onko se väärin jos haluan naimisiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hösö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Nainen haluaa kuitenkin kuulla sen liirumlaarumin siitä myötä- ja vastamäestä. Vakuuttelun, että tässä sitä ollaan yhdessä nyt ja ikuisesti, ja että tuo puoliso rakastaa ja suojelee aina ja iänkaikkisesti.

Ei kun mä haluan vaan saman sukunimen. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tumpula:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Nainen haluaa kuitenkin kuulla sen liirumlaarumin siitä myötä- ja vastamäestä. Vakuuttelun, että tässä sitä ollaan yhdessä nyt ja ikuisesti, ja että tuo puoliso rakastaa ja suojelee aina ja iänkaikkisesti.

Ei kun mä haluan vaan saman sukunimen. :D

Sukunimenhän voi muuttaa ihan muutenkin, ei siihen avioliittoa tarvita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei se ole väärin. Naiset (yleensä) ovat lapsesta eli pikkutytöstä asti haaveilleet, suunnitelleet, leikkineet ja toivoneet sitä yhtä päivää oikeana prinsessana. Se pitäisi jokaisen naisen saada kokea. Piste.

No ihan varmaan joooo o. En tunne yhtään naista joka ois tällasesta haaveillut koskaan!! Ehkä tunnen kaikki poikkeustapaukset sitten, äidistäni alkaen. :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei se ole väärin. Naiset (yleensä) ovat lapsesta eli pikkutytöstä asti haaveilleet, suunnitelleet, leikkineet ja toivoneet sitä yhtä päivää oikeana prinsessana. Se pitäisi jokaisen naisen saada kokea. Piste.

Voihan pitää sellaiset juhlat suvulle, jossa nainen pukeutuu prinsessaksi. Mitä siihen avioliittoa sotkemaan.

No kamoon. Ehkä SE nyt olisi vähän turhan lapsellista. Ja niitä leikkejä on jo leikitty, silloin pikkutyttönä suvun edessä. ;) Nainen haluaa kuitenkin kuulla sen liirumlaarumin siitä myötä- ja vastamäestä. Vakuuttelun, että tässä sitä ollaan yhdessä nyt ja ikuisesti, ja että tuo puoliso rakastaa ja suojelee aina ja iänkaikkisesti.

No, ihan yhtä lapsellisia ne prinsessajuhlat on ihan vihkimisen yhteydessäkin.
Voihan ne lupaukset antaa ilman mitään vihkimistä. Ja epäileeköhän ap, ettei mies rakastakaan häntä ja suojele aina ja iänkaikkisesti?

En epäile, rinnalla on kulkenu kaikki nämä vuodet enkä ole pakottanu.
 
en mä prinsessa leikkien takia naimisiin halunnut. enkä pienenä haaveillut häistäni.

mä halusin että kirkossa jumalan silmien ja todistajien edessä sitoudutaan toisiimme täysillä.Meillä onneksi mies halusi samaa.

Mulle on ehdottoman tärkeää se että vihkmisen suorittaa pappi.kirkossa.ja että avioliitossa annetaan se viimeinen lupaus toiselle
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
en mä prinsessa leikkien takia naimisiin halunnut. enkä pienenä haaveillut häistäni.

mä halusin että kirkossa jumalan silmien ja todistajien edessä sitoudutaan toisiimme täysillä.Meillä onneksi mies halusi samaa.

Mulle on ehdottoman tärkeää se että vihkmisen suorittaa pappi.kirkossa.ja että avioliitossa annetaan se viimeinen lupaus toiselle

Miten joku voi ajatella näin.. menee ihan yli mun hilseen. B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
en mä prinsessa leikkien takia naimisiin halunnut. enkä pienenä haaveillut häistäni.

mä halusin että kirkossa jumalan silmien ja todistajien edessä sitoudutaan toisiimme täysillä.Meillä onneksi mies halusi samaa.

Mulle on ehdottoman tärkeää se että vihkmisen suorittaa pappi.kirkossa.ja että avioliitossa annetaan se viimeinen lupaus toiselle

Miten joku voi ajatella näin.. menee ihan yli mun hilseen. B)

ketkä kulkee ne ruusunpunaiset lasit silmillä ja asuu jossain pehmonalle maassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihanaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Tosikko:
No kuka nyt haluaisi naimisiin sellaisen täysikasvuisen naisen kanssa, joka haluaa leikkiä vielä prinsessaleikkejä? Grow up!

