Jos sinut olisi

[Alaston lohikäärme]

Olen kertonut miehelleni raiskausyrityksestä, vaikka tekijä ei onnistunutkaan loppuun asti (onneksi tuli yksi toinen tyyppi väliin).
Silloinen poikaystäväni meinasi mennä toisen miespuoleisen ystäväni kanssa tappamaan kyseisen yrittäjän, mutta en halunnut niiden tekevän mitään, koska kolmas kaverini olis jäänyt isättömäksi. Olipas sekava teksti, anteeksi.

 

[jassåå]

Mulla tuo kokemus oli niin paha, että yritin itsaria pariin otteeseen, aloitin huumeiden käytön jne. Tuo on vaan sellainen asia mitä ei mielestä pysty pyyhkimään. Välillä se nousee aina jostain esille. Tärkeää on että mun läheiset tietää asiasta ja osaavat suhtautua oikealla tavalla kun esim näen sen tyypin kaupungilla tms.

Silloin kun kerroin miehelle, hän oli niin tuohtunut, että vannoi tekevänsä raiskaajalle "jotain". Siitä se ajan kuluessa laantui, mut siis edelleen kun näkee tuon tyypin herää miehellä väkivaltaiset ajatukset tyyppiä kohtaan.

 

[PölyEsteri]

Sitä kysyinkin että olisiko väärin kertoa esim. tekstarilla niin olisi kerennyt asiaa sulatella rauhassa. Mutta joku sanoi ( ja itsekin jotenkin ajattelen niin ) että asia pitäisi kertoa kasvotusten. Onhan se kuitenkin niin suuri juttu.

Se on suuri juttu, mutta minusta sinun ei tarvitse nähdä miehen reaktiota, jos et halua. Se juttu on tapahtunut sulle, eikä miehelle, nimittäin sinä et ole kenenkään omaisuutta. Saat tehdä tasan niinkuin haluat. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten jonkun toisen mielestä asia kuuluu hoitaa.

Ja ajan kanssa on pakko päästää myös irti siitä ajatuksesta, että on uhri.

 

[Ap.]

Olen kertonut miehelleni raiskausyrityksestä, vaikka tekijä ei onnistunutkaan loppuun asti (onneksi tuli yksi toinen tyyppi väliin).
Silloinen poikaystäväni meinasi mennä toisen miespuoleisen ystäväni kanssa tappamaan kyseisen yrittäjän, mutta en halunnut niiden tekevän mitään, koska kolmas kaverini olis jäänyt isättömäksi. Olipas sekava teksti, anteeksi.

Just tollasta jotain pelkäänkin. Ja luulen tietäväni että raivoavat ja hermostuneet miehet saa minut tuntemaan oloni jotenkin huonoksi, uhatuksi, alistetuksi jne.

 

[matrjoshka]

5 vuotta on melkoisen pitkä aika. Miksi vatvot sitä? Miten se muuttaisi teidän suhdetta? Haluatko miehesi "suojelevan" sinua jotenkin? Haluatko sääliä?

 

[PölyEsteri]

5 vuotta on melkoisen pitkä aika. Miksi vatvot sitä? Miten se muuttaisi teidän suhdetta? Haluatko miehesi "suojelevan" sinua jotenkin? Haluatko sääliä?

Olipas tyhmästi sanottu. Et taida oikein osata kuvitella vissiin?

 

[Ap.]

5 vuotta on melkoisen pitkä aika. Miksi vatvot sitä? Miten se muuttaisi teidän suhdetta? Haluatko miehesi "suojelevan" sinua jotenkin? Haluatko sääliä?

En halua mitään sääliä. Kuitenkin tuntuu että kyseessä on niin iso asia että se pitää kertoa kun suhde etenee vakavampaan suuntaan.
Suojelua? Toivoisin varmaan saavani suojelua mieheltä/miehiltä vaikka eivät tapahtuneestä tietäisikään.

