Tee elämäsi paras päätös: lahjoita munasoluja. t.Väestöliitto

[QUOTE="sasse";24714902]Solut ovat biologisesti jonkun eli luovuttajan. Juridiikalla ei tässä ole mitään tekemistä sen kanssa, kenen ne ovat olleet. Tavallaan olisin vastuussa siitä elämästä jonka olen omastani antanut. Joten jos se elämä menisi pilalle, se johtuisi tasan siitä että minä olen siihen elämään antanut mahdollisuuden. Joten no thanks![/QUOTE]

Miten ihminen voikaan olla tyhmä

 

No eipä taida luovutushalukkuudella ja äo:lla olla suoraa yhteyttä keskenään.

Miten tämä kommentti liittyy minun viestiini?

 

Voisin hyvinkin lahjoittaa munasoluja, mutta pelkään sitä kipua. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta sen itse toimenpiteenvuoksi en siihen pysty.

En koe, että minun solustani syntynyt lapsi olisi minun. Koen sen lähinnä toisen auttamisena. Jollekkin toiselle parille tekisin suuren palveluksen, jotka eivät biologisia lapsia voi saada. Minä taas raskaudun vähän liiankin helposti.

 

sit voisin harkita. ei mun munasolut oo multa pois, tai siis nehän on vaan soluja

Niin, niissä on vaan sun perimä. Ei iso juttu ollenkaan. Melkein sama kuin kakka.

 

No mä en kyllä lahjoittais munasolujani kellekään.

 

Onkos tässäkin ole se juttu, että jos lapsi haluaa saada tietää biologisen vanhempansa niin hänellä on oikeus siihen? Itse olen miettiny munasolun luovutusta, mutta päädyin siihen tulokseen, että en halua sitä tehdä. Mikäli luovuttaisin niin en haluaisi miettiä asiaa sen enempää, että en alkaisi kokemaan lapsen olevan minun. Sivuuttaisin mielelläni asian ja antaisin lapsen olla sen, joka hänet kohdussaan kantaakin. Olisi melko pelottava ajatus, että 18 v päästä tuntematon nuori nainen/mies saattaisi ottaa yhteyttä kertoakseen olevansa biologinen lapseni ja haluavansa oppia tuntemaan minut :S

 

Lahjoitin munasoluja viisi kertaa. En Väestöliitolla, vaan Avalla.

Ei mainittavia kipuja, tai muutakaan mainittavaa vaivaa. Kiva kokemus kaiken kaikkiaan.

Tiedän että joka kerrasta on alkanut raskaus. Tiedän myös, että jokaiselta parilta jäi alkioita pakastettavaksi, eli "biolapsia" saattaa mulla olla vaikka tusinan verran tuolla jossain. Mutten todellakaan mieti asiaa - ainoastaan silloin kun joku kysyy, niin vastaan. Ei mulla sukusoluihini ole tunnesidettä, ja omaksi lapsekseni pääsee vain jos kasvaa mun kohdussani.

 

Niin, niissä on vaan sun perimä. Ei iso juttu ollenkaan. Melkein sama kuin kakka.

No voin mä mun kakkaakin luovuttaa jos sitä joku kaipais.

Mä näen, että meidän lapset on mun ja mun miehen yhteisiä, yhdessä tehtyjä, yhdessä saatuja, yhdessä kasvatettuja. Meidän lapset kuuluu meidän perheeseen. Jos joku nyt kertois että niissä on vähän erilaista perimää, ei se muuttaisi mitään.

Mä näen tän asian samanlaisena auttamisena kuin verenluovutus, antaa elämälle mahdollisuuden.

Mies kerran luovutti verta jotain tiettyä henkilöä varten kahteen. Kävi ilmi, että kyseessä oli joku pikkuvauva ja tartti just sopivaa verta, mies sattui olemaan yksi niistä sovista luovuttajista. Mulle munasolun luovutus tuntuu ajatuksena samalta, auttaisin jotain lapsetonta pariskuntaa saamaan edes raskauden alulle.

 

Mä näen, että meidän lapset on mun ja mun miehen yhteisiä, yhdessä tehtyjä, yhdessä saatuja, yhdessä kasvatettuja. Meidän lapset kuuluu meidän perheeseen. Jos joku nyt kertois että niissä on vähän erilaista perimää, ei se muuttaisi mitään.

Mä näen tän asian samanlaisena auttamisena kuin verenluovutus, antaa elämälle mahdollisuuden.

