Onko mun pakko suostua miehen tahtoon viedä 3- vuotias englanninkieliseen päiväkotiin?

[Isä]

Mistäs päin Keniaa tää NinaTT oikeen onkaan

 

[voip]

Kielellisen kehityksen kannalta kolme vuotta alle ala-asteikäisenä vastaa varmaankin kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia aikuisiällä mitä äidinkielisyyteen tulee. Itseasiassa olen hiukan yllättynyt, ettet tiedä tätä kun lueskelet käsittääkseni aika paljon lapsen kehityksestä?

Äidinkieli voi toki olla sinulle muita asioita, kuten ihminen voi päättää kutsua mitä tahansa käsitettä mieleisellään nimellä, mutta jos äidinkielestä puhutaan yleismaailmallisena ilmiönä, on sen tärkeimpiä kriteerejä se, että se toimii kaikilla elämän osa-alueilla ja sen äänteet muodostuvat ensimmäisten elinkuukausien aikana (erittäin kapeiksi äännealueiksi aivoissa, kielenoppijalla on mahdollisuus toki tuottaa oikea äänne, mutta alue, eli se mikä käsitetään vielä oikeaksi äänteeksi on paljon laajempi). Siksipä äidinkieli on mahdottoman vahvasti sidoksissa lapsuuteen ja ympäristöön jossa kieltä puhutaan. Siksi myös, kuten ap:llekin mainitsin, tuntuu hullulta kohdata ihminen toisesta kulttuuriympäristöstä, joka puhuu kieltä kuin natiivi, niin vahva osa kieli on identiteetin käsityksessämme. Voit osata 99% jonkun kielen sanoista, ja silti kyseisten natiivien kanssa tekemisissä oleminen on kovin hankalaa ellet ole samasata kulttuuriympäristöstä. Englannista et toki voi oppia ihan noin paljon, siihen ei riitä kenenkään ihmisen aivot.

Minun kone ei taaskaan suostu kirjaamaan minua sisään, joten harmailen ihan kunnolla, mutta täältä takaa löytyy Oddsocks, kukapas muu...

 

[ninaTT harmailee]

Ja hei sori pitkät täysin OT vuodatukset, mulla on vissiin tylsää tähän aikaan yöstä Pitäisi jo olla unten mailla!

AP:lle sanoisin, että mielestäni sä olet tässä nyt järkevämpi. Kannatan kyllä kielikylpyjä yms, mutta tuo teidän järjestely on liian monimutkainen. Englantia oppii kyllä vuorenvarmasti myöhemminkin. Jos miehesi kovasti tahtoo lapsenne oppivan englantia, niin hän voisi aloittaa esimerkiksi lukemalla englanninkielisiä kirjoja lapselle. Lapsen kielipää hyötyy jo siitä, että saa tuollaisia kevyitä suihkuja toista kieltä. Myöhemmin voi sitten mennä enkkukerhoon ja aika nuorena sitä ruvetaan jo koulussa opiskelemaan. Koulussa oppimisen tueksi voi sitten katsella englanninkielisiä lastenohjelmia ja lukea kotona vanhempien kanssa englanninkielisiä kirjoja. Opetella jotain loruja yms.

Kannattaa myös satsata lapsen äidinkieleen, sillä sehän toimii sitten perustana muulle kieltenopettelulle.

 

[voip]

