Olenko outo, kun loukkaannun jos kaupan myyjät jne. ei huomioi taaperoani/vauvaani?

Mä olen töissä terveydenhuollossa enkä juurikaan huomioi perheen muita lapsia, jos yksi lapsista on asiakkaana. Tai jos äiti on asiakkaana, mä keskityn äitiin enkä niihin ympärillä oleviin lapsiin. Tietty jos se lapsi nyt siihen viereen tulee ja näyttää jotain lelua, voin sanoa, että "onpas kiva".

Itse en ole koskaan loukkaantunut, jos joku ei lastani huomioi. Ei kaikki edes tykkää lapsista. Ja jos se kassaneiti näkee päivän kolmannenkymmenennen lapsen, ei sitä enää jaksa kaikille leperrellä. Sitä paitsi vanhemmat on siinä niitä asiakkaita, ei ne lapset.

 

Ihan oikeastiko olette ihan sydämestänne tuota mieltä?? Eikö edes salaa vähän ärsytä jos jos lasta ei huomioida yhtään mitenkään? Vaikka järjellä ymmärtäisittekin, että ei tarvitse huomioida. Kyllä mäkin ymmärrän, että ei tarvitse, mutta ärsyynnys silti tuollaisesta, itse en kehtaisi olla huomioimatta pientä MInä pidän tuollaisia ihmisiä vähän rajoittuneina ja töykeinä.

Ei, ei ärsytä. Mulle mun lapset on rakkaita. Suurin osa muista lapsista on ihan vaan tavallisia lapsia. Osa jopa harvinaisen rasittavia.
Ymmärrän täysin, että muille ne minun lapseni ovat ihan yhtälailla tavallisia, tahmatassuisia räkänokkia, ja kiinnostavia kuin kilo kiviä.
Jos mä käyn lasten kanssa kaupassa, niin minä siellä asioin ja lapset kulkee mukana, todennäköisesti vieläpä pyörivät jossain välissä jonkun tiellä ja rasitteena, vaikka yritänkin parhaani mukaan pitää laumani ruodussa.

 

Olet outo.

 

Mua ainakin ärsyttää esim. kaupassa, jos muiden lapset mollaa mua ja yrittävät ilvehtiä. Katselen muualle ja olin niin kuin en huomaiskaan. En odota että kukaan alkaa leperrellä mun lapselle, en ole edes ajatellut asiaa tätä ennen.

 

Ap muistaa sitten kans aina vastaantullessa ihailla ja kehua mun kouluikäistä muksuani! Hän on nimittäin maailman ihanin lapsi.

 

Ap:llä on saletisti vain yksi lapsi.

Voi että mä inhoan tällaisia alentavia kommentteja. Ihan niin kuin se tekisi ihmisestä paremman, jos hänellä on useampia lapsia.

 

Ihan normia minusta. Kyl minustakin on hassua jos lasta ei edes vilkasta tai hymyillä. Mä ainakin hymyilen lapsille, varsinkin jos ne ottaa kontaktia... Ja on enemmänkin lapsia kun yksi.

Eipä olekaan hassua jos lasta ei huomioida, vaan ihan normaalia. Vanhemman kanssahan siinä asioidaan. Itse "myyjätätinä" en kyllä huomioi lapsia yhtään mitenkään, ellei lapsi sitten satu itse olemaan asiakkaana. Muuten, voisiko sen täti-sanan ihan oikeasti korvata jollain muulla, vaikka ihan vaan sanalla "myyjä"?

Erityisen raivostuttavaa on se, kun joku ylpeä äiti/isä laittaa ne maksuvälineet sille ihanalle taaperolleen käteen ja siinä sitten ikään kuin lapsi itse maksaa. Jono kasvaa ja lapsi itse on niin pieni että se ei tajua vielä mitään tuollaisesta. Tarkoitus on vain saada myyjä lässyttämään ja ihailemaan lasta.
Aijai, kun on hauskaa ja söpöä. Jono kasvaa. Kaikkia ärsyttää. Eniten myyjää, jota ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun random tyypin jälkikasvu.