Mies kerran luovutti verta jotain tiettyä henkilöä varten kahteen. Kävi ilmi, että kyseessä oli joku pikkuvauva ja tartti just sopivaa verta, mies sattui olemaan yksi niistä sovista luovuttajista. Mulle munasolun luovutus tuntuu ajatuksena samalta, auttaisin jotain lapsetonta pariskuntaa saamaan edes raskauden alulle.

Minä, viidesti munasoluja jo luovuttaneena, ajattelen asiasta samalla tavalla. Ei sen kummallisempaa kuin verenluovutus.

Olen joskus jopa käyttänyt vanha vaate-vertausta; mulla on vanhoja vaatteita joita en tarvitse, joku toinen taas tarvitsee niitä, joten annan ne hänelle. Sama pätee munasoluihin; mulla on, joku toinen tarvitsee, mä annoin niitä hänelle. Sen pituinen se

 

Minun lapseni ovat kyllä niin minun näköisiäni ja laisiani, että en luovuttaisi munasolujani. Varmaan suurin osa luovuttaneista on synnyttämättömiä naisia? En voisi kuvitella että lapsillani olisi puolisisaruksia tuolla jossain.

Lapset ovat suurin lahja mitä voi saada. Mutta sitä ei voi kukaan toinen ihminen lahjoittaa, vaan kun "tehdään rakkautta" partnerin kanssa voi niitä saada.

 

[QUOTE="vieras";24715853]Minun lapseni ovat kyllä niin minun näköisiäni ja laisiani, että en luovuttaisi munasolujani. Varmaan suurin osa luovuttaneista on synnyttämättömiä naisia?

[/QUOTE]
Ainakin Ava toivoo, että luovuttaja olisi itse jo äiti.

 

[QUOTE="vieras";24715853]Minun lapseni ovat kyllä niin minun näköisiäni ja laisiani, että en luovuttaisi munasolujani. Varmaan suurin osa luovuttaneista on synnyttämättömiä naisia? En voisi kuvitella että lapsillani olisi puolisisaruksia tuolla jossain.

Lapset ovat suurin lahja mitä voi saada. Mutta sitä ei voi kukaan toinen ihminen lahjoittaa, vaan kun "tehdään rakkautta" partnerin kanssa voi niitä saada.[/QUOTE]

Meillä on lahjasolulapsi, ja kyllä hän on meidän oma lapsi. Kukaan joka asiasta ei tiedä, ei osaisi arvata että hänellä on vieraita geenejä.
Jos sä koet noin, älä ikinä luovuta solujasi, ei sun tarvii ja sulla on oikeus sun mielipiteeseen.
Mutta älä tule kertomaan totuutena ja absoluuttisena ainoana vaihtoehtona sun omaa mielipidettä, joka selvästi perustuu siihen ettei sulla ole mitään kokemusta lahjasoluista!

 

Miten ihminen voikaan olla tyhmä

Kyllä tuossa joku pointti oli. Minun sukusoluni... jotenkin sitä toivoisi, että siitä syntyvän ihmisen elämä olisi arvokas ja hyvä.

Itse en pysty luovuttamaan, siis varmaan pystyisin mutta en halua.

 

[QUOTE="vieras";24715883]Meillä on lahjasolulapsi, ja kyllä hän on meidän oma lapsi. Kukaan joka asiasta ei tiedä, ei osaisi arvata että hänellä on vieraita geenejä.
Jos sä koet noin, älä ikinä luovuta solujasi, ei sun tarvii ja sulla on oikeus sun mielipiteeseen.
Mutta älä tule kertomaan totuutena ja absoluuttisena ainoana vaihtoehtona sun omaa mielipidettä, joka selvästi perustuu siihen ettei sulla ole mitään kokemusta lahjasoluista![/QUOTE]

Miksi ei saisi olla kanssasi eri mieltä asiasta? Se, että joku ei kannata munasolujen luovutusta ei ole sinulta pois. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sen asialliseen kertomiseen.

 

Mitäsä valitat? Sullahan kävi kaikin puolin hyvin. Tulit raskaaksi "viallisista"munasarjoistasi huolimatta ja jos et olisi tullut olisit tiennyt heti syyn mistä johtuu.
Ja tuo kivuliaisuus, tämä on yksi syy miksi ei kakakroille suositella luovustusta. Parempi kun olisi synnyttänyt ensin, ensinnäkin tietäisi että elävä lapsi onsoluistasi syntynyt ja olisit tuntenut jo jonkinlaista kipua ennen jotain ohutta neulanpistoa.

