Mä ihan oikeasti kadun sitä että mä halusin lapsen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tiina"

Vieras
Muita? :(

Ulospäin ei kehtaa näyttää ja kertoa kenellekaan.. tuntuu etten jaksa, nytkin lapsi tuolla itkeskelee sängyssä jotain "Äitiii, pipiii..äitiiiiii " Ja minulla tekis mieli vaan huutaa että turpa kiinni. Miten mä voin olla näin kylmä. Voi kun vois palata ajassa taaksepäin
 
Ajattele itsesi lapsesi tilalle. Jos huutelisit, eikä kukaan tulis. Kuinka pahalta tuntuis. Lapsi ei enää haluakaan äitiä. Minulle kävi niin. Kukaan ei halunnut, rakastanut, nauranut kanssani. Kukaan ei kuunnellut, lohduttanut, halannnut.

Päätin tappaa äitini heti, kun pärjäisin hänelle. Kun pärjäsin, tajusin jo, että vastuuseen siitä joutuisi ja jätin tappamatta. Mutta en arvosta häntä, en kunnioita häntä, eikä meillä ole kuin hyvin asialliset puhevälit vain.
 
Kuulostaa siltä, että olisi aika ottaa yhteyttä esim. neuvolaan ja pyytää teille ammattiapua.

Jos nyt kuitenkin menisit sinne lapsen luo. Vaikka kuinka kaduttaa, niin lapsi on olemassa ja tarvitsee sinua.
 
[QUOTE="vieras";24807471]Ajattele itsesi lapsesi tilalle. Jos huutelisit, eikä kukaan tulis. Kuinka pahalta tuntuis. Lapsi ei enää haluakaan äitiä. Minulle kävi niin. Kukaan ei halunnut, rakastanut, nauranut kanssani. Kukaan ei kuunnellut, lohduttanut, halannnut.

Päätin tappaa äitini heti, kun pärjäisin hänelle. Kun pärjäsin, tajusin jo, että vastuuseen siitä joutuisi ja jätin tappamatta. Mutta en arvosta häntä, en kunnioita häntä, eikä meillä ole kuin hyvin asialliset puhevälit vain.[/QUOTE]


No kyllähän mä osaan ajatella. Ja kyllä teen lapsen kanssa nuita asioita. Osittain velvollisuudentunteesta, osittain omasta tahdosta.

Usein vaan tulee olo että en jaksa, mä tahdon tuon lapsen pois, mä tahdon olla yksin. Ja nukkua silloin kun haluan. En mä niitä mun kaikkia ajatuksia toteuta, siis nytkään sitä turpa kiinni huutamista.

Ja ei, en mä en haluaisi olla tällainen. Mä en käsitä. Mä en vaan halua olla äiti. Tämä on ihan kamalaa. alusta asti ihan hirveää.
 
No kyllähän mä osaan ajatella. Ja kyllä teen lapsen kanssa nuita asioita. Osittain velvollisuudentunteesta, osittain omasta tahdosta.

Usein vaan tulee olo että en jaksa, mä tahdon tuon lapsen pois, mä tahdon olla yksin. Ja nukkua silloin kun haluan. En mä niitä mun kaikkia ajatuksia toteuta, siis nytkään sitä turpa kiinni huutamista.

Ja ei, en mä en haluaisi olla tällainen. Mä en käsitä. Mä en vaan halua olla äiti. Tämä on ihan kamalaa. alusta asti ihan hirveää.

Olet masentunut. Kannattaa hankkia apua tilanteeseen. Oikeasti. Minun äiti ei hankkinut. Etsin vieläkin itsetuntoani kolmekymppisenä. Minut nujerrettiin lapsena. Jo ihan pienenä ja se jatkui ja jatkui. Jossain syvällä minussa pieni nelivuotias huutaa vieläkin apua ja pelkää.

Mene neuvolaan ja puhu. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tapiontytär;24807477:
Kuulostaa siltä, että olisi aika ottaa yhteyttä esim. neuvolaan ja pyytää teille ammattiapua.

Jos nyt kuitenkin menisit sinne lapsen luo. Vaikka kuinka kaduttaa, niin lapsi on olemassa ja tarvitsee sinua.