MÄ en vaan voi ymmärtää, kun vanhemmat olettavat tuollaista tai tuovat sen lapsen miltei naamalle, jotta sanoisin jotain. Kiusallista ja raivostuttavaa. Ja ihan vain siksi, että olen nainen. Hienoa.

 

Voi että mä inhoan tällaisia alentavia kommentteja. Ihan niin kuin se tekisi ihmisestä paremman, jos hänellä on useampia lapsia.

Sä vaan halusit (taas) kokea sen alentavana.

Yleensä useamman lapsen vanhemmat ovat jo tiedostaneet sen, ettei heidän vauvansa/taaperonsa ole maailman keskipiste. Jos ja kun olen törmännyt ap:n kaltaiseen ajatusmaailmaan, niin kyse on aina ollut suht pienen esikoisen äidistä.

 

Voi luoja. Ei ole käynyt mielessäkään että myyjän, jolle mun lapseni asiat ei kuulu mitenkään, täytyisi olla erityisen kiinnostunut jälkikasvustani. Niinkuin en oleta että KUKAAN ventovieras olisikaan, miksi pitäisi.

PROVO.

 

[QUOTE="mä";24843932]Ap muistaa sitten kans aina vastaantullessa ihailla ja kehua mun kouluikäistä muksuani! Hän on nimittäin maailman ihanin lapsi.[/QUOTE]

Ja mun pitkää ja komeaa esiteiniä!

Mä tykkään lapsista, nimittäin omistani ja vain omistani. Muiden en juurikaan piittaa. Ne ovat hällä väliä- osastoa.

 

Sä vaan halusit (taas) kokea sen alentavana.

Yleensä useamman lapsen vanhemmat ovat jo tiedostaneet sen, ettei heidän vauvansa/taaperonsa ole maailman keskipiste. Jos ja kun olen törmännyt ap:n kaltaiseen ajatusmaailmaan, niin kyse on aina ollut suht pienen esikoisen äidistä.

No, mulla on vain yksi lapsi enkä tosiaankaan jaa ap:n ajatusmaailmaa.

 

No, mulla on vain yksi lapsi enkä tosiaankaan jaa ap:n ajatusmaailmaa.

Ja minä taas en väittänytkään, että sinä ja kaikki muut yhden lapsen vanhemmat olisitte samanlaisia...

 

Ihan oikeastiko olette ihan sydämestänne tuota mieltä?? Eikö edes salaa vähän ärsytä jos jos lasta ei huomioida yhtään mitenkään? Vaikka järjellä ymmärtäisittekin, että ei tarvitse huomioida. Kyllä mäkin ymmärrän, että ei tarvitse, mutta ärsyynnys silti tuollaisesta, itse en kehtaisi olla huomioimatta pientä MInä pidän tuollaisia ihmisiä vähän rajoittuneina ja töykeinä.

Minulla on neljä lasta eikä koskaan, kenenkään heistä kohdalla ole käynyt mielessäkään, että jonkun tuntemattoman henkilön tarvitsisi heitä ihailla. Kaupan kassalla ym. olen vauvojenkin kanssa vain halunnut, että asiat hoituvat ripeästi ja asiallisesti ja että pääsen pois kaupasta ym. mahdollisimman pikaisesti.

 

No vähintäänkin olet itsekeskeinen. Koko maailma kun ei pyöri sinun ja sinun lapsen ympärillä. Ja tuo sukupuolirasismi, yök! Olkoonkin provo, ap:n kaltaisia ihmisiä on oikeasti ja paljon.

Olen ollut kassalla töissä, enkä tosiaan kiinnittänyt sen kummemmin huomiota lapsiin ellei ollut OIKEASTI ihania. Aika harva lellitty rääkyvä räkänokka on. Nykyään olenkin lastenhoitaja, enkä vapaallani jaksa yhtään muiden mukuloita (vieraita lapsia). Hoitolapsista suurin osa on hyvinkin rakkaita.

 

Ei voi olla totta!? Eihän, eihän kukaan kai oikeasti ajattele noin?

