Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

  • Viestiketjun aloittaja hihhih
  • Ensimmäinen viesti
vm. -90
Jos halusi soittaa puhelimella johonkin, piti odottaa että kello tuli viisi. Viiden jälkeen puhelut olivat halvempia.
Ulos laitettiin kurahousut, kun oli märkää. Kerran en suostunut laittamaan niin äiti antoi risusta.
Lumi kerääntyi kokkareiksi villavanttuisiin, niitä käytiin välillä vaihtamassa ja laittamassa patterin päälle kuivumaan.
Mentiin aina kaverin ovelle kysymään "voiksä olla".
Paras kaveri asui naapurissa, kirjoitettiin tosi paljon kirjeitä toisillemme. Myös kirjevihot oli in, vielä yläasteellakin.
 
Koulussa saattoi kyllä saada karttakepillä sormille tai sellaisella paksulla pitkällä tauluviivottemella. Koulussa joutui myös nurkkaan, jos häiritsi.[/QUOTE]

Oi että, en muistanutkaan tätä ollenkaan :D Mä olin ekalla ja tokalla aina siellä nurkassa. Meillä oli muutenkin aika villi luokka ja välillä opettajalle tuli pattitilanne kun nurkat loppui kesken.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
No nykyäänkin kyllä vielä..
Menin kouluun v. 1999, pienellä paikkakunnalla, Lapissa. Ei mitenkään kauhean kaukana Rovaniemeltä. Meillä oli silloin niin, että piti joka aamu mennä kaikkien saliin kuuntelemaan, kun rehtori saarnasi jostain puhekopista jotakin uskonnollista, ja sitten laulettiin virsi. Luokassa piti nousta seisomaan vastatessa, ja ei saanut istua tunnin alussa ennen kuin opettaja antoi luvan. Jos joku häiritsi tunnilla, opettaja saattoi pistää hänet seisomaan lopputunnin ajaksi, ei saanut nojailla mihinkään tai puhua mitään.

Ruokailu oli koko ala-asteen aivan kamalaa. Minulla on laktoosi-intoleranssi, ja kala-allergia, joista vanhempani ilmoittivat koululle ja vietiin lääkärintodistuskin asiasta. Silti en saanut mitään erityisruokaa, tämä siis ihan 2000-luvulla, koulussa oli kuitenkin parisataa oppilasta. Ainiin, ruokarukouskin luettiin.
Tiesin, etten pysty kalaa syömään, tai käyttämään tavallisia maitotuotteita.
Muistan, kun oli jotain uunilohta, niin en tietenkään voinut syödä kuin salaattia ja perunan ja näkkärin. Se lohi jäi koskematta. Aioin viedä tarjottimen pois, mutta rehtori pakotti takaisin pöytään. Sanoi etten saa nousta ennen kuin olen syönyt. Oli vielä monien mielestä pelottava reksi, joten voitte arvata miten pienellä tytöllä oli pelko kurkussa, kun se rehtori tuijotti siinä vihaisena, suu viivana, ja tiesin etten pysty syömään sitä ruokaa kun tulee allergiakohtaus. Mitään en tosin uskaltanut sanoa. Vähän räpelsin sitä kalaa haarukalla ja pari pientä palaa kai laitoin suuhuni. Istuttiin isossa ruokalassa, reksin kanssa kahdestaan. Lopulta ruokavälitunti loppui, ja rehtori totesi hyvin nyreänä, että ala sitten mennä tunnille. Hän ei voinut pitää ruokalassa pitempään koska tunti alkoi. Tuota toistui usein, eri opettajien kanssa, pitkin ala-astetta. 6. luokalla minulle puhkesi syömishäiriö, ja vieläkin ahdistaa jos joku syö ihan vieressä, tai katsoo kun syön.

