Hei kaksplussalaiset !
Haluaisin mielipiteitänne olenko täysin moraaliton jos tilanteessani vastustan isyydentunnustamista? (Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän romaanin )
Elikkä olimme seurustelleet muutaman kuukauden kun hän ehdotti yhteenmuuttamista, etsimme kauan asuntoa. Kun sopiva asunto vihdoin löytyi sanoin asuntoni irti (mies asui kaverinsa kanssa kimpassa) muuttopäivän aamuna kun menin miehen asunnolle hakemaan häntä muuttoon, ilmoitti hän jättävänsä minut koska ei pystynytkään sitoutumaan. Eron jälkeen hän elätteli toiveitani yhteenpalaamisen suhteen ja sen seurauksena kuukauden jälkeen erosta sain tietää olevani raskaana.
Ensi järkytyksestä selvittyään mies päätti olla tukenani ja vastusti aborttia. Hän kulki mukanani alussa raskaat kohdunulkoisenraskauden tutkimiset ym. ja tsemppasi viimeiseen asti. Hän kertoi raskaudesta innoissaan kavereilleen ja sukulaisilleen, vietti aikaa myös vanhempieni luona kanssani. Hän ehdotti myös että hän muuttaisi ennen laskettuaikaa luokseni etten joutuisi olemaan viimeisiä viikkoja yksin enkä lapsen synnyttyä yksin. Kunnes viidennellä raskaus kuulla mies soitti ja ilmoitti että lapsi pilaisi hänen elämänsä eikä hän koskaan ollut välittänyt meistä. Yritin soittaa hänelle ja selvittää asioita mutta vastauksesi sain hänen palkkaamansa asianajajan numeron.
Nyt kun synnytys alkaa lähestyä hän on alkanut vaatia että saisi tavata lasta, koko kesän hän on viettänyt ryypäten ja löydät uuden tyttöystävänki joka ei edes tiedä raskaudesta. Välillä hän haluaa tavata lasta, välillä ei, välillä hän on sitä mieltä ettei hän ole edes lapsen isä. Viime viikolla hän soitti ja vaati että hänet poistetaan kaikista sairaalan ja neuvolan papereista isän paikalta kunnes isyystesti on tehty. Hän soittelee ja haukkuu minut & vauvan sen jälkeen lyö luurin korvaan. Niin kaikki ultrakuvatkin hän ehti repiä, mitään ei jäänyt muistoksi. + rahaa hänellä ei elatusmaksuihin ole, hän asuu nykyään vanhemmillaan.
Mikä tässä tilanteessa olisi oikea ratkaisu? En ole hänelle katkera, enkä tee tätä kostosta vaan olen huolissani jos hän jatkaa samaa rataa myös viattoman lapsemme kanssa :/
-Edith & pikku neiti rv 36+6
Haluaisin mielipiteitänne olenko täysin moraaliton jos tilanteessani vastustan isyydentunnustamista? (Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän romaanin )
Elikkä olimme seurustelleet muutaman kuukauden kun hän ehdotti yhteenmuuttamista, etsimme kauan asuntoa. Kun sopiva asunto vihdoin löytyi sanoin asuntoni irti (mies asui kaverinsa kanssa kimpassa) muuttopäivän aamuna kun menin miehen asunnolle hakemaan häntä muuttoon, ilmoitti hän jättävänsä minut koska ei pystynytkään sitoutumaan. Eron jälkeen hän elätteli toiveitani yhteenpalaamisen suhteen ja sen seurauksena kuukauden jälkeen erosta sain tietää olevani raskaana.
Ensi järkytyksestä selvittyään mies päätti olla tukenani ja vastusti aborttia. Hän kulki mukanani alussa raskaat kohdunulkoisenraskauden tutkimiset ym. ja tsemppasi viimeiseen asti. Hän kertoi raskaudesta innoissaan kavereilleen ja sukulaisilleen, vietti aikaa myös vanhempieni luona kanssani. Hän ehdotti myös että hän muuttaisi ennen laskettuaikaa luokseni etten joutuisi olemaan viimeisiä viikkoja yksin enkä lapsen synnyttyä yksin. Kunnes viidennellä raskaus kuulla mies soitti ja ilmoitti että lapsi pilaisi hänen elämänsä eikä hän koskaan ollut välittänyt meistä. Yritin soittaa hänelle ja selvittää asioita mutta vastauksesi sain hänen palkkaamansa asianajajan numeron.
Nyt kun synnytys alkaa lähestyä hän on alkanut vaatia että saisi tavata lasta, koko kesän hän on viettänyt ryypäten ja löydät uuden tyttöystävänki joka ei edes tiedä raskaudesta. Välillä hän haluaa tavata lasta, välillä ei, välillä hän on sitä mieltä ettei hän ole edes lapsen isä. Viime viikolla hän soitti ja vaati että hänet poistetaan kaikista sairaalan ja neuvolan papereista isän paikalta kunnes isyystesti on tehty. Hän soittelee ja haukkuu minut & vauvan sen jälkeen lyö luurin korvaan. Niin kaikki ultrakuvatkin hän ehti repiä, mitään ei jäänyt muistoksi. + rahaa hänellä ei elatusmaksuihin ole, hän asuu nykyään vanhemmillaan.
Mikä tässä tilanteessa olisi oikea ratkaisu? En ole hänelle katkera, enkä tee tätä kostosta vaan olen huolissani jos hän jatkaa samaa rataa myös viattoman lapsemme kanssa :/
-Edith & pikku neiti rv 36+6