Olisiko se raiskaus jo tarpeeksi iso rangaistus typerästä käytöksestä? Vai pitääkö vielä muistutella ja tökkiä ja sanoa että olihan tuo kyllä oma vikasi myös? Ihmiset tekee helvetin typeriä juttuja välillä, jokainen meistä on ollut riskialttiissa tilanteessa useamman kerran elämässään. Minusta on aika kamalaa, jos ihmisen ajatukset kiertyy heti raiskausuutisen kuullessaan siihen, miten typerästi uhri oli käyttäytynyt. Monet alkavat ihan kaivelemaan, että "oliko se nyt humalassa ja mitä se teki" sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niinkuin empaattisen ihmisen pitäisi: tuomitsemalla raiskauksen ja toivottamalla uhrille selviämistä.
Jos jonkun mielestä se raja menee siinä, että lähtee miehen mukaan (ja kuinka moni ei ikinä ole harrastanut yhtään ainutta yhdenyön juttua?) niin toisen mielestä se menee flirtissä, kolmannen mielestä se on jo hymyssä. Minulle ei ole mitään maagista rajaa, milloin uhri "saa vain syyttää itseään". En myöskään tiedä onko se raiskattu lutka, kusipää, tyhmä, huumattu, mielenterveyspotilas tai mitä lie, ja tiedättekö mitä - sillä ei ole väliä! Koska raiskauksen uhriksi joutuminen on jo ihan tarpeeksi kova "rangaistus" eikä siihen kaivata enää minun tuomioitani.
Minusta ollaan jo alunperinkin metsässä jos jaellaan neuvoja, miten vältät raiskauksen. (Parhaiten sen muuten välttää sillä, että ei itse raiskaa ketään.) Se, että ympärikännissä ei kannata tokkuroida ei liity mitenkään erityisesti raiskaukseen, vaan se on riskikäytöstä ihan miljoonasta eri syystä. Ja jos se ihan hemmetin epätodennäköinen vaihtoehto pitää aina repiä siihen mukaan, niin se menee mielestäni jo mässäilyksi. Kertokaa fiksusta käytöksestä, älkää kertoko miten sinulle käy jos teet jotain "väärin", menee pelottelun puolelle semmoinen, ellei jopa uhkailun.
Miettikää itse tilannetta, jossa teidän teini-ikäinen tyttö lähtee vaikka festareille katsomaan bändiä. Sanotteko hänelle: "Ethän juo itseäsi kovaan humalaan, pidä kaverit ja tavarat tallessa, älä lähde tuntemattomien mukaan". Vai meneekö se näin: "Älä sitten ryyppää itseäsi tolkuttomaan kuntoon tai pukeudu niinkuin lutka, koska sitten sinut raiskataan, älä pidä rahaa mukana kun ne kuitenkin viedään ja eksyt jos et seuraa koko ajan missä kaverit menee. Älä sitten juttele kenellekään vieraille, kun se saattaa kuitenkin olla joku paloittelijasurmaaja" Ja perään voisi sitten vielä rakastavasti lisätä: "jos sitten jotain tuollaista tapahtuu niin älä tule mulle itkemään, kyllä minä varoitin". Tuo lisäys ei välttämättä ole tarpeellinen, koska sen voi rivien välistä lukea ilmankin.
Mutta se on tosi, että tässä maailmassa ihmiset rakastavat toistensa syyttelyä. Kuinka monta kertaa on raiskatun tytön vanhemmat ensimmäiseksi alkaneet itkevältä ja ruhjeiselta tytöltä kysymään, että mitä tapahtui, mitä sinä teit, minne sinä menit ja olitko päissään. Ja kuinka monta kertaa sama tenttaus toistuu esimerkiksi silloin, kun tuo tyttö on tullut vahingossa raskaaksi. Sen sijaan että äiti menisi viereen, halaisi ja sanoisi, että "me selvitään tästä, äiti on tässä". Jotkut tuntuu olevan empaattisia vain ihmisille, jotka on alle kouluikäisiä.