ISYYS ASIAA ! Olisin kiitollinen nopeista vastauksista !!

Hei kaksplussalaiset !

Haluaisin mielipiteitänne olenko täysin moraaliton jos tilanteessani vastustan isyydentunnustamista? (Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän romaanin )

Elikkä olimme seurustelleet muutaman kuukauden kun hän ehdotti yhteenmuuttamista, etsimme kauan asuntoa. Kun sopiva asunto vihdoin löytyi sanoin asuntoni irti (mies asui kaverinsa kanssa kimpassa) muuttopäivän aamuna kun menin miehen asunnolle hakemaan häntä muuttoon, ilmoitti hän jättävänsä minut koska ei pystynytkään sitoutumaan. Eron jälkeen hän elätteli toiveitani yhteenpalaamisen suhteen ja sen seurauksena kuukauden jälkeen erosta sain tietää olevani raskaana.

Ensi järkytyksestä selvittyään mies päätti olla tukenani ja vastusti aborttia. Hän kulki mukanani alussa raskaat kohdunulkoisenraskauden tutkimiset ym. ja tsemppasi viimeiseen asti. Hän kertoi raskaudesta innoissaan kavereilleen ja sukulaisilleen, vietti aikaa myös vanhempieni luona kanssani. Hän ehdotti myös että hän muuttaisi ennen laskettuaikaa luokseni etten joutuisi olemaan viimeisiä viikkoja yksin enkä lapsen synnyttyä yksin. Kunnes viidennellä raskaus kuulla mies soitti ja ilmoitti että lapsi pilaisi hänen elämänsä eikä hän koskaan ollut välittänyt meistä. Yritin soittaa hänelle ja selvittää asioita mutta vastauksesi sain hänen palkkaamansa asianajajan numeron.

Nyt kun synnytys alkaa lähestyä hän on alkanut vaatia että saisi tavata lasta, koko kesän hän on viettänyt ryypäten ja löydät uuden tyttöystävänki joka ei edes tiedä raskaudesta. Välillä hän haluaa tavata lasta, välillä ei, välillä hän on sitä mieltä ettei hän ole edes lapsen isä. Viime viikolla hän soitti ja vaati että hänet poistetaan kaikista sairaalan ja neuvolan papereista isän paikalta kunnes isyystesti on tehty. Hän soittelee ja haukkuu minut & vauvan sen jälkeen lyö luurin korvaan. Niin kaikki ultrakuvatkin hän ehti repiä, mitään ei jäänyt muistoksi. + rahaa hänellä ei elatusmaksuihin ole, hän asuu nykyään vanhemmillaan.

Mikä tässä tilanteessa olisi oikea ratkaisu? En ole hänelle katkera, enkä tee tätä kostosta vaan olen huolissani jos hän jatkaa samaa rataa myös viattoman lapsemme kanssa :/

-Edith & pikku neiti rv 36+6

 

Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että toivon vilpittömästi sinulle voimia miehen käytöksen edessä, vaikeassa tilanteessa.

Tähän ei varmastikaan ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, mutta jos minun pitäisi kuvauksesi perusteella tehdä jonkinlainen päätös, niin vastustaisin isyyden tunnustamista ehdottomasti. Korostan nyt, että tämä on vain yhden ihmisen näkemys, mutta entisen miehesi käytös on minusta täysin anteeksiantamatonta ja minusta on vain terveen merkki, että pohdit isyyden kieltämistä.

Toki ihannetilanteessa lapsella on ensisijaisesti oikeus sekä isään että äitiin, mutta lapsella on oikeus myös turvallisiin, luotettaviin aikuisiin, jotka ymmärtävät mitä aikuinen sitoutuminen, ja sitä myöten vanhemmuus, on. Siihen ei kuulu ryyppyputket eivätkä omien mielihalujen mukaan tapahtuvat kelkankäännökset. Siihen ei myöskään kuulu kenenkään haukkuminen tai ultrakuvien repiminen. En edes tiedä millä sanoilla kuvailisin sitä, kuinka väärin hänen toimintansa on.

Itse pitäisin tärkeimpänä sitä, että lapsella on turvallinen olla ja luotettavat aikuiset ympärillään. Mies on omalla käytöksellään tehnyt selväksi, että hän ei ole turvallinen eikä luotettava aikuinen. Yksikään täysikasvuinen, tervekäytöksinen mies ei kohtele odottavaa naistaan ja syntymätöntä lastaan kuvailemallasi, ala-arvoisella tavalla. Eikä yksikään itseään ja lastaan kunnioittava nainen suostu alistumaan tuollaiseen kohteluun, eikä totta vie tarvitsekaan alistua. Sinä ja lapsesi ansaitsette taatusti parempaa.

Ehkä voit tarjota miehelle mahdollisuuden tai pari tavata pientä lastanne kun hän on syntynyt, varovaisesti seurailla sitä, kuinka hänen käytöksensä kehittyy. Et kerro hänen ikäänsä, mutta toivon kyseessä olevan nuoren henkilön, joka vielä järkiintyy vähän aikuistuessaan. Silti pitäisin ihan ykkösasiana sitä, että huolehdit omasta jaksamisestasi ja lapsesi turvallisuudesta ensimmäisenä ja miehen ailahtelevat tarpeet ovat hänen ongelmansa. Tietenkin kohtuuden nimessä voit tehdä selväksi, että hän on tervetullut lapsensa elämään heti kun oppii käyttäytymään kuin aikuinen mies.