Oi, kyllä monet miehet haluaa.
Mä olen mun miehen ihana prinsessa.

Anteeksi, mut eikös tuo naiminen ole aikuisten juttu? Lapset voi vaan leikkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vonderland:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
en mä prinsessa leikkien takia naimisiin halunnut. enkä pienenä haaveillut häistäni.

mä halusin että kirkossa jumalan silmien ja todistajien edessä sitoudutaan toisiimme täysillä.Meillä onneksi mies halusi samaa.

Mulle on ehdottoman tärkeää se että vihkmisen suorittaa pappi.kirkossa.ja että avioliitossa annetaan se viimeinen lupaus toiselle

Miten joku voi ajatella näin.. menee ihan yli mun hilseen. B)

ketkä kulkee ne ruusunpunaiset lasit silmillä ja asuu jossain pehmonalle maassa.

Joillekin ne perinteet, rituaalit ja ns vanhat tavat on tärkeempiä ku toisille. Ei se vielä sen enempää mun mielestä ihmisestä kerro
 
Mun mies oli kans sitä mieltä että naimisiin ei kannata mennä. Ymmärrän, omien vanhempien avioliitto oli mitä oli ja useimpien kavereidenkin vanhempien avioliitto oli kariutunut. Mulle naimisiinmeno oli kuitenkin tärkeä juttu. Mun mielestä toiseen ei voi olla täysin sitoutunut jos naimisiin ei uskalla mennä. Joo, onhan asuntolainat, lapse jne (meillä ei sillon vielä ) mitkä sitoo mutta silti. Mies ymmärsi tämän, ajatteli asiaa ja kosi. Liittyi vielä kirkkoonkin koska tiesi että mulle on tärkeä mennä kirkossa naimisiin eikä hänellä ollut suuria aattellisia vakaumuksia asiaa vastaan.
 
OHHO! Varoitus, sisältää paljon yleisystä - ei suositella tyypeille, jotka eivät osaa lukea kokonaisuutta vaan kiusallaan takertuvat yhteen sanaan.

Olipa moni ehtiny kommentoida, kuinka ei ole ikinä pikkutyttönäkään haaveillut häistä. Yllättipä kyllä! Minä siis ilmeisesti tunnen vain sen puolen naisista, jotka nimen omaan ovat. Kyllä meillä oli usein leikeissä prinsessat, ruususet, lumikit jne. Väritettiin ja piirrettiin kauniita mekkoja. MUTTA, tehtiin paljon muutakin. Kiipeiltiin puissa ja kerättiin ötököitä.

En kommenteillani tarkoittanut, että jokaisen naisen pitäisi astella lasikengissä 15metriä pitkässä hunnussa tuomiokirkossa ruususen häämarssin tahtiin 300päisen vierasjoukon edessä.

Pointti oli, että kun lapsesta asti avioliittoon astuminen on YLEENSÄ ollut työille se malli, miten elämässä edetään (älkääkä nyt jaksako edes takertua tähän, pliis) aviomies, lapset, tyttö ja poika, koira ja ehkä kissa, ok-talo, auto, aita... Niin on se ajatus aivopeseytynyt sinne aivoihin. Touteutustapa NYT AIKUISENA voi olla hyvinkin erilainen. Maistraatti ja muutama todistaja voi hyvinkin riittää.

Mutta ymmärrän sen halun naimisiin. Kyllä. On se syy sitten sama sukunimi tai tulevat perinnönjaot tai lupaus jumalan silmien edessä. Jokaisella on omat syynsä. Alkuperäiseen kysymykseen, onko väärin haluta naimisiin, voi mielestäni vastata vai että EI. Haluta voi ja onnekkaimmat jopa pääsevät - kukin omaan tyyliinsä ja omista syistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaippavuoresta päivää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei se ole väärin. Naiset (yleensä) ovat lapsesta eli pikkutytöstä asti haaveilleet, suunnitelleet, leikkineet ja toivoneet sitä yhtä päivää oikeana prinsessana. Se pitäisi jokaisen naisen saada kokea. Piste.

Voihan pitää sellaiset juhlat suvulle, jossa nainen pukeutuu prinsessaksi. Mitä siihen avioliittoa sotkemaan.

