Alkuperäiseen kysymykseen vastaan varauksella: kyllä.
Useissa tapauksissa on oikein, mutta ei ehkä ihan kaikissa... Nuo "lapselle varakas isä" -jutut ja ehkäisystä valehteleminen sekä jälkiehkäisyn käyttämättä jättäminen kondomin hajotessa ovat ilman muuta "ei" -tilanteita, huijaustapauksethan aloittaja jo rajasikin pois kysymyksestään. Jos hormonaalinen ehkäisy pettää, on keskustelun paikka. Toki lasta haluava nainen voi miettiä, onko tämä peniksenjatke sellainen isä, jonka haluan lapseni (ja omaan) elämään. Tosin sitä olisi voinut miettiä jo etukäteen. Toisaalta seksuaalisuus on vahva, luonnollinen vietti, eikä sen tukahduttaminen ole tervettä (vrt. katoliset papit). En siis kannata jyrkkää selibaattia, vaan järkevää vastuunkantoa.
Mietin tuolla aiemmin heitettyä kommenttia, että miehillä pitäisi olla tasa-arvoinen oikeus päättää abortista. Kuinkahan tämä käytännössä toteutuu? Mies ja ääni -periaatteella?
Nähdäkseni on oikein, että naisella on viime kädessä oikeus päättää, mitä hänen ruumiilleen tapahtuu. Tiedän tosin tapauksia, joissa mies on painostanut naisen aborttiin.
Mitä tasa-arvoon tulee, on siitä oikeastaan turha puhua tässä asiassa. Jos tilannetta kuitenkin haluttaisiin tasata, kuinka moni mies olisi siihen valmis?
1. aborttitilanteessa miehelle annetaan pariksi viikoksi pahoinvointia aiheuttava lääkitys, tehdään pieni kirurginen toimenpide (hoitajien paheksuessa) ja tietyllä todennäköisyydellä aiheutetaan hedelmättömyys - esim. tuhotaan letkut niin, ettei niitä saa enää korjattua.
2. jos lapsi päätetään pitää, annetaan miehelle pariksi kuukaudeksi pahoinvointia aiheuttava lääkitys, aiheutetaan selkäkipuja ja hormonitasapainon heilahteluja, asennetaan kuukausittain edellistä suurempi mahareppu kannettavaksi päivin ja öin, aiheutetaan turvotusta jalkoihin, aiheutetaan supistuksia vastaavaa kipua viimeisen kuukauden aikana kerran - pari päivässä / viikossa, aiheutetaan raskausmyrkytyksen oireita jäljittelevä lääkitys, pakotetaan makaamaan sairaalassa kuukausi, aiheutetaan synnytyskipua jäljittelevää tuskaa parista tunnista pariin päivään, kolikkoa heittämällä arvotaan, leikataanko vatsanpeitteet auki vai runnotaanko ulkoiset sukupuolielimet (sillä marginaalisella riskillä, että tunto voi kadota loppuelämäksi) ja turvotetaan rinnat päivittäin epämukavan pinkeiksi vaikkapa suolaliuoksella ainakin muutaman kuukauden ajaksi. Unohdinko jotain?
Tämä ei toki naisen tilannetta muuttaisi tai helpottaisi, mutta kenties saattaisi miehet pohtimaan tilannetta uudella tavalla, ja parantaisi tasa-arvoa, koska molemmat vanhemmat saisivat yhtä lailla nauttia tilanteesta / toimenpiteestä.
Ja mitä tuohon miehen taloudellinen itsemääräämisoikeus vs. naisen ruumiillinen itsemääräämisoikeus -vääntöön tulee, niin kyllä itse mieluummin kaivaisin kuvetta kuin ottaisin kadulla selkääni, noin esimerkkinä.