Miten kauan se surettaa, että lapsiluku on täynnä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi haikeus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi haikeus

Vieras
Mies kävi viime marraskuussa vasektomiassa, ja käsittelin sitä asiaa sen syksyn, ja luulin että olin sen jo hyväksynyt että meille ei tule enää lisää lapsia. Nyt sitten ystäväpariskunta sai perheenlisäystä, niin jo on taas tunteet pinnassa... uskallankohan nähdä koko vauvaa, kun rupee itkettämään. EI sillä lailla, että miksi noilla on muttei mulla VAAN silleen, että voi miten ihana noilla on mutta mulla ei enää koskaan.
 
kaksi lasta on,mun psyyke ei varmaan kestä enää yhtään raskautta ja vauva-aikaa. Mut silti kun kuulen jonkun vauvauutisen tutuilta tms. niin haikeeksi vetää ja sama fiilis kun sulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en tiedä;24478438:
kaksi lasta on,mun psyyke ei varmaan kestä enää yhtään raskautta ja vauva-aikaa. Mut silti kun kuulen jonkun vauvauutisen tutuilta tms. niin haikeeksi vetää ja sama fiilis kun sulla.

Meillä on neljä, joten kai sen kaiken järjen mukaan pitäisi riittää, mutta silti syli kaipaa edelleen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei päivääkään;24478496:
Ei surettanut enää sen jälkeen kun lapsiluku oli täynnä. Sen jälkeen vaan iloitsi olemassa olevista.

Samoin, hyvä merkki siitä, että lapsiluku todellakin on täynnä :) Minulla tulee raskausmahoista ja pienistä vauvoista vain tunne, että onneksi on omalta kohdalta ohi. Kivoja, muttei omassa kodissa :D

Surusta tulee ekana mieleen, että ehkä lapsiluku ei ollutkaan täynnä?
 
En tiedä. Mä en käynyt ollenkaan läpi tuollaista vaihetta miehen vasektomian yhteydessä, meidän kohdalla oli niin onnellisesti, että olimme kumpikin täysin samaa mieltä siitä, että lapsiluku on täynnä. Ei mulle ole missään vaiheessa tullut mitään haikeutta, katumusta tai empimisen tunteita asian suhteen.

Mutta tsemppiä teille, jotka asian kanssa painitte. Ei se varmaan helppoa ole.
 
[QUOTE="vieras";24478529]Samoin, hyvä merkki siitä, että lapsiluku todellakin on täynnä :) Minulla tulee raskausmahoista ja pienistä vauvoista vain tunne, että onneksi on omalta kohdalta ohi. Kivoja, muttei omassa kodissa :D

Surusta tulee ekana mieleen, että ehkä lapsiluku ei ollutkaan täynnä?[/QUOTE]

Niin, ite en ollut ollenkaan varma että se oli täynnä, mutta mies oli ihan satavarma, joten minkäs teet?
 
kolmas lapsi syntyi, tuli saman tien tunne kuin salama kirkkaalta taivaalta, nyt ne on tässä! Kertaakaan ei sen jälkeen ole vauvakuumetta tullut eikä mua kiinnosta edes muiden vauvat (tai no ei ole koskaan kiinnostaneet). Ja vaikka olen jo eronnut ja uudessa suhteessa, lapsia ei enempää tule :)
 
En tiedä. Mä en käynyt ollenkaan läpi tuollaista vaihetta miehen vasektomian yhteydessä, meidän kohdalla oli niin onnellisesti, että olimme kumpikin täysin samaa mieltä siitä, että lapsiluku on täynnä. Ei mulle ole missään vaiheessa tullut mitään haikeutta, katumusta tai empimisen tunteita asian suhteen.

Mutta tsemppiä teille, jotka asian kanssa painitte. Ei se varmaan helppoa ole.

Sehän se oliskin ideaalia, että ajatukset lapsiluvusta menisivät täysin yhteen, ei tarttis kenenkään taipua eikä pettyä eikä jossitella eikä mitään...

Ihan onnellisena suunnittelin kaikkia omia juttuja a tulevaisuutta, kun pääsee jo vähän vapaammin itsekin menemään, kun kuopus on jo reilun vuoden - mutta sitten tuli tämä vauva ja pisti ajatukset mullin mallin ja kaikki tulevaisuudensuunnitelmatkin tuntuu taas ihan tuhoon tuomituilta :(
 
[QUOTE="aloittaja";24478554]Niin, ite en ollut ollenkaan varma että se oli täynnä, mutta mies oli ihan satavarma, joten minkäs teet?[/QUOTE]

Tuttu tunne. Minä haluaisin vielä niin kovasti lapsen tai jopa kaksi, mutta mies ei ja siihen on minun tyytyminen :( Vauvan/lapsenkaipuu on niin kova...
 
Mä iloitsen tästä yhdestä, jonka syntymää tässä kovasti odottelen ja jonka yritykseen meni yli 5 vuotta. En vois onnellisempi olla! Mulle sanottiin jo etten koskaan voi saada lapsia, mutta sitäkään en surrut, vaan hyväksyin tilanteen. Meillä on lapsiluku täynnä ja olen onnellinen että saan kokea äitiyden! :heart:
 
Minä olen muutaman vuoden ajan tehnyt hiljaista surutyötä sen asian suhteen, että meidän lapsilukumme todennäköisesti on nyt tässä.
Yritämme vielä iltatähteä, mutta koska olen jo 45 niin mahdollisuudet alkavat olla jo aika heikot.

Vaikea sanoa, kauanko olo tuosta haikea...
 

Yhteistyössä