Mies paljasti

Ehkä mä en vaan ymmärrä, miten yks kommentti liittyen ulkonäköön ois syynä erolle ja tekis mun rakkaudest väärää.
Enkä myöskään ymmärrä, miten yhdellä palstalla voikin pyöriä niin paljon psykologeja

Miksi sä teit tän aloituksen?

 

Sulla on kamala tilanne :hug: Mutta masennuksesta voi parantua,oikealla hoidolla. Enkä tarkoita pelkästään lääkehoitoa. Itse masennuin pahasti kun olin 18-vuotias. Tuli synnytyksen jälkeinen masennus,mihin vaikutti myöskin lapsuusaikana sattunut veljeni kuolema. (olin tuolloin 12 vuotias, eikä silloin tarjottu mun ikäiselle mitään apua ) Tuli myöskin syömishäiriö. En pystynyt syömään. piilottelin masennustani pitkän aikaa koska en halunnut kenenkään tietävän. Pelkäsin.

Kunnes voimat loppuivat enkä jaksanut enää. Pääsin nuoriso psykiatriselle poliklinikalle ja sain apua sieltä. Jos joskus masennus uusisi en epäröisi hetkeäkään mennä hakemaan apua. Siihen helvettiin en enää halua joutua,missä olin masennuksen aikana.

 

[QUOTE="vieras";24278212]Tuo masennus on sulle suojamuuri samalla tavalla kuin joillekin esim. ylipaino.
Miehesi ei todellakaan oikeasti rakasta ja arvosta sinua, tosin ehkäpä hänkin on jo kyllästynyt sinun 7 vuoden itsesäälissä rypemiseen. Lisäksi varmasti enemmän miehiinpäin kallellaan. Huomannut sen ehkä vasta viime aikoina.[/QUOTE]

Jos parantuisin masennuksesta laihduttamalla, niin kyllä laihduttaisin mielelläni. Ihmiset, jotka eivät koskaan ole kokeneet masennusta, eivät ymmärrä, kuinka musertava ja kokonaisvaltainen se tila oikeasti on.
On niitä parempiakin päiviä, myös mulla. Silloin jaksan hymyillä, nauraa ja olla rakastettava. Muina aikoina en ehkä ole niin rakastettava, vaikka tarvitsisinkin sitä rakkautta kaikista eniten sillä hetkellä.
Mies on myös kertonut, että on onnellinen noina parempina päivinä, mutta ei vaihtaisi noita huonompiakaan mihinkään.
Olen antanut miehelle luvan käydä vieraissa niin paljon kuin tahtoo, kun mun halut on luokkaa kerran vuodessa- tuurilla.

 

Miksi sä teit tän aloituksen?

Ehdottomasti siksi, että tarvitsin tarkan analyysin parisuhteeni laadusta ja lapsuuden traumoistani.

 

Ehdottomasti siksi, että tarvitsin tarkan analyysin parisuhteeni laadusta ja lapsuuden traumoistani.

Vastaa oikeasti, miksi sä teit tän aloituksen? Mitä sä halusit tällä saavuttaa?

 

Vastaa oikeasti, miksi sä teit tän aloituksen? Mitä sä halusit tällä saavuttaa?

Yleistä keskustelua aiheesta miehet on sikoja? Oikeasti, en tiedä. Koska tämä on keskustelupalsta ja täällä keskustellaan?

 

Sulla on kamala tilanne :hug: Mutta masennuksesta voi parantua,oikealla hoidolla. Enkä tarkoita pelkästään lääkehoitoa. Itse masennuin pahasti kun olin 18-vuotias. Tuli synnytyksen jälkeinen masennus,mihin vaikutti myöskin lapsuusaikana sattunut veljeni kuolema. (olin tuolloin 12 vuotias, eikä silloin tarjottu mun ikäiselle mitään apua ) Tuli myöskin syömishäiriö. En pystynyt syömään. piilottelin masennustani pitkän aikaa koska en halunnut kenenkään tietävän. Pelkäsin.

Kunnes voimat loppuivat enkä jaksanut enää. Pääsin nuoriso psykiatriselle poliklinikalle ja sain apua sieltä. Jos joskus masennus uusisi en epäröisi hetkeäkään mennä hakemaan apua. Siihen helvettiin en enää halua joutua,missä olin masennuksen aikana.

Mä olen hakenut apua niin monta kertaa, että mä en enää vaan jaksa. Etenkään, kun sillä ei ole mitään pitkän tähtäimen vaikutusta. Aina tulee jotain, mikä suistaa pois raiteilta. Eikä elämää voi elää niin suojatusti, etten masentuisi uudelleeen.

