Taapero hakkaa lemmikkieläimiä, mitä mä teen??

Muksu on 1 v 9kk ja jatkuvasti potkimassa, lyömässä ja huitomassa kissaa tai koiraa. Jokaikinen kerta on kielletty tiukasti, on selitetty että noin ei saa tehdä koska kissaan/koiraan sattuu, ei tehoa. On ärähdetty ja korotettu ääntä lapselle kunnolla kun mikään ei tehoa!! Kerran on muksu saanut kissan kynsistä poskeen, ei vaikutusta. Lyö käsin ja lyö leluilla ja yrittää retuuttaa ja juoksee kissan perässä.
Lasta on neuvottu leikkimään kissan ja koiran kanssa oikein, välillä leikit meneekin ihan mallikkaasti kunnes lapsi taas innostuu ja alkaa huitoa.
Lapsesta esim jollain palikalla kissan tai koiran hakkaaminen on hauskaa, eli siis nauraa samalla kun lyö!! Onko tommonen enää normaalia ja mitä ihmettä tollaiselle voi tehdä??

 

Samaa se meidänkin poika teki mummolan koiralle. Ei siinä muu auttanut kuin pitää koira ja lapsi erillään se pahin aika. Koira on kuitenkin ylikiltti eikä mitään tehnyt, mutta suhtautuu lapseen vieläkin aika varovasti. Pahinta oli kun kivoin leikki oli hysteerisesti huutaen juosta koiran perässä, ja koirahan oli täysin kauhuissaan!

Kuullostaa kyllä sinänsä normaalille. Ei noin pieni vaan tajua vielä, että eläintä oikeesti sattuu.

 

Samalla lailla toimit, kuin jos olisi kyse alle 2-vuotiaasta ja vauvastakin. Vahdit, ettei lapsi pääse vahingoittamaan eläimiä. Se on ainoa konsti, siihen asti kun lapsi alkaa tajuamaan jotakin. Kovat lelut pois kun niitä aletaan heittelemään. Eläimille omat paikat, mihin ne pääsevät pois lapset lähettyviltä ja missä saavat olla rauhassa, sun pitää vahtia ettei lapsi mene häiritsemään eläimiä kun ne syövät ja nukkuvat. Eikä muutenkaan satuta niitä. Kissalle voi laittaa nukkumiskorin johonkin ylös, tai muuhun paikkaan mihin lapsi ei pääse. Vaikka hyllyn päälle tai laittaa johonkin huoneeseen portin, josta pääsee vain kissa, ei lapsi.
Koiran kanssa on hankalampaa, kun koira ei osaa kiivetä. Sitä pitää vaan vahtia, että se saa olla rauhassa.

 

Onko noi lemmikit teidän omia? Vähän ihmetyttää, jos ovat. Lapset yleensä tottuvat oman perheen lemmikeihin, jos ne ovat olleet perheessä alusta asti. Eivät ne jahtaa ja kiusaa niitä tolla lailla.

 

[QUOTE="vieras";24844403]Samalla lailla toimit, kuin jos olisi kyse alle 2-vuotiaasta ja vauvastakin. Vahdit, ettei lapsi pääse vahingoittamaan eläimiä. Se on ainoa konsti, siihen asti kun lapsi alkaa tajuamaan jotakin. Kovat lelut pois kun niitä aletaan heittelemään. Eläimille omat paikat, mihin ne pääsevät pois lapset lähettyviltä ja missä saavat olla rauhassa, sun pitää vahtia ettei lapsi mene häiritsemään eläimiä kun ne syövät ja nukkuvat. Eikä muutenkaan satuta niitä. Kissalle voi laittaa nukkumiskorin johonkin ylös, tai muuhun paikkaan mihin lapsi ei pääse. Vaikka hyllyn päälle tai laittaa johonkin huoneeseen portin, josta pääsee vain kissa, ei lapsi.
Koiran kanssa on hankalampaa, kun koira ei osaa kiivetä. Sitä pitää vaan vahtia, että se saa olla rauhassa.[/QUOTE]