 

[matrjoshka]

Ei mun tarvi kuvitella kun mä tiedän. Mut raiskattiin kun olin 15. Siinä meni neitsyys. Asia pääsi tuolloin ihan lehtiin asti ja jouduin ala-ikäisena ulkomaille todistajaksi saman tekijän toiseen oikeudenkäyntiin. Sain 3000 euroa korvauksia aikoinaan. Vaikka kokemus oli kamala niin en märehdi ja vatvo sitä. Mieheni tietää mutta se ole vaikuttanut sen suhtautumiseen mua kohtaan eikä mun elämä siitä mennyt pilalle. Se ei ollut mun vika niin en koe häpeää en syyllisyyttä enkä itseinhoa. Voin vallan mainiosti eikä se vaikuttanut edes mun tuleviin suhteisiinkaan.

 

[PölyEsteri]

Ei mun tarvi kuvitella kun mä tiedän. Mut raiskattiin kun olin 15. Siinä meni neitsyys. Asia pääsi tuolloin ihan lehtiin asti ja jouduin ala-ikäisena ulkomaille todistajaksi saman tekijän toiseen oikeudenkäyntiin. Sain 3000 euroa korvauksia aikoinaan. Vaikka kokemus oli kamala niin en märehdi ja vatvo sitä. Mieheni tietää mutta se ole vaikuttanut sen suhtautumiseen mua kohtaan eikä mun elämä siitä mennyt pilalle. Se ei ollut mun vika niin en koe häpeää en syyllisyyttä enkä itseinhoa. Voin vallan mainiosti eikä se vaikuttanut edes mun tuleviin suhteisiinkaan.

Mutta jotenkin sinun on vaikea suhtautua asiaan, kun tulet sanoneeksi toiselle todella tökerösti. Kyllä raiskaus aika monella vaikuttaa käytökseen paljonkin. Enkä käyttäisi sanaa märehtiä.

 

["ullapulla"]

5 vuotta on melkoisen pitkä aika. Miksi vatvot sitä? Miten se muuttaisi teidän suhdetta? Haluatko miehesi "suojelevan" sinua jotenkin? Haluatko sääliä?

Kuule...

Kaikki eivät ole samanlaisia ja jokaisella on omat kokemustaakkansa. Siinä missä toinen pääse yli, toinen pirstaloituu. Onhan se vangiksi jääminen eräänlaista märehtimistä, mutta oikeuttaako se vähättelemään toista?

Minä muuten luulin aina päässeeni yli. Minulle se oli vuosia jotain, mikä oli tapahtunut. Jotain mitä en muistellut, osittain myös siksi, etten muistanut kunnolla tapahtumia. Enkä niitä tahtonut muistella. Jälkeenpäin se oli eräänlaista kieltämistäkin, koska minut on alistettu toisenkin kerran seksiin, sen olin blokannut mielestäni ulos täysin. Minut raiskattiin 13-vuotiaana, ensimmäisen kerran jouduin käymään asian läpi yli kolmekymppisenä vajoamalla niin syvään masennukseen, että yritin itsemurhaa. Kummallinen on mieli, eikö vain.

 

[matrjoshka]

Märehtimistä se on. Jatkais vaan elämää. Aiemmin ketjussa olin ystävällinen. Ihme vatvomista tämmöinen. Kertoo jos kertoo ja uskoo sillä olevan joku merkitys ja tarve.

 

[PölyEsteri]

Märehtimistä se on. Jatkais vaan elämää. Aiemmin ketjussa olin ystävällinen. Ihme vatvomista tämmöinen. Kertoo jos kertoo ja uskoo sillä olevan joku merkitys ja tarve.

Ehkä et olekaan ihan sinut asian kanssa, kun sinua alkoi ärsyttää.

 

[UllaP]

Märehtimistä se on. Jatkais vaan elämää. Aiemmin ketjussa olin ystävällinen. Ihme vatvomista tämmöinen. Kertoo jos kertoo ja uskoo sillä olevan joku merkitys ja tarve.

Eli vähättely on se avainsana. Sillä ne sairaat parannetaan ja rammat ylös nostetaan.Right...

 

[matrjoshka]

Mä olen yli kymmenen vuotta odottanut milloin masennus tulee. Lapsen tehnyt ja eron käyny. Teininä mut laitettiin terapiaan ja muistan miettineeni milloin häpeä ja masennus iskee ja missä vika kun en mene sekaisin tästä. Romahdusta odotteassa en käytä aikaani vatvomiseen.

