Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

Eli millaista oli meno silloin kun itse oli lapsi/teini-ikäinen.. Ja mainitkaa toki ikännekin

Itse olen syntynyt 1979. Muistan kun meille tuli 80-luvulla Commodore 64 tietokone.. Siihen sitten oli muutamia pelejäkin, yksi peleistä on vieläkin vanhempien kotona jossain varastossa, se oli sellasessa hervottoman isossa laatikossa, ja joku avaruustaistelupeli muistaakseni. Ja se tietokone makso kauheasti!
Ja meillä oli telkkarissakin jossain vaiheessa langallinen kaukosäädin. Tosin veljeni sitten onnistui hajottamaan sen jossain vaiheessa

Kaupan pihalle, pystyi jättämään vauvan vaunuissa, eikä sitä kukaan hämmästellyt pahemmin, tai kukaan sitä lasta vienyt.. Meilläkin äiti jätti minut (olin n. 7-8v) vauvan kanssa kaupan pihalle kerran kun hän kävi hakemassa jotain, ei tosin viipynyt kauaa. Nykyään tosta sais sossut perään ja heti.

Muutenkin tuntui, ettei lapsia pahemmin vahdittu. Saivat mennä missä menivät, mutta syömään piti tulla. Ja kyllä tietty kerrottiin ne ettei kenenkään kyytiin saa mennä, vierailta ei oteta karkkia jne. Aina tosin joka alueella oli joku mummo, jonka tykö sai aina lapset mennä kylään, ja sieltä sai sitten pullaa ja mehua, tai muita herkkuja Lapset tosin uskoivat vanhempiaan ihan eri tavalla, ei ollut mitään haistattelua aikuisille. Ellet sitten ollu joku skinhead tai punkkari jota katottiin kyllä pahasti kieroon.

Koulussa, kouluruoka piti syödä aina loppuun, tai ei saanut mennä ruokavälitunnille. Tätä oli kyllä vielä 90-luvullakin. Opettaja oikein istui siihen viereen, koko muu ruokala oli tyhjä jo, mutta sinun piti yrittää syödä ruoka loppuun, samalla kun opettaja tuijotti VIHAISESTI vieressä.. Ja se ruoka mikä lopulta meni roskiin, meni jonnekin possujen pöperöksi sikaloihin.
Kerran liikuntatunnilla (joissa ei muuten tunnettu käsitettä pakkasraja, vaan ulos mentiin hiihtämään oli siellä sitten 0 tai -40 astetta) yhdeltä pojalta murtui ranne varsin pahasti, terveyskeskukseen oli muutama kilometri. No eihän sitä opettaja lähtenyt mihinkään viemään eikä vanhemmille soiteltu, ope vaan komensi jonkun kaverin ottamaan tämän pojan pyöräntarakalle ja auttamaan terveyskeskukseen perille.

Mitä muistoja teillä tulee mieleen, näin yleisesti? Millaisia vempeleitä oli kotona ja mitä tollasia "yleisiä" asioita muistatte Saa toki jotain henkilökohtastakin muistoa heittää.

 

meillä syötiin aina kesäkeittoa. ja perunaa, eikä ikinä makaroonia paitsi mummolassa. ja käytettiin ihan voita, ei mistään ravintosuosituksista ollu tietoakaan.. elin myös lapsuutta 80-luvulla

 

Melkein kaikki videot oli jotain leikattuja versioita jonkun videolain tms takia. Ja samalla kun vuokrasi leffoja pystyi vuokraamaan kans sen videonauhurin. Ja niitä leffoja kopioitiin siltä ekalta videolta toiselle videolle, että sai omia leffoja.. Jo on ollu piratismia siihenkin aikaan.. Heheh

 

ei ollu videoita, tietokoneita, lankapuhelinkin oli vain joillakin. eikä telkkariakaan ollu joka talossa. auton radiollekkin piti olla radiolupa niinkun telkkarille nykyään.

 

Joo sen muistan minäkin kun noita videonauhureita sai vuokrattua, ja jotain alkeellisia pelikonsoleita kans. Ja kyllä mulla isoveli niitä kasetteja kopioi, niin videoita kuin radiokasettejakin.
En muista tarkalleen milloin, mutta sitten jossain vaiheessa meidän isä osti sellasen tosi ihmeellisen halon kokosen autopuhelimen tai vastaavan.. Muistan myös puhelukortit, mitä käytettiin puhelinkopeissa, meillä on niitä kortteja tallessa 2 pinkkaa erilaisia.