On se aika iso kynnys noin vaan ottaa yhteyttä neuvolaan: Hei musta tuntuu että mua ei kiinnosta enää olla äiti. Mitä siitä seuraa - luultavasti asiat menee vielä entistäkin monimutkaisemmiksi.

Ja en mä nyt mene, lapsella ei ole mitään isompaa hätää. jos nyt menen niin mulla menee hermot
 
On se aika iso kynnys noin vaan ottaa yhteyttä neuvolaan: Hei musta tuntuu että mua ei kiinnosta enää olla äiti. Mitä siitä seuraa - luultavasti asiat menee vielä entistäkin monimutkaisemmiksi.

Ja en mä nyt mene, lapsella ei ole mitään isompaa hätää. jos nyt menen niin mulla menee hermot

Kynnys on iso, mutta kyllä neuvolassa riittää ymmärrys ja taito ohjata eteenpäin. Nämä asiat on heille kuitenkin arkea.
 
Minkähän takia mä olen ansainnu tällaisen elämän. Oikeasti mitä pahaa mä olen tehnyt? Mä en jaksa enää miksi 3,5vuotias ei voi jo nukkua yönsä. Mä en voi koskaan tehdä mitä haluan . Miks mun lapsi on koko ajan sairas
 
No jos ihan oikeasti et halua olla äitee, niin kyllä se lapsi kannattaa antaa pois. Se lapsikin kärsii, ehkä jopa enemmän kuin sinä. Mutta ensin sinun kannattaisi kuitenkin ottaa yhteyttä neuvolaan tai johonkin.
 
Mukavaa olla marttyyri, vaikka sitten lapsen mielenterveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella?
"En mene lapsen luo, en suostu hakemaan apua, mitä MINÄ olen tehnyt ansaitakseni tämän, blaablaablaablaa, MINÄMINÄMINÄ ja mun napa".

Todella toivon että ap on pelkkä provoilija, Suomessa on jo ihan kylliksi lapsia jotka joutuvat kärsimään tunnevammaisesta vanhemmasta.

Mitä se lapsi on tehnyt ansaitakseen tuon, kysy ennemmin sitä itseltäsi, kuin että surkuttelisit itseäsi. Se lapsi ottaa sinulta muutaman vuoden. Niiden muutaman vuoden aikana SINÄ voit vaikuttaa siihen, millainen hänen loppuelämänsä tulee olemaan.
Et varmaan toivoisi kaverillesi, kivalle naapurillesi tai rakkaalle sukulaisellesikaan pahaa? Miksi sitten oma lapsi saa olla oman itsekkyytesi uhri.

Te tarvitsette apua. Vain ja ainoastaan SINÄ voit sitä teille hakea. Teistä kahdesta sinä olet se aikuinen, lapsi sinun vastuullasi.
 
[QUOTE="Sirkkeli";24807517]No jos ihan oikeasti et halua olla äitee, niin kyllä se lapsi kannattaa antaa pois. Se lapsikin kärsii, ehkä jopa enemmän kuin sinä. Mutta ensin sinun kannattaisi kuitenkin ottaa yhteyttä neuvolaan tai johonkin.[/QUOTE]


millaiseen sosiaaliseen asemaan joutuisit jos luovuttaisit oman lapsesi pois. voin kertoa että sen jälkeen mulla ei olisi ketään, kuka edes puhuisi minulle. Toki senhän mä olisin ansainnutkin siinä vaiheessa. Mä vaan odotan oikeasti että tuo lapsi ei ole enää pieni. mä en jaksa mä en jaksa. Usein meillä menee päivät hyvin ja minäkin jopa tykkään joskus tehdä jotain lapsen kanssa. Mutta sitten taas menee hermot ja musta tulee kylmä.Ja nämä yöt mä en jaksa kuunnella tuota huutoa. Nykyään sitä ei ole onneksi samoissa määrin tuntitolkulla kuin vauva-aikaan. Silloin mä voin rehellisesti sanoa että mun teki mieli työntää joku tyyny lapsen naamalle että se lopettaisi itkemisen. (MITÄ EN SIIS TIETENKÄÄN TEHNYT ..) :( hirveää
 
Mukavaa olla marttyyri, vaikka sitten lapsen mielenterveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella?
"En mene lapsen luo, en suostu hakemaan apua, mitä MINÄ olen tehnyt ansaitakseni tämän, blaablaablaablaa, MINÄMINÄMINÄ ja mun napa".