Koulussamme oli myös opettaja, jota sanottiin Riuskaksi. Riuska oli ollut varmaan 70-luvun alusta asti opettajana. Jykevä, lähes parimetrinen kalju opettaja joka nähtiin usein salilla ja vaikka olikin vanhempi mies niin hullut muskelit sillä oli. Se nosti oppilaita seinälle ihan 2000-luvullakin siis. Tästä valitti vanhemmat koululle ja kaikkea, mutta opettajat ei voineet muka tehdä asialle mitään.. Riuska on tosin nykyään eläkkeellä ollut nyt 3 vuotta.
Matikanopettaja taas heittelee kuulemma vieläkin siinä koulussa liidulla päähän, jos vastaa väärin. Tai tekee tunnilla jotain mitä ei saisi.

Senkin muistan, kun unohdin jonkun tehtäväkirjan kotiin, lukukirja kyllä oli. Opettaja hermostui, ja sanoi että kyllä sen kirjan siellä on oltava. Hän penkoi reppuani, ja sitten kun ei löytänyt kirjaa sieltä, hän otti ja ravisti repusta kaikki tavarat lattialle. Kun ei näkynyt kirjaa, totesi että käytösnumeroni laskee (ensimmäinen kerta koko vuonna kun kirja unohtui, olin muuten oikein hyväkäytöksinen oppilas), ja käski minun kerätä tavarat lattialta.

Liikuntatunnilla opettaja muistutti, että "pojat ovat aina vahvempia, ja parempia, kuin tytöt", juuri noilla sanoilla. Ja suosi poikia muutenkin.
Ennen liikuntatuntia piti rukoilla, koska eräs poika oli vanhoillislesta ja hän halusi rukoilla Jumalalta onnea liikuntasuoritukseensa. Tämä poika myös peitti silmät, ja mumisi itsekseen jotain, kun katsottiin opetusvideota tunnilla.
 
Voi perkele, omat vanhempani ja koululaitos kyllä vieroitti minut pysyvästi keitetyn perunan syömisestä. Joka halvatun päivä. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Perunaa keitossa. Perunaa ja valkoista kastiketta. Perunaa ja jauhelihamuhennosta. Perunaa ja kalapuikkoja.

Nykyään en pysty edes katsomaan keitettyä perunaa tuntematta lievää pahoinvointia. Ensimmäiseksi lapsuusmuistoksi voi tosiaan sanoa sitä, että suunnilleen pari kertaa päivässä oli niitä keltaisia möhkäleitä nenän edessä tuhottavana.
Mun 2,5-vuotias poika on syönyt ehkä 2 kertaa keitettyä perunaa elämänsä aikana. Kun 17-vuotiaana muutin omaan kämppään päätin että ostan joka kerta karkkia kun käyn kaupassa, enkä ikinä enää syö keitettyä perunaa.... Tosta karkkipäätöksestä oon luopunut mutta keitettyä perunaa en ole montaa kertaa 9 vuoden aikana syönyt.
 
perunaa, perunaa
Se ainainen peruna.. Meillä tämä oli 90-luvullakin vielä. Makaronia oli vaan makaronilaatikossa, spagettia saatiin mummolassa niin paljon kuin napa veti. Vielä nykyäänkään en tykkää perunaa laittaa ruoaksi, perunamuusi on kyllä jees, mutta pelkät keitetyt perunat tuo kauheat muistot mieleen :D

80-luvulla oli monesti jotain perunaa, ja nöttköttiä, tai harmaata maksakastiketta joka oli aivan kauheaa. Tillilihasta tosin tykkäsin, ja tykkään vieläkin.
 
ai täällä on muitakin perunatraumaisia ? meillä alkoi olla keitettyä perunaa vasta, kun muutimme miehen kanssa yhteen.. sinkkuna en ikinä keitellyt perunoita. ja vieläkin otan mielummin makaronia... kaikista pahimmat ovat kuoritut perunat, jotka ovat olleet yön jääkaapissa :x niihin muodostuu sellainen kuori..
 
Ja nytpä palautui mieleen se koulun juhlissa aina tapahtunut jumalten ylistyslaulujen laulaminen. Melko kammottavaa näin jälkeenpäin ajatellen. Vissiin aika tehokkaasti karsittu kouluista pois nykyään.