En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa!
Se, että olen nainen ei automaattisesti saa minua tykkäämään jokaikisestä kuolaavasta pallopäästä. Omat on tietty maailman ihanimmat ja kauneimmat, mutta siihen se kyllä sitten jääkin. Harva vieras lapsi herättää minussa isompia tunteita..

 

No, mulla on vain yksi lapsi enkä tosiaankaan jaa ap:n ajatusmaailmaa.

Sun lapsi ei liene ihan taapero enää?
Eikä tässä kai kukaan sanonut, että kaikki yksilapsiset jakavat ap:n ajatusmaailman, vaan toisinpäin: Usein ap:n lailla ajattelevilla ihmisillä on vain yksi (pieni) lapsi.

 

Kun minun mielestä se kuuluu jotenkin asiaan, että sitä pientä vauvaa/taaperoa on tapana vähän huomioida, hymyillä, jutella vähän, ehkä ihaillakin. Ainakin naispuolisten. Ei paljon, mutta vähän, pieni huomionosoitus. En mä nyt tietty jossain rautakaupassa oletakaan, että joku miesmyyjä alkaisi lässyttää tai ihailla mun vauvaa

Eilen vaan tuli vähän hassu fiilis, kun kävimme taaperon kanssa kaupassa ja hän oli mun sylissä siinä kassalla ja kikatteli ja jonossa takanani oleva nainen hymyili ja jutteli taaperolle. Mutta myyjä ei huomioinut mitenkään, ei edes pientä hymyä tullut, vaikka lapsi yritti ottaa vähän kontaktia, katsoi myyjää ja tapaili "täti täti". Mä ehkä vähän loukkaannuin:/

Otappa ap ne pinkit lasit pois silmiltäs ja ala elämään tätä elämää. Sun lapsi ei oo maailman napa. Kaikkien ei tarvi sille lässyttää ja huomioida sitä. Kaikki ei edes tykkää lapsista.

 

Yleensä jää hyvä fiilis, jos joku asiakaspalvelija edes ohimennen huomioi lapsen. Koska lapselle siitä tulee hyvä mieli. Ja täytyy myöntää, että saattaa jopa vähän harmittaa jos lapsi koittaa kovasti tervehtiä tai huiskuttaa "tädille" tai "sedälle" eikä tämä tajua edes hymynpuolikasta antaa takaisin.

Minusta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään omanapakompleksi vaan tosiaan ihan normaalit hyvät käyttäytymistavat, eikä varmasti kukaan itke sitä suurta vääryyttä kotonaan, jos lapsille ei lirkuteltu. En minä kaipaa itselleni tai lapsilleni mitään ihastelijoita tai taivastelijoita, mutta jos asiakaspalvelija ei minuakaan silmiin katso tai vähintään nyökkää tervehdykseen niin kyllä pidän vähän kalseana tyyppinä.

Jotenkin täällä taas suhtaudutaan aloittajaan vähän liian pilkallisesti, niinkuin kyseessä olisi hänelle muka isokin asia, vaikka aloitus on enemmän sellainen ohimenevä ajatus tai huomio. Tuota sukupuolisidonnaisuutta en sinällään kyllä ymmärrä. Tai no ehkäpä varsinkin nuorille miehille on "normaalimpaa" olla tajuamatta kuinka ne lapsetkin on ihmisiä ja asiakkaita. Ei se kyllä silti mikään synninpäästö ole.

 

Ihan oikeastiko olette ihan sydämestänne tuota mieltä?? Eikö edes salaa vähän ärsytä jos jos lasta ei huomioida yhtään mitenkään? Vaikka järjellä ymmärtäisittekin, että ei tarvitse huomioida. Kyllä mäkin ymmärrän, että ei tarvitse, mutta ärsyynnys silti tuollaisesta, itse en kehtaisi olla huomioimatta pientä MInä pidän tuollaisia ihmisiä vähän rajoittuneina ja töykeinä.

No joo, ehkä ihan himpun verran voi häiritä, jos myyjä ei mitenkään lasta huomioi, JOS lapsi itse yrittää ottaa vähän kontaksia, eli hymyilee tai lepertelee tms.