vastaan NinaTT:n tavoin, että mulla on paljon sanoja englanniksi, joita en tiedä suomeksi, kuten on sanoja suomessa, joita en tiedä suomeksi. On myös suomen kielen sanoja, joita en tiedä. En ole myöskään sanonut, etteikö sanavarastoni olisi lainkaan rajoitettua, mutta olen täysin sataprosenttisen varma, että se, että olisin käynyt engalnninkielisen leikkikoulun, ei mitenkään takaisi sitä, että osaisin sanoa höylä englanniksi. Ongelmani kielen kanssa on lähinnä se, etten osaa kääntää, mutta puhun silti sujuvasti. Kun haluan tutkia, mitä jokin sana (engalnnin kielinen) tarkoittaa, luen sen webstersistä tai muusta luotettavasta englanti-englanti-sanakirjasta, en tarvitse suomenkielistä vastinetta sanalle. Kuten sanottua, ihan suomeksi tässä ketjussa, sanaston laajuus on tietenkin paljon kiinni aihe- ja kielialueesta sekä ylipäänsä siitä kenen kanssa ja missä elämäntilanteessa keskustellaan. Aksentti onkin kokonaan toinen asia. Siitä tietenkin kuulee, että olen suomalainen, ja sen mielelläni pidänkin. En ole missään sanonutkaan, että puhuisin englantia jollain muulla aksentilla, ja mietinkin, miten se liittyy tähän ketjuun. Onko englanninkielisen leikkikoulun tarkoitus taata, että lapsi puhuu englantia jollain muulla kuin oman maansa aksentilla? jos näin on, niin voin vakuuttaa oman vajavaisen kokemukseni perusteella, että se ei todellakaan onnistu, eikä tietääkseni ole tarkoituskaan.

Englanninkieliseen kouluun osallistuminen ei taatusti tee sinusta natiivin vetaista puhujaa, mutta antaa toki hyvät edellytykset oppimiselle (kielioppi yms. tulee tavallaan ilmaiseksi tuossa iässä). Väitit puhuvasi äidinkielentasoisesti. Mitä sitten on äidinkieli sinun mielestäsi? tiedät yleisimmät sanat ja selität muut? Sinulla on äidinkielessäsi vieraskielinen aksentti? Puhut epäilemättä englantia hyvin, sujuvasti, taatusti kieliopilta oikeaoppisemmin kuin natiivit, mutta et missään nimessä äidinkielisesti.

 

[ninaTT harmailee]

Kielellisen kehityksen kannalta kolme vuotta alle ala-asteikäisenä vastaa varmaankin kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia aikuisiällä mitä äidinkielisyyteen tulee. Itseasiassa olen hiukan yllättynyt, ettet tiedä tätä kun lueskelet käsittääkseni aika paljon lapsen kehityksestä?

Luen paljon, mutta enemmänkin emotionaalisesta (vai sanottiinko suomeksi jotenkin toisin? ) ja sosiaalisesta kehityksestä, en niinkään kielellisestä tai älyllisestä.

Tosin kyllä mä tuon nyt tiedän lukemattakin

Tosta ääntämisestä; en tiedä johtuuko siitä, että puhuin jo kahta kieltä vauvasta asti vai mistä, mutta kukaan ihminen ei ainakaan pysty mun englanninkielestä erottamaan, että olen alkujani suomen&ruotsinkielinen. Silloin kun vielä jenkeissä asuttiin, ollessani 12-vuotias, niin ei mua erottanu paikallisista. Jollakin tietokoneella olisi toki ehkä voinut jotain pieniä eroja löytää

Nykyään mun englanti on sitten jotain "kansainvälistä" englantia, seassa on australianismeja, amerikkalaista aksenttia (jotain neutraalihkoa, pääosin uuden englannin vaikutteista toki), mutta sanastossa vilisee paljon brittismejä kiitos sekalaisen kielitaustan

Äidinkieli voi toki olla sinulle muita asioita, kuten ihminen voi päättää kutsua mitä tahansa käsitettä mieleisellään nimellä, mutta jos äidinkielestä puhutaan yleismaailmallisena ilmiönä, on sen tärkeimpiä kriteerejä se, että se toimii kaikilla elämän osa-alueilla ja sen äänteet muodostuvat ensimmäisten elinkuukausien aikana (erittäin kapeiksi äännealueiksi aivoissa, kielenoppijalla on mahdollisuus toki tuottaa oikea äänne, mutta alue, eli se mikä käsitetään vielä oikeaksi äänteeksi on paljon laajempi). Siksipä äidinkieli on mahdottoman vahvasti sidoksissa lapsuuteen ja ympäristöön jossa kieltä puhutaan.