Mitähän muuta.. No, noita muotejahan tuli ja meni miten sattui. Tamagotchit ja jojot ja ties mitkä. Yhteistä niille oli vain, että tuotteet olivat muovirihkamaa, jossa oli aina helvetilliset katteet, ja vanhemmat ihmettelivät, mikä niiden pointti oli :D

Mitä "vanhojen hyvien aikojen" muisteluun yleensä tulee, niin en oikein usko, että ne sen parempia ovat olleet. Huonompia pikemminkin. Samalla lailla ennenvanhaankin varoiteltiin namusedistä ja vieraiden autoon nousemisesta. Muistan myös isoisäni röyhytelleen tupakkia kotonaan sisätiloissa oikein ahkerasti. Hänen sähkövirityksensä olivat myös mielenkiintoisia, vetänyt talon ulkoseinään jatkojohdon sisältä läpi yms. Epäilemättä hyvin turvallista, etenkin kun eristeet oli tietenkin ulkoilman armoilla kuluneet.

Mummoni oli kuulemma joskus oikein suutahtanut aiheesta, kun hänen naapurimataminsa olivat muistelleet vanhoja aikoja kaihoisasti. Oli tullut kunnon avautuminen klapeilla kuumennettavasta kahvista, evakkoon lähtemisestä, peltotyöstä 12-vuotiaana sun muusta.
 
Viimeksi muokattu:
oumars
Räkäpitsat oli vielä räkäpitsoja, ja maistuivatkin aikanaan ihan erilaiselle, nyyh.

Limut ja oluet/lonkerot oli lasi pulloissa.

Lapset, isotkin, leikki pihalla kymmenentikkuu laudalla, kirkonrottaa, poliisiajarosvoo ym.
 
muistoja
Jep, limsat oli lasipulloissa. Sitten oli sitä Frisco-limua. Sitä oli vielä 90-luvullakin muistaakseni? Ja Aurinko Jaffa..
Lapset leikki kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla, kuka pelkää mustaa miestä, nurkkajussia, poliisia ja rosvoa yms. Ja leikittiin ulkona, ne joilla oli tietokone sai harvoin siinä pelata jotain vähän aikaa, ei mitään tuntikausien rämpytyksiä niin kuin nykyään. Mutta eipä niiden tietokoneiden ääressä tehnyt mieli istuakaan kun ulkona oli paljon jännittävämpi maailma. Tuntuu, että nykyajan lapset on niin vieraantuneet luonnosta. Kun olin pieni hypin ympäri metsiä niin yksin kuin kavereiden kanssa. En ikinä eksynyt, tiesin ettei kauas saa mennä. Ja isäni kuljetti minua metsissä, ja kertoi vanhoja kansantarinoita, ne oli parhaita, samoin Pekka Töpöhäntä-kirjat ja Mintut joita mummi luki mulle.
Olen siis 80-luvulla viettänyt lapsuuteni.
Sisko taas muistelee, kun hän 70-luvulla oli pieni, niin hän halusi Barbien. Ei ollut varaa oikeaan brändinukkeen, niin sai sitten sellaisen kaljun, rumemman version Barbiesta, ja sille tuli mukana kaksi kolhoa peruukkia. Tämä nukke on vieläkin tallessa... :D
 
hiih
Koulussa piti talvella hiihtää kierroksia koulun ympäri, syksyllä ja keväällä juosta. Ja kerran en muistanut, että pitäisi mennä kiertämään, ja en saanut eniten kierroksia. Kilpakumppani muisti joka välitunti. Olin hirveän kilpailuhenkinen. kaikessa piti olla paras missä suinkin oli mahdollisuus.

tuota en muista että olisi pitänyt syödä kaikki. meillä sai jättää. Nykyään lapset eivät uskalla ottaa ruokaa, kun pitäisi syödä kaikki, ja omani pelkäävät, että eivät jaksakaan.
 
hiih
Koulussa piti talvella hiihtää kierroksia koulun ympäri, syksyllä ja keväällä juosta. Ja kerran en muistanut, että pitäisi mennä kiertämään, ja en saanut eniten kierroksia. Kilpakumppani muisti joka välitunti. Olin hirveän kilpailuhenkinen. kaikessa piti olla paras missä suinkin oli mahdollisuus.

