Mies paljasti

Olen joo. Ja saman miehen kanssa.

Miksi sä sitten väität, ettei sun masennus johdu miehestä?

 

Olen joo. Ja saman miehen kanssa.

Kuinka vanha miehesi on? Et voi sanoa etteikö masennuksesi voisi johtua miehestäsi jos olet masentunut n. 13 vuotiaana.

 

eikä viedä. mutta ongelmia tulee kun et hae apua ja olosi pahenee.

Mä en usko, että mun olo voi tästä enää pahentua, ellei poikaa viedä mun luota. Enkä mä sitä yksin hoida kuitenkaan.

 

[QUOTE="mhm";24278073]Kuinka vanha miehesi on? Et voi sanoa etteikö masennuksesi voisi johtua miehestäsi jos olet masentunut n. 13 vuotiaana.[/QUOTE]

Koska mun isä on masennuksen ja paniikkihäiriön takia eläkkeellä. Mulla on masennus, mun veljellä on masennus ja paniikkihäiriö.
Jos mun masennukselle joku syy on, niin kavereiden puute ala-asteella ja isäpuolen huonot kasvatus metodit.

 

Miksi sä sitten väität, ettei sun masennus johdu miehestä?

Koska mun olo on vielä pahempi, kun ajattelenkaan eroa.

 

Mä olen kyllä onnellinen, kun mulla on lapsi; opiksella mä vielä ehdin, samoin tekemään töitä. Joten ei, mun elämä ei ole kulunut hukkaan. Vaikka mieluummin niin päin, kuin että määrittelisin itsenikin mieheni ammatin perusteella D

Mutta sun RAKKAUSelämä kuluu hukkaan tuommoisen ääliön kanssa. Mutta omapa on asiasi.
Onneksi mun ei tarvii kestää tuollaista paskakasaa miehenä. Nyt sä voit jatkaa vellomista marttyyriudessasi, koska eihän sulla ole aikomustakaan muuttaa asioita. Mahtaa olla herkkua lapsellesikin elää tuommoisessa perheessä.

 

Kertoka mulle, mistä löytää sen täydellisen miehen? Ei varmaan mistään. Miksei siis voii ottaa sitä, jota rakastaa, vikoineen päivineen?

 

15 vuotta miehen kanssa yhdessä ja koskaan ei ole sanonut rumaksi. Riidelty on vaikka kuinka paljon ja vaikka mistä, joskus suorastaan huutoa sun muuta, mutta koskaan hän ei ole haukkunut ulkonäköäni millään muotoa. Ei ole myöskään koskaan käyttänyt sellaisia sanoja kuin "huora, lutka" jne.

Mutta on hän mua haukkunut joskus pahassa riidassa muuten, niinkuin minäkin häntä. Ja aika pahastikkin: tyhmä, idiootti, sekopää jne. jne.

Periaatteessa nuo jälkimmäiset heitothan on pahempia. Ulkonäkö on vain pinnallista, mutta äly tai luonne ei. Mutta kaipa se on sitten niin, että noita juttuja voi heitellä, mutta jokin raja menee yli kun kajotaan ulkonäköön...

 

Koska mun olo on vielä pahempi, kun ajattelenkaan eroa.

Niin kun sä olet läheisriippuvainen.

 

Kertoka mulle, mistä löytää sen täydellisen miehen? Ei varmaan mistään. Miksei siis voii ottaa sitä, jota rakastaa, vikoineen päivineen?

Täydellistä: ei mistään
Paremman: melkein mistä tahansa.

 

15 vuotta miehen kanssa yhdessä ja koskaan ei ole sanonut rumaksi. Riidelty on vaikka kuinka paljon ja vaikka mistä, joskus suorastaan huutoa sun muuta, mutta koskaan hän ei ole haukkunut ulkonäköäni millään muotoa. Ei ole myöskään koskaan käyttänyt sellaisia sanoja kuin "huora, lutka" jne.

Mutta on hän mua haukkunut joskus pahassa riidassa muuten, niinkuin minäkin häntä. Ja aika pahastikkin: tyhmä, idiootti, sekopää jne. jne.