Mikään mun kielistä ei täytä tuota sun asettamaa kriteeriä äidinkielelle, eli toimisi kaikilla elämän osa-alueilla. Olenko nyt äidinkieletön? Suomea ja ruotsia olen ihan vauvasta asti kuullut. Suomi on vahvempi kun mietin sanavarastoa, mutta toisaalta en ikimaailmassa voisi puhua suomea lapselleni koska siinä ei ole samaa tunnetta kuin ruotsissa. Ruotsia olen puhunut äitini kanssa, suomea isäni. Yhden sisaruksen kanssa puhun ruotsia, toisen kanssa suomea ja kolmannen kanssa englantia.

Yhyy, olen äidinkieletön :'(

 

[Give]

Ystäväni on laittanut lapsensa englannin kieliseen päikkyyn himpun alle 3v. Lapset olivat vuoden verran pois engannin kielisestä päiväkodista ja menivät sitte englannin kieliseen eskariin. Nyt sitte lapset ovat englannin kielisessä koulussa. Hyvin ovat lapset oppineet suomen kielen lisäksi englannin kielen, vaikka ympäristö on suomen kielinen.
Tänään kattelin vierestä, kun lapset kommunikoivat hienosti (toimi tulkkina lapsien välissä puistossa) englantilaisten lapsien kans.

 

[voip]

Jätänpäs täpän selaimen muistiin ja hipsin untenmaille. Kielestä pitäisi aloittaa joskus ihan oma ketjunsa, ei vaan enää ehdi tänne palstalle koskaan, ja kun ehtii, ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu yhtään mistään... Enivei, unia!

 

[Pesky Pixie]

Englanninkieliseen kouluun osallistuminen ei taatusti tee sinusta natiivin vetaista puhujaa, mutta antaa toki hyvät edellytykset oppimiselle (kielioppi yms. tulee tavallaan ilmaiseksi tuossa iässä). Väitit puhuvasi äidinkielentasoisesti. Mitä sitten on äidinkieli sinun mielestäsi? tiedät yleisimmät sanat ja selität muut? Sinulla on äidinkielessäsi vieraskielinen aksentti? Puhut epäilemättä englantia hyvin, sujuvasti, taatusti kieliopilta oikeaoppisemmin kuin natiivit, mutta et missään nimessä äidinkielisesti.

Kuten sanottua, olen oppinut englantini muualta kuin englanninkielisestä koulusta. Mutta sitähän sinä et oikein ymmärrä, vai pitäisikö tämä kirjoittaa jollain muulla kielellä? Mä olen sanonut että puhun englantia hyvin lähellä sitä, mitä natiivit puhuvat, sanottaisiinko lähes äidinkielen taitoisesti. En missään vaiheessa ole sanonut puhuvani äidinkielisesti, sinä jostain päättelit sellaista. Äidinkieli on mielestäni se kieli, jonka jokainen oppii kotoaan, toisin sanoen kotikieli. Mä en tiedä olenko mä varastanut sun tikkarisi vai mikä sun ongelma on, mutta turha sun nyt tässä on kiistää sitä kielellistä taitoani, joka on erinäisissä tilanteissa todettu ja todistettu.

 

[ninaTT harmailee]

Jätänpäs täpän selaimen muistiin ja hipsin untenmaille. Kielestä pitäisi aloittaa joskus ihan oma ketjunsa, ei vaan enää ehdi tänne palstalle koskaan, ja kun ehtii, ei ketään kiinnosta älyllinen keskustelu yhtään mistään... Enivei, unia!

Mua kiinnostaa älyllinen keskustelu Tästä innostuneena meinaan seuraavalla kerralla kirjastosta kantaa kotiin kirjoja liittyen kielelliseen kehitykseen. Mua kiinnostaisi myös, että onkohan meistä sekakielisistä tehty mitään tutkimusta. Suomenruotsalaisena tunnen - yllättäen - paljon kaksikielisiä ihmisiä. Yläasteella ET:n opettaja yritti kertoa luokallisille kaksikielisiä, että ihminen kykenee ajattelemaan vain yhdellä kielellä! Me sitten siellä pohdittiin syvällisesti, että ollaanko me mielikuvitusolentoja kun jokainen meistä osasi ajatella vähintään kahdella kielellä.

