Kaameinta,mitä anoppi/appi on sinulle sanonut?

isäni kuoli ja appivanhemmat tuli sitten käymään meillä seuraavana päivänä. itkuhan mulla pääsi kun appiukko halasi ja otti osaa. anoppi sanoi vain että "ei se auta tuo parkuminen kuule yhtään asiaa."
poistuin paikalta, appiukko ja mies tuntui kyllä anopille antavan vähän palautetta asiasta...

monta asiaa on sanoa töksäytellyt mutta tuo nyt päälimmäisenä mielessä.

 

Kuopuksen saadessa diabeteksen sanoi, että
"sen siitä saa kun sokeria syöttää"
(Ja vetää ite leipää ja perunaa koko ajan)

Ja toinen helmi on se, kun miehen kanssa jostain riideltiin ja se oli siinä hollilla, että
"saako x sängyssä tehdä mielensä mukaan?"

Jessus.
Mut SUHTEELLISEN ok ihminen, asuukin tuossa seinän takana.

 

Itsellä on todella hyvät välit. Eipä ole paljon tullut tölvittyä, ehkä anoppi pettyi vähän ku ei saa minusta ompelukaveria.

Osan anopit on varmaan syntyneet 1900-luvun alkupuolella. Voisko siitä johtua nuo "onko lapsi varmasti sinun?" tölväisyt miehelle. Jos siis eivät ole tottuneet siihen että naimatonkin pari voi tarkoituksella hankkia lapsia. Niin ne ajat on muuttunu heidän nuoruudestaan

 

Anoppini on ihana ihminen, joka voi joskus sanoa jotain outoa, mutta ei sillä pahaa tarkoita. Mieleen on jäänyt se kun kuopukselle mietittiin nimeä ja vanhin poika paljasti nimiehdotuksen anopilla ja anoppi huudahti kovaan ääneen "ei siitä voi Oliver tulla, sehän on hevosen nimi!" (Eikä tullut sitten Oliveria, kun en tuosta mielikuvasta päässyt eroon)

Ex-anoppi olikin sitten toista maata, kasvotusten sanoi että olen kuin oma tytär mutta selän takana puhui paljon pahaa. Hänen poikansa pahoinpiteli minut, yritti saada minut hengiltä ja olin juuri muuttanut lasten kanssa turvakodista uuteen asuntoon, ilman mitään omaisuutta koska tuo mies poltti kaiken, niin anoppi soitteli kuulumisia, koitti puhua josko antaisin miehelle vielä mahdollisuuden ja alkoi itkemään että mitä niin pahaa hän on tehnyt että on tämän ansainnut...

 

Voi teitä!
Te sentään edes kommunikoitte appienne kaa..
Mun anoppi ei oikeestaan edes puhu mulle.
Ei vaan oo mitää puheenaiheita vissii, vaik synnytin hänen esikoisensa esikoisen... Ei se puhunutkaan MITÄÄN mulle kahtena ekana seurusteluvuotena. Ei vissii uskonu, et tarvii ees tutustua. Se ei koskaan kysy multa/musta mitään.
Ei hoida meiän lasta hah!, ei se ees soittele tai käy kylässä!! Ihme tyyppi, vaik asuu noin kilsan päässä. Olkoo sit yksinää vaa, ei ikinä lapsi vaan opi mummoansa tuntemaan...

Että anopin suhteen tosi huonot kaupat tein..

 

up

 

Voi teitä!
Te sentään edes kommunikoitte appienne kaa..
Mun anoppi ei oikeestaan edes puhu mulle.
Ei vaan oo mitää puheenaiheita vissii, vaik synnytin hänen esikoisensa esikoisen... Ei se puhunutkaan MITÄÄN mulle kahtena ekana seurusteluvuotena. Ei vissii uskonu, et tarvii ees tutustua. Se ei koskaan kysy multa/musta mitään.
Ei hoida meiän lasta hah!, ei se ees soittele tai käy kylässä!! Ihme tyyppi, vaik asuu noin kilsan päässä. Olkoo sit yksinää vaa, ei ikinä lapsi vaan opi mummoansa tuntemaan...

Että anopin suhteen tosi huonot kaupat tein..

Mulla sama tilanne, mutta eri asenne. En koskaan nainut anoppiani. En koskaan halunnut, että se hullu huutaja olisi kahdestaan lapsemme kanssa, eikä hän koskaan ollutkaan. Mieheni ei olisi ottanut sellaista riskiä. Mutta minulla oli kivaa, kun saimme ihan itse pitää ihan oman lapsemme.

 

No jaa, näitähän löytyy
-kun kerrottiin ekasta raskaudesta, oli anopin kommentti: "Mä sain ekassa raskaudessa keskenmenon.", ei siis mitään onnitteluja tms.

-Kun kerrottiin tästä raskaudesta oli kommentti:"Kiva." eikä muuta

-No hän on myös sitä mieltä, että hänen poikansa olisi pitäny mennä naimisiin rikkaan exänsä kanssa, ja tämän sanoi mulle ihan päin naamaa.

Mun anoppi näin 20 vuoden jälkeenkin huokailee mun ukon exän perään.