Tässä se järjenvalo tosiaan taas loistaa.

 

Minä, viidesti munasoluja jo luovuttaneena, ajattelen asiasta samalla tavalla. Ei sen kummallisempaa kuin verenluovutus.

Olen joskus jopa käyttänyt vanha vaate-vertausta; mulla on vanhoja vaatteita joita en tarvitse, joku toinen taas tarvitsee niitä, joten annan ne hänelle. Sama pätee munasoluihin; mulla on, joku toinen tarvitsee, mä annoin niitä hänelle. Sen pituinen se

Eli voiko tästä vetää johtopäätöksen, että pidät lapsiasi lumppuina?

 

Tuttavani luovutti vuoden sisään munasoluja. Kuulemman koska luovutan säännöllisesti verta, se sopisi minullekin. Satuin olemaan silloin rahallisesti heikossa tilanteessa, niin tuttava vetosi siitä saatuun rahaan ja hyvään mieleen.

On se totta että omalla tavallaan siinä saa hyvän mielen kun tuotat mahdollisuuden omaan lapseen sellaisille joille se ei ole mahdollista. Mutta biologisesti kuitenkin olisin se äiti. Jos lapselle selviää jossain elämänsä vaiheessa ettei hän olekaan biologisesti sukua kasvattajaäidilleen (eli äidille) vaan on perinyt kaikki ominaisuutensa jostain muualta, niin nuori saattaa haluta tavata biologisen äitinsä. 18-vuotiaana lapselle on oikeus kertoa kuka on "oikea" äiti. En olisi varma haluaisinko tavata lasta, sillä silloin hän kyselisi miksi tein sen ja ym, enkä haluaisi sanoa lapselle mitään kliseitä. Toki on mahdollista ettei lapsi koskaan saisi selville kuka on biologinen äiti, mutta jos munasolu menee esim. homopariskunnalle, ei kauheaa sherlockia kaivata siihen että jostain se äiti on tullut.

Ja en nyt luovuttanut sitten niitä munasoluja, katsotaan sitten vaikka 15 vuoden päästä uudelleen.

 

Tuttavani luovutti vuoden sisään munasoluja. Kuulemman koska luovutan säännöllisesti verta, se sopisi minullekin. Satuin olemaan silloin rahallisesti heikossa tilanteessa, niin tuttava vetosi siitä saatuun rahaan ja hyvään mieleen.

On se totta että omalla tavallaan siinä saa hyvän mielen kun tuotat mahdollisuuden omaan lapseen sellaisille joille se ei ole mahdollista. Mutta biologisesti kuitenkin olisin se äiti. Jos lapselle selviää jossain elämänsä vaiheessa ettei hän olekaan biologisesti sukua kasvattajaäidilleen (eli äidille) vaan on perinyt kaikki ominaisuutensa jostain muualta, niin nuori saattaa haluta tavata biologisen äitinsä. 18-vuotiaana lapselle on oikeus kertoa kuka on "oikea" äiti. En olisi varma haluaisinko tavata lasta, sillä silloin hän kyselisi miksi tein sen ja ym, enkä haluaisi sanoa lapselle mitään kliseitä. Toki on mahdollista ettei lapsi koskaan saisi selville kuka on biologinen äiti, mutta jos munasolu menee esim. homopariskunnalle, ei kauheaa sherlockia kaivata siihen että jostain se äiti on tullut.

Ja en nyt luovuttanut sitten niitä munasoluja, katsotaan sitten vaikka 15 vuoden päästä uudelleen.

On sulla tosi "fiksu" kaveri. Eihän verenluovutusta voi millään verrata munanluovutukseen. Toinen pelastaa henkiä, toinen... no niin..

 

Eli voiko tästä vetää johtopäätöksen, että pidät lapsiasi lumppuina?

Ei, vaan sen johtopäätöksen että tiedän mitä eroa on sukusolulla ja lapsella.

 

Tuttavani luovutti vuoden sisään munasoluja. Kuulemman koska luovutan säännöllisesti verta, se sopisi minullekin. Satuin olemaan silloin rahallisesti heikossa tilanteessa, niin tuttava vetosi siitä saatuun rahaan ja hyvään mieleen.