 

[voip]

Luen paljon, mutta enemmänkin emotionaalisesta (vai sanottiinko suomeksi jotenkin toisin? ) ja sosiaalisesta kehityksestä, en niinkään kielellisestä tai älyllisestä.

Tosin kyllä mä tuon nyt tiedän lukemattakin

Tosta ääntämisestä; en tiedä johtuuko siitä, että puhuin jo kahta kieltä vauvasta asti vai mistä, mutta kukaan ihminen ei ainakaan pysty mun englanninkielestä erottamaan, että olen alkujani suomen&ruotsinkielinen. Silloin kun vielä jenkeissä asuttiin, ollessani 12-vuotias, niin ei mua erottanu paikallisista. Jollakin tietokoneella olisi toki ehkä voinut jotain pieniä eroja löytää

Nykyään mun englanti on sitten jotain "kansainvälistä" englantia, seassa on australianismeja, amerikkalaista aksenttia (jotain neutraalihkoa, pääosin uuden englannin vaikutteista toki), mutta sanastossa vilisee paljon brittismejä kiitos sekalaisen kielitaustan



Mikään mun kielistä ei täytä tuota sun asettamaa kriteeriä äidinkielelle, eli toimisi kaikilla elämän osa-alueilla. Olenko nyt äidinkieletön? Suomea ja ruotsia olen ihan vauvasta asti kuullut. Suomi on vahvempi kun mietin sanavarastoa, mutta toisaalta en ikimaailmassa voisi puhua suomea lapselleni koska siinä ei ole samaa tunnetta kuin ruotsissa. Ruotsia olen puhunut äitini kanssa, suomea isäni. Yhden sisaruksen kanssa puhun ruotsia, toisen kanssa suomea ja kolmannen kanssa englantia.

Yhyy, olen äidinkieletön :'(

Hui, ehkä todella tavallaan olet äidinkieletön. Maailmassa on monta äidinkieletöntä, mutta nykyään harvempia...
Ei kaikki kielet mitenkään yhtä vahvoja voi olla, eikä kuulukaan. Ainakin äidinkielentarpeesi täyttyy monilla eri kielillä, toisin kuin monilla muilla äidinkielettömillä. Usein, ei toki aina, vahvinta äidinkieltään monikieliset kuvaavat juurikin tunnekieleksi, ottipas vaan korvaan vaikka näin ei sinulla olisikaan. Mutta nyt karkaan uinumaan...

 

[Keep calm and carry on]

. Yläasteella ET:n opettaja yritti kertoa luokallisille kaksikielisiä, että ihminen kykenee ajattelemaan vain yhdellä kielellä! Me sitten siellä pohdittiin syvällisesti, että ollaanko me mielikuvitusolentoja kun jokainen meistä osasi ajatella vähintään kahdella kielellä.

Ette ehkä avaruusolioita, mutta totuus on yleensä se, että se toinen kieli sieltä tulee automaattisemmin kuin toinen.

 

[tytsi-89]

Kuten sanottua, olen oppinut englantini muualta kuin englanninkielisestä koulusta. Mutta sitähän sinä et oikein ymmärrä, vai pitäisikö tämä kirjoittaa jollain muulla kielellä? Mä olen sanonut että puhun englantia hyvin lähellä sitä, mitä natiivit puhuvat, sanottaisiinko lähes äidinkielen taitoisesti. En missään vaiheessa ole sanonut puhuvani äidinkielisesti, sinä jostain päättelit sellaista. Äidinkieli on mielestäni se kieli, jonka jokainen oppii kotoaan, toisin sanoen kotikieli. Mä en tiedä olenko mä varastanut sun tikkarisi vai mikä sun ongelma on, mutta turha sun nyt tässä on kiistää sitä kielellistä taitoani, joka on erinäisissä tilanteissa todettu ja todistettu.

