Voi hitto, on tää rankkaa kahden pienen kanssa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hiiiuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hiiiuu

Vieras
Vauva "jo" 8kk ja esikoinen 3v, vauva herännyt nyt pitkään väh. 6 kertaa yössä... väsymys on jotain kamalaa, kauheessa sumussa olen... ihan hirveä olo, ihan kuin olis krapulassa koko ajan... :(
 
Voi itku, ikävä kuulla. Täällä on kohtalotoveri, lapset 2v3kk ja 10 kk, elämä on tällä hetkellä väsyttävää mutta uskoakseni menossa jo parempaan päin.

Onko sulla ketään joka voisi auttaa että saisit nukkua näin aluksi edes yhden yön kunnolla? Imetätkö vauvaa kun yöllä herää, vai opetteleeko jotain uutta taitoa päivisin joka selvästi vaikuttaisi öihin?
Minä vein esikoisen 10 kk ikäisenä Ensi-ja turvakodin unikouluun, se auttoi hänen kohdallaan, ja nyt on harkinnassa tämän toisenkin kanssa.
Oletko jutellut neuvolassa väsymyksestäsi? Minä kävin juuri viime viikolla kuopuksen kanssa lääkärineuvolassa. Kun lääkäri kysyi miten menee, aloin itkeä ja siitä ei meinannut tulla loppua... pääsin saman tien juttelemaan perhetyöntekijän kanssa ja se todella helpotti! Hän sai minut tajuamaan että ei tarvitsee jaksaa yksin! Puhu rohkeasti neuvolassa, sieltä saat apua ainakin päiviin lasten kanssa ja kun saat päätäsi selvitettyä elämä helpottaa. En osaa oikein muuta kun toivoa voimia sinulle. Tiedän tasan tarkkaan kuinka kamalaaa se on...
Älä jää yksin väsymyksesi kanssa.
 
Itselläni alkoi toisen syntymän jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta, muistin kun vauvan ollessa 4kk olin aivan puhki mutta kaikki, mukaanlukien lääkärit olivat vain sitä mieltä että pienten äidit ovat vain väsyneitä, vuosi meni ennen kuin diagnoosi tuli.. ja se väsymys siinä on aivan toista kun normiväsymys huonoilla yöunilla.
 
Mä oon joskus kuullut puhuttavan jostain 8 kk:n ahdistuksesta vauvoilla, ehkä se on sitä. En voi muuta toivottaa kuin jaksamista, toivottavasti alkaa nopeasti helpottaa. Olet onneksi selvinnyt jo ihan pikkuvauva-ajasta ja onneksi nuorimmaiseisesi alkaa kohta oppia liikkumaan ja siten vähitellen pientä "omatoimisuutta". Ensi kesänä ne jo pääsee hyvin leikkimään keskenään, sit se voi jo helpottaa sun arkea.
 
[QUOTE="Kop";24461672]Mä oon joskus kuullut puhuttavan jostain 8 kk:n ahdistuksesta vauvoilla, ehkä se on sitä. En voi muuta toivottaa kuin jaksamista, toivottavasti alkaa nopeasti helpottaa. Olet onneksi selvinnyt jo ihan pikkuvauva-ajasta ja onneksi nuorimmaiseisesi alkaa kohta oppia liikkumaan ja siten vähitellen pientä "omatoimisuutta". Ensi kesänä ne jo pääsee hyvin leikkimään keskenään, sit se voi jo helpottaa sun arkea.[/QUOTE]

Eroahdistusaikaa on kyllä, alkaa 8-9kk iässä..
 
Onko totta että vielä vuonna 2011 vanhemmille tulee yllätyksenä se että pienten lasten kanssa on usein rankkaa?

Mulla on lapset tasan 2 v ikäerolla, ja kyllä mulle ainakin tulisi yllärinä se, että 8 kk vauva herättää useita kertoja yössä, ja että äiti on erittäin, erittäin väsynyt vielä siinäkin vaiheessa kun lapset on jo "noin isoja".

Ja vaikka se ei yllätyksenä tulisikaan, niin kai sen saa silti ääneen sanoa?

Ap:lle jaksamista. Univelka on maailman kamalin asia. Toivottavasti vauva alkaa pian nukkumaan paremmin, tai sinä saisit muulla tavalla nukuttua edes yön tai kaksi kunnolla :hug:
 
muistan hyvin tuon ajan kahden pienen kanssa....tai muistan sen väsymyksen. Juuri puhuttiin sukulaisten kanssa siitä tänään tyttäreni 5v synttäreillä. Meidän kahdella ensimmäisellä muksulla on ikäeroa 1v5kk ja vauvalla oli koliikki. Taapero heräili öisin 6-8 kertaa ja vauva huusi koko yön. Vauva nukahti n. 5 aikaan ja taapero heräsi 6. Näin mentiin ensimmäiset 4kk. Sitten vauvan koliikki loppui ja alkoi nukkumaan paremmin eikä enää itkenyt, mutta taapero huusi edelleen ainakin 6 kertaa yössä. Nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 2,5v.