 

["UllaPulla"]

Mä olen yli kymmenen vuotta odottanut milloin masennus tulee. Lapsen tehnyt ja eron käyny. Teininä mut laitettiin terapiaan ja muistan miettineeni milloin häpeä ja masennus iskee ja missä vika kun en mene sekaisin tästä. Romahdusta odotteassa en käytä aikaani vatvomiseen.

Se on oikeasti upeaa! Se on aivan upea homma ja olen aidosti tyytyväinen sinun puolesta. Eikä tuo ollut vittuilua. Kun se häpeä ja masennus ei välttämättä tule ja sinä olet yksi sellaisen tarinan sankareista. Se on sinun tarinasi, eikö vain. Se on mahtava asia, eikä sitä pidä vähätellä, vaan se on jotain joka on sinun vahvuutesi. Eikä sitä pidä odottaa, pelätä, vartoa ja manata tulevaksi. Mutta sen haluan sanoa, että toisenlaisten tarinoiden kunnioittaminen on myös tärkeää. Toisten ihmisten toisenlaisia tarinoita. Ne eivät ole sinun omasi, mutta ne ovat todellisuutta toiselle. Hyvä neuvo on silti se, että siitä vanhasta tarinasta voi vapautua ja rakentaa uutta. Se ei vain kaikilla onnistu sillä, että käsketään "lakata märehtimästä".

Minulla oli täysin uivelo psykologi. Hän istunojensa vuoksi mielenterveyteni ei ainakaan parantunut. Yksi hänen mahtavista virheistään oli juuri se, että kun yritin sitten luottaa ja puhua kokemuksistani, yöllisistä painajaisista, joita en saanut loppumaan, HÄN keskeytti minut ja totesi yks'kantaan "Ei tuollaisia tarvitse enää muistella". Ja se sai hiljenemään, se aiheutti niin valtavan häpeän ja rikotulle ihmiselle se oli yksi niitti lisää siihen arkkuun. Ehkä jos olisin ollut viisaampi, olisin lakannut käymästä tämän naisen luona. Mutta ei, kun piti käydä. Vian ajattelin olevan minussa. JÄlkeen päin katsottuna se ihminen sai paljon pahaa aikaa tuollaisilla vähättelevillä kommenteilla, kehon kielellään mm. kauhistuneilla ja etomista paistavilla kasvoillaan, sättimisellään ja alentamisella.

 

[Ap.]

Löysinpä vielä tämän vanhan keskustelun.

Minä en ole vieläkään saanut aikaiseksi kertoa asiasta. On ollut paljon menoa ja hässäkkää muutenkin.

Kuitenkin melkein joka päivä asia on käväissyt mielessäni ja olen pohtinut keinoa kertoa. :/

 

[Aamuäree]

Kertoisin.
Onneksi tämmöistä ei ole sattunut, mutta en mä osaisi sitä salaisuutena pitää, kyllä se sen verran varmasti vaikuttaisi veilä vuosienkin päästä, luulisin.

Eksä hienosti muotoili asian silloin 'vanhoina hyvinä aikoina' kun olimme yksissä, että jos mut raiskattais, hän joutuis varmasti mut jättämään, hän ei kykenisi jos joku toinen olis päässyt muhun koskemaan....

 

[Lunatic]

En tiedä, ei mun tuu kerrottua oikein menneistä paska-asioista, ellen sitten saa humalassa esim jotain avautumisen tarvetta, tai ellei jutut liity jo jotenkin asiaan.
Kerroin minä tossa taannoin uudelle miesystävälleni eka kerrastani, joka siis oli raiskaus.. kun tuli eka kerrat jotenkin puheeksi.

 

[Ap.]

En tiedä, ei mun tuu kerrottua oikein menneistä paska-asioista, ellen sitten saa humalassa esim jotain avautumisen tarvetta, tai ellei jutut liity jo jotenkin asiaan.
Kerroin minä tossa taannoin uudelle miesystävälleni eka kerrastani, joka siis oli raiskaus.. kun tuli eka kerrat jotenkin puheeksi.