Kyllä se lapsikin on ihminen, ja jos kuka tahansa ihminen ottaa myyjään kontaktia, niin kyllä siihen tulee reagoida.

 

Jos tää ei ole provo ja ei ole Porvoossa käynyt niin mä alan uskoa nyt siihen että kyllä kp+ palsta on pohjasakkaa täysi !!!! JESTAS, MITÄ IDIOOTTEJA TÄÄLLÄ ON JOS TÄÄ JUTTU ON TOSI.

 

Erityisen raivostuttavaa on se, kun joku ylpeä äiti/isä laittaa ne maksuvälineet sille ihanalle taaperolleen käteen ja siinä sitten ikään kuin lapsi itse maksaa. Jono kasvaa ja lapsi itse on niin pieni että se ei tajua vielä mitään tuollaisesta. Tarkoitus on vain saada myyjä lässyttämään ja ihailemaan lasta.
Aijai, kun on hauskaa ja söpöä. Jono kasvaa. Kaikkia ärsyttää. Eniten myyjää, jota ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun random tyypin jälkikasvu.
.[/QUOTE


Mies toimi juuri noin olleessaan kuopuksen kanssa kotona reilun vuoden, ja oli todella raivostuttavaa sen vuoden jälkeen mennä tämän lapsen kanssa kauppaan: Kun en antanut 2,5v:lle korttia, poika nappasi sen kädestä ja paiskasi R-kioskin tiskin taakse!
Myyjätytöt etsivät korttiani muutaman tunnin lauantain ruhhka-aikaan, ja minä naama punaisena ostin sillä sitten myyjättärille jotain herkkuja ja siideriä palkkioksi...

 

Yleensä jää hyvä fiilis, jos joku asiakaspalvelija edes ohimennen huomioi lapsen. Koska lapselle siitä tulee hyvä mieli. Ja täytyy myöntää, että saattaa jopa vähän harmittaa jos lapsi koittaa kovasti tervehtiä tai huiskuttaa "tädille" tai "sedälle" eikä tämä tajua edes hymynpuolikasta antaa takaisin.

Minusta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään omanapakompleksi vaan tosiaan ihan normaalit hyvät käyttäytymistavat, eikä varmasti kukaan itke sitä suurta vääryyttä kotonaan, jos lapsille ei lirkuteltu. En minä kaipaa itselleni tai lapsilleni mitään ihastelijoita tai taivastelijoita, mutta jos asiakaspalvelija ei minuakaan silmiin katso tai vähintään nyökkää tervehdykseen niin kyllä pidän vähän kalseana tyyppinä.

Jotenkin täällä taas suhtaudutaan aloittajaan vähän liian pilkallisesti, niinkuin kyseessä olisi hänelle muka isokin asia, vaikka aloitus on enemmän sellainen ohimenevä ajatus tai huomio. Tuota sukupuolisidonnaisuutta en sinällään kyllä ymmärrä. Tai no ehkäpä varsinkin nuorille miehille on "normaalimpaa" olla tajuamatta kuinka ne lapsetkin on ihmisiä ja asiakkaita. Ei se kyllä silti mikään synninpäästö ole.

Musta on vähän eri asia, jos se lapsi ottaa itse kontaktia kuin että sille lapselle joka ei kiinnitä suhun mitään huomiota pitäs ruveta lepertelemään ihan vaan sen takia, että se on lapsi.

 

Olet. Mikä oikeasti saa sinut luulemaan ja kuvittelemaan että vauvasi on kaikkien muidenkin kaupassa yhtä aikaa olevien mielestä ihana?

 

Musta on vähän eri asia, jos se lapsi ottaa itse kontaktia kuin että sille lapselle joka ei kiinnitä suhun mitään huomiota pitäs ruveta lepertelemään ihan vaan sen takia, että se on lapsi.

No mutta juuri sellainen tilannehan ap:n viestissä oli. Lapsi yritti ottaa kontaktia ja siksi äitillä tuli vähän huono mieli.

 

Kassa huomioi maksavan asiakkaan tervehtimällä. Lapsi ei sitä ole.