Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

o'ou. Voit kyysä tarkemmin yv:llä. Mutta ehkä se oli yleistä.

Oletko käynyt koulun Helsingissä? Jos, niin ei me sit olla samoilla nurkilla oltu.

 

kansanradio. kuuntele minua, kuuntelen sinua, ääni kun on taas kansanradion...

No tämähän tulee edelleen joka viikko.

Minä kyllä muistan sen ainaisen radio suomen kuuntelemisen 90-luvulta, joka jatkui koko lapsuuteni ajan, ja jatkuu edelleen vanhempieni luona.

"Maitolaituri, kylä ja kaupunki, radio suomi soi..."
"Kesä ja kärpäset, ja sä talven jälkeen huokaiset, ja radio suomi soi..."

 

[QUOTE="Satu";24653385]Muistaakseni Pätkis tuli torstaisin, muistaako kukaan? Ritari Ässä oli myös suorastaan pelottava[/QUOTE]

Mä muistaisin et pätkis tuli viikonloppuaamuisin?

 

Muistan kuinka yläasteella Bosnian sodan aikana luin aamunavauksen kaverini kanssa, luettiin erään tytön päiväkirjasta otteita Bosnian sodan keskeltä ja molemmat aloimme itkeä ja koko aamunavaus meni plörinäksi. Jälkikäteen hävetti.

Kuinka älyttömän nuoria olette?

 

ala-asteella kävi pari kertaa vuodessa vierailulla joitain parempiosaisia neuvostoliittolaisia ihmisiä ihmettelemässä koulunkäyntiä. ne jakoivat lapsille jonkinlaisia pinssejä, niitä sen ajan tyypillisiä puolueen merkkejä.

 

[QUOTE="viiru";24653396]No tämähän tulee edelleen joka viikko.

Minä kyllä muistan sen ainaisen radio suomen kuuntelemisen 90-luvulta, joka jatkui koko lapsuuteni ajan, ja jatkuu edelleen vanhempieni luona.

"Maitolaituri, kylä ja kaupunki, radio suomi soi..."
"Kesä ja kärpäset, ja sä talven jälkeen huokaiset, ja radio suomi soi..."[/QUOTE]

Mulla jatkuu ihan omassa kotonakin Ja lapset saa vanhempina muistella

 

[QUOTE="vieras";24653389]Oletko käynyt koulun Helsingissä? Jos, niin ei me sit olla samoilla nurkilla oltu.[/QUOTE]
Yläaste naapurikunnassa, lukio Hki. Eli emme kaiketi olleet samassa koulussa. Mutta ilmeisesti Bosnian sota kosketti syvästi monia muitakin teini-ikäisiä.

 

[QUOTE="Satu";24653385]Muistaakseni Pätkis tuli torstaisin, muistaako kukaan? Ritari Ässä oli myös suorastaan pelottava[/QUOTE]

Torstaisin tuli juu. Vähän vanhempana ryntäsin aina kotiin Dallasiks ja kuukauden Westerniksi.

 

Lapsena kuuntelin radiosta satuja mm. Noita Nokinenää.

 

[QUOTE="sasa";24653400]Kuinka älyttömän nuoria olette?[/QUOTE]
Kohta kypsässä varhaiskeski-iässä eli 32v.

 

ei ollut kännyköitä, oli lankapuhelin. telkasta piti aina katsoa ihmemies mc gyver & musiikin saralla kaoman lambada sekä kikka olivat kova juttu.
musiikkia kuunneltiin kaseteilta, jotka sitten korjatiin teipillä kun nauha katkesi.
kirjastokortit olivat pahvia, kioskilta ostettiin karkkia työntämällä pää luukusta ja pyytämällä tyyliin " noita sinisiä kaks.. ja sit punaisia kolme..ja.."
lisäaineista ei puhuttu eikä hiilareista, aamiaiseksi mätettiin leipää ja kaakaota. leipää oli myös aina ruokapöydässä ja mehua laimennettiin kannuun.. limsa oli synttäreiden & saunaillan erikoisherkkua.
koulussa ja kotona oli usein kanaviilokkia, koulussa vielä sellaisen namin hillon kera. nykyisin kanaviilokkia ei taideta syödä missään..
ulkona juostiin vapaasti, talvella potkukelkkojen kanssa ja kesällä rymyttiin heinikossa.. punkeista varoiteltiin, mutta niiden luultiin tippuvan puista.
koska kännyköitä ei ollut, äidin kiljuivat parvekkeilta ja itse sai vastavuoroisesti aina huutaa pihalla " äitiii tuu parvekkeelle, täällä huutaa Maija (nimi muutettu)..." ylä-asteeseen asti tytöt & pojat pukeutuivat samantyylisesti, sukupuolettomasti: lenkkaria, sammaria, disney-kolitsia. pihalla leikitiin keinupolttosta, peiliä, hippaa.. kymmenkesäiset olivat vielä lapsia, eivätkä pikkuteinejä

