Älkää viekä liian pientä hoitoon

Meillä mies myös osa-aikaisena töissä. Minä kotona kodinhoidontuella. Asutaan omakotitalossa ja autokin löytyy. Eletään nuukasti jotta saadaan hoitaa lapsi kotona! Säälin myös lapsia jotka joutuvat hoitoon pieninä. Päikyn todellisuus on vanhemmille usein usvan peitossa. Vai miksi usein päikyn työntekijät haluavat hoitaa lapset kotona sinne 3 vuotiaiksi asti? Niinpä...

 

Minusta tämä aihe on hyvä, sillä vaikka monen lapsi tuntuu ainakin vanhempien mielestä pärjäävän, niin voidaanhan me aikuiset pohtia näitä myös lapsen kannalta. Että jos on ihan pakko, niin sitten on ihan pakko mennä töihin. Miten se lapseen vaikuttaa, sitä ei saisi kysyä keltään.

Eikä sanoa, että kyllä ne pienet siellä surettaa. Kun ne surettaa! Enkä todellakaan hiljene sellaisesta ainakaan tässä ketjussa, kun aloittaja on jo sohinut pesiä täällä.

Empä jaksa uskoa, että pidemmällä tähtäimellä vaikuttaisi yhtään mitenkään.

 

Päikyn todellisuus on vanhemmille usein usvan peitossa. Vai miksi usein päikyn työntekijät haluavat hoitaa lapset kotona sinne 3 vuotiaiksi asti? Niinpä...

Minä taas oon ollut päiväkodissa töissä, ja hyvin mielin laitan lapset päiväkotiin kun itse menen töihin =) Ajatuksessa on vielä kuitenkin vuoden verran olla kotona.

 

Empä jaksa uskoa, että pidemmällä tähtäimellä vaikuttaisi yhtään mitenkään.

Minä taas ajattelen, että täysin toisesta riippuvainen lapsi ansaitsisi sitten sellaisen hoidon, että syliä riittää ja tarpeisiin vastataan. En millään jaksa uskoa, että suomalaisissa kunnallisissa päiväkodeissa tähän aina ylletään.

 

Mariehos: Minkä ikäisenä lapsesi aloittaa päikyn? Veisitkö 9kk vanhan päiväkotiin?

 

Minä taas ajattelen, että täysin toisesta riippuvainen lapsi ansaitsisi sitten sellaisen hoidon, että syliä riittää ja tarpeisiin vastataan. En millään jaksa uskoa, että suomalaisissa kunnallisissa päiväkodeissa tähän aina ylletään.

En tieda muiden lapsista, mutta oma aktiivinen tyttoni ei ole kaivannut sylia siita asti kun taytti 1 v. Han nauttii vain toiminnasta.

Muistakaa etta lapsia on erilaisia, mika sopii yhdelle, ei ehka sovi toiselle ja niin edelleen.

 

Mielestäni on todella typerää sanoa, ettei vieraan ihmisen hoitaminen vaikuta lapseen millään lailla. Kaikkea sitä kuulee.. Mutta onhan tuolla hyvä omaatuntoa helpottaa.

 

En tieda muiden lapsista, mutta oma aktiivinen tyttoni ei ole kaivannut sylia siita asti kun taytti 1 v. Han nauttii vain toiminnasta.

Muistakaa etta lapsia on erilaisia, mika sopii yhdelle, ei ehka sovi toiselle ja niin edelleen.

Minun toiminnasta nauttiva poika kaipaa välillä myös pelkkää rauhallista läheisyyttä, usein väsyneenä, vaikka ennen päiväunia. Toki se tiedetään, että lapset on erilaisia, mutta minusta ainakin alle yksivuotiailla on aika yhtenäiset tarpeet.