Siis lasta ja elukoita vahditaan koko ajan silmä kovana kun ovat samassa tilassa. Kissalla on oma paikka just kaapin päällä mihin pääsee turvaan halutessaan ja koirakin nukkuu portin takana muutaman tunnin päivästä, että saa siis nukkua rauhassa. Aina on otettu lelu pois kädestä ja kielletty jo siinä vaiheessa kun nähdään että kohta lyö.
Missä iässä se sitten rupee älyämään että noin ei tosiaankaan saa tehdä??

 

[QUOTE="hmmm";24844459]Onko noi lemmikit teidän omia? Vähän ihmetyttää, jos ovat. Lapset yleensä tottuvat oman perheen lemmikeihin, jos ne ovat olleet perheessä alusta asti. Eivät ne jahtaa ja kiusaa niitä tolla lailla.[/QUOTE]

On omia. Kissa tosin tuli muutama viikko sitten ja sitä kiusaakin enemmän kuin koiraa. Kania kiusaisi kans, mutta en päästä kania pois häkistä jos muksu on hereillä.

 

Lapselta lelut pois käsistä kun lyö. Vaikka alkaisi itkemään, niin saattaa oppia hiukan nopeammin. Meillä tyttö retuutti saman ikäisenä kissoja kaulasta pitkin huushollia. Ei siinä auttanut kuin olla aina silmä tarkkana. Onneksi kissat osaavat hakea oman paikkansa ja mennä piiloon nukkumaan. Ja onneksi lapsi kasvaa ja tuokin homma on jo mennyt ohitse vaikka välillä kissojen paijaaminen onkin vielä aika ronskia.

 

No mä en kyllä antais noin pienen leikkiäkään lemmikkien kanssa, kerta ei nätisti osaa olla. Ja tuossa voi vielä joku päivä käydä huonosti jos tarpeeksi koiraa kiusaa... Eipä siinä auta muu kuin jatkuva vahtiminen ja kieltäminen.

Se on muutenkin vähän tuo lapset ja koira joskus huono yhdistelmä, meilläkin välillä kohta 4v tyttö tahtois painia koiran kanssa vaikka siinä sitten joskus käykin kipeetä.. Isompi tajuaa ettei ison koiran kanssa kannata riekkua, vaan leikkii nätisti esim. palloa heittämällä.

 

kerrot joka kerta kun on ongelmia samat jutut. musti ei tykkää kun sitä retuutetaan, musti tykkää kun sitä silitetään, silitiä mustia! nooin hyvä petteri nyt musti tykkää! (tarvittaessa otat lapsen kädestä kiinni ja silität sillä koiraa, jotta pääset kehumaan lasta kun toimii oikein.

 

Ja se piti vielä sanoa, että opeta taaperolle miten silitetään nätisti eläimiä. Esim. kun lyö, niin alattekin yhdessä paijaamaan koiraa.

 

Kannattiko hankkia kissa jos on tuon ikäinen taapero?! Kissa puolustaa itseään siihen malliin, että voi lähteä lapselta näkö.

 

Miten ihmeessä muka melkein parivuotias ei tajua,ettei eläintä saa satuttaa?Oksettavaa touhua,eläimet kärsii satuttamisesta ja alle parivuotias on muka olevinaan pomo?Laita kersas ojennukseen,oikeesti!Eläintä ei saa satuttaa,ei eläin ole lelu!!!!!!!

 

Lasta yksinkertaisesti ESTETÄÄN tekemästä niin. Jos ei sana tehoa, niin sitten sitä tenavaa vahditaan silmät takaraivossakin niin, että se ei pääse eläintä satuttamaan. Ethän sä anna lapsesi satuttaa muita lapsiakaan.