"muok" lisäys: pullamössö ( = kahvi, johon tungettiin pulla) & viestilappuset, joita käytiin tunkemassa kavereiden postiluukuista unohtuivat =)

Kuulostaa tutulta, olen tosin sinua seitsemän vuotta nuorempi. Meillä koulussa kanaviillokin kanssa oli sellaista namia mustaherukkahilloa/-hyytelöä.

Ja joo, ala-aste kuljettiin college-housuissa ja -paidoissa. Tai sitten jalassa oli trikoot tai nappiverkkarit. Talvisin oli haalarit päällä. Leikittiin ihan huoletta koko ala-asteaika. (No okei, kuudennella harjoiteltiin jo sitä, että välitunnnilla vain "hengaillaan", koska yläasteella ei saanut enää leikkiä)

 

jotkin poliittiset puolueet valtasivat käyttöönsä nuorisotiloja ja koittivat siellä oudoilla höpinöillä aivopestä lapsia tuleviksi puolueen jäseniksi. sieltä se politiikan inho varmaan on mulla peräisin.

tuo ainaki tuli mieleen..

Nuoret Kotkat – Wikipedia

 

http://70-luvulta.blogspot.com/2010/12/oi-sarvis-oi-sarvis.html

Ihania Tulee niin kotoisasti lapsuus mieleen

 

jotkin poliittiset puolueet valtasivat käyttöönsä nuorisotiloja ja koittivat siellä oudoilla höpinöillä aivopestä lapsia tuleviksi puolueen jäseniksi. sieltä se politiikan inho varmaan on mulla peräisin.

tuo ainaki tuli mieleen..

Nuoret Kotkat – Wikipedia

Mun sisarukset saivat käydä Kotkissa, minä en enää kerennyt siihen aaltoon kunnolla, jokusen kerran vain. Siitä innostukseni politiikkaan.

 

meillä syötiin aina kesäkeittoa. ja perunaa, eikä ikinä makaroonia paitsi mummolassa. ja käytettiin ihan voita, ei mistään ravintosuosituksista ollu tietoakaan.. elin myös lapsuutta 80-luvulla

Voi perkele, omat vanhempani ja koululaitos kyllä vieroitti minut pysyvästi keitetyn perunan syömisestä. Joka halvatun päivä. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Perunaa keitossa. Perunaa ja valkoista kastiketta. Perunaa ja jauhelihamuhennosta. Perunaa ja kalapuikkoja.

Nykyään en pysty edes katsomaan keitettyä perunaa tuntematta lievää pahoinvointia. Ensimmäiseksi lapsuusmuistoksi voi tosiaan sanoa sitä, että suunnilleen pari kertaa päivässä oli niitä keltaisia möhkäleitä nenän edessä tuhottavana.

 

Muistaako kukaan, mikä oli sellaisen koepaperin nimi, jota käytettiin ainakin 70-luvulla.
Sellainen, josta lähti sellainen tuoksu ja kirjoitus oli liilaa?
Sillä paperilla on on ihan oma nimensä, mutta olen sen unohtanut.

Niitä puhuteltiin sinikopioksi ja ne haisi tentulle. Ameriikan murteella kopiot on vieläkin "blue prints".

 

ne oli niitä kumimaisia perunan näkösiä :x

elokuvissa oli manaajaa, tappajahaita ja kolmannen asteen yhteyttä. varmaan paljon muutakin mutta en niitä muista nyt. eikä noista muuta päässyt näkemään teatterissa kun tappajahaita.

 

Niitä puhuteltiin sinikopioksi ja ne haisi tentulle. Ameriikan murteella kopiot on vieläkin "blue prints".

juu, muutama moottori on tullu "blueprintattua"..

 

Lapsuudestani muistan, ettei ollut autossa mitään turvaistuimia, turvavyöt sentään oli. Televisiossa ei ollut kaukosäädintä ja se tv oli meillä varmaan vähintään 10 vuotta ennen kuin siinä alkoi kuva jotenkin liikkua ja se piti laittaa pois. Se tv tais jonkin kerran lentää lattiallekin, kun vanhemilla oli riitaa, mutta toimi silti ihan hyvin.