No kamoon. Ehkä SE nyt olisi vähän turhan lapsellista. Ja niitä leikkejä on jo leikitty, silloin pikkutyttönä suvun edessä. ;) Nainen haluaa kuitenkin kuulla sen liirumlaarumin siitä myötä- ja vastamäestä. Vakuuttelun, että tässä sitä ollaan yhdessä nyt ja ikuisesti, ja että tuo puoliso rakastaa ja suojelee aina ja iänkaikkisesti.

No, ihan yhtä lapsellisia ne prinsessajuhlat on ihan vihkimisen yhteydessäkin.
Voihan ne lupaukset antaa ilman mitään vihkimistä. Ja epäileeköhän ap, ettei mies rakastakaan häntä ja suojele aina ja iänkaikkisesti?

En epäile, rinnalla on kulkenu kaikki nämä vuodet enkä ole pakottanu.

No en kyllä ymmärrä mitä naimisiinmeno muuttaisi? Ei se elämä siitä muutu yhtään miksikään, vaikka viettäisi minkälaiset prinsessahäät tahansa.
Samalla tavalla joko olette yhdessä hamaan kuolemaan saakka tai sitten ette.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää tätä naisten kauheaa hinkua naimisiin. Kun ei se elämä siitä miksikään muutu.
Ymmärtäisin, jos se tehtäisiin lakiin perustuvista syistä: leskeneläke, perintöasiat, mutta kun niitä harvemmin kukaan nainen käyttää perusteluna.
Miksi se hyvä parisuhde ja yhteiset lapset ei kelpaa, vaan pitää "päästä naimisiin"?
 
No en kyllä ymmärrä mitä naimisiinmeno muuttaisi? Ei se elämä siitä muutu yhtään miksikään, vaikka viettäisi minkälaiset prinsessahäät tahansa.
Samalla tavalla joko olette yhdessä hamaan kuolemaan saakka tai sitten ette.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää tätä naisten kauheaa hinkua naimisiin. Kun ei se elämä siitä miksikään muutu.
Ymmärtäisin, jos se tehtäisiin lakiin perustuvista syistä: leskeneläke, perintöasiat, mutta kun niitä harvemmin kukaan nainen käyttää perusteluna.
Miksi se hyvä parisuhde ja yhteiset lapset ei kelpaa, vaan pitää "päästä naimisiin"?


Minun mies perusteli asian mulle suurinpiirtein näin kuin tässä vieraan kirjoituksessa.
 
Mitä jos se onkin MIES joka haluaa naimisiin? Sehän ei ole kummallista hinkuamista. Päinvastoin sitten asia on vain hienoa ja kunnioitettavaa, tottakai mennään naimisiin. Jos se onkin nainen niin heti nousee kauhea haloo!
 
Ja jo se on ihan samantekevää toiselle niin miksi EI voi mennä naimisiin? Jos elämä ei siitä muutu, kaikki on niinkuin ennenkin jne. Mutta sillä tekee toisen onnelliseksi ja elämän siltä osin rauhallisemmaksi? Miksi sitä pelätään, kertokaa mulle kun en ymmärrä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näinpäin:
Mitä jos se onkin MIES joka haluaa naimisiin? Sehän ei ole kummallista hinkuamista. Päinvastoin sitten asia on vain hienoa ja kunnioitettavaa, tottakai mennään naimisiin. Jos se onkin nainen niin heti nousee kauhea haloo!

No kyllä minä alan epäillä motiiveja jos mies haluaa naimisiin. Että haluaako se sitoa toisen, hamuaa toisen omaisuutta tms.
Miehet harvemmin haluaa jotain prinssihäitä, mutta taustalla voi olla sitten jotain muuta, kuten edellä mainitsin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi se hyvä parisuhde ja yhteiset lapset ei kelpaa, vaan pitää "päästä naimisiin"?

Koska mä haluan saman sukunimen ja oikeuden leskeneläkkeeseen. B) Ihanan romanttista, eikös. :D

Prinsessahäistä haaveilin joskus lapsena, nyt ajatus sellaisista itselle saa lähinnä ahdistuksen aikaan. Pienesti maistraatissa on mun juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näinpäin:
Ja jo se on ihan samantekevää toiselle niin miksi EI voi mennä naimisiin? Jos elämä ei siitä muutu, kaikki on niinkuin ennenkin jne. Mutta sillä tekee toisen onnelliseksi ja elämän siltä osin rauhallisemmaksi? Miksi sitä pelätään, kertokaa mulle kun en ymmärrä!