Periaatteessa nuo jälkimmäiset heitothan on pahempia. Ulkonäkö on vain pinnallista, mutta äly tai luonne ei. Mutta kaipa se on sitten niin, että noita juttuja voi heitellä, mutta jokin raja menee yli kun kajotaan ulkonäköön...

Ulkonäöllehän ei voi mitään, mutta itseään voi aina yrittää sivistää.
Tyhmäksi mies ei ole kyllä minua kovin usein haukkunut, viimeinen kerta taisi olla, kun ilmoitin olevani mustasukkainen jostain. Ja kyllä, itsekin tiesin olevani tyhmä.

 

Niin kun sä olet läheisriippuvainen.

Sinähän sen tiedät. Jos mies itse sanoo, ettei rakasta enää niin kyllä, annan hänen mennä ja olen onnellinen hänen puolestaan. Mutta itse en meinaa eroa pyytää, niin kauan kun rakastan.

 

Täydellistä: ei mistään
Paremman: melkein mistä tahansa.

Mua ei huvita käydä treffeillä ja pettyä joka helvetin kerta, kunnes jollain 0,00001 todennäkösellä se oikea kävelee vastaan ja kumpikin rakastuu. Etenkään, jos mä olen jo löytänyt sen rakkauden.

 

Sinähän sen tiedät. Jos mies itse sanoo, ettei rakasta enää niin kyllä, annan hänen mennä ja olen onnellinen hänen puolestaan. Mutta itse en meinaa eroa pyytää, niin kauan kun rakastan.

Kyllähän sun juttuja lukemalla nopeasti ymmärtää, että olet läheisriippuvainen. Vaikutat olevan jollain tavalla myös kiintynyt masennukseesi.

 

Mua ei huvita käydä treffeillä ja pettyä joka helvetin kerta, kunnes jollain 0,00001 todennäkösellä se oikea kävelee vastaan ja kumpikin rakastuu. Etenkään, jos mä olen jo löytänyt sen rakkauden.

Sun rakkaus on homoseksuaali, joka pitää sua rumana.

 

Kyllähän sun juttuja lukemalla nopeasti ymmärtää, että olet läheisriippuvainen. Vaikutat olevan jollain tavalla myös kiintynyt masennukseesi.

Yhtälailla, kun joku olisi kiintynyt ebolaan tai kuppaan. Mä olen käynyt niin kauan hoidossa, että ei voi kuin todeta että ei, ei auta.

 

Yhtälailla, kun joku olisi kiintynyt ebolaan tai kuppaan. Mä olen käynyt niin kauan hoidossa, että ei voi kuin todeta että ei, ei auta.

Niin kun sä haluat olla sen miehen kanssa, vaikka sun masennus alkoi vuosi sen jälkeen kun se oli alkanut lyttäämään sua.

 

Sun rakkaus on homoseksuaali, joka pitää sua rumana.

Mun rakkaus toi mulle tortaina liljoja, mun lempikukkia. Mun rakkaus nosti mut eilen sänkyyn nukkumaan 10h putkeen. mun rakkaus antoi mun tehdä viimeisen valinnan vaunuissa. Mun rakkaus kysyy, olenko syönyt mitään. Mun rakkaus lappaa lusikalla jugurttia suuhun, kun en ole syönyt kahteen päivään.

 

Niin kun sä haluat olla sen miehen kanssa, vaikka sun masennus alkoi vuosi sen jälkeen kun se oli alkanut lyttäämään sua.

Se ei kyllä sillin ollut sanonut mulle ainuttakaan pahaa sanaa.

 

Mun rakkaus toi mulle tortaina liljoja, mun lempikukkia. Mun rakkaus nosti mut eilen sänkyyn nukkumaan 10h putkeen. mun rakkaus antoi mun tehdä viimeisen valinnan vaunuissa. Mun rakkaus kysyy, olenko syönyt mitään. Mun rakkaus lappaa lusikalla jugurttia suuhun, kun en ole syönyt kahteen päivään.

Toi kuulostaa ihan mun kaverilta. Sen mies teki tota samaa aina välillä. Välillä se pisteli kaveriani turpaan. Kyllä rakkaus on muutakin kuin tuollaisia tekoja. Se on myös toisen arvostusta ja kunnioitusta. Ennen kaikkea se on minusta niitä.