Isoveli hankki paritkin tietokoneet meille 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Yksi oli se Commodore 64, jossa ei ollut omaa näyttöä vaan se liittettiin televisioon. Paras peli oli sellainen missä hahmo oli noita, joka meni yksi pyöräisellä ylös vuorenrinnettä ja jos vähänkin liikautti väärään suuntaan, niin se tipahti alas. Luolassakin piti mennä ja siellä oli sellainen iso sammakko. Toista konetta en nimeltä muista, mutta siitä oli oma näyttö ja näytön väri oli musta vihreä. Siinä oli levykeasema ja sillä pelattiin mm. sellaista peliä missä poika seikkaili koulussa.

Koulumatka oli pari kilsaa ja saatoimme matkalla jäädä leikkimään jonkin kaupan pihan lumikasaan, eikä siltikään vanhemmat huolestuneet, vaikkei heti tultu kotiin, eikä kännyköitäkään ollut. Sain ensimmäisen kännykän vasta vuonna 2000, kun opiskelin toisella paikkakunnalla. Siihen asti oli vain lankapuhelin kotona. Illatkin juostiin ulkona kavereiden kanssa. No, asuimme rivitaloissa, joissa asui kaverit ja kaikki naapurit tunsivat toisensa. Oli turvallista leikkiä, kun yleensä leikittiin siitä talojen keskellä olevalla pihalla tai sitten siinä viereisessä metsässä, jonka toisella puolen oli terveyskeskus ja yhdellä sivulla varuskunta. Lapsuudessa suosikki tapahtuma talvella oli aina, kun traktori tuli pukkaamaan kerran vuodessa pihan. Sitä ennen oli kattojen puhdistus, joka tehtiin itse. Se oli ainoa kerta vuodessa, kun sai ihan luvan kanssa olla katolla ja sitten sai hypätä siihen vasta pukattuun lumikasaan. Toinen lapsuuden suosikki tapahtuma oli talkoot, jotka oli alkukesästä. Vanhemmat haravoi ja me lapset tietenkin koitimme tehdä parhaamme, lopuksi oli makkaran paistoa ja joskus olimme kavereiden kesken tehneet jotain esityksiä. Yhden näytelmän muistan erittäin hyvin.

Karkkiä ostettiin irtokarkkeina, joko paikallisesta karkki- ja lehtikaupasta tai kioskilta. Karkit myytiin kappalehinnalla ja piti sitten laskea koko ajan, että rahat riittävät ja saa kaikkia makuja mistä pitää. Oli hyvää päässälasku harjoittelua. Yleensä hiluilla maksettiin.

Mummolassa vaari poltti tupakkaa sisällä, eikä sitä pidetty mitenkään vaarallisena. Muistan, että hänellä oli sellainen musta tuhkakuppi. Kerran kun tultiin lomaa viettämään sinne, niin olimme siskon kanssa kuulleet radiosta sen Horsma, se rentun ruusu on-kappaleen ja lauloimme sitä sitten, niin täti tuli sanomaan, että se ei ole mikään lasten laulu. Itse en vain silloin tajunnut mikä siinä niin väärin oli. Myöskään pasianssikorteilla ei saatu me lapset pelata.

 

Mä olin mummolassa hoidossa alle vuoden ikäisestä kouluikään saakka, kun vanhemmat oli töissä. Mummolassa sai maailman parasta riisiä ja kanakastiketta. Serkut tuli monesti myös sinne, ja sitten aiheutettiin mummolle harmaita hiuksia minkä kerittiin. Ei meitä ns. valvottu - toki yritystä oli, mutta aika paljon saatiin keskenämme juosta. Tästä aikaa siis noin 20 vuotta. "Ei tule kesää", sanoi mummo aina meidän hommista, kun kiivettiin ullakolle, tai talon katolle tai hypittiin liiterin katolta lumikasaan. Tai mentiin kaivolle, joka oli ehdottomasti kiellettyä.

Mäkin muistan irtokarkit, "vadelmaveneitä viis kappaletta, salmiakkeja kans viis...".

