Taapero hakkaa lemmikkieläimiä, mitä mä teen??

Siis niin on tietysti, miksi edes mainitset tuon?
Koiralla ja kissalla on omat paikkansa minne pääsevät muksua karkuun.
Enkä nyt tohtisi nuista rakkaista lemmikeistä luopua vain sen takia, että uhmakas ja ymmärtämätön mukula yrittää niitä kiusata, eikai sitä loputtomiin kestä?? Ja jos mä antaisin nuo elukat pois niin ei kai lapsi oppisi ikinä olemaan eläimien kanssa?

Ei opikaan, jos sulla ei ole aikaa siihen. Ihan oikeasti..en sano tätä pahalla ja mä ymmärrän oikein hyvin, jos lapsiperheessä vanhemmalla ei ole mahdollisuutta lastaan vahtia. Mä olen ollut kahden lapsen yh ja lemmikkeinä on ollut kania, hamsteria, kissaa ja koiraa. Pienen lapsen kanssa se vaatii ihan hitosti töitä ja nimenomaan vahtimista. Jos aikaa ei ole, niin sitten sitä ei ole. Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan pitää tehdä asioille jotain. Ihan varmasti rakastat lemmikkejäsikin ja tilanne on sulle vaikea, mutta antaisitko jonkun toisen lapsen kohdella omaa lastasi kuten lapsesi nyt kohtelee teidän lemmikkejä? Joskus on armeliaampaa antaa lemmikki pois, edes sijoittaa uuteen kotiin tilapäisesti, kuin antaa kohdella eläintä huonosti.

 

Komenna kunnolla sitä lastas ja tee selväks et lemmikki ei ole mikään lelu!

Niin mitä se kunnolla komentaminen on, kun sana eikä kovempi sana tehoa, vaan lapsi olisi koko ajan menossa uudestaan, jos en sitä fyysisesti estä?
Jossain vaiheessa sitten kyllä luovuttaa, menee tekemään jotain muuta, kunnes huomaa kissan, ja rumba alkaa alusta..

 

Joo älä vaan kuuntele järjen ääntä!
Keittistä komppaan täysillä!Hanki eläimillesi uusi koti,,jos et pysty yhtä 2 v.tyrannia opettamaan kohtelemaan eläimiä oikein!Mieti oikeesti miten ne eläimet kärsii!Anna niille parempi elämä jonkun muun luona tai opeta TAAPEROSI kohtelemaan eläimiä oikein.Kyllä ton ikänen jo oikeesti jotain tajuu?

 

Estät. Annat elukoille mahdollisuuden oleilla lapsen ulottumattomissa esimerkiksi portin avulla.

Toimi meillä. Kissat oppi nopeasti vetäytymään omiin oloihin vaikka muuten inhoavat sitä, että vapaa kulku estetään.

Portti siksi, että mullakin oli toden totta paljon muutakin tekemistä, kuin vahtia alvariinsa VAIN taaperon ja kissojen kohtaamisia kaikesta opastuksesta huolimatta.
Akvaariosta luovuin, harmittaa, mutta aika ja tarmo eivät riittäneet. (Kalat uivat iloisina äitini suuren suuressa akvaariossa, en sentäs kötistänyt niitä. )

 

Muksu on 1 v 9kk ja jatkuvasti potkimassa, lyömässä ja huitomassa kissaa tai koiraa. Jokaikinen kerta on kielletty tiukasti, on selitetty että noin ei saa tehdä koska kissaan/koiraan sattuu, ei tehoa. On ärähdetty ja korotettu ääntä lapselle kunnolla kun mikään ei tehoa!! Kerran on muksu saanut kissan kynsistä poskeen, ei vaikutusta. Lyö käsin ja lyö leluilla ja yrittää retuuttaa ja juoksee kissan perässä.
Lasta on neuvottu leikkimään kissan ja koiran kanssa oikein, välillä leikit meneekin ihan mallikkaasti kunnes lapsi taas innostuu ja alkaa huitoa.
Lapsesta esim jollain palikalla kissan tai koiran hakkaaminen on hauskaa, eli siis nauraa samalla kun lyö!! Onko tommonen enää normaalia ja mitä ihmettä tollaiselle voi tehdä??

Vahdi sitä pentua paremmin

 

Ei opikaan, jos sulla ei ole aikaa siihen. Ihan oikeasti..en sano tätä pahalla ja mä ymmärrän oikein hyvin, jos lapsiperheessä vanhemmalla ei ole mahdollisuutta lastaan vahtia. Mä olen ollut kahden lapsen yh ja lemmikkeinä on ollut kania, hamsteria, kissaa ja koiraa. Pienen lapsen kanssa se vaatii ihan hitosti töitä ja nimenomaan vahtimista. Jos aikaa ei ole, niin sitten sitä ei ole. Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan pitää tehdä asioille jotain. Ihan varmasti rakastat lemmikkejäsikin ja tilanne on sulle vaikea, mutta antaisitko jonkun toisen lapsen kohdella omaa lastasi kuten lapsesi nyt kohtelee teidän lemmikkejä? Joskus on armeliaampaa antaa lemmikki pois, edes sijoittaa uuteen kotiin tilapäisesti, kuin antaa kohdella eläintä huonosti.

Nyt mun täytyy jo kysyä että mikä ihme sua vaivaa?
Otetaan tälläinen tilanne, että minä laitan ruokaa, lapsi leikkii keittiön lattialla noin 1,5 m päässä minusta leluautoilla. Toisella silmällä vahdin poikaa koko ajan, vaikka kumpaakaan lemmikkiä ei näy mailla eikä halmeilla. Sitten käännyn, otan maustekaapista suolan ja kuulen kun lapsi alkaa nauraa ilkikurisesti -kissa oli hiippaillut lapsen viereen ja lapsi kohottaa leluaton huitaistaakseen sillä kissaa. Karjaisen EI, lapsi huitaisee autolla kissaa joka väistää, syöksyn sen askeleen verran lapsen luokse ja otan auton pois.

Voi jeesus, 'ei ole mahdollisuutta lastaan vahtia'... Siis luuletko sinä että meillä lapsi viilettää lemmikkien kanssa ympäri asuntoa niinkuin huvittaa eikä kukaan katso perään? Mistä sä nyt edes sait tuollaista päähäsi? Onko esim. tuossa yllä kuvailemassani tilanteessa jotain lapsen vahtimisen laiminlyöntiä?

 

Niin mitä se kunnolla komentaminen on, kun sana eikä kovempi sana tehoa, vaan lapsi olisi koko ajan menossa uudestaan, jos en sitä fyysisesti estä?
Jossain vaiheessa sitten kyllä luovuttaa, menee tekemään jotain muuta, kunnes huomaa kissan, ja rumba alkaa alusta..

eikös täälläkin sulle ole neuvoja annettu?ootko kokeillu esim jäähyä? tai sit sä et yksinkertasesti vaan osaa saada lastas kuriin.Katso peiliin ja mieti hetki.

 

2-vuotias EI vielä tajua, empatiakyky kehittyy paaaljon myöhemmin. Ikävän hyökkäyksen kohteeksi jouduit... Toimit mielestäni juuri oikein. Harva voi kaikkia lapsiaan KOKOajan vahtia, ja pitäähän jotain luottoakin olla jos ne lapset joskus ihan kivastikin käyttäytyy. Älä edes ajattele perheenjäsenistäsi luopumista, kuulostat hyvältä ja vastuulliselta perheenpyörittäjältä. Lapsesikin on varmasti ihan normaali taapero vaikka eihän se kivalta tunnu kun oma muksu tekee ikäviä.. Voimia!

 

Mistä sä nyt sait päähäsi että mä anna lapsen tehdä tuollaista?? Mähän nimenomaan kysyin neuvoa, että onko lapselta tuollainen käytös normaalia ja miten sen mahdollisesti saisi loppumaan!
Voi jeesus, ihan kun mä vierestä vaan katselisin kun lapsi möykyttää eläimiä.. Aloitusviestissä mainitut jutut on tapahtunut silloin, kun olen selkäni kääntänyt! En todellakaan anna lapsen kohdella lemmikkejä 'miten haluaa'!

Kauanko teillä on tätä lemmikkien kaltoinkohtelua kestänyt? Ihan oikeasti mä yritän sua auttaa, mutta mun pitää kirjoituksistasi koittaa muodostaa kuva siitä, mitä teillä on kokeiltu, mitä ei, mitkä on sun resurssit jne. Ja kun ripottelet tietoja harvakseltaan - kuten keskustelupalstoilla yleensä ripotellaan - niin mä voin kommentoida vain sen mukaan, mitä olet siihen asti kirjoittanut. Siis siihen asti, kun mä alan naputtelemaan omaa vastaustani.

Kysyit, onko eläimen jatkuva kiusaaminen normaalia ja mä sanon siihen, että ei ole. Oleellista on se, toimiiko lapsi ymmärtämättömyyttään vai silkkaa ilkeyttään. On paljon tilanteita, joissa lapsia ei tajua tekevänsä väärin. Ja on tilanteita, joissa lapsi tietää tekevänsä väärin, mutta tekee silti.