 

Aika sika äijä onkin, kun tuollaista sanoo... rehellisen mielipiteensä voi vallan hyvin pitää omana tietonaan tällaisissa tapauksissa.

 

Huolehtiiko sun mies lapsenne ruokailut niinä päivinä kun sinä voit huonosti? Jos et itsekään syö pariin päivään, niin syöhän kuitenkin lapsesi?

 

Aika sika äijä onkin, kun tuollaista sanoo... rehellisen mielipiteensä voi vallan hyvin pitää omana tietonaan tällaisissa tapauksissa.

Kieltämättä joo. Olin myös joskus sanonut, että mulle voi valehdella, kun kysyn, onko tukka tänään huonommin kuin eilen

 

[QUOTE="ruoka";24278330]Huolehtiiko sun mies lapsenne ruokailut niinä päivinä kun sinä voit huonosti? Jos et itsekään syö pariin päivään, niin syöhän kuitenkin lapsesi?[/QUOTE]

Syö, tietysti!! Edellisessä neuvolassa lapsi oli reilussa viikossa kasvanut 600g, joten ei pitäisi olla ravinnosta puutetta. Lapsella on myös puhtaat vaatteet, lapsi kylpee 3 kertaa viikossa (helteillä hikoilee pelkällä vaipallakin) lapsi saa syliä, kun sitä tarvitsee, lapsen kanssa lauletaan ja lekitään, jutellaan.
Jos en mitään muuta osaa rakastaa oikealla tavalla, niin lastani minä kuitenkin rakastan eikä kukan voi siihen sanoa mitään.

 

Edit. Huono vitsi poikkeuksellisesti poistettu. Oli poikkeuksellisen huono, siksi.

 

Kieltämättä joo. Olin myös joskus sanonut, että mulle voi valehdella, kun kysyn, onko tukka tänään huonommin kuin eilen

Sinun miehesi ei takuulla rakasta sinua, älä elä missään harhakuvitelmissa. Mies ei koskaan haluaisi loukata noin pahasti, jos todella välittäisi sinusta.

Olet läheisriippuvainen, hae hoitoa itsellesi.

 

Yleistä keskustelua aiheesta miehet on sikoja? Oikeasti, en tiedä. Koska tämä on keskustelupalsta ja täällä keskustellaan?

Mun mies ei ole sika, en olisi sian kanssa. Yleistä keskustelua kun ongelma on sinussa ja sinun miehessäsi? Aika naiivia.

Haluat hukuttaa oman pahan olosi haukkumalla yleisesti miehiä ns. tyttöporukassa, sitten illan tullen taas ryömit kotiin oman sikasi luo. Ei kauhean tervettä.

Täällä ei kukaan voi sua auttaa, sun nimimerkkisi kertoo kaiken. Itse olin samanlainen vuosia sitten, onneksi havahduin ja aloin kasvaa aikuiseksi, toivon vilpittömästi samaa sinulle.

 

[QUOTE="JepJep";24278358]Sinun miehesi ei takuulla rakasta sinua, älä elä missään harhakuvitelmissa. Mies ei koskaan haluaisi loukata noin pahasti, jos todella välittäisi sinusta.

Olet läheisriippuvainen, hae hoitoa itsellesi.[/QUOTE]

En ymmärrä, miten olisin läheisriippuvainen, kun olen antanut luvan tulla ja mennä miten tahtoo jos ei enää rakasta. Ennenhän avioliitto oli myös tahtokysymys, joten taidan olla vanhanaikainen.

 

En ymmärrä, miten olisin läheisriippuvainen, kun olen antanut luvan tulla ja mennä miten tahtoo jos ei enää rakasta. Ennenhän avioliitto oli myös tahtokysymys, joten taidan olla vanhanaikainen.

Sinä roikut miehessä, joka ei kunnioita ja arvosta sinua. Se on läheisriippuvuutta. Annat miehelle luvan käydä vieraissa, jotta ei jättäisi sinua.

 

Mun mies ei ole sika, en olisi sian kanssa. Yleistä keskustelua kun ongelma on sinussa ja sinun miehessäsi? Aika naiivia.

Haluat hukuttaa oman pahan olosi haukkumalla yleisesti miehiä ns. tyttöporukassa, sitten illan tullen taas ryömit kotiin oman sikasi luo. Ei kauhean tervettä.