 

Hmmm.. Ai eivät jahtaa.. Meillä tytöllä ihan sama meno. Alusta asti ollaan opastettu kissojen hyvään käsittelyyn ja annettu siitä aina hyvää palautetta ja pidetty tiukkaa linjaa kiusaamisesta. jostain kumman syystä se on vaan niin ylivertasen hauskaa kun se katti rääkäsee kun sitä vetää hännästä tms. Eikä liian tutut omat kissat herätä minkäänlaista pelkoa vaikka ovat päässeet raapaisemaan ja puraisemaankin. Lemmikittömien perheiden lapsilla tuntuu olevan sentään pientä kunnioitusta elikoita kohtaan. Tsemppiä "toivotonta", kai ne joskus oppii !

 

Keittis,kiitos!
V*tuttaa muutenkin oikeesti,jos eläimiä turhaan satutetaan.Ne on ihan viattomia moiseen kohteluun.Opeta lapsellesi sen sijaan käytöstapoja!

 

Lapselle siis on opetettu miten leikitään ja miten silitetään eläimiä. Ja jos rupeaa möykyttämään niin on otettu kädestä kiinni ja neuvottu että miten pitää silittää jne. Jos lyö lelulla niin lelu otetaan heti pois kädestä eikä sitä saa takaisin vaikka vetäis minkälaiset itkupotkuraivarit tahansa.
Ja ei, en tarvitse jälkiviisaita neuvoja tuikutuntemattomilta siihen oliko kissan hankkiminen hyvä idea vai ei.

Miten ihmeessä muka melkein parivuotias ei tajua,ettei eläintä saa satuttaa?Oksettavaa touhua,eläimet kärsii satuttamisesta ja alle parivuotias on muka olevinaan pomo?Laita kersas ojennukseen,oikeesti!Eläintä ei saa satuttaa,ei eläin ole lelu!!!!!!!

tämmöset mä jätän jo sit ihan omaan arvoonsa..

 

meillä tehtiin kissalle ylhäälle tiloja ja oviin hakasia että pääsee pakoon tuota riiviötä..kyllä silittää nätisti jos näytän merkkiä eikä kyllä lyö mutta yrittää tökkiä silmiin ja kiljuu kissalle niin ovat omissa tiloissa..Toinen kissa piti ottaa mutta kisuparka stressaantuisi varmaan hengiltä tai tulisi vihaiseksi täällä varsinkin kun toinen lapsi tulossa.

 

Lasta yksinkertaisesti ESTETÄÄN tekemästä niin. Jos ei sana tehoa, niin sitten sitä tenavaa vahditaan silmät takaraivossakin niin, että se ei pääse eläintä satuttamaan. Ethän sä anna lapsesi satuttaa muita lapsiakaan.

Ikävää, mutta mä en voi 60 sekuntia minuutissa kiinni lapsessani!

 

Ok ,mutta lapsi on tärkeämpi ja arvokkaampi kuin eläimet. Laita eläimet pois toiseen huoneeseen.
Palauttaisin kissan.
Ei tuon ikäinen ymmärrä vielä asioita, Joutuuhan sitä piilottamaan kaikki muutkin arvokkaat esineet ja nostamaan ylös hyllyille.

 

Keittis,kiitos!
V*tuttaa muutenkin oikeesti,jos eläimiä turhaan satutetaan.Ne on ihan viattomia moiseen kohteluun.Opeta lapsellesi sen sijaan käytöstapoja!

Minuakin moinen v**ttaa. Ei pidä ottaa eläintä, jos ei ole valmis näkemään sitä vaivaa, mikä lapsen ja eläimen väliseen kanssakäymiseen liittyy. Eikä pidä hankkia lastakaan, jos ei ole valmis siihen. Mulla on ollut liuta lemmikkejä siitä lähtien, kun olin 13 v eikä olisi tullut kuuloonkaan, että olisin antanut lasteni kohdella lemmikkejä kuten haluavat. Kyllähän joskus jotain juttuja sattui..esim esikoinen yritti 2 veenä ratsastaa kissalla...mutta mun tehtäväni äitinä oli estää ikäviä asioita tapahtumasta. Ei mun lapsiinikaan aina ole sana tehonnut, ei edes silloin, kun kyse on ollut telkkarin kaukosäätimestä. Silloin, kun sana ei tehoa, lasta vahditaan haukan silmin ja estetään sitä tekemästä pahojaan. Jos siihen ei pysty, lemmikeille kannataa etsiä uusi koti. Iäkkäämmille lemmikeille ehkä armopiikki.