Nyt meillä on vauva ja ikäeroa isompiin on 6v ja 5v. Tämä on ihan luksusta kun voi keskittyä myös vauvaan. Olen nukkunut hyvin, jaksava ja osaan nauttia vauva-ajasta!
 
Melkein suututtaa kun jatkuvasti valitetaan ettei jakseta ja kuinka "kamalaa" elämä pienten lasten kanssa on. Onko niitä lapsia sitten ihan pakko hankkia jos ei resurssit riitä tai onko niitä ainakaan pakko tehdä liukuhihnalta lisää? Täällä jatkuvasti valitetaan kuinka kauheaa on kun lapset joutuu hoitamaan ihan itse eikä ole tarpeeksi tai ollenkaan tukiverkostoja. Ne lapset ovat vanhempien vastuulla eikä minkään tukiverkoston ja niiden hankinnasta tekevät päätöksen vanhemmat ihan itse. Onko lapsia hankittaessa vain todellakin mielessä se ihana suloinen pieni pallero joka on kiva pukea nätteihin asuihin, ottaa valokuvia ja näytellä kavereille? Eikö järki voi ajaa sen pakottavan lisääntymisvietin edelle jos ei henkinen tai fyysinen kantti riitä lasten hoitamiseen? Eihän millään voi etukäteen ennakoida tuleeko lapsesta "helppo" tai "vaikea" joten tietyllä tavalla pahimpaan pitää osata varautua.

Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.
 
[QUOTE="lapseton";24461561]nää on niitä elämän valintoja...[/QUOTE]

Niin on ja eikö silloin voisi myöntää että on rankkaa??Kyllähän työssäkäyvät lapsettomatkin saavat valittaa kuinka töissä sitä tai töissä tätä...
 
Muistan tuon ajan.
Siis juuri sen kun kuopus 6-10kk. Olin niin puhki, syötin kuopusta monta kertaa yössä koska ei ollut voimia unikouluun. Vaikka se ei auta yhtään kun sanon mutta aika auttaa. Voimia!
 
Meillä on 7,5kk ikäinen vauva jahänon alkanut heräilemään öisin monesti vaikka 2kk ikäisestä alkaen on nukkunut yöt läpi. Nyt on jokin vaihe miksi heräilee. Heräillyt nytnoin kolmisen viikkoa kolmesta seitsemään kertaa yössä itkemään.
 
Faktana että suurin osa lapsista heräilee öisin (tai muuten nukkuu levottomasti) kahden vuoden ikään saakka! Ja tätä on monen vanhemman vaikea uskoa ennen kuin itse sen kokee. Tätä pitäisi toitottaa kaikille jo raskausaikana että yökukkumiset ovat todellakin lapsille ihan normaalia.

Tämä ei toki ap:ta väsymyksessään auta, pienenä pointtina vain aiheeseen liittyen. Ap:lle voimia ja avun hakeminen ei ole väärin :)
 
nimittäin ihme miehen kanssa .. minusta lapsten kasvatus kuuluu jossain määrin kaikille laste ympäröiville ihmisille. ensisijassa toki vastuu on vanhempien. mutta se että länsimaissa ydinperheet jätetään niin yksin selviämään lastensa kanssa, ei voi tehdä lapsillekaan hyvää. täällä länsimaissa vallitsee kummallinen ajatus yksin pärjäämisen pakosta ja hienoudesta. ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja yhteisöllisyys pitäisikin palauttaa myös tänne eurooppaan..! isovanhemmat, sisarukset, sedät ja tädit sekä muut sukulaiset, jopa ystävät, älkää epäröikö tarjota apuanne vanhemmille, joilla on pieniä lapsia. koska lasten ja nuorten hyvinvoinnin varassa lepää meidänkin maamme tulevaisuus.
 
  • Tykkää
Reactions: misStar
Melkein suututtaa kun jatkuvasti valitetaan ettei jakseta ja kuinka "kamalaa" elämä pienten lasten kanssa on. Onko niitä lapsia sitten ihan pakko hankkia jos ei resurssit riitä tai onko niitä ainakaan pakko tehdä liukuhihnalta lisää? Täällä jatkuvasti valitetaan kuinka kauheaa on kun lapset joutuu hoitamaan ihan itse eikä ole tarpeeksi tai ollenkaan tukiverkostoja. Ne lapset ovat vanhempien vastuulla eikä minkään tukiverkoston ja niiden hankinnasta tekevät päätöksen vanhemmat ihan itse. Onko lapsia hankittaessa vain todellakin mielessä se ihana suloinen pieni pallero joka on kiva pukea nätteihin asuihin, ottaa valokuvia ja näytellä kavereille? Eikö järki voi ajaa sen pakottavan lisääntymisvietin edelle jos ei henkinen tai fyysinen kantti riitä lasten hoitamiseen? Eihän millään voi etukäteen ennakoida tuleeko lapsesta "helppo" tai "vaikea" joten tietyllä tavalla pahimpaan pitää osata varautua.

Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.

Siis MITÄ? Eikö saa sanoa, että tällä hetkellä on rankkaa ja väsyttää? Miksi ihmeessä ei saa? Todella moni lapsetonkin valittaa kun töissä on muka niin rankkaa, vaikka töiden jälkeen lapseton saa nukkua vaikka koko loppupäivän ja yön.

Olkoon siis äidit hiljaa jos väsyttää? Eikö sitä saa sanoa ääneen?
 
Melkein suututtaa kun jatkuvasti valitetaan ettei jakseta ja kuinka "kamalaa" elämä pienten lasten kanssa on. Onko niitä lapsia sitten ihan pakko hankkia jos ei resurssit riitä tai onko niitä ainakaan pakko tehdä liukuhihnalta lisää? Täällä jatkuvasti valitetaan kuinka kauheaa on kun lapset joutuu hoitamaan ihan itse eikä ole tarpeeksi tai ollenkaan tukiverkostoja. Ne lapset ovat vanhempien vastuulla eikä minkään tukiverkoston ja niiden hankinnasta tekevät päätöksen vanhemmat ihan itse. Onko lapsia hankittaessa vain todellakin mielessä se ihana suloinen pieni pallero joka on kiva pukea nätteihin asuihin, ottaa valokuvia ja näytellä kavereille? Eikö järki voi ajaa sen pakottavan lisääntymisvietin edelle jos ei henkinen tai fyysinen kantti riitä lasten hoitamiseen? Eihän millään voi etukäteen ennakoida tuleeko lapsesta "helppo" tai "vaikea" joten tietyllä tavalla pahimpaan pitää osata varautua.

Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.

Eiks nää palstat oo just sitä varten että voi purkaa tunteitaan?itseppä oot sinäkin palstan valinnut voit mennä palstalle missä ei valiteta lapsiperheen asjesta jos niin käy suututtamaan ja kyllähän se asia on niin että ihmiset valittaa aina jostain olipa elämäntilanne millanen tahansa;)
 
Melkein suututtaa kun jatkuvasti valitetaan ettei jakseta ja kuinka "kamalaa" elämä pienten lasten kanssa on. Onko niitä lapsia sitten ihan pakko hankkia jos ei resurssit riitä tai onko niitä ainakaan pakko tehdä liukuhihnalta lisää? Täällä jatkuvasti valitetaan kuinka kauheaa on kun lapset joutuu hoitamaan ihan itse eikä ole tarpeeksi tai ollenkaan tukiverkostoja. Ne lapset ovat vanhempien vastuulla eikä minkään tukiverkoston ja niiden hankinnasta tekevät päätöksen vanhemmat ihan itse. Onko lapsia hankittaessa vain todellakin mielessä se ihana suloinen pieni pallero joka on kiva pukea nätteihin asuihin, ottaa valokuvia ja näytellä kavereille? Eikö järki voi ajaa sen pakottavan lisääntymisvietin edelle jos ei henkinen tai fyysinen kantti riitä lasten hoitamiseen? Eihän millään voi etukäteen ennakoida tuleeko lapsesta "helppo" tai "vaikea" joten tietyllä tavalla pahimpaan pitää osata varautua.

Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.

Ei kai tässäkään ketjussa kyse ole niinkään siitä, että elämä lasten kanssa olisi kamalaa, vaan väsymyksestä joka on kyllä oikeasti aika kamalaa jos se jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja kyllä se vaan niin on, että vaikka kuinka etukäteen varautuu asioihin, kaikkea ei voi ennakoida. Eikä väsymystä edes voi torjua vaikka etukäteen tietäisi että se on tulossa.

Mukavaa että sinulla on aikaa ärsyyntyä muiden kirjoittelusta ja valituksista. Ja onnea valitsemallesi tielle, sinulla ei kaiketi omia lapsia ole, edes odotettavissa.
 
Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.
Buaaah. Jos joku on tylsää ja puuduttavaa, niin jatkuva kotonaolo pienten lasten kanssa.

Mua suututtaa silloin, kun jo muutaman lapsen loppuunpalanut & alituiseen väsymystään ja muuta sellaista valittava äiti samaan hengenvetoon lisää olevansa taas raskaana ja se on niin ihanaa, tai haluavansa lisää vauvoja pian. Jos ei jaksa jo olemassaolevien lastensakaan kanssa, niin ei pidä tehdä lisääkään. Sitä mieltä olen.
 
Ja miten voi oikeasti varautua kaikkeen? Vaikea se on etukäteen tietää, miltä tuntuu herätä esim. vuoden ajan 10 kertaa yössä. Samalla logiikalla AINA lasta hankkiessa pitäisi varautua pahimpaan, eli että sieltä syntyy monivammainen lapsi tms.. ja jos ei rahkeet riitä siihen, niin ei kande hankkia lapsia ollenkaan!
 

Yhteistyössä