Mulla taas ei ole niin tarkkaan mielessä sellainen, että olisi menty kavereiden luokse pyytämään niitä leikkimään. Me sovittiin aina koulussa, että nähdäänkö illalla tms. Varmaan mun ikäluokalla (olen syntynyt 1983) on ruvennut olemaan jo niitä paljon puhuttuja harrastuksia iltaisin; lapset eivät ole automaattisesti olleet enää iltoja kotona. Mun parhaat kaverit harrasti jo ala-asteen ekoina vuosinai mm. pianonsoittoa, taitoluistelua ja ratsastusta. Silloin oli myös joitain koulun iltapäivisin järjestämiä harrastekerhoja, joissa mä en ikinä käynyt, sillä siinä vaiheessa mun molemmat vanhemmat oli yksityisyrittäjiä ja firmat oli saman katon alla koulun lähellä, ja mä pyörin siellä iltapäivät sitten.

Silti, vaikka mun koulunaloituksesta on "vasta" 21 vuotta tänä syksynä, eli 1990 olen mennyt ekalle, on maailma ja varsinkin lasten maailma muuttunut tosi paljon. Meillä on ollut aina kaikenlaisia vimpaimia kotona, cd-soitinkin tuli tosi aikaisessa vaiheessa ja vhs-nauhuri on ollut melkein niin kauan kuin muistan, joten mä olen elänyt aika "viihde-elekroniikan suhteen modernissa perheessä" (silloin oli rahaa). Kännykän sain kasiluokan jouluna vuonna 1997 ja tietokone ja internet tuli meille samana vuonna. Nykylapset on samanlaisessa tilanteessa, että viihde-elektroniikka on jokapäiväistä huttua.

 

Koulussa kun opettaja tuli luokkaan, kaikki nousi seisomaan ja tervehti yhteen ääneen. Ei meitä enää sormille lyöty, mutta yksi ope kerran retuutti minua käsivarresta niin että mustelma jäi. Enkä ollut edes tehnyt varsinaista pahuutta. Vanhemmilleni en todellakaan kertonut.

Sisko nauhoitti itselle musiikkia radiosta ja kaikkien piti olla hiljaa. Samaten kahdella mankalla kopioitiin siten että mankat laitettiin vastakkain ja nauha pyörimään. Sit joskus kun saatiin kaksipesäinen mankka niin oliko luksusta!

Hiihtolomalla vuokrattiin mökki Lapista ja hiihdettiin siellä viikko murtsikoilla keskellä korpea. Isillä oli aina retkieväät repussa, kaakaota ja voileipiä. Mut me oltiinki keskiluokkaa, kaikki ei päässy mihinkään...

Mummu tuli kylään ja toi 1 pussillisen Fazerin parhaita jotka jaettiin kolmestaan sisarusten kanssa.

Olishan näitä vaikka mitä 1974 olen syntynyt.

 

Peleistä tuli mieleen, meillä oli sellanen taskukokoinen "elektroonikkapeli" missä Mario ja Luigi lastaavat kuorma-autoon paketteja ja ku auto tuli täyteet se lähti ja uus tuli tilalle ja vauhti kiihty. Kaverilla oli King Kong -peli. Löysin Mario-pelin kesällä vanhempien luota, se varmaan toimis vielä jos joskus muistas ostaa pieniä pyöreitä pattereita.

 

Olin jo lukiossa kun kaveri kovasti houkutteli ottamaan sähköpostiosotteen nettiin. Minä ihan ihmeissäni että mitä minä sillä teen.

 

Niin laulettiin ja koulussa oli muistaakseni päivittäin aamunavaus, jota kuunneltiin keskusradiosta. ( ehkei päivittäin sentään, mutta usein) Avauksen alkoi virsi, jota kuunnellessa seistiin ja laulettiin.

Vasta yläasteella tuli päivänavauksiin toisenkinlaista sisältöä. Musiikki ei ollut aina hengellistä. Muistan kun Bob Marley kuoli ja keskusradiosta sai soittaa hänen musiikkiaan ja John Lennonin Imagine soi kun hänet murhattiin.

Aamunavaus tuli keskusradiosta joka aamu, mutta vain perjantaisin mentiin juhlasaliin kuuntelemaan sitä seisten. Siellä sitten seisottiin aina rivissä per luokka, ja aina välillä joku pyörtyi kun happea ei vissiin riittänyt ihan koko koululle siinä pienessä juhlasalissa.

 

Kuunneltiin Frederikiä ja Kikkaa.
Katottiin pienestä telkkarista kun Matti Nykänen hyppäsi mäkeä.
Kerättiin tarroja purkkapaketeista.