 

Yhdyn täysin neitiCoraan. Olet kuitenkin antanut miehelle jo monta mahdollisuutta ja häntä ei näytä kiinnostavan. Minusta sinun on paljon helpompaa jatkaa vauvan kanssa kaksin, tuollainen käytös saa vaan sinut stressaamaan eikä se tee hyvää kenellekää. Mut tsempit jatkoon ja onnea synnytykseen :hug:

Joulumamma 20+4<3

 

Täyspaska mies sanon minä!!

 

Olen myöskin tunnustamista vastaan, kuitenkin jos lapsen isä haluaa lastaan nähdä ja sinä siihen luvan annat (miehen aikuistuessa ensin) suosittelen että tapaamisissa on joku muukin henkilö läsnä esimerkiksi sinun ystävä, vanhempasi tai vaikka "viranomainen". Jos isyyttä ei tunnusteta suosittelen, että lapselle hänen ollessa tarpeeksi vanha (esim.15v) antaa mahdollisuus myös itse päättää haluaako hän tavata isäänsä

 

Minä taas olen ehkä sitä mieltä, että isyys on hyvä tunnustaa. Se on lapsen etu. Lapsen huoltajahan kumminkin olet sinä, kunnes toisin sovitaan.

Meillä on niin, että isä on tunnustanut isyytensä, näin ollen hän on elatusvelvollinen ja lapsella on perintäoikeus, mutta hän ei tapaa lasta ja minä olen yksinhuoltaja.

 

Minä taas olen ehkä sitä mieltä, että isyys on hyvä tunnustaa. Se on lapsen etu. Lapsen huoltajahan kumminkin olet sinä, kunnes toisin sovitaan.

Meillä on niin, että isä on tunnustanut isyytensä, näin ollen hän on elatusvelvollinen ja lapsella on perintäoikeus, mutta hän ei tapaa lasta ja minä olen yksinhuoltaja.

Samoilla linjoilla, tuskin tuo mies nyt koko loppuelämäänsä rahattomana vanhemmillaan asuu.
Oikeus ja kohtuus tuossa tilanteessa että hänkin joutuu kantamaan vastuunsa.

 

Kiitos vastauksistanne ! Jos tilanne olisi se että hän vain tunnustaisi lapsen ja maksaisi joskus tulevaisuudessa elatusmaksuja tilanne olisikin ihan toinen, muttakun hän nyt vaatii tapaamisoikeutta ilman että haluaa tavata minua. Mikä on täysin mahdotonta ainaki ensimmäiseen pariin vuoteen, hän kuvittelee että jätän parin viikon ikäisen vauvan johonkin puiston penkille mistä hän hakee sen viikonlopuksi luokseen, tuntuu että hänellä on todellisuudentaju aikalailla sumentunut viimeistään nyt. Jos tilanne tästä kuitenkin muuttuu ajattelin niin että mies tapaisi lasta luonani muutaman kerran niin näkisin miten käynnit menee ja pysyykö miehellä korkki kiinni. Kaikki lapset ansaitsevat isän, mutta pelkkä hedelmöittäminen ei tee miehestä isää vaan se välittäminen ja rakkaus lasta kohtaa.

Mies soitti minulle eilen ja kerroin olleeni muutaman päivän sairaalassa, alkoi hän huutaa että miksei hänelle ole ilmoitettu tälläisestä, vastasin että siksi koska hän asianajajalla uhaten halusi että poistan hänen nimensä kaikista lasta koskevista papereista sairaalassa. Tämän jälkeen hän alkoi syyttää että yritän viedä lapsen häneltä ja että en sovellu ollenkaan äidiksi. Nyt hän ilmeisesti suunnittelee että veisi huoltajuuden minulta ja alkaisi yh-isäksi ? En kuitenkaa jaksa huolestua tästä koska todennäköisesti jos soitan hänelle huomenna hän on jo sitä mieltä ettei halua edes nähdä lasta.

-Edith

 

Mä en ees antaisi tunnustaa lasta, kerronpa oman tilanteeni. Meillä siis isä ja äiti eronneet kun olin noin vuoden vanha, isäni oli juoppo ja väkivaltainen. Myöhemmin äitini tapasi aivan ihanan miehen joka oli valmis ottamaan meidän huoltajuuden itselleen ( mun ja isoveljeni) ja olemaan meille isä. Vaikka en ole ikinä olllut missään tekemisissä oikean isäni kanssa, hän ei suostunut luovuttamaan huoltajuuttaan pois, eikä myöskään ole koskaan maksanut meidän elättämisestä mitään.

Meidän isäpuoli kun ei koskaan saanut meidän huoltajuutta, niin aika moni asia koulun ym asioiden kanssa vaikeutui koska vain äitini sai antaa meille luvan. Nyt 20 vuotta myöhemmin isäpuoleni on edelleen meidän elämässämme mukana, ja on se ainoa oikea isä mulle. enkä sitä biologisesti oikeaa isääni ole tavannut 20 vuoteen