Mä voin todistaa, että Pesky puhuu enkkua lähes äidinkielen tasoisesti! Samoin veljeni. Se hemmetin nulikka nauraa aina mun ääntämykselleni/on aina korjaamassa mua ja siksi en enää meinaa uskaltaa puhua. :headwall:

 

[ninaTT]

Ette ehkä avaruusolioita, mutta totuus on yleensä se, että se toinen kieli sieltä tulee automaattisemmin kuin toinen.

Mulla englanti tulee useimmiten vaikka opin sitä vasta 9-vuotiaana Suomeksi ajattelen lähinnä kun kirjoitan tänne tai toiselle nettipalstalle. Ruotsiksi ajattelen aika harvoin, mutta se on yleistymään päin nyt kun tytär on kasvanut ja käytän hänen kanssaan yhä monipuolisempaa kieltä. En siis varsinaisesti päätä ajattelevani yhdellä kielellä tai toisella, se tapahtuu ihan itsekseen.

Jatkan tätä OT:tä nyt vielä hieman; joskus yläasteikäisenä minut todettiin suomenruotsalaiseksi IRCissä kirjoituksen perusteella. Kirjoitin siis suomenkielisillä sanoilla, mutta ilmeisesti lauseiden rakenne oli lähempänä ruotsia kuin suomea. Se oli kuitenkin sitä aikaa kun ruotsini oli todella heikkoa; en puhunut ruotsia koulun ulkopuolella oikeastaan lainkaan muiden kuin äitini kanssa, enkä olisi edes HBL:ää kyennyt kunnolla lukemaan.

Tunnekieliä mulla on englanti ja ruotsi, mutta ruotsiksi mun sanavarasto ei oikein riitä. En tiedä kykenisinkö seurustelemaan ruotsiksi. Kotoisinta olisi seurustella englanniksi, ja kaksi eksäähän mun kanssa ovat englantia puhuneet, vaikkei kumpikaan heistä ollut äidinkieleltään englanninkielisiä.

Hei muuten Oddsocks! Lähetin sulle yv:tä ja sitten tuli tässä mieleen, että ootko lukenut Bill Brysonin kirjan Mothertongue? Aivan ihana kirja englanninkielestä. Ei mitään kauhean akateemista ja siinä on muihin kieliin liittyen hieman virheitä - Bryson mm väittää, että suomenkielen ainoa kirosana on "ravintolassa" - mutta todella hauskaa luettavaa

 

[mun mielipiteeni]

Minusta ap:n tilanteessa ei ole mitään järkeä laittaa lasta englanninkieliseen päiväkotiin. Pelkkä päiväkoti ilman kouluun menoa englanniksi ei hirveästi auta. Jos miehesi on sitä mieltä, että lapsen tulevaisuuteen pitää panostaa, onko hän myös valmis muuttamaan, jotta lapsesi koulumatkat onnistuvat itsenäisesti?

 

["rtee"]

Ette ehkä avaruusolioita, mutta totuus on yleensä se, että se toinen kieli sieltä tulee automaattisemmin kuin toinen.

Mulla ainakin vaihtelee se millä kielellä ajattelen automaattisemmin riippuen siitä mitä kieltä käytän eniten. Kun mies on kuukausien työreissulla ja minä Suomessa niin ajattelen suomeksi. Kun mies on kotona ja puhumme englantia, ajattelen enemmän englanniksi. Kun vietän parikin viikkoa Saksassa, ajattelen saksaksi. Mutta ikinä en kyllä ajattele kaikilla kolmella kielellä yhtä paljon tai yhtä automaattisesti vaan se aina riippuu siitä mitä kieltä käytän ja kuulen ympärilläni.

 

["rtee"]

Hui, ehkä todella tavallaan olet äidinkieletön. Maailmassa on monta äidinkieletöntä, mutta nykyään harvempia...
Ei kaikki kielet mitenkään yhtä vahvoja voi olla, eikä kuulukaan. Ainakin äidinkielentarpeesi täyttyy monilla eri kielillä, toisin kuin monilla muilla äidinkielettömillä. Usein, ei toki aina, vahvinta äidinkieltään monikieliset kuvaavat juurikin tunnekieleksi, ottipas vaan korvaan vaikka näin ei sinulla olisikaan. Mutta nyt karkaan uinumaan...

