Mies paljasti

Riittääkö sulle tollanen suhde, jossa sulle vihjaillaan ja ihan suoraan sanotaankin, että et ole riittävä? Et tunnu saavan paljoa rakkautta, vaikka itse sanot rakastavasi. Onko se sitä, mitä haluat? Rakastaa saamatta mitään takaisin?
 
"minna"
Mies on kyllä sanonut olevansa biseksuaali, joten sikäli en ihmettele. Ainoastaan huolestuttaa, kuinka paljon se sitten kallistuu miesten puolelle.

Ja tietysti jokainen nainen varmaan miettisi, minäkö siitä homon olen tehnyt.
Miten sä siitä nyt homon olisit tehny?? :O Sunkin kannattais nousta sieltä aallokon pohjalta ja lopettaa miehen tuollainen käytös. Ketään ei saa kohdella tollain ja se jatkuu jos sä annat sen jatkua. Se, että heittäydyt marttyyriksi, tuhoaa vaan sua lisää. Se, että rakastat miestäsi ei ole syy antaa tuollaisen jatkua.
 
Mä pystyn rakastamaan pyyteettömästi, en mä TARVITSE mitään vastalahjaksi. Kyllähän mies muuten osoittaa rakastavansa, tai ainakin jollain tapaa välittävänsä, kun heikkoina hetkinä koittaa lohduttaa. Minkäs sille sitten voi, että niitä heikkoja hetkiä on niin usein, ettei aina hätiin ehdi.
 
[QUOTE="minna";24277952]Miten sä siitä nyt homon olisit tehny?? :O Sunkin kannattais nousta sieltä aallokon pohjalta ja lopettaa miehen tuollainen käytös. Ketään ei saa kohdella tollain ja se jatkuu jos sä annat sen jatkua. Se, että heittäydyt marttyyriksi, tuhoaa vaan sua lisää. Se, että rakastat miestäsi ei ole syy antaa tuollaisen jatkua.[/QUOTE]

Sehän toimiikin, lätkästään masentunutta selkään ja käsketään piristyä :DD
 
"vieras"
Anteeksi, en nyt halua pahoittaa mieltäsi, mutta tietoisestihan sinä nyt kyllä sitä verta nenästäsi kaivat. Sanot kärsiväsi masennuksesta ja tämänhetkinen suhteesi ei kyllä tunnu sitä millään tavalla parantavan...

Mitä jos hakisit apua ja yrittäisit irtautua tuosta suhteesta, ottaa hiukan välimatkaa ja yrittää tarkastella tilannetta ulkopuolisen silmin.
 
Mitä sä sitten nariset?
Kerta sä et halua erota, et hae apua masennukseesi ja muutenkin tunnut vähän nauttivat tuosta marttyyrinkruunustasi niin ei kai sun auta kuin kestää sitten vaan. Elä lopun elämääsi miehen kanssa, joka pitää sua rumana ja musertaa sun lopunkin itsetunnon.
Sitten joskus vanhana huomaat elämäsi kuluneen hukkaan, mutta mitäpä väliä sillä on.
 
"ttt"
Huomioni kiinnitti se että et hae apua, ettei lasta vietäisi. Eli asiat ovat TODELLA huonosti! Kyllä lapselle paras paikka on sitten jossain muualla.

Sinä ja miehesi olette lapsellisia! Mun nuoruuden poikaystävä oli myös tuollainen hyvin yksinkertainen ja vielä 6v eron jälkeenkin se paskakasa itkee mun perään. Onneksi ei oo lapsia sen kanssa. HUH!

Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja lopeta marttyyrina olo! Se jos joku on typerää. Tykkäät niin rypeä itsesäälissä... YHHYH!
 
Arvaa mitä myös henkistä sekä fyysistä väkivaltaa parisuhteessa kokevat naiset sanovat syyksi miksi jäävät suhteeseen? Bingo, koska rakastavat puolisoaan.
Oletko sä ollut sellaisessa suhteessa, kun sanot, että olis niin helppoa erota ja hankkia parempi?

Pari heikompa kommenttia miehen suusta ei vielä riitä mulle syyksi eroon, jos mä rakastan sitä.

Eikä mun masennus siis johdu miehestä, mä olen ollut masentunut 13 vuotiaasta lähtien. Se kun on periytyvä juttu.
 
"mhm"
Oletko sä ollut sellaisessa suhteessa, kun sanot, että olis niin helppoa erota ja hankkia parempi?

Pari heikompa kommenttia miehen suusta ei vielä riitä mulle syyksi eroon, jos mä rakastan sitä.

Eikä mun masennus siis johdu miehestä, mä olen ollut masentunut 13 vuotiaasta lähtien. Se kun on periytyvä juttu.
Kyllä olen.
Joten kokemusta on.

Kun se kyse ei ole niistä kommenteista, vaan miehen yleisestä kunnioituksesta sinua kohtaan.
Oletko tosiaan seurustellut 12 vuotiaasta?
 
Mitä sä sitten nariset?
Kerta sä et halua erota, et hae apua masennukseesi ja muutenkin tunnut vähän nauttivat tuosta marttyyrinkruunustasi niin ei kai sun auta kuin kestää sitten vaan. Elä lopun elämääsi miehen kanssa, joka pitää sua rumana ja musertaa sun lopunkin itsetunnon.
Sitten joskus vanhana huomaat elämäsi kuluneen hukkaan, mutta mitäpä väliä sillä on.
Mä olen kyllä onnellinen, kun mulla on lapsi; opiksella mä vielä ehdin, samoin tekemään töitä. Joten ei, mun elämä ei ole kulunut hukkaan. Vaikka mieluummin niin päin, kuin että määrittelisin itsenikin mieheni ammatin perusteella :DD
 

Yhteistyössä