 

Meillä mies myös osa-aikaisena töissä. Minä kotona kodinhoidontuella. Asutaan omakotitalossa ja autokin löytyy. Eletään nuukasti jotta saadaan hoitaa lapsi kotona! Säälin myös lapsia jotka joutuvat hoitoon pieninä. Päikyn todellisuus on vanhemmille usein usvan peitossa. Vai miksi usein päikyn työntekijät haluavat hoitaa lapset kotona sinne 3 vuotiaiksi asti? Niinpä...

Minäkin olen ollut useassakin päiväkodissa töissä ja silti lapseni menee 10kk ikäisenä hoitoon.
Mielelläni en häntä sinne laita, mutta se on vain elämää.
Lapset sopeutuvat yllättävän hyvin.

 

Hei pliis, älä jaksa.

Miten et vieläkään aikuisena ihmisenä, pysty ymmärtämään, että ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet. Joskus se vaatii uhrautumista toisen asian suhteen. Ja totuus on, että täällä kaikki maksaa. Ei sitä pyhällä hengellä eletä. Ja jotta perhe voi hyvin, pysyy katto pään päällä ja ruokakin on pöydässä, on vanhempien vaan mentävä töihin.

Ole ennemminkin onnellinen omasta puolestasi, ettei sinun ole tarvinut viedä pientä hoitoon. Älä säälittele muiden valintoja ja vaihtoehtoja.

samaa miltä...
eivät ne lapset rikki mene jos "joutuvat" hoitoon n. 1v.
kyllä meitä oikeasti sydämmellään töitä tekeviä on aika paljon päiväkodin henkilökunnassa.
ja me osaamme antaa lapselle hellyyttä,huomiota,syliä ja turvaa.emme toki ole oman äidin veroisia mutta kyllä lapsesta kasvaa ihan ehjä aikuinen vaikka hui hirveetä hoitoon joutuukin..ja kyllä meillä ainakin ne 1v ovat ihan iloisia ja touhukkaita taapertajia.usko pois,sen 2v on paljon paljon vaikeampi sopeutua kuin 1v tai 3v..

omani vien 1,3v perhepäivähoitoon,kun itse palaudun työn pariin.juurikin sen takia kun tiedän kuinka paljon helpompaa sopeutuminen on..ja kyllä,hyvällä omallatunnolla vien.

 

Minun toiminnasta nauttiva poika kaipaa välillä myös pelkkää rauhallista läheisyyttä, usein väsyneenä, vaikka ennen päiväunia. Toki se tiedetään, että lapset on erilaisia, mutta minusta ainakin alle yksivuotiailla on aika yhtenäiset tarpeet.

Tyttoni paivakodissa ainakin riittaa sita syliakin. Ja viela paremmin kun oma tyttoni ei tosiaan sita ikina kaipaa .

 

Minä taas ajattelen, että täysin toisesta riippuvainen lapsi ansaitsisi sitten sellaisen hoidon, että syliä riittää ja tarpeisiin vastataan. En millään jaksa uskoa, että suomalaisissa kunnallisissa päiväkodeissa tähän aina ylletään.

Ei ylletäkään, mutta ei kyllä monissa pikkulapsiperheissäkään voida vaikkapa 1,5vuotiaalle antamaan aina läheisyyttä ja syliä jos on esim pieni vauva perheessä.
Yhden lapsen kanssa kotona kyllä toki pitäisi olla mahdollista,
mutta on niitäkin jotka ovat lapsen kanssa kotona, mutta ei läsnä.

Itse yritän lapseni joutuessa hoitoon sumplia arjen niin, että lapsi joutuisi olemaan about 5h/päivä
hoidossa ja saisin itse olla sitten kotona lapseni kanssa sitä läheisyyttä ja kahden keskistä aikaa antamassa.

En silti usko, että esimerkiksi 9h päivässä hoidossa oleva pieni lapsi siitä traumatisoituu,
mutta esim pysyvyyden tunne voi herkällä yksilöllä horjua.
Jokainen pieni vauvakinhan on yksilö, ja näissäkin jutuissa voisi katsoa lapsikohtaisestikin
mikä on juuri sille omalle parhaaksi..