Mikä se äidinkielen määritelmä nyt olikaan, että se toimii kaikilla elämän osa-alueilla? Minun äidinkielini on nimittäin suomi, olen ihan yksikielisestä perheestä ja käynyt suomenkielisen koulun ja viettänyt lapsuuteni Suomessa, mutta toimiiko suomen kieli minulla kaikilla elämän osa-alueilla? Hmm.. hankala kysymys. Olen asunut vuosia ulkomailla, teini-iässä ja aikuisena. En osaa esimerkiksi opiskelusanastoani kovinkaan hyvin suomeksi, koska olen opiskellut vain vierailla kielillä. Usein myös unohdan suomenkielisiä sanoja, ihan yksinkertaisiakin ja huomaan suomeni huonontuvan aina kun olen ollut pitkään ulkomailla. Aloitan mm. käyttämään sanajärjestyksiä ja lauserakenteita muista kielistä.

 

[ssrht]

Enpä tiedä, olisiko leikkikoulusta erityistä hyötyä lapsellenne. Kielen oppimisesta ei tietysti ole haittaakaan, mutta muut muutokset ja hankaluudet voivat painaa vaa'assa enemmän, kuten ne sinun mielestäsi tuntuvat painavan. Jos päädytte laittamaan lapsenne kielenopetteluun, olisi vähintäänkin reilua lasta kohtaan opettaa hänelle edes jonkinlainen sanavarasto ensin kotona.

Itse opin englannin kielen koulussa 9-vuotiaasta alkaen. Kielen oppiminen oli minulle helppoa, mutta oikeasti käyttökelpoiseksi se muotoutui vasta myöhemmin opiskelijavaihdossa, kun jouduin hoitamaan kaikki asiat opiskelua myöten englannin kielellä. Sillä, millä tasolla puhuu englantia 15-vuotiaana, ei ole oikein merkitystä loppuelämän kannalta, vaan sitä kieltä voi (ja pitää) kehittää koko elämänsä ajan.

Nyttemmin olen avioitunut englantia äidinkielenään puhuvan miehen kanssa. Jo heti tavatessamme hän kehui kielitaitoani (samoin useat ystävistään) ja oli usein yllättynyt, kun sanavarastooni kuului "hienoja" sanoja, joita moni natiivikaan ei tunne. Samoin kielioppini on usein natiiveja parempi, mikä sinällään ei ole yllätys, koska täällä kielioppia ei opeteta kouluissa ollenkaan - ehkä jos joku eksyy vieraita kieliä opiskelemaan. En kuitenkaan itse koe puhuvani englantia äidinkielen kaltaisesti, vaikka mies minulle niin väittää. En tunne kulttuuriin liittyviä kielikuvia tai ilmaisuja, joten kielitaitoni on siinä suhteessa aika köyhää. En pystyisi kirjoittamaan laadukasta kaunokirjallisuutta englanniksi (ei sillä että tuottaisin sitä suomeksikaan ) Arjen asiat hoituvat kielitaidon puolesta kivutta, ja jos olen epävarma jonkin asian tai lauseen merkityksestä, pystyn varmistamaan asian kysymällä ja selittämällä asiaa itselleni tutuilla ilmaisuilla.

Ajattelun kieli riippuu siitä, missä ympäristössä koen olevani. Saatan esim. kommentoida suomalaisille ystävilleni englanniksi kesken englanninkielisen elokuvan, koska aivoni kuuntelevat ja tulkitsevat englannin kieltä (noloa tosin). Toisaalta saatan puhua miehen ystävien koiralle suomeksi, vaikka koira on "englanninkielinen". Ja väistämättä on tilanteita, joissa toinen kieli taipuu jonkin tietyn asian ilmaisemiseen nokkelammin kuin toinen, ihan kielen rakenteesta johtuen. Tunnekieli minulla on kuitenkin suomi. Englannin kieleen ei liity minkäänlaisia tunnelatauksia, kuten suomenkielen ilmaisuihin joskus. Tästä on etua suhteen huollossa, koska minun on helpompi puhua tunteistani englannin kielellä ilman, että tunnevyöry tulee haitaksi. On helpompi sanoa "I love you" kuin "minä rakastan sinua".