Suhtautuiko miesystäväsi asiaan ihan hyvin? Ei saanu mitään ihme raivareita tms.? Minun sisällä on outo tarve kertoa tämä asia miesystävälleni mutta en ole saanut asiaa päästettyä ulos suustani. Varsinkaan kun ei ole ikinä tullut raiskaus tms. puheeksi että voisin hänen mielipiteistään mitenkään päätellä reaktiota.

 

["Niin"]

Mitäs jos alotat ensin sen tarinan niinkun se ois tapahtunu vaikka sun kaverille, ja katot miten mies suhtautuu. Sitten kun oot asian saanu kerrottua ja näät ettei mies oo hyppiny seinille niin voit sanoa, että tää on mulle tosi vaikea aihe siksi, että minä oon se ton tarinan "kaveri". Sit saat ittelles tavallaan takaportin, jos susta tuntuu että mies "tulistuu" jo jutusta kaverille kerrottuna, niin voit vaan todeta, että niin, oli se kyllä kauhee juttu, onneks se mun luokkakaveri/kerhokaveri/vanha naapuri pääsi tosi hyvin yli siitä miehensä tuella. Ja sit jätät sen jutun siihen sillä kertaa.

 

[Lunatic]

Suhtautuiko miesystäväsi asiaan ihan hyvin? Ei saanu mitään ihme raivareita tms.? Minun sisällä on outo tarve kertoa tämä asia miesystävälleni mutta en ole saanut asiaa päästettyä ulos suustani. Varsinkaan kun ei ole ikinä tullut raiskaus tms. puheeksi että voisin hänen mielipiteistään mitenkään päätellä reaktiota.

Hyvin suhtautui, tai siis oli pahoillaan mun puolesta ja kyseli kaikenlaista. Ei tosiaan mitään raivareita saanu, kyllä ois entinen miesystävä jos niin ois tehny.

 

[Ap.]

[QUOTE="Niin";24226521]Mitäs jos alotat ensin sen tarinan niinkun se ois tapahtunu vaikka sun kaverille, ja katot miten mies suhtautuu. Sitten kun oot asian saanu kerrottua ja näät ettei mies oo hyppiny seinille niin voit sanoa, että tää on mulle tosi vaikea aihe siksi, että minä oon se ton tarinan "kaveri". Sit saat ittelles tavallaan takaportin, jos susta tuntuu että mies "tulistuu" jo jutusta kaverille kerrottuna, niin voit vaan todeta, että niin, oli se kyllä kauhee juttu, onneks se mun luokkakaveri/kerhokaveri/vanha naapuri pääsi tosi hyvin yli siitä miehensä tuella. Ja sit jätät sen jutun siihen sillä kertaa.[/QUOTE]

Tuo kävi itsellänikin mielessä mutta ajattelin että se olisi jotenkin väärin? Huijaamista tavallaan? Petkuttamista?

Mutta toisaalta tuo kuulostaa helpoimmalta keinolta kertoa asia

 

[Lunatic]

.

Eksä hienosti muotoili asian silloin 'vanhoina hyvinä aikoina' kun olimme yksissä, että jos mut raiskattais, hän joutuis varmasti mut jättämään, hän ei kykenisi jos joku toinen olis päässyt muhun koskemaan....

Olipas "fiksu" eksä.:|

 

["Niin"]

Tuo kävi itsellänikin mielessä mutta ajattelin että se olisi jotenkin väärin? Huijaamista tavallaan? Petkuttamista?

Mutta toisaalta tuo kuulostaa helpoimmalta keinolta kertoa asia

No eiköhän mies sen anteeksi anna kun heti saman keskustelun aikana otat oikean tolan esille. Osta vaikka iltalehti ja ala sieltä kommentoida että voi kamala kun siellä Turun fb-bileissä oli raiskauksia, tuli mieleen ihan yks tapaus jossa oli mies tehny sitä ja tätä ja sitten...

Tossahan ei oo es mitään valehtelua jos puhuu "yhdestä tapauksesta", jätät vaan kertomatta että ite oot yks osapuolista. Ja sit kerrot sen kun tuntuu luontevammalta.

 

[Aamuäree]

Olipas "fiksu" eksä.:|

Eikö? Ja ihan itte valitsin

Mutta onneksi tulin lopulta järkiini......