Todella toivon että ap on pelkkä provoilija, Suomessa on jo ihan kylliksi lapsia jotka joutuvat kärsimään tunnevammaisesta vanhemmasta.

Mitä se lapsi on tehnyt ansaitakseen tuon, kysy ennemmin sitä itseltäsi, kuin että surkuttelisit itseäsi. Se lapsi ottaa sinulta muutaman vuoden. Niiden muutaman vuoden aikana SINÄ voit vaikuttaa siihen, millainen hänen loppuelämänsä tulee olemaan.
Et varmaan toivoisi kaverillesi, kivalle naapurillesi tai rakkaalle sukulaisellesikaan pahaa? Miksi sitten oma lapsi saa olla oman itsekkyytesi uhri.

Te tarvitsette apua. Vain ja ainoastaan SINÄ voit sitä teille hakea. Teistä kahdesta sinä olet se aikuinen, lapsi sinun vastuullasi.

Kyllä se lapsi ottaa sen muutaman kymmenen vuoden, eikä vain muutamaa.
Syyllistäminen ei varmaan auta yhtään.
Ap, tarvitset apua, ja ehkä jonkinlaista 'lomaa' lapsesta. Eikö isääkään kiinnosta lapsi?
Ja kyllä se asioista puhuminen helpottaa, et sä siitä mihinkään ongelmiin joudu. Ja todellakin, jos alusta asti ei ole kiinnostanut, niin miksi yleensäkään olet tehnyt lapsen? Ja kyllä lapsen voi antaa pois jos sitä itse ei halua. Eikä se tee susta huonoa äitiä, vaan hyvän, jos oikeasti lapsen ja sun ei vaan ole hyvä olla.
 
Mukavaa olla marttyyri, vaikka sitten lapsen mielenterveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella?
"En mene lapsen luo, en suostu hakemaan apua, mitä MINÄ olen tehnyt ansaitakseni tämän, blaablaablaablaa, MINÄMINÄMINÄ ja mun napa".

Todella toivon että ap on pelkkä provoilija, Suomessa on jo ihan kylliksi lapsia jotka joutuvat kärsimään tunnevammaisesta vanhemmasta.

Mitä se lapsi on tehnyt ansaitakseen tuon, kysy ennemmin sitä itseltäsi, kuin että surkuttelisit itseäsi. Se lapsi ottaa sinulta muutaman vuoden. Niiden muutaman vuoden aikana SINÄ voit vaikuttaa siihen, millainen hänen loppuelämänsä tulee olemaan.
Et varmaan toivoisi kaverillesi, kivalle naapurillesi tai rakkaalle sukulaisellesikaan pahaa? Miksi sitten oma lapsi saa olla oman itsekkyytesi uhri.

Te tarvitsette apua. Vain ja ainoastaan SINÄ voit sitä teille hakea. Teistä kahdesta sinä olet se aikuinen, lapsi sinun vastuullasi.



Niin, minä' ja minun napa. minä sanoin että mä en halua olla äiti mä en halua olla vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä ja kaikesta. Mä en koe olevani kovin kykenevä tässä hommassa. En mä lapselle toivo pahaa. mutta mä en vaan jaksa kuunnella tuota itkua. tuntuu etä pää puristuu kasaan ja tekis mieli huutaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmällään;24807532:
Jos lapsi osaa sanoa pipi, niin annatko särkylääkettä?

Eihän nyt se että lapsi sanoo pipi tarkoita sitä että sille annetaan särkylääkettä. Vaan sitä annetaan sitten vasta kun se on oikeasti kipeä. Pipit hoituu pikku huomiolla ja puhaltamisella, halilla tai laastarilla. Kummallinen kysymys.
 