Omia lapsia odotellessa odotan, että he kasvavat kotona kaksikielisiksi ja koulussa kenties oppivat vielä vieraan kielen. Riippuen siitä, minkäkielisessä maassa silloin asutaan, aion laittaa lapsen/t "vieraskieliseen" leikkikouluun tai hoitoon, jotta molempien kielten hallinta kehittyy.

 

["vieras"]

Voi, meillä toisin päin. Haluaisin ehdottomasti viedä lapsen englanninkieliseen leikkikouluun edes puolipäiväisesti. Mutta se maksaa paljon ja lapsen isä pitää ihan turhana.

Sanoisin, että kielten oppiminen on globaalissa maailmassa sellainen rikkaus, joka kantaa pitkälle. Aika lyhytnäköistä miettiä asiaa vain sen kannalta mistä synttärikaverit tulevat kylään.

Kyllä ne kielet myöhemminkin oppii jos on vähänkin kielipäätä ja halua oppia. Ja toisaalta se vähä minkä jossain englanninkielisessä päiväkodissa oppii on myös helposti ja nopeasti unohdettu jos myöhemmin ei sitä motivaatiota kielten opiskeluun ole.

 

[kampanisu]

itse olen ollut jonkin aikaa lapsena englanninkielisessä päiväkodissa, ja voin ainaki omasta kokemuksesta sanoa että ei pienintäkään järkeä. olin talossa ehkä vuoden verran ja inhosin joka hetkeä, en osannut koskaan kertoa mitä halusin enkä vastata kysymyksiin (hoitajista toinen puhui vain englantia ei osannut sanaakaan suomea).
onneksi pääsin takaisin normaaliin päiväkotiin, koulussa en muistanut enää mitään mitä ehkä olin oppinut englannista, kielen oppiminen on muutenkin ollut minulle tappavan vaikeaa ja sen näkee tuloksista. toisaalta en tiedä olenko "vertailu kelpoinen" vaikean lukihäiriöni takia...

 

[-m-]

Hei,

Oma lapseni on käynyt ranskankielisen päiväkodin ja kokemukseni siitä ovat pelkästään hyviä.

AP:n tapauksessa sanoisin, että jos molemmat vanhemmat eivät ole tähän sitoutuneita ja motivoituneita, niin älä ihmeessä vie. Erikoispäiväkoti, joka sijaitsee kaukana, vaatii vanhemmiltakin paljon. En ota kantaa nyt lainkaan siihen mitä se lapselta vaatii.

Lisäksi se on mielestäni melko turhaa, jos sama taival ei jatku koulussa.

Aksentista: Minäkin puhun mielestäni erittäin hyvää englantia, mutta en kuuna päivänä sanoisi sen olevan lähellä äidinkielen tasoista! Komppaan aiemmin ilmoitettua, että opittu kieli on aina opittu kieli!

Samasta syystä JOS vie lapsensa kielipäiväkotiin, tulisi lapsi viedä vain sellaiseen, jossa kaikki ohjaajat ovat natiivipuhujia!

Tällöin on kyllä kolmevuotiaana aloittaessa mahdollista oppia TÄYDELLINEN aksentti, toisin kuin tuossa aiemmin väitettiin.

Lapseni aloitti ummikkona ranskankielisessä päiväkodissa. Kotona puhui jonkin verran isänsä (ei-natiivi) kanssa ranskaa, mutta aksentin oppi päiväkodissa, ja se on monien ranskalaisten vahvistamana parfait.

 

["vieras"]

Jossain ohjelmassa oli englantilaista päiväkotia käynyt aikuinen henkilö ja se ei sit osannu kuitenkaan englantia kovin hyvin. Monet ei englantilaista päiväkotia käyneet osasivat paremmin englantia.

