Näitä on hauska lukea, lisää.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka pysyvät järkähtämättä omissa tavoissaan eivätkä jousta niistä tippaakaan, vaikka mikä olisi. Tämä siis esim. ruokailuaikojen suhteen. Tajuan kyllä, että aikatauluissa pysyminen on tärkeää esim. ADHD- ihmisten elämässä, mutta muut kyllä kärsivät aikatauluista hieman joustaakin.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka lastensa kanssa kylään tullessaan antavat lasten ihan huoletta hajottaa vaikka koko mökin, eivätkä komenna lapsukaisiaan millään, jotta niille ei vain tule paha mieli. Eihän sillä asunnon omistajan mielellä tai hänen asunnollaan mitään väliä olekaan. Murskaksi vain, mokomakin läävä!
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät opeta lapsilleen, että kylässä ei kenenkään kaapeille mennä! Siis että lapset saattavat mennä kaivelemaan ihmisten liinavaatekaappeja yms. ihan ilman, että sille on mitään aihetta tai lupaa. On asia erikseen, jos lupa annetaan tai sanotaan, että otapas nyt sieltä ja sieltä se, no just se.
- Enkä mä myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka eivät opeta lapsilleen, ettei kylässä saisi olla vailla ruokaa. Mun mielestä koti on se paikka, jossa lasten ruokailun kuuluu tapahtua, mutta tietysti kylässä on kohteliasta syödä, mikäli tarjotaan. Kerjäämään ei kuitenkaan pidä ruveta.
- Mä en ymmärrä vanhempia, jotka riitelevät keskenään ja ulottavat riitansa lapsiinkin tyyliin "Sä et sitten ton kanssa leiki" tms. Aikuisten ihmisten tulisi osata käsitellä riitansa aikuismaisesti. Lasten riitojen takia ei myöskään pitäisi ruveta riitelemään, vaan pyrkiä käsittelemään nämäkin asiat aikuismaisesti.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat toisten vanhemmuutta. Tai niitä, jotka tekevät tieten tahtoen aiheettomia lastensuojeluilmoituksia.
- Mä en ymmärrä ilmiötä, jossa kaikessa on laitettava paremmaksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Jos henkilö A kertoo ostaneensa yhdelle lapselleen vaatteita parilla sadalla eurolla ja valittelee lastenvaatteiden kalleutta, pistää henkilö B paremmaksi ja kertoo, että hänellä kaikkien neljän vaatettamiseen kului rahaa 400 e per nuppi. Tai jos A kertoo siivonneensa pari tuntia, sanoo B, että "Joo mutta mä siivosin kuusi tuntia, mulla menee se aika joka ikinen viikko!" Tai jos A sanoo olevansa väsynyt, B tuumaa, että hänhän se tässä väsynyt onkin. Tai jos A kertoo käyneensä tunnin lenkillä, on B käynyt vähintään kahden tunnin lenkillä. Jne.
- Mä en ymmärrä sitäkään ilmiötä, että aikuisten ihmisten pitäisi aina kysyä kavereidensa tms. mielipide joka asiaan. Olipa kyse sitten lapsen nimen valinnasta, vaateostoksista, reissuun lähdöstä, seurustelusuhteen aloittamisesta, ihan mistä vain. Jos mielipidettä ei kysytä ja kaverin hyväksyntää asialle saada, kaveri suuttuu. "Siitäs sait, kun et kysynyt multa ensin!"
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka parisuhteeseen ryhtyessään hylkäävät täysin vanhat ystävänsä. Sama myös lapsen tulon kohdalla. On mullakin alkanut parisuhde ja on mullekin syntynyt lapsi, jota olen kaiken lisäksi hoitanut yksin, mutta kyllä mä olen löytänyt aikaa myös yhteydenpidolle ystävien kanssa.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka "eivät voi" tehdä mitään "kun on nuo lapset". "Ei niiden kanssa voi mennä kauppaan" eikä tietenkään mihinkään muuallekaan koska herran pieksut, nehän saattavat vaikka käyttäytyä huonosti, ja kenenkään muun lapset kun ei koskaan käyttäydy.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jota hakevat koko ajan kiitoksia ja kehuja muilta, mutta itse eivät toimi samoin - siis kiittele ja kehu samaan tahtiin.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla on joku elektroniikkavillitys = pitää saada joka hiivatin vempele, joka vain markkinoille ilmestyy; on soda streamit, on popcorn-koneet, on jäätelökoneet, on vähintään viisi erilaista sauvasekoitinta, yleiskonetta, tehosekoitinta ja kaikenlaista muutakin linkoa, jotka vispaavat, vatkaavat ja möyhentävät koko keittiön aivan sekaisin!
- Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve piikitellä muiden hankintoja. Siis jos henkilö A kertoo kaverilleen ostaneensa vaikkapa kotiin tai lapselleen jotain, kyselee henkilö B kyrp... anteeksi, tympääntyneenä, että mistä A:lla tähän kaikkeen on rahaa? (A:lla raha ei mene tupakkaan, A minimoi kustannukset niissä kohdin joissa pystyy ja säästää. B taas toimii päinvastoin.)
- Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka antavat verhojen olla paikoillaan vaikka vuoden yhtä soittoa. Syystä, että itse kyllästyn nopeasti.
- Mä en ymmärrä ihmisiä, joiden koti pitää olla sisustettu mitä kalleimmalla designilla, joka saattaa olla rumaa kuin mikä, mutta hällä väliä - kyseessähän on hyvän tähden brändi ja design!
- Mä en ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko saada aina kalleinta. Olipa kyse imurista, ruohonleikkurista, vauvan bodysta... ihan mistä vain. Oikeasti se Halpiksen paita viehättäisi kovastikin, mutta sittenhän ihmiset saattaisivat vaikka pitää köyhinä.
- Mä en ymmärrä yhteydenpidon yksipuolisuutta. Siis joillakin ihmisillä on tapana sälyyttää yhteydenpito kokonaan toisen osapuolen kontolle, vaikka heitä huvittaisikin olla sen toisen kanssa tekemisissä. Huvittaminen ei kuitenkaan liiemmälti välity tästä käytöksestä... Itselleni kävi niin, että monen vuoden päästä alettiin kyselemään, miksen ole pitänyt yhteyttä. No mitä hiivattia - en kai minä aina jaksa olla se, joka ottaa yhteyttä; tulee vähän sellainen tyrkky olo!