Kun kerrottiin kolmannesta lapsesta siis odotuksesta se uhkasi hypätä parvekkeelta.

Ja viimeisin oli kun kohtukuoleman jälkeen pääsin sairaalasta niin hän suuttui koska en halunnut mennä suku kekkereille kun hän oli ostanut kakkuakin.

Osv. suomenruotsalaisuuden helmiä. Julkisivu ennen kaikkea.

 

Osan anopit on varmaan syntyneet 1900-luvun alkupuolella

Hih. Kannattaisiko tuon väitteen ihan matemaattista taustaa ajatella uudelleen? Mahtaako olla palstaäidissä montakin, jonka anoppi viettää satavuotis synttäreitään?

 

Anoppi kysyi mieheltäni, että riittääkö meidän rahat, kun tuo 'hmm' syö niin paljon.

Ja en ole mitenkään lihava, ihan normaalipainoinen. Ja ennemminkin kohteliaisuudesta kylässä käydessä maistan kaikkea ja otan lisää kun kehotetaan ja työnnetään kattilaa nenän alle. Ja sanotaan että 'ottakaa nyt tää keitto loppuun eihän tällaista tilkkaa viitsi säilytellä'. Kohteliaana tietysti otan vähän lisää. Ja syön tietenkin lautasen tyhjäksi.

 

"Rakas" anopppini on tuumannut miehelleni että: en yhtään ihmettele jos tuo *** lihoo,kun syö niin paljon karkkia. Minulle se on sanonut: etkö sä osaa edes housuja prässätä? oisitte ilmoittanut minulle että olette ostamassa silitysrautaa,niin minä oisin sanonut mikä on hyvä rauta.(emme siis osaa itse ostaa silitysrautaa ) Tällä lapsellahan on kylmä (sisällä +24ast) kun tällä ei ole edes sukkia sukkahousujen päällä. Ei oo ihme kun lapset sairastuu,kun niille ei laiteta tarpeeksi vaatetta. (sisätiloissa pitkähihainen body,sukkahousut,collegehousut ja joku ohut paita). Sitten kun lapsi ollut sairas: sen siitä saa kun tahalleen palellutetaan. Korvatulehdus uutisen jälkeen: miksi sitä pitää pitää lattialla ja ikkunat auki,ei oo ihme että tulee tulehdus..eikä edes korvia ole suojattu (KESÄHELTEELLÄ).Kyllä tämä lapsi on tullut mummoonsa ku ei liho vaikka kuinka syö. Voi riittäshän näitä vaikka koko ens yön kirjoittaisin listaa...joka kerta saan kuulla olevani huono jollai ilkeällä tavalla.

 

Ehdottomasti pahin kommentti on erään lapsemme synnyttyä... Kenelle lie A tämän tehny kun on niin erinäköinen kuin muut.
Paljon on anoppi puhunut vaikka mitä kamalaa, mutta tuo on eniten loukannut.

 

mulla ei ole appivanhempia ollenkaan koska ovat kuolleet jo ajat sitten mieheni ollessa pieni. jotenkin näitä lukiessa tulee ihan ikävä heitä kun olisi ollut mielenkiintoista kuulla ja tietää mitä olisivat tykänneet miniästään.

 

Kotihoidontuella kotona. Appiukko: "MILLOS OOT AATELLU OIKEISIIN TÖIHIN MENNÄ?" ...Olin syyllistyä henkirikokseen.

 

Ex-anoppi oli kännipäissään onkinut mun isän, kummitädin yms numerot tiedustelusta ja soitellut niille että ennustaja oli hänelle sanonut että minä joudun mielisairaalaan sillon ei naurattanut mut nykyään jo
Enkä oo vielä joutunut...

 

mun anoppi on siis aivan loistava. ikinä ei oo sanonu pahasti, ei sekaannu liikaa, viihtyy meidän seurassamme, on nuorekas ja ymmärtäväinen. auttaa kun pyytää. tullaan tosi hyvin toimeen. kehuukin! :heart: voin vaan kuvitella mitä moni käy läpi kun niitä mun anopin vastakohtiakin löytyy.

 

Mun toinen lapsi, tyttö, syntyi ja soitin sitten anoppilaan kertoakseni tytön syntymästä.
Appiukko oli puhelimessa ja kerroin sitten että meille syntyi sitten toinen tyttö.
Appi vastas: "Jaa, jäi sitten se haulikko ostamatta"

Appi on nykyään jo ex. ja ei ei meilä koskaan kovin läheiset välit olleet.
Voi olla että olen matkalla kuullut paljon muutakin, mutta tuo on jäänyt parhaiten mieleen, olin niin onnellinen toisesta tytöstä.

Todellakin tytölle voi ostaa haulikon ihan yhtälailla.