 

Estät. Annat elukoille mahdollisuuden oleilla lapsen ulottumattomissa esimerkiksi portin avulla.

Toimi meillä. Kissat oppi nopeasti vetäytymään omiin oloihin vaikka muuten inhoavat sitä, että vapaa kulku estetään.

Portti siksi, että mullakin oli toden totta paljon muutakin tekemistä, kuin vahtia alvariinsa VAIN taaperon ja kissojen kohtaamisia kaikesta opastuksesta huolimatta.
Akvaariosta luovuin, harmittaa, mutta aika ja tarmo eivät riittäneet. (Kalat uivat iloisina äitini suuren suuressa akvaariossa, en sentäs kötistänyt niitä. )

ihanaa, sinä taisit nyt ymmärtää jutun juonen etkä leimannut mua heti huonoksi äidiksi ja vastuuttomaksi lemmikinomistajaksi vaan siksi, että erehdyin hakemaan neuvoja ja vertaistukea täältä. =)

 

eikös täälläkin sulle ole neuvoja annettu?ootko kokeillu esim jäähyä? tai sit sä et yksinkertasesti vaan osaa saada lastas kuriin.Katso peiliin ja mieti hetki.

Peesi

 

[QUOTE="naikkonen";24844662]Tuskin ollaan ensimmäiset taaperoiden ja eläinten huoltajat ongelman edessä. Vahditaan ja ollaan tarkkoja, tiukkoja ja itse esimerkkinä. Eläimille pakopaikat ja extrahellyydet että jaksaa. Itseänikin kyllä kiinnostaisi missä vaiheessa muilla on kiusaus-vaihe mennyt ohi??[/QUOTE]

Nyt 2,5vuotiaanaon menossa rauhallisempi vaihe.
Alkaa puhe menemään perille ja ymmärtää muutenkin jo paljon paremmin mitä saa ja ei saa. Joten veikkaisin että puoli vuotta joudut vielä ainakin vahtimaan silmät ja korvat höröllä

 

ihanaa, sinä taisit nyt ymmärtää jutun juonen etkä leimannut mua heti huonoksi äidiksi ja vastuuttomaksi lemmikinomistajaksi vaan siksi, että erehdyin hakemaan neuvoja ja vertaistukea täältä. =)

No sun tenava kuulostaa melko itsepintaiselta ja kissa taas itsetuhoiselta.
Helpommalla pääset kun rimpautat nikkarille......

 

Jas joo, ehkäpä näin jälkikäteen ajateltuna parempi ostikko olisi ollut 'taapero hakkaisi eläimiä lähes aina kun saa siihen tilaisuuden'

 

Nyt mun täytyy jo kysyä että mikä ihme sua vaivaa?
Otetaan tälläinen tilanne, että minä laitan ruokaa, lapsi leikkii keittiön lattialla noin 1,5 m päässä minusta leluautoilla. Toisella silmällä vahdin poikaa koko ajan, vaikka kumpaakaan lemmikkiä ei näy mailla eikä halmeilla. Sitten käännyn, otan maustekaapista suolan ja kuulen kun lapsi alkaa nauraa ilkikurisesti -kissa oli hiippaillut lapsen viereen ja lapsi kohottaa leluaton huitaistaakseen sillä kissaa. Karjaisen EI, lapsi huitaisee autolla kissaa joka väistää, syöksyn sen askeleen verran lapsen luokse ja otan auton pois.

Voi jeesus, 'ei ole mahdollisuutta lastaan vahtia'... Siis luuletko sinä että meillä lapsi viilettää lemmikkien kanssa ympäri asuntoa niinkuin huvittaa eikä kukaan katso perään? Mistä sä nyt edes sait tuollaista päähäsi? Onko esim. tuossa yllä kuvailemassani tilanteessa jotain lapsen vahtimisen laiminlyöntiä?

Okei, annetaan olla. Mä ihan oikeasti yritin kartoittaa teidän kokonaistilanneta, itsekin kun olen lasten ja lemmikkien kanssa joutunut tasapainoilemaan. Mutta näköjään suhtaudut mun kirjoituksiini jo sen verran vihamielisesti, että jätän ihan mieluusti ongelmaasi ratkaisun jollekin toiselle, johon suhtaudut toivottavasti vähemmän vihamielisesti.

 

Jas joo, ehkäpä näin jälkikäteen ajateltuna parempi ostikko olisi ollut 'taapero hakkaisi eläimiä lähes aina kun saa siihen tilaisuuden'

Ehkä elukoillesi olisi parasta, että viet ne ammuttavaksi jos et saa pentuas kuriin

 

mielestä lapsessa jotain vikaa...ei pahalla, mutta meilla 3 kissaa ja koira. Lapset tietävät tasan tarkkaan, että joko ei mennä ollenkaan tai sitten "halitellaan". Mielestäni oppivat ihan luonnostaan tuon jos normaaleja empatiakykyisiä lapsia. Katso peiliin !!!