Ei kai sitä varmaan pelätä, mutta minulla ainakin tulee ajatus, että eikö kumppani luota minuun ja eikö tämä elämä ja suhde tällaisenaan olekaan hänen mielestään hyvä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Näinpäin:
Ja jo se on ihan samantekevää toiselle niin miksi EI voi mennä naimisiin? Jos elämä ei siitä muutu, kaikki on niinkuin ennenkin jne. Mutta sillä tekee toisen onnelliseksi ja elämän siltä osin rauhallisemmaksi? Miksi sitä pelätään, kertokaa mulle kun en ymmärrä!

Ei kai sitä varmaan pelätä, mutta minulla ainakin tulee ajatus, että eikö kumppani luota minuun ja eikö tämä elämä ja suhde tällaisenaan olekaan hänen mielestään hyvä?

Mutta jos sun kumppanille tulee mieleen miksi sinä et halua sitoutua virallisesti? Eikö teidän suhde olekaan sinun mielestäsi niin hyvä että olisitte ihan virallisesti naimisissa. Edelleen jos se on SAMANTEKEVÄÄ SINULLE, mutta tärkeää toiselle, miksi et tekisi toista onnelliseksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin päin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Näinpäin:
Ja jo se on ihan samantekevää toiselle niin miksi EI voi mennä naimisiin? Jos elämä ei siitä muutu, kaikki on niinkuin ennenkin jne. Mutta sillä tekee toisen onnelliseksi ja elämän siltä osin rauhallisemmaksi? Miksi sitä pelätään, kertokaa mulle kun en ymmärrä!

Ei kai sitä varmaan pelätä, mutta minulla ainakin tulee ajatus, että eikö kumppani luota minuun ja eikö tämä elämä ja suhde tällaisenaan olekaan hänen mielestään hyvä?

Mutta jos sun kumppanille tulee mieleen miksi sinä et halua sitoutua virallisesti? Eikö teidän suhde olekaan sinun mielestäsi niin hyvä että olisitte ihan virallisesti naimisissa. Edelleen jos se on SAMANTEKEVÄÄ SINULLE, mutta tärkeää toiselle, miksi et tekisi toista onnelliseksi?

No jospa se ei olekaan samantekevää.
Jospa minä ajattelen, että haluan meidän molempien olevan yhdessä vapaasta tahdosta, eikä siksi, että olemme naimisissa.
Ja kyllähän sitä aika virallisesti on sitoutunut, jos on yhteiset lapset, yhteinen asunto ja velat. Ei sitä yksi sormus tai tahdon voi sen virallisemmaksi muuttaa.
Edelleen ihmettelisin, miksi minä ja elämä yhdessä ei riitäkään? Miettisin, miksi kumppanini ei olekaan onnellinen kanssani, vaan haluaa jotain lisää, jotain muuta.

 
Mäkin vannoin nuorena, etten mene ikinä naimisiin. Miehen otan ja lapsia teen, mutten tahdo olla päivää kermakakun sisällä ja huomion keskipisteenä typerine leikkeineen ja traditioineen...Mutta, mutta, naimisiin kuitenkin mentiin. Maistraatissa normikuteissa, kahden todistajan läsnäollessa =) Tän jälkeen mentiin meille kahville ja istuksimaan ihan niinkuin muutenkin tehtiin(todistajina mun paras kaveri ja sen mies, lapsetkin mukana) sukulaisille mainittiin asiasta myöhemmin.
Naiminen on kivaa, mutta perinteiset häät ei. :laugh:
 
minäkin joskus sanoin että en todellakaan mene naimisiin, on helpompi lähteä kaupparatsun matkaan..
mutta niin se elämä muuttaa, sain jopa ukolle selitettyä miksi haluan naimisiin, vetosin leskeneläkkeeseen (muusta omaisuudesta tulee avioehto) sekä siihen että haluan kuulua oikeasti johonkin, minulla kun ei ole muita sukulaisia jotka olisivat kanssani missään tekemisissä kuin siskopuoleni. vaikka toki tähän kuulun vaikka ei naimisissa oltaisikaan, mutta kuitenkin, ehkäpä joku tämän pointin ymmärtää.
 

Yhteistyössä