 

Se vielä piti mainita, että oli se yks hiton lankapuhelin joka talossa, sellasella paikalla että kaikki kuuli mitä puhuttiin. Mutta myöhemmin tuli sitten joku langaton kotipuhelin niin sai luurin omaan huoneeseen.
Kaverin tykö mentiin pyörällä, tai potkurilla, pitemmänkin matkan päähän kysymään oliko kaveri kotona. Jos ei niin kyllä otti päähän

 

oman lapsuuteni elin 60-70 luvulla, maaseudulla. oli kova sana kun naapurin "rikkaaseen perheeseen" tuli televisio. sitä kerääntyi sitten koko kylä sinne katselemaan.
hota-pulveria ostettiin lääkkeeksi, se toimi vaikka mihin.
puhelimella piti soittaa jonnekin keskukseen, josta yhdistettiin sitten sinne minne halusi soittaa. ja se puhelinkin oli harvinaisuus.
mitään pikaruokaloita tms ei ollut, makkaraperunoita maistoin joltain kioskilta 70-luvun loppupuolella. ja niihin ei saanut ostettua mitään limsaa kaveriksi vaan ainoastaan 2dl maidon.

 

oman lapsuuteni elin 60-70 luvulla, maaseudulla. oli kova sana kun naapurin "rikkaaseen perheeseen" tuli televisio. sitä kerääntyi sitten koko kylä sinne katselemaan.
hota-pulveria ostettiin lääkkeeksi, se toimi vaikka mihin.
puhelimella piti soittaa jonnekin keskukseen, josta yhdistettiin sitten sinne minne halusi soittaa. ja se puhelinkin oli harvinaisuus.
mitään pikaruokaloita tms ei ollut, makkaraperunoita maistoin joltain kioskilta 70-luvun loppupuolella. ja niihin ei saanut ostettua mitään limsaa kaveriksi vaan ainoastaan 2dl maidon.

just näin vaikka en asunu lähelläkään rovaniemeä
telkkarikanavia oli muuten tasan yksi.

 

just näin vaikka en asunu lähelläkään rovaniemeä
telkkarikanavia oli muuten tasan yksi.

ja siitä yhdeltäkin kanavalta tuli ohjelmaa vain muutama tunti. muistan kun lopulta sitten tuli lisää kanavia, niin päiviteltiin että eikös yhdessäkin ole jo ihan tarpeeksi

 

Mulla ja mun kaverilla oli lumipenkassa semmonen muovinen karkkirasia puolessa välin meän koteja (asuttiin siis samalla kadulla). Sinne käytiin viemässä viestilappusia. Oli aina kivaa saada viesti. Alkeellista tekstiviestintää

Jos odotti jonkun soittoa, niin kotonahan sitä piti pysyä. Ja kiire vastaamaan puhelimeen ennen äitiä ja isää, ku odotti pojan soittoa...

Ja Kekkonen oli pressa aina ja aina vaan.

Tietokone tuli meille tosi aikasin, koska isällä oli firma. Ja videotkin hankittiin, vaikka mun mielestä se oli ihan turha laite. Ja nää oli 80-luvun ihan alussa. Mikroaaltouunia meille ei hankittu, mutta sellainen oli olemassa, kun poikaystävän kotona sellainen oli.

Tätähän vois jatkaa vaikka kuinka... =)

 

lastenohjelmat dubattiin siten että joku yks miekkonen dubbas koko filmin ja kimitti myös naisen roolit. usein myös ne alkuperäiset puheet kuului sieltä taustalta, ne vaan oli jotenkin hiljennetty sinne. tätä kyllä oli vielä paljon 90-luvullakin. ei se kyllä pienenä pahemmin haitannut, vaikka asian toki huomasi.

nykyään jos tulee kutsumatta kylään, niin monien mielestä töykeää. ennen oli taas outoa, että soitettiin etukäteen sopiiko tulla vierailulle. ellei sitten asunut jossakin kauempana.

televisiosta oli monesti joku ohjelma pois, sen takia kun materiaali ei ehtinyt maahan. tästähän on esimerkkinä youtubessa se joku macgyver on peruttu-videopätkä
kaikki tupakoi missä vaan, ja meilläkin vaikka kukaan ei kotona polttanut, oli olemassa tuhkakuppi olohuoneessa siltä varalta että joku vieras halusi polttaa. eikä sitä kukaan ajanu pihalle tupruttamaan. lentokoneissa poltettiin, lastentarhan tätikin poltti tupakkaa samalla kun vahti meitä pihalla.. jo on ollu kaikenlaista..