Täällä ei kukaan voi sua auttaa, sun nimimerkkisi kertoo kaiken. Itse olin samanlainen vuosia sitten, onneksi havahduin ja aloin kasvaa aikuiseksi, toivon vilpittömästi samaa sinulle.

Miten mun nimimerkki voi kertoa kaiken, jos sen tein 16-vuotiaana ja pääasiallisesti sen takana oli aatteet lihansyöntiä vastaaan? Nykyään kun syön lihaa ja nimimerkkikin olisi paremminkin joku tollero tai pallero.

 

En ymmärrä, miten olisin läheisriippuvainen, kun olen antanut luvan tulla ja mennä miten tahtoo jos ei enää rakasta. Ennenhän avioliitto oli myös tahtokysymys, joten taidan olla vanhanaikainen.

Nimenomaan, olet antanut luvan jopa käydä vieraissa, mutta haluat kynsin ja hampain silti pitää sian. Puhut rakkaudesta, vaikka kaikki muut näkee tuossa pelkkää sairautta.

 

[QUOTE="JepJep";24278383]Sinä roikut miehessä, joka ei kunnioita ja arvosta sinua. Se on läheisriippuvuutta. Annat miehelle luvan käydä vieraissa, jotta ei jättäisi sinua.[/QUOTE]

Annan miehelle myös luvan lähteä KOKONAAN ajattelematta minua ollenkaan, koska RAKASTAN häntä niin, että asetan hänen tarpeensa omieni edelle. Ja myös tiedostan, että hänellä on silti TARPEITA, vaikkei minulla niitä ole.

 

Huh huh mitä juttua... Jos sä olisit niin vakavasti masentunut kun väität (et ole kahteen päivään pystynyt syömään mitään joten miehen pitää sua syöttää) sä ET TODELLAKAAN istuis siinä koneella ja jaksais tänne kirjotella taukoomatta, sä makaisit sängyn pohjalla pimeessä huoneessa jaksamatta nousta ylös tai avata ees silmiä!!!!! Toi on pelkkää huomionhakuisuutta ja itsesäälissä vellomista, oksettavaa.

 

Nimenomaan, olet antanut luvan jopa käydä vieraissa, mutta haluat kynsin ja hampain silti pitää sian. Puhut rakkaudesta, vaikka kaikki muut näkee tuossa pelkkää sairautta.

Seksi on seksiä, rakkaus on rakkautta. Jos mies rakastuisi ja olisi onnellinen toisen kanssa, niin ei muuta ku onnea vaan.

 

Huh huh mitä juttua... Jos sä olisit niin vakavasti masentunut kun väität (et ole kahteen päivään pystynyt syömään mitään joten miehen pitää sua syöttää) sä ET TODELLAKAAN istuis siinä koneella ja jaksais tänne kirjotella taukoomatta, sä makaisit sängyn pohjalla pimeessä huoneessa jaksamatta nousta ylös tai avata ees silmiä!!!!! Toi on pelkkää huomionhakuisuutta ja itsesäälissä vellomista, oksettavaa.

tottakai, mmasennus ilmenee aina samalla tavalla. itseni takia en ole tänäänkään ylös noussut, vaan poikani.

Istun täällä, kun lapsi ja mies nukkuvat. Istun täällä, että olisi jotain muuta tekemistä kuin miettiä mistä löytää riittävän korkean katon tai pitäisikö hypätä bussin vai junan eteen, entä lääkkeet, mikä olisi oikea annostus, ehdinkö niellä tarpeeksi ennen kuin pyörryn.

Joku sinnittelee masennuksen kanssa kaksi viikkoa, joku 20 vuotta. Toiset pystyy sietämänä pahaa oloa paremmin kuin toiset.

 

Seksi on seksiä, rakkaus on rakkautta. Jos mies rakastuisi ja olisi onnellinen toisen kanssa, niin ei muuta ku onnea vaan.

No eihän sen kannata rakastua, koska peset sen puolesta vaikka ne astiat. Ja sittenhän se joutuisi tulla ulos kaapista.

 

Edit. Huono vitsi poikkeuksellisesti poistettu. Oli poikkeuksellisen huono, siksi.

Musta se oli hauska.

 

Ja masentunut ihminen tuskin jaksaisi täällä väittää ihmisille kuin kovin masentunut olenkaan... Ihan oikeesti, lopeta, oot naurettava. Ja selväähän se on et miehes on sun kanssa tottumuksesta taikka säälistä, tuskin sua rakastaa niinku tyttöystävää/vaimoa kuuluis rakastaa, siskona/kaverina ehkä ennemminkin...