Siis oikeesti, miehiin on helppo vedota. Vaikka kuinka mäkin olen mukamas omaavinani paremman mauan kuin joku vanhaa Toyoytaa rassaava lippalakkiheppu, niin samalla tavalla sitä itekkin tulee vilkuiltua myös semmosia muovitypyköitä jotka itseään tyrkyttäen kaupungilla tallustelee. Ehkä vähän hymähtelee ja näin, mutta seksuaalisuuden symbolit on niin vahvoja, että vähän kumminkin viisari värähtää... Siksi myös kaiken maailman tusinablondit sun muut kuitenkin jotenkin kiihottaa. Ei sille mies voi mitään...
Mut tää Martina. Ei siis yhtään mitään. Siis ei kai sitä voi rumaksikaan sanoa (siis alunperin), mutta ei helkkari on jotenkin niin synteettisen oloinen, että oksat pois. Musiikkihan on ihan törkeetä paskaa, kuka voi ostaa tuollaista. Tuskin kovin moni. Autotunetettua kopiomoskaa ison maailman esimerkkien mukaan.
Nainen siis on ilmeisesti julkisuudessa siksi, että on kaunis (ja että joku julkkis pani sitä?). No jos kauneuden takia on julkisuudessa, niin sitä pitäis sitten olla edes nimeksi. No kaipa tässä on sitten kyse vähän samasta ilmiöstä kuin Kalinaisessa ja ja siinä vaaleessa norsussa (en muista nimee, Kanerva tekstaili sille... Oliko se J-Tuk). Eli kun ihminen vaan vajoomistaan vajoaa alemmas ja alemmas, niin siitä saa jotain perverssiä mielihyvää...