 

Vyäääh, yhyyy ja byhyyy.

 

Taman maan systeemi ei itse asiassa ole yhtaan hullumpi: Kylla vauvat menevat jo 2-3 kuukautisina paivakotiin, mutta toisaalta varmasti kouluikaan saakka yleensa molemmat vanhemmat tekevat osa-aikaista tyota, jolloin lapselle jaa vain kolme paivaa per viikko paivakodissa.

Minusta se on paljon parempi lapselle kuin kahteen vuoteen asti kotihoito ja sitten kylmasti viideksi paivaksi/viikko paivakotiin.

 

Taman maan systeemi ei itse asiassa ole yhtaan hullumpi: Kylla vauvat menevat jo 2-3 kuukautisina paivakotiin, mutta toisaalta varmasti kouluikaan saakka yleensa molemmat vanhemmat tekevat osa-aikaista tyota, jolloin lapselle jaa vain kolme paivaa per viikko paivakodissa.

Minusta se on paljon parempi lapselle kuin kahteen vuoteen asti kotihoito ja sitten kylmasti viideksi paivaksi/viikko paivakotiin.

Tuo olisikin hyvä juttu, mutta miten siellä eletään noin muuten, kun jos vaikka molemmat tekevät vain osa-aikaista?

 

Tuo olisikin hyvä juttu, mutta miten siellä eletään noin muuten, kun jos vaikka molemmat tekevät vain osa-aikaista?

En nyt tieda mita tarkoitat, mutta siis rahallisesti varmaan useimmat parjaavat tekemalla kumpikin neljan paivan viikkoa. Ja taalla toisaalta paivahoitomaksut ovat niin kovat (5 paivaa reilusti yli tonnin) etta osa-aikatyossa ei ainakaan paljoa meneta.

 

265 e kotihoidontukea ei meillä riitä ees neljäsosaan lainoista. Joten lokakuussa aloittaa meidän 13 kk oman pvk-uransa.

 

Minä vein esikoiseni päiväkotiin 1v ihan siitä syystä, että halusin mennä töihin. Koin kotona olemisen erityisen haastavaksi. Koin olevani lapselleni parempi äiti, kun pääsin aikuisten ihmisten seuraan. Jaksoin olla sitten paremmin läsnä lapseni kanssa työpäivän jälkeen. Odotan nyt toista ja tämäkin lapsi menee päiväkotiin, kun hän on vuoden.

Meillä on ollut äärimmäisen hyvä päiväkoti ja olen aina kokenut, että hoitajat ovat ihan oikealla allalla lastentakia ja syli on kyllä löytynyt sitä kaipaavalle. Lapseni on vuoropäiväkodissa. En kadu päätöstäni ja kukaan ei saa minua tekemään toisella tavalla. Toki jos mieheni haluaa jäädä kotiin sekin sopii. Mutta minun palkkani ei kyllä tätä perhettä elätä.

 

Onko päivähoito keskusteluissa kysymys usein siitä kenellä on enemmän oikeus lapsiin? Jos minulla on mahdollisuus hoitaa lapset kotona olen enemmän oikeutettu lapsiin kuin sillä joka kokee olevansa parempi vanhempi pystyessään toteuttamaan itseään myös työelämässä. Toisaalta en ymmärrä sitäkään että sädekehää kiilotetaan toisinpäin, olen arvokkaampi yhteiskunnalle jos pystyn hoitamaan lasten ohella myös työn. Voiko tätä asiaa todellakaan mitata näin?