On se totta että omalla tavallaan siinä saa hyvän mielen kun tuotat mahdollisuuden omaan lapseen sellaisille joille se ei ole mahdollista. Mutta biologisesti kuitenkin olisin se äiti. Jos lapselle selviää jossain elämänsä vaiheessa ettei hän olekaan biologisesti sukua kasvattajaäidilleen (eli äidille) vaan on perinyt kaikki ominaisuutensa jostain muualta, niin nuori saattaa haluta tavata biologisen äitinsä. 18-vuotiaana lapselle on oikeus kertoa kuka on "oikea" äiti. En olisi varma haluaisinko tavata lasta, sillä silloin hän kyselisi miksi tein sen ja ym, enkä haluaisi sanoa lapselle mitään kliseitä. Toki on mahdollista ettei lapsi koskaan saisi selville kuka on biologinen äiti, mutta jos munasolu menee esim. homopariskunnalle, ei kauheaa sherlockia kaivata siihen että jostain se äiti on tullut.

Ja en nyt luovuttanut sitten niitä munasoluja, katsotaan sitten vaikka 15 vuoden päästä uudelleen.

Biologinen äiti on se, joka kantaa lapsen. =)

Munasolun luovuttaja on geneettinen "äiti".

Nykyään epigenetiikka on aika suosittu aihe. Raskaana olevan naisen osuus on paljon muutakin kuin vain kantaa lapsi. Vaikka ei olisikaan se geneettinen "äiti".

 

Biologinen äiti on se, joka kantaa lapsen. =)

Munasolun luovuttaja on geneettinen "äiti".

Nykyään epigenetiikka on aika suosittu aihe. Raskaana olevan naisen osuus on paljon muutakin kuin vain kantaa lapsi. Vaikka ei olisikaan se geneettinen "äiti".

Ymmärrän sen että se "kasvattaja" on oikeasti se äiti, vaikka geneettisestä näkökulmasta se ei mene niin. Kuitenkin "pelottaa" jos itsellä onkin joku piilevä tauti joka on perinnöllinen, tai jos lapsi aikanaan tarvitsee jotain elimiä tai jotain muuta. (Myönnetään, liikaa katsottu jenkki sarjoja )

Ja voi se tauti/tarve elimille olla ihan omienkin lasten kohdalla, ei pelkästään luovutettujen munasolujen.

 

Biologinen äiti on se, joka kantaa lapsen. =)

Munasolun luovuttaja on geneettinen "äiti".
Nykyään epigenetiikka on aika suosittu aihe. Raskaana olevan naisen osuus on paljon muutakin kuin vain kantaa lapsi. Vaikka ei olisikaan se geneettinen "äiti".

Tällä perusteella kaikki isät on geneettisiä isiä, eivät biologisia.:xmas:

Fakta on se että munanluovuttaja on biologinen äiti, vaikka joku lisääntymisklinikka mitä veistelis.

 

Ymmärrän sen että se "kasvattaja" on oikeasti se äiti, vaikka geneettisestä näkökulmasta se ei mene niin. Kuitenkin "pelottaa" jos itsellä onkin joku piilevä tauti joka on perinnöllinen, tai jos lapsi aikanaan tarvitsee jotain elimiä tai jotain muuta. (Myönnetään, liikaa katsottu jenkki sarjoja )

Ja voi se tauti/tarve elimille olla ihan omienkin lasten kohdalla, ei pelkästään luovutettujen munasolujen.

Eikös sitä nyt jo kasvateta elimiä jossain kasvatusalustoilla? Olen juu minäkin katsellut vähän liikaa jenkkisarjoja.

Mutta, siis tulevaisuudessahan lääketieteen kehittyesä on varmaankin mahdollista kasvatella uusia biokeuhkoja jne. Joten, onhan se ihan lohdullista, että jos onnettomuudessa menettää kätensä, sitten saa uuden "oman" käden tilalle.

 

Eikös sitä nyt jo kasvateta elimiä jossain kasvatusalustoilla? Olen juu minäkin katsellut vähän liikaa jenkkisarjoja.

Mutta, siis tulevaisuudessahan lääketieteen kehittyesä on varmaankin mahdollista kasvatella uusia biokeuhkoja jne. Joten, onhan se ihan lohdullista, että jos onnettomuudessa menettää kätensä, sitten saa uuden "oman" käden tilalle.

Totta tuokin. Mutta moon kyllä harkinnut sitä solujen luovuttamista, mutta tässä pitäisi olla 15 vuotta aikaa vielä. Oman lapsen/lapset haluaisin ensin tehdä, ja katsoa asiaa vasta sitten.

 

[QUOTE="juups";24714598]Sä mielummin tapat ne tapansa kullakin [/QUOTE]

eipä taida yksi kromosomi riittää täysipainoiseen elämään, luulen ma.