Se että pyytäisit neuvolan kautta apua, ei ole mitenkään halveksittavaa tms.
Päinvastoin, sitä varten ne siellä ovat ja ovat nähneet ja kuulleet monenmonituisia perheongelmia.

Sun pitäisi vain tosiaankin ymmärtää se, että tuollaiset ajatukset eivät ole mitenkään tasapainoisia.
Jokainen vanhempi väsyy joskus mutta jos tuo on jatkunut jo pitkään niin tulet todellakin tarvitsemaan kaiken tuen että jaksat ne tulevat vuodet.

Kirjoitat siitäkin, että odotat ettei lapsi olisi enää niin pieni....aika ruusuiset kuvitelmat, jos luulet äitiyden helpottavan vuosien mittaan.
Lapsi kasvaa mutta ne ongelmat lapsen kanssa eivät katoa, ne vain muuttavat muotoaan.

Sekin jos lapsen yöhuutamiset ovat jatkuneet kauan, voi vaatia ammattiapua sekin (esim allergia).
 
En tiedä. Oli pissanut sänkyyn ja siitä tuo huuto alkoi. Vaihdoin lakanat ja pesin lapsen silti jatkaa tuolla. Koitin kysyä missä pipi, sanoi ensin että massussa, sitten kasvojen ihottumaa näytti. Ei siis ole mitään kipu huutoa vaan sellaista märinää: äitiii äitiii

Voi voi:( Tiedätkö, on ihan ymmärrettävää, että olet väsynyt. Ja kohdallasi väsymys on taitanut aiheuttaa masennusta. Masennuksen voi hoitaa lääkkeillä ja kunnalta saatavalla arjen tuen avulla. Kun hoidat itsesi kuntoon, elämänlaatusi paranee. Ja lapsesi elämänlaatu. Apu on ihan vaan yhden puhelinsoiton päässä, ota rohkeasti neuvolaan yhteyttä. Sinulta ei oteta lasta pois siksi, että olet väliaikaisesti palanut loppuun. Eikä sinua leimata, on ihan tavallistakin jopa, että pienen sairastelevan lapsen vanhempi uupuu. Voimia sinulle.
 
  • Tykkää
Reactions: kojootti
kyllä tuli kauhea olo tuosta tekstistä... Ajattele että pääset ihan hemmetin helpolla kun sulla on vaan yksi lapsi...

Sun velvollisuus on hakea apua, SUN LAPSESI TAKIA!


NIIN. en mä sanonut etteikö muilla olisi lapsen kanssa rankkaa. Varsinkaan jos niitä on monta. kyllähän mä pääsen helpolla kun on vaan tuo yksi lapsi. Mutta mä en vaan osaa suhtautua tähän. Mun pää ei kestä tätä. en ymmärä miten voin olla näin tunteeton.


sehän se nimenomaa on kun miksi mä en kykene siihen niinku kaikki muut?
 
No, sunko sosiaalinen asema on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi. Voin kuule kertoa, että äidin välinpitämättömyys takaa lapselle loppuelämän sosiaaliset ongelmat. esim. tunne-elämän kehitys jää kesken ja silloin on lapsen sosiaalinen asema kuule melko heikoilla. Mutta onhan se toki äidin ylpeys tärkeämpää.

Hanki jostain hoitoapua edes, varamummo tai joku kaveri tms. Pari vuorokautta voi tehdä jo terää.
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli
lapsi vaistoaa sinusta, että et jaksa, etkä tahdo olla äiti hänelle. ihottumaa kasvoissa ja masu pipi. kumpikin syitä joita myöskin tuo pelkkä tilanne voi aiheuttaa. ota lapsi viereen nukkumaan. koeta ottaa syliin ja halata ja sanoa että kaikki on hyvin. sano lapselle monta kertaa, että kaikki on hyvin ja äiti rakastaa sinua.

huomenna soita neuvolaan. sillä mitä muut ajattelee ei ole mitään väliä. tajuatko, ei mitään väliä! olet rohkea kun myönnät, että et jaksa etkä ehkä edes tahdo. sinun lapsesi ansaitsee parempaa!
 
  • Tykkää
Reactions: tanjuska<3

Yhteistyössä