 

[KiiajaVille]

Noin yleisesti katsottuna kannatan kielikylpypäiväkotia, mutta ap: tilanteessa se olisi kyllä hyvin hankalasti toteutettavissa.

Me valittiin meidän lapsille enkku tarha, koska ajateltiin että se luo hyvän pohjan kielitaidolle ja lapset oppii kielen niin helposti.
Täällä on yksityinen päiväkoti, joka on kunnan ostopalvelupäiväkoti joten hinnat on samat kuin kunnallisessakin joten siinä mielessä ei ollut suuri satsaus.

Tädit puhuu englantia pääsääntöisesti. Jos huomaavat että lapsi ei todellakaan ymmärrä yhtään mitään sanovat suomeksi, mutta se on hyvin harvinaista. Päiväkotiin pääsee 5 vuotiaana ja jos paikkoja jää yli jo 4 vuotiaana, näitä 4 vuotiaita on ehkä yksi/vuosi.

Jato enlanninkielelle jatkuu niin eskarisssa, ala- ja yläkoulussakin siten että suomenkielen osuus nousee vuosittain. Ysillä opetus on puoleksi englanniksi ja puoleksi suomeksi.
Ryhmä pysyy samana koko tämän oppivelvollisuuden ajan, joten sekin on meidän mielestä pelkästään positiivista.

Ne jotka tätä kielikylpy asiaa ovat tutkineet sanovat, että ysillä lapsilla on business tason englanti. Siis tämän putken päässä, kun koulukin on käyty kielikylpymenetelmällä.

 

[voip]

Kuten sanottua, olen oppinut englantini muualta kuin englanninkielisestä koulusta. Mutta sitähän sinä et oikein ymmärrä, vai pitäisikö tämä kirjoittaa jollain muulla kielellä?

Sanoit ettei englanninkieliseen kouluun osallistuminen takaisi höylä sanan tietämistä. Kuten ei takaisikaan, ymmärryksessä ei ole vikaa, tulkitsit vain vastaukseni olevan vastaus väärään asiaan.

 

["vieras"]

Ensinnäkään kielioppia ei opi muuten kuin kielioppia opiskelemalla. Sen huomaa jo foorumeiden suomenkielisten suomenkielisistä kirjoituksista. Monen kielioppi on karseaa (sanajärjestys, välimerkit, yhdyssanat jne.) ja niistä huomauttaminen on turhaa pilkunnussintaa eikä "keskitytä olennaiseen". Miten ihmeessä tällaiset ihmiset voisivat oppia englannin kielioppia ns. itsestään.

Toiseksi: kieliä oppii parhaiten niitä käyttämällä. Mun englanti parani huomattavasti, kun meidän kotiin tuli kaapeli ja siellä koko Euroopan MTV (siihen aikaan MTV oli kova sana eikä siellä puhuttu tai tekstitetty suomea). Erimaalaisten juontajien aksentin ymmärtäminen oli haastavaa, mutta kun tarpeeksi kiinnosti, niin juontajia kuunteli sitkeästi. Lukeminen helpottui pikkuhiljaa, kun luin englanninkielistä kirjallisuutta (fantasiaa ei ollut oikein suomeksi) ja pelasin englanninkielisiä tietokonepelejä.

Kolmanneksi: vahvassa aksentissa ei ole mitään pahaa. Suomalaisten tulisi olla ylpeitä siitä, että heidän englantinsa on helposti ymmärrettävää eikä itkeä sitä, että se ei kuulosta "oikealta". Eräs erittäin kansainvälisissä työtehtävissä toimiva ystäväni on sanonut, että esim. ranskalaisten on paljon helpompi ymmärtää suomi- kuin brittienglantia.

Neljänneksi: päiväkodin nimi jo kertoo sen tarkoituksen. Koulu on asia erikseen.

 

[isoäiti mölykylästä]

kurjaa jos tuollaisestakin tulee tapelu. ja miksi miehesi haluaa lapsen sinne. mä en kyllä suostuisi tuollaiseen vaatimukseen. pitäis olla tosi hyvät perustelut, ennen kuin edes ajattelisin. ja se että oppii englantia ei kyllä riittäisi