 

kansanradio. kuuntele minua, kuuntelen sinua, ääni kun on taas kansanradion...

 

No, mulle tulee mieleen puhelinkopit. Niitä sai aina ettiä ja niistä oli tosi kallista soittaa, mut kieltämättä olihan niissä fiilistä.

 

Joo sen muistan minäkin kun noita videonauhureita sai vuokrattua, ja jotain alkeellisia pelikonsoleita kans. Ja kyllä mulla isoveli niitä kasetteja kopioi, niin videoita kuin radiokasettejakin.
En muista tarkalleen milloin, mutta sitten jossain vaiheessa meidän isä osti sellasen tosi ihmeellisen halon kokosen autopuhelimen tai vastaavan.. Muistan myös puhelukortit, mitä käytettiin puhelinkopeissa, meillä on niitä kortteja tallessa 2 pinkkaa erilaisia.

Se vielä piti mainita, että oli se yks hiton lankapuhelin joka talossa, sellasella paikalla että kaikki kuuli mitä puhuttiin. Mutta myöhemmin tuli sitten joku langaton kotipuhelin niin sai luurin omaan huoneeseen.
Kaverin tykö mentiin pyörällä, tai potkurilla, pitemmänkin matkan päähän kysymään oliko kaveri kotona. Jos ei niin kyllä otti päähän

ah ihanaa kasaria ja ysäriä tunnistin itseni tästä!

televisiosta oli monesti joku ohjelma pois, sen takia kun materiaali ei ehtinyt maahan. tästähän on esimerkkinä youtubessa se joku macgyver on peruttu-videopätkä

awww mä olin niiiiin rakastunu richard dean andersoniin :heart:

 

Kyllä 70-80-luvulla lapsia vahdittin, siihen vaan osallistui 'koko kylä'. Siitä on ehkä jäänyt ruusuinen mielikuva, että lapset eivät tehneet lainkaan pahojaan Ei tekemisistä kantautunut kuin murto-osa kotiin. Sellainen yhteinen viisaampi vastuu tenavista puuttuu, nyt on vaan naapurin kakarat ja omat.

Yksittäisistä kasari-jutuista muistan vesipostit ja punaiset hätäpuhelimet, joita oli Helsingin lähiöissä siellä täällä. Kirjaston kirjoissa oli takakannessa tasku, johon kirjoitettiin käsin laina-aika. Bussiin mentiin pitkänmallisella 10 matkan pahvikortilla, joka oli käyttökelvoton jos sattui taittumaan taskussa. Kun luokan kanssa mentiin bussilla, kaikkien lasten leimaamisessa meni 10 minsaa

 

70-luvulla lapsuuteni eläneenä muistan turvallisen autoilun. Autoissa harvoin oli turvavöitä, matkustettiin miten milloinkin, jalkatilassa istuen tai sylikkäin. Autoissa kärysi tupakansavu.
Olkkarin pöytää koristi useassa kodissa tuhkakuppi. Voitte kuvitella miten raikas ilma kodeissa oli.
Osassa linja-autoja sai polttaa tupakkaa takana. Junissa oli tupakkavaunut, missä matkustaminen oli kyllä aika kamalaa.
Lapset sai pelata pajatsoa.
Koulun jälkeen ei ollut iltapäiväkerhoja vaan ekaluokkalaiset oli usein yksin tai sisarusten kanssa kotona.
Karkkipäivänä haettiin kioskilta namua, ilman aikuista. 5 pennin karkkeja sai aika läjän viikkorahalla.
Äidit ei kilpailleet keskenään kenen muksuilla oli hienoimmat reimatecit tai coretexit. Sellaisia ei ollut edes keksitty. Jos housut hajos polvista, ne paikattiin, eikä ostettu tilalle uusia.
Lapset sai olla lapsia, vanhemmat ei toteuttaneet omia unelmiaan heidän kautta. Ei tarvinnut harrastaa joka viikonpäivä jotain.
Kukaan ei ollut soittamassa lastensuojeluun jos 4-5 vuotiaat ulkoili keskenään.
Ei ollut kännyköitä joilla vahdata lastensa liikkumista.
Telkkari oli mustavalkoinen ja siinä näkyi 1 tai 2 kanavaa, jotka lähetti ohjelmaa muutaman tunnin illassa.

 

Kesällä oltiin aina mummolassa eikä siellä ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Naapurin mummolla ja aikamiespojalla oli aggrekaatti, jolla sai sähköä ja niillä oli myös telkkari. Dianan häitä olin siellä ainakin katsomassa.

 

Mun lapsuudessa ei ollu turvaistuimia, meillä ei takapenkillä ollu ees turvavöitäkään. mäkin roikuin aina siinä kuskin ja apukuskin välissä seisaallaan kun ajettiin. Lähikauppa oli sellanen josta piti tiskin takaa kertoa mitä halus ja myyjä haki hyllyistä. Kukaan ei ihmetelly kun 8v paimensi pihalla 3vuotiasta, nykyään kai olis ls viranomaiset ovella jos niin tekis. Mäkin olin yön yli lapsenvahtina 3vuotiaalle kun ite olin 10v.

 

Olen syntynyt 1986.

Naapuriin ei soitettu, että pääseekö leikkimään, vaan mentiin ovelle. Ei myöskään otettu nokkinsa, jos/kun aina ei sopinutkaan, vaan mentiin seuraavan kaverin ovea rimputtamaan.

Isoveli kyytsäsi kevarilla, päässä oli styroksinen pyöräilykypärä. Isoveli keksi myös tehdä kermatoffeeta ekassa mikrossamme, kun äiti oli työmatkalla. Isä oli onneksi jutussa mukana, koska tulenhan se syttyi. Äkkiä piti ostaa uusi, ennenkuin äiti tuli kotiin ja tähän päivään mennessä ei äiti tuosta tempauksesta tiedä.

Isän kanssa katsottiin poliisi TV:tä ja grillattiin takassa makkaraa, kun äiti oli matkoilla. Isän matkoille pääsi aina mukaan ja sidoin kokouspöydän alla aina aikuisten kengännauhoihin umpisolmuja. Johtajan tyttärelle ei kukaan kuitenkaan uskaltanut suuttua.

Arkipäivisin mummo hoiti meitä aamupalasta iltapalaan ja viikonloppusin päästiin yökylään. Vanhemmat kävivät kotona tuomassa lahjoja, muuten niitä ei siellä paljoa nähnyt...

 

Isän Ladan haju. :x
Tummanvihreällä sametilla verhoiltu sohvakalusto.
Eksoottinen ruoka = ananasta ruuan seassa.
Pihaleikit kokosivat kaikki alueen lapset yhteen joka päivä.
Elämä oli ulkona.
Kekkonen kuoli.
Tsernobyl pamahti.


terv. '79

 

70-luvulla lapsuuteni eläneenä muistan turvallisen autoilun. Autoissa harvoin oli turvavöitä, matkustettiin miten milloinkin, jalkatilassa istuen tai sylikkäin. Autoissa kärysi tupakansavu.
Olkkarin pöytää koristi useassa kodissa tuhkakuppi. Voitte kuvitella miten raikas ilma kodeissa oli.
Osassa linja-autoja sai polttaa tupakkaa takana. Junissa oli tupakkavaunut, missä matkustaminen oli kyllä aika kamalaa.
Lapset sai pelata pajatsoa.
Koulun jälkeen ei ollut iltapäiväkerhoja vaan ekaluokkalaiset oli usein yksin tai sisarusten kanssa kotona.
Karkkipäivänä haettiin kioskilta namua, ilman aikuista. 5 pennin karkkeja sai aika läjän viikkorahalla.
Äidit ei kilpailleet keskenään kenen muksuilla oli hienoimmat reimatecit tai coretexit. Sellaisia ei ollut edes keksitty. Jos housut hajos polvista, ne paikattiin, eikä ostettu tilalle uusia.
Lapset sai olla lapsia, vanhemmat ei toteuttaneet omia unelmiaan heidän kautta. Ei tarvinnut harrastaa joka viikonpäivä jotain.
Kukaan ei ollut soittamassa lastensuojeluun jos 4-5 vuotiaat ulkoili keskenään.
Ei ollut kännyköitä joilla vahdata lastensa liikkumista.
Telkkari oli mustavalkoinen ja siinä näkyi 1 tai 2 kanavaa, jotka lähetti ohjelmaa muutaman tunnin illassa.

Pakko tuohon reimatecciasiaan kommentoida, että reima on tehny vedenpitäviä ulkovaatteita lapsille jo 60-luvulta alkaen. eivät varmaan olleet reimatec-nimellä (??) mutta niitä on ollu olemassa jo sieltä alkaen, joten ei voi sanoa etteikö kosteussuojattuja pukuja ois ollu jo keksitty tuolloin. Mutta todennäköisesti niitä oli vain hyvin harvalla ja varmaankaan asiasta ei silloin vouhotettu samalla lailla kuin tänä päivänä.

 

Lapuan patruunatehtaalla tapahtunut räjähdys oli ensimmäinen sellainen tapaus, jonka muistan jokapuolella puhutun, omassa lapsuudessani. Ja presidentinvaalit, kun oli ensin valitsijamiesvaalit ja sitten televisiossa näytettiin, kuinka ääniä laskettiin, monotonisella äänellä Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen-pienitauko-Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen...

 

Yhteiskunta-sana otsikossa herätti miettimään lapsuusaikaa ja yhteiskunnallisuutta... Me osallistuttiin usein vappumarsseille, ja siellä oli tosi paljon väkeä. Aivan eri kuin nykyään.

Opettaja ekaluokalla opetti, että Suomen tärkein ihminen on Kekkonen (vuonna 1986).

 

Kaupasta haettiin "roiskeita" koiralle, kaikki leikkeleet ostettiin irtomyynnistä, ei ollut pakattuja versioita. Karkkivalikoima oli huomattavasti pienempi, trip mehu oli kolmionmallisessa tetrassa, oli pinna jäätelöä ja merkkarit oli lempi-irtareita.
Ensimmäinen väritelevisiomme tuli meille joskus seitkyluvulla ja se oli upea. Lapset huti partsin alla " äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa XXXX"
Ensimmäisissä videoissamme oli "kaukosäädin" josta meni johto itse laitteeseen. Kouluista sai hakea avustusta lasten vaatteisiin ja muistan kuinka noloa se oli kun joutu viemään sen hakemuksen opelle. Ja olishan noita mitä muistella jos vaan kaikki olis pysynyt mielessä.

 

Meillä lapset on ihan kauhuissaan ja säälivät mua kun meillä oli kotona

-VAIN yksi puhelin. Lankapuhelin. Siinä oli kyllä ihan älyttömän pitkä johto ja se raahattiin aina jonnekin missä sai yksin ja rauhassa puhua. Ja puhua sai koko klo 17-07 asti vain yhdellä sykäyksellä. Kellosta katsottiin milloin sai soittaa kilometripuhelun

-Ei ollut videoita puhumattakaan videopeleistä. Tai tietokoneista. teininä saatiin nintendo ja sitä Mario Brosia hakattiin isän kanssa kimpassa yökaudet, kunnes saatiin se läpi ja pelaaminen jäi siihen.
Tietokonekin satiin niihin aikoihin ja siellä oli yksi peli, Lemmings :heart:

-Ulkona leikittiin kaikkien kanssa, kaikki pihan lapset oli mukana. Oikeasti. Me järjestettiin omia olympialaisia ja pesäpallo-kisoja. Rakennettiin majoja (osa jopa oikeasti todella hienoja) läheiseen metsään jossa nähtin hirviäkin (niitä piti varoa kesän alussa?) ja sitten leikittiin kirkonrottaa jossa kukaan ei suuttunut kun joutui jäämään. Penkkipehviksessä tai missään muussakaan pelissä ei ollut "armiksi" tai mitään muitakaan helpotuksia muille kuin alle 4-vuotiaille...

-Koulun jälkeen mentiin kotiin, jossa ei ollut ketään ennen klo viittä.

_Syömään tultiin kun äiti huusi ja kotiin meno aika oli kaikill asama. Ja se katsottiin ihan itse kellosta.

-Kavereita haettiin ulos, ei soiteltu, että tuutko ulos.... Ja aina sai mennä kaverin luokse leikkimään. Ei tarvinnut erikseen pyytää lupaa vanhemmilta. Kaikilla oli "avoimet ovet" lasten kavereille. Välillä väkeä oli niin, että tupa narskui liitoksistaan...

-Aikuiset varooitteli Namu-sedistä ja itsensäpaljastajista. :x

-Autossa matkattiin takapenkillä maaten ja leikkien. Ja matkat olivat aika paljon pidempiä kuin tänä päivänä kun on kaikenmaailman moottoritiet eikä kaupunkien läpi enää tarvitse ajaa kun niiden ohi on tehty tiet.

Ah kultainen lapsuus :heart:

Vielä lisään, että mulla oli opettaja joka oli kokenut sodan ihan itse ja kertoi niistä kauheuksista meille. Pelättiin koko luokka sotaa ja pikkasen vanhempina ydinsotaa. Ajanhenkeen leikittiin myös vakoojaleikkejä.
Tsernobyl posahti, Jeltsin hakkasi kengällä pöytää jossain kokouksessa ja Neuvostoliitto hajosi....