Minusta ihan hyvä muistuttaa siitä että lapselle parhaimmat ja turvallisimmat hoitajat ovat vanhemmat, mutta tavallisia ihmisiä myös heistä on tullut jotka ovat hoidossa olleet jopa alle 3kk ikäisestä. Turvallinen hoitaja on tärkein ja se että kasvatus ja huolenpito vastuu säilyy vanhemmilla, olemalla kiinostuneita siitä että lapsi saa parasta mahdollista hoitoa jokaisen perheen omista lähtökohdista. Elämä on valintoja ja täydelliset valinnat, jossa kaikki toiveet ja tarpeet täyttyvät 100% eivät yleensä ole mahdollisia.

 

Onko sinulla työpaikka jo odottamassa?

On, onneksi

 

ja puollustuspuhe tuo, ettei rahat riitä. Sitten pitää jättää sikiämättä tai hoitaa taloustilanne ensin kuntoon. Jos asiat suunnittelee ja laskelmoi, on paskapuhetta että pieni on raijattava hoitolaan.

 

[QUOTE="AEL";24445565]Minä vein esikoiseni päiväkotiin 1v ihan siitä syystä, että halusin mennä töihin. Koin kotona olemisen erityisen haastavaksi. Koin olevani lapselleni parempi äiti, kun pääsin aikuisten ihmisten seuraan. Jaksoin olla sitten paremmin läsnä lapseni kanssa työpäivän jälkeen. Odotan nyt toista ja tämäkin lapsi menee päiväkotiin, kun hän on vuoden.

Meillä on ollut äärimmäisen hyvä päiväkoti ja olen aina kokenut, että hoitajat ovat ihan oikealla allalla lastentakia ja syli on kyllä löytynyt sitä kaipaavalle. Lapseni on vuoropäiväkodissa. En kadu päätöstäni ja kukaan ei saa minua tekemään toisella tavalla. Toki jos mieheni haluaa jäädä kotiin sekin sopii. Mutta minun palkkani ei kyllä tätä perhettä elätä.[/QUOTE]

Mun mielestä tää on just ok, että jos äiti ei halua kotona olla, niin sitten lapsi hoitoon. Mua ainakin ärsyttää ne, jotka sanoo haluavansa olla kotona, mutta rahat ei riitä. Jos tiukasti elää, niin riittää. Mun miehellä ei kummoiset tulot ja silti asutaan ihan uudehkossa keskikokoisessa ok-talossa ja meillä on ihan ok auto. Lapsillekin pystytään ostamaan hyvät vaatteet ja kunnollista ruokaa. Muuten sitten säästelläänki... ei matkustella, ei ajella turhaan, ei biletetä, ei olla kuntokeskusten jäseniä jne.

 

ja puollustuspuhe tuo, ettei rahat riitä. Sitten pitää jättää sikiämättä tai hoitaa taloustilanne ensin kuntoon. Jos asiat suunnittelee ja laskelmoi, on paskapuhetta että pieni on raijattava hoitolaan.

Sun mielestä meidän pitäisi myydä lasten koti, jotta voin yhden kanssa olla kotona?
Varsinkaan kun itse en näe mitään ongelmaa hoitoon viemisessä....
Kolmesti lapset on tätä ennenkin tykänneet olla hoidossa, miksi ei siis neljäskin olisi samaa mieltä? Itsekin rakastin olla päiväkodissa.

 

En viekään.

 

Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sitä että vanhemmat jää kotiin hoitamaan lapsia? Sehän on kansantaloudellisesti ajatellen älytön ajatus.

Tämä nykyajan paapominen on keksittyä. Liian paljon mennään lapsen ehdoilla. Eikö sitä joku sakemanni kirjoittanutkin juuri hesarissa kun vanhemmat ei uskalla edes komentaa lastaan koska pelkäävät että lapsi ei tykkää heistä sitten?

Alle vuosikkaita en laittaisi päivähoitoon MUTTA ymmärrän että joskus elämäntilanteet johtavat tähänkin. So? Kaikki elävät ja selviävät.

Kyllä ne lapsen ongelmat ovat jossain muualla kuin päivähoitoon laittamisessa. Kotona sitä skitsoudutaan huonoissa oloissa.