 

Mun rakkaus toi mulle tortaina liljoja, mun lempikukkia. Mun rakkaus nosti mut eilen sänkyyn nukkumaan 10h putkeen. mun rakkaus antoi mun tehdä viimeisen valinnan vaunuissa. Mun rakkaus kysyy, olenko syönyt mitään. Mun rakkaus lappaa lusikalla jugurttia suuhun, kun en ole syönyt kahteen päivään.

Olette läheisriippuvaisia molemmat. Antaa olla, sua ei voi auttaa, koska sä et oikeasti halua minkään muuttuvan. Toi surkeus on sulle joku turva. Se surkea olo kun on ja pysyy, vaikka muut asiat muuttuisi.

Mitä sä odotit, että sulle vastataan? Odotitko, että sä saat jotain tsemppausta tohon parisuhteeseen tai että sulle sanotaan, että on normaalia, että mies sanoo naistansa rumaksi? Kun sä valitat, mutta tunnut lopulta rakastavan sitä valitusta, sitä surkeutta, sitä kurjaa oloa.

 

Tuo masennus on sulle suojamuuri samalla tavalla kuin joillekin esim. ylipaino.
Miehesi ei todellakaan oikeasti rakasta ja arvosta sinua, tosin ehkäpä hänkin on jo kyllästynyt sinun 7 vuoden itsesäälissä rypemiseen. Lisäksi varmasti enemmän miehiinpäin kallellaan. Huomannut sen ehkä vasta viime aikoina.

 

Toi kuulostaa ihan mun kaverilta. Sen mies teki tota samaa aina välillä. Välillä se pisteli kaveriani turpaan. Kyllä rakkaus on muutakin kuin tuollaisia tekoja. Se on myös toisen arvostusta ja kunnioitusta. Ennen kaikkea se on minusta niitä.

Mun mies ei ole koskaan mua tirpaan pistellyt, ja se eka kerta olis viimenen.

 

15 vuotta miehen kanssa yhdessä ja koskaan ei ole sanonut rumaksi. Riidelty on vaikka kuinka paljon ja vaikka mistä, joskus suorastaan huutoa sun muuta, mutta koskaan hän ei ole haukkunut ulkonäköäni millään muotoa. Ei ole myöskään koskaan käyttänyt sellaisia sanoja kuin "huora, lutka" jne.

Mutta on hän mua haukkunut joskus pahassa riidassa muuten, niinkuin minäkin häntä. Ja aika pahastikkin: tyhmä, idiootti, sekopää jne. jne.

Periaatteessa nuo jälkimmäiset heitothan on pahempia. Ulkonäkö on vain pinnallista, mutta äly tai luonne ei. Mutta kaipa se on sitten niin, että noita juttuja voi heitellä, mutta jokin raja menee yli kun kajotaan ulkonäköön...

Me ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, eikä mies ole ikinä sanonut mulle pahaa sanaa. Ei ole koskaan haukkunut mua mitenkään. Riidelty ollaan joskus, ihan tyhmistä asioista. Mä olen sanonut miehelle joskus pahasti, enää en suostu. Ei me nykyään oikein riidelläkään, elämä on mukavaa.

Siksi mä hieman ihmettelen moisia parisuhteita, joissa haukutaan toista. Miksi halutaan paha mieli kaikkein rakkaimmalle?

 

Olette läheisriippuvaisia molemmat. Antaa olla, sua ei voi auttaa, koska sä et oikeasti halua minkään muuttuvan. Toi surkeus on sulle joku turva. Se surkea olo kun on ja pysyy, vaikka muut asiat muuttuisi.

Mitä sä odotit, että sulle vastataan? Odotitko, että sä saat jotain tsemppausta tohon parisuhteeseen tai että sulle sanotaan, että on normaalia, että mies sanoo naistansa rumaksi? Kun sä valitat, mutta tunnut lopulta rakastavan sitä valitusta, sitä surkeutta, sitä kurjaa oloa.

Ehkä mä en vaan ymmärrä, miten yks kommentti liittyen ulkonäköön ois syynä erolle ja tekis mun rakkaudest väärää.
Enkä myöskään ymmärrä, miten yhdellä palstalla voikin pyöriä niin paljon psykologeja