 

ei nää miusta mitään pahoja oo mut:
suhteemme alussa mieheni serkku kertoi anopille ett miehellä on joku tyttökaveri, anoppi oli hänelle todennu vaan ett minkähän teinin se xxxx on taas löytäny.
ja neljän vuoden yhessä olon jälkeen totes joulusiivouksen aikana miehelleni miun vieressä ett ja piti vielä vieraitaki tuoda mukana. aika paljon anopin luona oltiin niihin aikoihin (melkein asuttiin) kun miulla oli työt siinä lähellä ja koulu 100km päässä.
ja sokerina pohjalla mieheni sedän viiskymppisille ei osallistuttu kun miulla oli yö vuoro, anoppi oli iltapäivällä käyny työpaikallani ostoksilla ja ilmottanu koko suvulle ett ei se ainakaan töissä ollu.
nykyään anopin kanssa on hyvät välit. ja oon onnellinen ett miulla on noinki mukava anoppi.

 

[QUOTE="hmm";24724869]Anoppi kysyi mieheltäni, että riittääkö meidän rahat, kun tuo 'hmm' syö niin paljon.

Ja en ole mitenkään lihava, ihan normaalipainoinen. Ja ennemminkin kohteliaisuudesta kylässä käydessä maistan kaikkea ja otan lisää kun kehotetaan ja työnnetään kattilaa nenän alle. Ja sanotaan että 'ottakaa nyt tää keitto loppuun eihän tällaista tilkkaa viitsi säilytellä'. Kohteliaana tietysti otan vähän lisää. Ja syön tietenkin lautasen tyhjäksi.[/QUOTE]
Tuo on tyypillistä. Tuputetaan ruokaa ja halutaan antaa sitä mukaan kotiin vietäväksikin, mutta puheet ovat täysin toista kuin ajatukset. Selän takana harmitellaan rahanmenoa ja valitetaan. Appivanhemmat varmaan odottavat, että toisitte kylään tullessanne ruokia ja tarjottavia mukana, jottei teidän syömisenne tulisi niin kalliiksi.

 

[QUOTE="vieras";24716946]Tuota, mikä tuossa nyt oli niin kauheaa jos saa kysyä? Jos oma isäni sanoisi tuon kuulleessaan tytterentyttären syntymästä, siinä ei suinkaan dissattaisi vauvaa millään tavalla. Päinvastoin, isä harmittelisi siinä kun jäi se haulikko ostamatta niiden tulevien kosijoiden varalta. Haulikosta oli väännetty vitsiä sekä isän että ukin taholta jo silloin muinoin kun minua odotettiin. [/QUOTE]

Musta tuntuu ettei Sininen Satutar tajunnut tätä. Tuohan on tavallaan kehu, että sieltä tulee sellainen tyttö, jota pitää suojella.

En tajua miten tosta oi loukkaantua?!?!

 

Mun anoppi totes toisen lapsemme syntymän jälkeen että "ettehän te enää kolmatta hanki?" (kyllä se kolmas tuli sitte vielä... )

 

Appi sanoi mua lantalaiseksi silloin aloin seurustelemaan hänen tyttärensä kanssa. Apen suusta se oli negatiivinen juttu vaikka kauempaa kattoen itse asiassa kehu.

Nykyään ollaan kyllä hyviä kavereita.

 

Alettiin miehen kanssa seurustelemaan v -94. Kihloihin v-95. Lapsi syntyi v -06. Anopin kommentteja vuosien varrelta:
- Ei tuon ikäiset tiedä rakkaudesta mitään (kun huomasi poikansa sormessa sormuksen. Ikää meillä oli tuolloin 19-20)
- Keskenmenohan siitä tulee kuitenkin (kerrottiin, että odotan lasta)
- Eipä näytä olleen kummoinen synnytys (istuin inkkari-istunnassa sairaalasängyllä. No ei ollu paikat kipeet. Sitäkö olisi toivonu?)
- Uutta poikaystävääkö sieltä etsit (lähdin työmatkalle toiseen maahan)
- Onko sulla lapsiraukka edes omaa rahaa vai viekö tuo akka kaiken (puheli pojalleen erään kerran)
- Kun ei sulla ole edes oikeaa työtä (joo. ei. Olen talouspäällikkö)
- Sun pitäisi mennä oppimaan käytöstapoja enosi taloon (enoni on pappi)
yms, yms

 

Vihkimisen jälkeen tuumaili ivallisesti tupakkapaikalla muille häävieraille:
"Saas nähä kauanko tämä liitto kestää"

Mun mutsi repäisi häissäni ensinnäkin vetämällä kamalat änkyräkännit, sit se kailotti kovaan ääneen: "Sanokaa minun sanoneen, tämä avioliitto on tuhoon tuomittu!"

 

Nyt jo ex-anoppi totesi "toivottavasti ei enää ahdista", kun kerroin hänelle lähteneeni lasten ja koiran kanssa pois kodistamme ex-miehen ryypätessä. Saattoi olla aggressiivinen henkisesti sekä fyysisesti kännissä.

Syytti mua miten en ottanut heihin puhuen kontaktia tavatessa, mutta vaikea se on keskusteluun osallistua, jos keskustellaan menneistä mistä itsellä ei ole tietoakaan.

Raskauden aikana soitin miehen riehuessa heitä apuun, niin ex-anoppi totesi, että ei hänestä ole apua ja hyvä, jos tuli vaan mustelmia.

Listaa voisi jatkaa lisääkin...