Mä haluan naimisiin ton miehen kanssa!!

[eikoskaan]

Mutta se ei halua mun. Musta on jo pitkän aikaa tuntunut että ton miehen kanssa haluan olla loppu elämäni ja tahtoisin niin kovasti naimisiin. Musta ois ihanaa kun lupauduttais toisillemme kirkossa. Mutta mies on sanonu että ei halua koskaan naimisiin, että hänen mielestään se on turhaa. Ja välillä jopa hermostuu kun alan puhua avioliitosta. Harmittaa.. Onko muilla kokemuksia siitä että mies ois ollu ehdottomasti avioliittoa vastaan, mutta jossain vaiheessa muuttanutkin mielensä??

 

[juuh]

ehkä miehesi ei halua prinsessahäitä ja olla keskipisteenä tai ehkä miehesi ei halua lopuksi ikään moista riippakiveä jlkaansa sidottuna

 

[PinkLily]

No, mä en tuu pääsemään tän nykyisen miehen kanssa koskaan naimisiin. Mutta tääpä muuttaa vaan mieltään koko aika. "Joo, voidaan me joskus vaikka mennäkkin.", "Ei, en mä halua naimisiin koskaan." , "En mä tiedä, ehkäpä, ehkäpä ei."

Pitäis sit jonkin noista, eikä seilais...
Ihme kiusaamista, siks oon tullu siihen tulokseen, että ei mennä sitten. Helpottaa omaa oloa.

 

["aapee"]

Mies onkin sanonut että ei koskaan pystyisi seisomaan kirkossa yksin siellä edessä ja kaikki tuijottaisivat. Hän kärsii paniikkihäiriöstä. Mutta kyllä mulle kävis pienemmätkin häät ja voitais vaikka kävellä yhdessä sinne eteen niin ei tarvis sielä yksin tönöttää. Tuntuu kauheen turhauttavalle kun ei haluta samaa asiaa.

 

["vieras"]

Entä jos menisitte naimisiin vaikka maistraatissa tai kirkossa ilman mitään isoja juhlia? Jos siis miehesi ei halua mitään isoja prinsessapippaloita. Jos toinen taas ei ylipäätään halua avioliittoa, eipä sille mitään voi... Toisaalta, jos kokee avioliiton ainoastaan "turhana", eikä muuten ole mitään periaatetta jonka takia ei naimisiin halua ja aikomus on muutenkin olla yhdessä loppuelämä, niin luulisi että voisi kumppaninsa vuoksi suostua.

Meillä mä olisin halunut mennä naimisiin ilman juhlia, mutta suostuin kirkkohäihin juhlineen koska se oli miehelle niin tärkeää. Mä kyllä halusin naimisiin, mutta en viihdy isoissa sukulaisjuhlissa varsinkaan jos pitää olla huomion keskipisteenä, ja muistelen koko päivää enemmän ikävänä kuin ihanana.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos ei halua naimisiin, ei halua naimisiin. Eli ota tai jätä.

Onhan se ikävää, jos ihmiset haluavat eri asioita, mutta joskus on sopeuduttuva tai lähdettävä. Minun on helppo sanoa, sillä en itsekään näe mitään järkeä naimisiin menemisessä, ainakaan, jos molemmat ovat Suomen kansalaisia.

 

[married]

Itse en koskaan aiemmin halunnut naimisiin eikä miehenikään. Hyvä etten saanut ihottumaa kun kuulinkin sanan "avioliitto".
Ja nyt tulee taas lällyn lällyn- kohta; kunnes aloimme olemaan yhdessä ja todella nopeasti molemmat halusivatkin naimisiin. Mies kosi muutaman kerran enkä tajunnut hänen olevan edes tosissaan koska emme olleet aiemmin halunneet mennä naimisiin(eri ihmisten kanssa tietysti ja ajatuksena)
Ei ehkä sitä mitä ap ajoi takaa mutta jos minä maailman suurin anti-parisuhde- avioliitto- lapsi vastainen olen onnellisesti naimisissa ja kohta kahden lapsen äiti niin uskon että kuka tahansa voi muuttaa mielensä naimisiinmenon suhteen.

 

[=(]

Minäkin oisin kovasti vihille tahtonut mutta mies ei. Eli avona ollaan oltu 20 v ja 2 lasta. Miehen suvun kyselyihin että miksei meitä ole vihitty aloin sanomaan, että kysykää mieheltä miksei tahdo. Eipä miehen vanhemmat enää kyselleet sen jälkeen. Mulle se ois ollut vaan niin tärkeää.

 

[weikkonen]

Mä oman mieheni kanssa sanottiin ja liki vannottiin 15vuotta ettei mennä naimisiin ja kuinkas kävikään. Nyt vihitty kesällä.

 

["Heidi"]

Yhdessä voi olla ilman renkuloitakin, aameneita ym.! Tärkeintähän on että kumpikin tietää toisilleen olevansa nro. 1.

Meillä mies haluaa naimisiin jossain vaiheessa, mutta itse en - en koe sitä tarpeelliseksi.

 

["qwer"]

ehkä miehesi ei halua prinsessahäitä ja olla keskipisteenä tai ehkä miehesi ei halua lopuksi ikään moista riippakiveä jlkaansa sidottuna

Avioliitto ei ole sama asia kuin prinsessahäät. Naimisiin voi mennä myös pienin seremonioin, joko kirkossa tai maistraatissa, tai jossain ihan muualla, mihin pappi/henkikirjoittaja suostuu tulemaan. Vaikka kotona.

Ja tuohon riippakiviasiaan en sano mitään.

 

[jolo]

meillä mies muutti mielensä. ei halunnut naimisiin, koska ei halua järjestää sukujuhlia, eikä olla huomion keskipisteenä. menimme naimisiin kappelissa ihan omien vanhempien läsnäollessa=) se kelpas=)

 

[röppö]

Mun entinen mieheni oli ehdottomasti avioliittoa vastaan...koska hänen vanhempansa olivat eronneet ja monet muut tutut..(tarkoitti se automaattisesti ettei mikään liitto kestä ja on eroaminen helpompaa kun ei olla naimisissa)
Mieli muuttui,kun erottiin ja mies yritti saaha mua jäämään..silloin kosi,mutta kaikki oli jo pilalla.

 

["hehe"]

Mun entinen mieheni oli ehdottomasti avioliittoa vastaan...koska hänen vanhempansa olivat eronneet ja monet muut tutut..(tarkoitti se automaattisesti ettei mikään liitto kestä ja on eroaminen helpompaa kun ei olla naimisissa)
Mieli muuttui,kun erottiin ja mies yritti saaha mua jäämään..silloin kosi,mutta kaikki oli jo pilalla.

And you just proved his point...

 

[röppö]

[QUOTE="hehe";24335803]And you just proved his point...[/QUOTE]

kyllä

 

[-R]

Mieheni ilmoitti seurustelun "alkuaikoina", ettei halua koskaan naimisiin. Alko kuitenki kosiskeleen kihloihin, kerroin sen olevan naimisiinmeno lupaus. Empi hetken, mutta halusi kuitenkin kihloihin ja kerroin sen tarkoittavan minulle, sitä mitä hän ei halua. Siitä en tinkiny ja häitä ei vietetty, mutta naimisiin mentiin. Toki aikajana on tämä 5 vuotta yhdessä -> kihlat. 10 yhdessä -> naimisiin. Eli kiirettä ei ollu. Ja Maistraatissa ihan vihittiin ja sukunimeni vaihtu tietenkin miehen mukaan. En siis ole pakottanu, mies halusi kunnioittaa minun "aatettani" ja käytännön syistä tietenkin.

 

["vieras"]

Mä oikeasti luulen, et tosi moni nainen haluaisi naimisiin, mutta miehet eivät halua ja siksi elellään avoliitossa. Kannattaisi muistuttaa miehiä juridisesta puolesta, sitoutumisesta (tuntuu siis enemmän sitoutumiselta olla naimisissa) ja rakkauden tunnustuksesta. Itse seurustelin miehen kanssa nuorena, olimme avoliitossakin. Hän sanoi, että ei missään nimessä halua ikinä naimisiin, mä halusin. Lopulta huomasin, että emme ole niin samanlaisia, yhteensopivia muutenkaan. Erosimme ja tosi hyvä niin, sika hän loppupelissä oli kun petti ja sääti muutakin. Mutta sitten löysin elämäni miehen. Oi, niin ihanan ja rakkaan, tunsin rakastavani. Hän tunsi myös. Ei mennyt kuin muutama kuukausi ja hän kosi! Olimme yhdessä asiaa miettineet ja jutelleet. Mutta hän teki sen perinteisesti, kysyi "haluatko tulla vaimokseni?". Mulle naimisissa oleminen on tosi tärkeää. Sen jälkeen saimme lapsenkin (jota en olisi tehnyt ennen avioliittoa, sen verran perinteinen ehkä olen).

Avovaimot!! Jutelkaa miehenne kanssa ja sanokaa, ota tai jätä, mutta naimisiin on mentävä!

 

["jeejee"]

Muistakaa erotella HÄÄT ja AVIOLIITTO. Ne häät oikeasti voi olla semmonen kammotus miehelle - ja toiaalta naiselle syy miks vonkuaa naimisiin. Häät alkaa pikkuhiljaa olla sellaisia että niissä on unohtunut jutun tarkoitus. Tärkeämpää on mekkot, teemat, kukat, ruoka, värit....

 

["aapee"]

Kyllä mä vähän haaveilen sellasista prinsessa häistä, missä saan olla keskipisteenä. Mutta tottakai mä ymmärrän miestä jos ei kertakaikkiaan pysty sellaseen, niin mulle kävis oikein hyvin maistraattivihkiminen ja pienet juhlat. Mutta oon myös huomannu itessäni että mun on pakko kuumeilla koko ajan jostain, ensin vauvakuume, no se ei laantunutkaan esikoisen synnyttyä, toinen raskaus, nyt kun saan sen toisen lapsen niin pakko alkaa kuumeilla jostain muusta, eli tuli hääkuume.

 

["vieras"]

Meillä oli sama juttu. Itkua ja riitaa oli asiasta jatkuvasti. Kahteen kertaan muutin poiskin yhteisestä kodista eli yhdessä oltiin, mutta erillämme asuttiin, koska jatkuva riita asiasta. Jälkeenpäin tuosta puhuttiin eikä mies osaa sanoa miksi kieltäytyi. Asia oli minulle todella tärkeä, vaikka olin vasta 20v. Hääjuhlia en halunnut ja ihan pieni vihkitilaisuus olikin. Pakko kuitenkin sanoa, että asiasta jäi hieman paha maku. Kohta vietetään 12. hääpäivää.

 

[Taevahan Tosi]

No meillä on ollu kans tuota "ehkä joskus, ei halua, ehkä joskus". En tiedä siis tulevasta mutta itselle se tuntui joskus isolta asialta ja nyt olen huomannut et se on mullekkin kyllä ihan se ja sama ollaanko avo vai avioliitossa

 

[:)]

http://www.youtube.com/watch?v=c48eW3TH1mk&feature=share


tää sopii niin hyvin tähän ketjuun...

 

[.............]

mieheni (avo) olimme yhdessä yli 13v ja kaksi lastakin meillä on.koskaan emme edes puhuneet naimisiin menosta. eikä se tuntunut tärkeältä. nyt minulla on ollut uusi mies parivuotta ja haluaisin naimisiin,mutta hän on sanonut ettei ikinä tule menemään naimisiin. ei minun eikä kenenkään muun kanssa. täytyy sanoa, että kyllä tuntui pahalta. en osaa sanoa miksi mieleni on muuttunut näin vanhemmiten tuon naimisiin menon suhteen.