]

Pieni valkoinen valhe, älä sure! Et ole tehnyt mitään mittavaa väärin..voiko jotenkin vain olla sanomatta minne menet, vaikka "tuonne suuntaan, kova kiire" ! ei kannata ihan kaikkea poikaystävällekään kertoa vaikka olisi luotettava tärkeissä asioissa, tuo on niin kuin päiväkirjaä ei lueta, terapia ja ystävä juttuja ei kerrota liian tarkkaan poikaystävälle, miksi turhaan? ihmissuhteesta menee maku kun kaikki pitää sanella ja ihmiset alkavat hallita toisiaan liikaa.

kiitos tästä, näin itsekin ajattelin
Jostain syystä tää terapia tuntuu, ainakin vielä, niin henkilökohtaiselta ja jopa vaikealta asialta, et haluan vielä hetken pitää sen ihan omana tietonani.

 

[plm]

Mä en itse harrasta valehtelua koska se on musta törkeetä ja epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. En haluaisi että mullekaan valehdellaan ja varsinkin kun kyse on tärkeästä ihmisestä jos tosissaan seurustellaan. Mun mielestä suhteessa on jotain pahasti pielessä jos täytyy valehdella.

 

[??]

Mä en itse harrasta valehtelua koska se on musta törkeetä ja epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. En haluaisi että mullekaan valehdellaan ja varsinkin kun kyse on tärkeästä ihmisestä jos tosissaan seurustellaan. Mun mielestä suhteessa on jotain pahasti pielessä jos täytyy valehdella.

oletko sitten sitä mieltä, että suhteessa ei myöskään saa olla yksityisasioita? Omia, yksityisiä juttuja, jotka eivät kuitenkaan siis vahingoita ketään, eikä mitään vääryyttä tapahdu?

 

[minä, minä taas]

oletko sitten sitä mieltä, että suhteessa ei myöskään saa olla yksityisasioita? Omia, yksityisiä juttuja, jotka eivät kuitenkaan siis vahingoita ketään, eikä mitään vääryyttä tapahdu?

Voihan suhteessa olla yksityisasioita ja omia, yksityisiä juttuja. Mutta jos niitä suojellakseen täytyy valehdella, niin itse pidän sellaista henkilöä epäluotettavana, olivatpa ne yksityiset jutut mitä hyvänsä. En pitäisi yllä sellaista parisuhdetta enkä myöskään ystävyyssuhdetta, jos saisin tietää, että toinen valehtelee minulle muka yksityisyyttään suojellakseen. Jos oma yksityisyys on niin tärkeää, ehkä on parempi pidättäytyä ihmissuhteista ja keskittyä omaan itseensä.

 

[Millenia]

En arvosta valehtelua tai asioiden salassapitoa. Mutta ei tämä nyt ole mitä tahansa kusettamista. Ap käy psykologilla syystä. Ja ei tunne olevansa valmis kertomaan asiasta vielä kumppanilleen. Minusta tässä kannattaa seurata niitä omia tuntojaan jos tarkoituksena on prosessoida vaikeuksia ja "parantua".

Minusta ei olisi kivaa jos poikaystäväni salaisi tuollaisen minulta, mutta en missään nimessä haluaisi myöskään pakottaa häntää kertomaan asiasta vastoin tahtoaan. Katsoisin kuitenkin ap:n tervehtymisen olevan tässä isompi asia kuin poikaystävän mahdollinen paha mieli. Tietystikään asiaa ei voi kuitenkaan loputtomiin siirtää.

Tilanne voi olla vaikka sellainen, että ihmistä on käytetty lapsena hyväksi. Tätä asiaa ei ole helppo eikä mukava kertoa läheisille ja väkisinkin täytyy punnita sitä ajankohtaa milloin paljastuksen tekee. Vain ääliö on siinä vaiheessa oikeasti vihainen siitä, että toinen ei kertonut aiemmin. Psykologilla yleensä käydään syystä, ja jos sen paljastaa niin samalla täytyy myös paljastaa se syy. Ja tämä syy kai on se perimmäinen asia, miksi ap ei asiaa halua paljastaa, eikä käynnit itsessään?

 

["Kika"]

En arvosta valehtelua tai asioiden salassapitoa. Mutta ei tämä nyt ole mitä tahansa kusettamista. Ap käy psykologilla syystä. Ja ei tunne olevansa valmis kertomaan asiasta vielä kumppanilleen. Minusta tässä kannattaa seurata niitä omia tuntojaan jos tarkoituksena on prosessoida vaikeuksia ja "parantua".

Minusta ei olisi kivaa jos poikaystäväni salaisi tuollaisen minulta, mutta en missään nimessä haluaisi myöskään pakottaa häntää kertomaan asiasta vastoin tahtoaan. Katsoisin kuitenkin ap:n tervehtymisen olevan tässä isompi asia kuin poikaystävän mahdollinen paha mieli. Tietystikään asiaa ei voi kuitenkaan loputtomiin siirtää.

Tilanne voi olla vaikka sellainen, että ihmistä on käytetty lapsena hyväksi. Tätä asiaa ei ole helppo eikä mukava kertoa läheisille ja väkisinkin täytyy punnita sitä ajankohtaa milloin paljastuksen tekee. Vain ääliö on siinä vaiheessa oikeasti vihainen siitä, että toinen ei kertonut aiemmin. Psykologilla yleensä käydään syystä, ja jos sen paljastaa niin samalla täytyy myös paljastaa se syy. Ja tämä syy kai on se perimmäinen asia, miksi ap ei asiaa halua paljastaa, eikä käynnit itsessään?

Kiitos tästä, olet aivan oikeassa. Kun kerron käyväni terapiassa, täytyy minun myös kertoa miksi. Ja ihan pian kerronkin, en vaan kokenut olevani valmis kertomaan vielä, joten hätävalheena sanoin meneväni luennolle. Yleensä en joudu tällaiseen salailuun turvautumaan, koska emme vietä tiiviisti kaikkea aikaamme yhdessä, emme muutenkaan tiedä jokaista toisen menemistä ja tulemista