 

Olisiko mahdollista läpsäyttää lasta (kevyesti) pepulle joka kerta kun rääkkää eläintä ja sen jälkeen selittää se miten pitikään olla ja silittää eläimiä? Ehdotan vain kun kuulostaa, ettei lapsi ikänsäkkään puolesta muuten tajua asiaa ja tiedän omasta lapsuudestani vastaavan toimineen. Sain läpsyn myös aina jos yritin taaperona juosta autotielle ym. Opin nopeasti, eikä traumoja jäänyt. Kun alkoi isompana ymmärtämään asioita paremmin niin käytäntö loppui.

 

Onneksi meillä ei ole ollut tuota ongelmaa, vaikka muuten tekee mitä sattuu niin kissat on onneksi jääneet rauhaan.

En todellakaan tiedä, miten saisit lapsesi uskomaan. Meillä pistetään aina arestiin kun tekee jotain väärää ja se toimii, asiassa kuin asiassa. Riittää pelkkä arestin maininta. Toisaalta lapsesi on todella pieni vielä, ei sulla ole muuta vaihtoa kuin vahtia sitä lasta. Et jätä hetkeksikään eläimiä hänen armoilleen. Tuo vaihe menee kyllä ohi ja jos ei mene niin sitten ei ole enää normaalia.

 

eikös täälläkin sulle ole neuvoja annettu?ootko kokeillu esim jäähyä? tai sit sä et yksinkertasesti vaan osaa saada lastas kuriin.Katso peiliin ja mieti hetki.

On kokeiltu, ei tehoa, mutta ei varmaan osata tehdä sitä oikein. Ja mitä siitä peiliin katsomisesta on hyötyä, en siis saa tuota muksua kuriin, mitäs nyt?

 

lapsen hyökkäyksiltä. Ja alkuun se on tosi työlästä. Mutta se vaan on sun velvollisuus aikuisena. Ei ihmekään kun eläinsuojelutalot on täynnä näitä eläinressuja, joita ei eteenpäin enää anneta lapsiperheisiin Tietty lasta pitää opettaa kohtelemaan eläintä oikein, mutta sitä odotellessa lemmikin turvallisuus pitää taata. Ja niin se vaan on, että koko ajan pitää vahtia, jos et pistä muksua leikkikehään tms. Meillä helpotti lähempänä kolmea ikävuotta. Toinen lapsi oli kiinnostuneempi meidän eläimistä kuin toinen.

 

Jos et anna niitä pois etkä pysty vahtimaan niin riskinä on että joko eläin tai lapsi loukkaantuu vakavasti kenties pysyvästi.

 

Okei, annetaan olla. Mä ihan oikeasti yritin kartoittaa teidän kokonaistilanneta, itsekin kun olen lasten ja lemmikkien kanssa joutunut tasapainoilemaan. Mutta näköjään suhtaudut mun kirjoituksiini jo sen verran vihamielisesti, että jätän ihan mieluusti ongelmaasi ratkaisun jollekin toiselle, johon suhtaudut toivottavasti vähemmän vihamielisesti.

No mun mielestä se ei ollut mitään tilanteen kartoittamista, kun sä lynkkasit mut vanhempana ja lemmikinomistajana ja käskit luopua kaikista elukoista koska en osaa ja ehdi vahtia lastani. Mun mielestä sun viestit oli töykeitä, siksi ehkä hiukan vihamielinen asenne.

 

Muuta en osaa sanoa kun että kyllä meidän 1vuotias on alkanut tajuamaan miten koiran kanssa ollaan. Aikaisemmin yritti aina hakata, kiivetä päälle, repiä karvoista,tökkiä silmiin yms. aina kiellettiin ja yhdessä kädestä pitäen silitettiin. koiralla oli myös paikka mihin pääsi aina rauhassa nukkumaan kun halusi.

 

mielestä lapsessa jotain vikaa...ei pahalla, mutta meilla 3 kissaa ja koira. Lapset tietävät tasan tarkkaan, että joko ei mennä ollenkaan tai sitten "halitellaan". Mielestäni oppivat ihan luonnostaan tuon jos normaaleja empatiakykyisiä lapsia. Katso peiliin !!!

Voi huokaus. Mä en nyt keksi miten mä itse voisin olla syypää tuollaiseen lapsen käytökseen, meillä kun ei käytetä välkivaltaa ihmisiä eikä eläimiä kohtaan.