tuota en muista että olisi pitänyt syödä kaikki. meillä sai jättää. Nykyään lapset eivät uskalla ottaa ruokaa, kun pitäisi syödä kaikki, ja omani pelkäävät, että eivät jaksakaan.
niin. 70-luvulla oli lapsuus, ja 80-luvulla olin vielä koulussa.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24653346:
Muistan kuinka yläasteella Bosnian sodan aikana luin aamunavauksen kaverini kanssa, luettiin erään tytön päiväkirjasta otteita Bosnian sodan keskeltä ja molemmat aloimme itkeä ja koko aamunavaus meni plörinäksi. Jälkikäteen hävetti. :(
Zlatan päiväkirja?
 
"vieras"
-Kavereita haettiin ulos, ei soiteltu, että tuutko ulos.... Ja aina sai mennä kaverin luokse leikkimään. Ei tarvinnut erikseen pyytää lupaa vanhemmilta. Kaikilla oli "avoimet ovet" lasten kavereille. Välillä väkeä oli niin, että tupa narskui liitoksistaan...

Täällä onneksi soi vielä ovikellotkin, ei lapset soittele kännyillä jos asutaan samassa korttelissa vaan tenavat käyvät toistensa ovilla.
 
"vieras"
Olen syntynyt -79.

Kun ala-asteella sain alkaa joskus käydä kampaajalla, kampaamon täti laittoi penkkiin pepun alle keltakantisia Aku-ankan lehtikansioita (siis niitä, joihin mahtui koko vuosikerta). Ei taitais nykyään tulla kuuloonkaan.

Ulkona melkein asuttiin, ja leikittiin kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla, piilosta ym. Sisällä käytiin syömässä välillä ja taas mentiin pihalle.

Lähikioskilla myytiin grilliruokaa karkkien lisäksi ja karkit maistuivat siksi ihanan savuisilta. Sitä makua aina kaipaan! Kerran sain isältä 10 mk ja ostin sillä kokonaan karkkia (ja söin heti kaikki), maha oli todella kipeä. Yksi karkki maksoi 5-20 penniä :)

Auton takapenkillä matkustin aina keskellä puoliksi etupenkillä roikkuen. Tai nukuin koko takapenkin leveydeltä. Kesällä veneilimme paljon, ja oli ihan normaalia että aikuiset joivat kaljaa veneilyn lomassa. Muuten vanhempani eivät sitten juuri ikinä juoneetkaan mitään.

Isä poltti sisällä, sentään liesituulettimen alla. Ja musiikki kuunneltiin levysoittimesta. Vähän myöhemmin äänitettiin kasetilta radio-ohjelmista musiikkia! Ja jossain vaiheessa kuunneltiin aina herkkuterkkuja radiosta (?). Ja sitten oli jotain sellaisia puhelinlinjoja, joihin soitettiin salaa vanhemmilta, ja siellä oli monta ihmistä samaan aikaan linjalla.

Voi, tätä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Oi niitä aikoja, ihana lapsuus. Minä en kyllä saanut koskaan piiskaa enkä mitään muutakaan, niin kuin joku kirjoitti. Mulla oli aivan mahtavat vanhemmat <3
 
  • Tykkää
Reactions: ihme mies
hiih
Olin mummolassa kesällä, maalla. Soittelimme naapurin tytön kanssa puhelimella puhelinluettelosta valittuihin numeroihin ja suljimme puhelimen sanomatta mitään tai esitimme olevamme ulkomaalaisia ja puhuvamme englantia.
 
"1975"
Harrastettiin kirjeenvaihtoa. Koulussa sai englannin opelta semmoisen pienen paperilapun, jossa oli jonkun ulkomalaisen kirjeenvaihtokaverin nimi ja osoite. Sitten vaan postia lähettelemään ihan oudoille ihmisille. Kirjeenvaihtoilmoituksia oli myös suomalaisissa lehdissä.. kuva ois kiva, rillipäät älkööt vaivautuko. =)
 
  • Tykkää
Reactions: Scindapsus

Yhteistyössä