 

Ok ,mutta lapsi on tärkeämpi ja arvokkaampi kuin eläimet. Laita eläimet pois toiseen huoneeseen.
Palauttaisin kissan.
Ei tuon ikäinen ymmärrä vielä asioita, Joutuuhan sitä piilottamaan kaikki muutkin arvokkaat esineet ja nostamaan ylös hyllyille.

Siis niin on tietysti, miksi edes mainitset tuon?
Koiralla ja kissalla on omat paikkansa minne pääsevät muksua karkuun.
Enkä nyt tohtisi nuista rakkaista lemmikeistä luopua vain sen takia, että uhmakas ja ymmärtämätön mukula yrittää niitä kiusata, eikai sitä loputtomiin kestä?? Ja jos mä antaisin nuo elukat pois niin ei kai lapsi oppisi ikinä olemaan eläimien kanssa?

 

Ikävää, mutta mä en voi 60 sekuntia minuutissa kiinni lapsessani!

Sitten kannattaa harkita lemmikistä luopumista. Mä voin ottaa sen kissan, jos sulla ei ole muuta kotia sille. Eiköhän noi kaksi 2,5 kk sitten meille tullutta miukulaista opi hyväksymään uuden tulokkaan. Itsekin kun joutuivat luopumaan alkuperäisestä kodistaan.

 

Komenna kunnolla sitä lastas ja tee selväks et lemmikki ei ole mikään lelu!

 

Minuakin moinen v**ttaa. Ei pidä ottaa eläintä, jos ei ole valmis näkemään sitä vaivaa, mikä lapsen ja eläimen väliseen kanssakäymiseen liittyy. Eikä pidä hankkia lastakaan, jos ei ole valmis siihen. Mulla on ollut liuta lemmikkejä siitä lähtien, kun olin 13 v eikä olisi tullut kuuloonkaan, että olisin antanut lasteni kohdella lemmikkejä kuten haluavat. Kyllähän joskus jotain juttuja sattui..esim esikoinen yritti 2 veenä ratsastaa kissalla...mutta mun tehtäväni äitinä oli estää ikäviä asioita tapahtumasta. Ei mun lapsiinikaan aina ole sana tehonnut, ei edes silloin, kun kyse on ollut telkkarin kaukosäätimestä. Silloin, kun sana ei tehoa, lasta vahditaan haukan silmin ja estetään sitä tekemästä pahojaan. Jos siihen ei pysty, lemmikeille kannataa etsiä uusi koti. Iäkkäämmille lemmikeille ehkä armopiikki.

Mistä sä nyt sait päähäsi että mä anna lapsen tehdä tuollaista?? Mähän nimenomaan kysyin neuvoa, että onko lapselta tuollainen käytös normaalia ja miten sen mahdollisesti saisi loppumaan!
Voi jeesus, ihan kun mä vierestä vaan katselisin kun lapsi möykyttää eläimiä.. Aloitusviestissä mainitut jutut on tapahtunut silloin, kun olen selkäni kääntänyt! En todellakaan anna lapsen kohdella lemmikkejä 'miten haluaa'!

 

Tuskin ollaan ensimmäiset taaperoiden ja eläinten huoltajat ongelman edessä. Vahditaan ja ollaan tarkkoja, tiukkoja ja itse esimerkkinä. Eläimille pakopaikat ja extrahellyydet että jaksaa. Itseänikin kyllä kiinnostaisi missä vaiheessa muilla on kiusaus-vaihe mennyt ohi??