Hei kaikki!
Olen 25-vuotias nainen ja huolenani on kauhea HIV:n pelko ja siitä johtuva stressi ja unettomuus.
En yleensä ottaen ole koskaan ollut mitenkään luulotautinen tai bakteerikammoinen, mutta HIViä olen pelännyt ihan kauheasti ja monta kertaa elämässäni! Pelkään kauheasti, että olen saanut sen itselleni, sillä minulla oli muutama vuosi sitten suojaamatonta seksiä miehen kanssa, joka oli Etelä-Eurooppalainen, tai jopa Afrikkalainen! Menin sen jälkeen sukupuolitautitesteihin, joita minulla ei ollut, mutta verikoe jäi ottamatta. Ja kun jälkeenpäin muistelen tuota aikaa, niin minulla oli vatsakipua ja lievää lämmönnousua ensimmäisen seksikertamme jälkeen! Olen lukenut, että HIVin ensioireet ovat juuri nämä!
Sittemmin aloin seurustelemaan suomalaisen ihanan miehen kanssa ja muistan, että hänelläkin oli alkuaikanamme lievää lämmönnousua! Olen huolesta sekaisin, sillä pelkään niin paljon, että olen tartuttanut tämän kiltin ja kunnollisen miehen ja pilannut näin hänen elämänsä.
En myöskään saa rauhaa ajatukselta ja minua ahdistaa epätietoisuus ja se tunne kuristaa minua, kun olen varma, että sairastan sitä tautia! Koska oireet olivat juuri sellaiset, mitä niistä on kerrottu. Tuntuu, että jos olen positiivinen, elämäni loppuu. Jättäisin korkeakouluopintoni ja eristäytyisin maailmasta varmasti! Miten voin ikinä antaa anteeksi itselleni, jos olen tietämättäni tartuttanut sen miehen, ketä rakastin! (Erosimme vastikää, mutta ero ei liittynyt mitenkään tähän asiaan, vaan asia on alkanut painamaan minua sen jälkeen).
Tiedän, että tauti on varsin harvinainen ja luotin sittemmin Italiaan muuttaneeseen eteläläiseen mieheen, ettei hänellä mitään vastaavaa voi olla! Hän oli Tunisiasta kotoisin, mutta muuttanut Italiaan pakolaisena ollessaan vasta 15-vuotias. Se oli siis syy miksen heti hakeutunut testiin. Nyt olen menossa verikokeeseen, mutta tulokset tulevat vasta kuukauden kuluttua! Miten voin elää tämän kuukauden, kun pelkään niin paljon, etten voi nukkua ja minua etoo ja minulla on huono olo! Pikatestiinkään en pääse (AIDS-tukikeskukseen) sillä sitä ei ole paikkakunnallani ja minun pitäisi matkustaa yli 500km lähimpään pisteeseen!
Kuka osaa antaa minulle tukea tai neuvoja, että selviydyn tästä kuukaudesta?
Olen epätoivoinen ja peloissani!
Olen 25-vuotias nainen ja huolenani on kauhea HIV:n pelko ja siitä johtuva stressi ja unettomuus.
En yleensä ottaen ole koskaan ollut mitenkään luulotautinen tai bakteerikammoinen, mutta HIViä olen pelännyt ihan kauheasti ja monta kertaa elämässäni! Pelkään kauheasti, että olen saanut sen itselleni, sillä minulla oli muutama vuosi sitten suojaamatonta seksiä miehen kanssa, joka oli Etelä-Eurooppalainen, tai jopa Afrikkalainen! Menin sen jälkeen sukupuolitautitesteihin, joita minulla ei ollut, mutta verikoe jäi ottamatta. Ja kun jälkeenpäin muistelen tuota aikaa, niin minulla oli vatsakipua ja lievää lämmönnousua ensimmäisen seksikertamme jälkeen! Olen lukenut, että HIVin ensioireet ovat juuri nämä!
Sittemmin aloin seurustelemaan suomalaisen ihanan miehen kanssa ja muistan, että hänelläkin oli alkuaikanamme lievää lämmönnousua! Olen huolesta sekaisin, sillä pelkään niin paljon, että olen tartuttanut tämän kiltin ja kunnollisen miehen ja pilannut näin hänen elämänsä.
En myöskään saa rauhaa ajatukselta ja minua ahdistaa epätietoisuus ja se tunne kuristaa minua, kun olen varma, että sairastan sitä tautia! Koska oireet olivat juuri sellaiset, mitä niistä on kerrottu. Tuntuu, että jos olen positiivinen, elämäni loppuu. Jättäisin korkeakouluopintoni ja eristäytyisin maailmasta varmasti! Miten voin ikinä antaa anteeksi itselleni, jos olen tietämättäni tartuttanut sen miehen, ketä rakastin! (Erosimme vastikää, mutta ero ei liittynyt mitenkään tähän asiaan, vaan asia on alkanut painamaan minua sen jälkeen).
Tiedän, että tauti on varsin harvinainen ja luotin sittemmin Italiaan muuttaneeseen eteläläiseen mieheen, ettei hänellä mitään vastaavaa voi olla! Hän oli Tunisiasta kotoisin, mutta muuttanut Italiaan pakolaisena ollessaan vasta 15-vuotias. Se oli siis syy miksen heti hakeutunut testiin. Nyt olen menossa verikokeeseen, mutta tulokset tulevat vasta kuukauden kuluttua! Miten voin elää tämän kuukauden, kun pelkään niin paljon, etten voi nukkua ja minua etoo ja minulla on huono olo! Pikatestiinkään en pääse (AIDS-tukikeskukseen) sillä sitä ei ole paikkakunnallani ja minun pitäisi matkustaa yli 500km lähimpään pisteeseen!
Kuka osaa antaa minulle tukea tai neuvoja, että selviydyn tästä kuukaudesta?
Olen epätoivoinen ja peloissani!
Viimeksi muokattu:
