a.p.
Kerronpa miten tämä päivä meni. Ei siis laitettu poikaa päiväunille, ei tuntunut olevan niiden tarpeessa. Pihkana vaan, nukahti autoon joskus kolmen maissa 5 minuutiksi mutta heräsi kun tultiin kotipihaan. Tämä taisi vesittää koko homman, mutta myöhäistä nyt murehtia... Laitettiin vasta 21.20 sänkyyn. Ei nuku vieläkään, mutta pysyy ainakin siellä. Yritti kerran tulla juomaan, mutta oli saanut vettä nukkumaan mennessään joten en antanut. Isoveli nukahti yli tunti sitten. Aamulla on taas herätys kuudelta.
Aikoinaan ekan lapsen kohdalla neuvolassa oltiin vähän epäileväisiä kun kerroin, että hieman alta 2-vuotiaana alkoi olla vaikeuksia nukahtaa päiväunille (jos ei tunninkaan sängyssä pysymisen jälkeen nukkunut, aloin jossain vaiheessa antaa tulla pois.) Sitten ne jätettiinkin kokonaan pois ja jälkikäteen ovat sanoneet, että taisi olla hyvä ratkaisu.
Itselläni on taustalla tämän lapsen kanssa synnytyksen jälkeinen masennus, joka saatiin hoidettua pois kun poika oli n. 4kk- 1 v. Senkään takia en halua nyt polttaa itseäni loppuun uudestaan ja mies on kyllä ollut hyvin mukana tässä kuviossa, haistaa kyllä minusta jos on raskasta. Koen, että se masennus ja uupumus on tyystin taakse jäänyttä elämää, mutta haluan pitää tuntosarvet sen suhteen kuitenkin pystyssä.
Jotenkin tuntuu hassulta, kun tässä moni peräänkuuluttaa ettei saa stressata rutiineista ja aikatauluista ja kuitenkin ne on aika tärkeitä perheen arjessa lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mielestäni en ole enkä ole ollut mitenkään liian tarkka tässä asiassa. Toistan edelleen, että perheen hyvinvointi ei vaan kauan enää kestä tätä nykytilannetta.
Huomenna pitäisi sitten yrittää keskustella asiasta hoidossa.. Se vaan on tuo nukkumisen ajankohta hankala, koska tosiaan muun hoitoryhmän aikataulut määrittelee pitkälti sen nukkumisajankin tuolla hoitajalla. Ovat noin 3 päivänä viikossa muualla leikkimässä tai toiminnoissa aamupäivisin ja tulevat vasta niin, että saavat juuri puoliltapäivin tai sen jälkeen lounaan syötyä.
Aikoinaan ekan lapsen kohdalla neuvolassa oltiin vähän epäileväisiä kun kerroin, että hieman alta 2-vuotiaana alkoi olla vaikeuksia nukahtaa päiväunille (jos ei tunninkaan sängyssä pysymisen jälkeen nukkunut, aloin jossain vaiheessa antaa tulla pois.) Sitten ne jätettiinkin kokonaan pois ja jälkikäteen ovat sanoneet, että taisi olla hyvä ratkaisu.
Itselläni on taustalla tämän lapsen kanssa synnytyksen jälkeinen masennus, joka saatiin hoidettua pois kun poika oli n. 4kk- 1 v. Senkään takia en halua nyt polttaa itseäni loppuun uudestaan ja mies on kyllä ollut hyvin mukana tässä kuviossa, haistaa kyllä minusta jos on raskasta. Koen, että se masennus ja uupumus on tyystin taakse jäänyttä elämää, mutta haluan pitää tuntosarvet sen suhteen kuitenkin pystyssä.
Jotenkin tuntuu hassulta, kun tässä moni peräänkuuluttaa ettei saa stressata rutiineista ja aikatauluista ja kuitenkin ne on aika tärkeitä perheen arjessa lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mielestäni en ole enkä ole ollut mitenkään liian tarkka tässä asiassa. Toistan edelleen, että perheen hyvinvointi ei vaan kauan enää kestä tätä nykytilannetta.
Huomenna pitäisi sitten yrittää keskustella asiasta hoidossa.. Se vaan on tuo nukkumisen ajankohta hankala, koska tosiaan muun hoitoryhmän aikataulut määrittelee pitkälti sen nukkumisajankin tuolla hoitajalla. Ovat noin 3 päivänä viikossa muualla leikkimässä tai toiminnoissa aamupäivisin ja tulevat vasta niin, että saavat juuri puoliltapäivin tai sen jälkeen lounaan syötyä.