Miksi aina vaan pakkoruotsi, miksei jauheta pakkomatematiikasta, pakkouskonnosta saati pakkokemiasta? Kuinka moni meistä tarvitsee tietoa siitä miten lasketaan moolimassa, kuinka moni edes tietää/muistaa mitä se tarkoittaa? Miksi uskonnon opetukseen osallistuminen on pakollista jos on evankelisluterilaisen kirkon jäsen, eikö voisi valita elämänkatsomustietoa? Entäs neliöjuuri! Milloin sitä muka tarvitsee?
Peruskoulussa ja lukiossa, varmasti myös ammattiin valmistavissa opinnoissa, opiskellaan paljon asiota, joita ei koskaan tulla tarvitsemaan tosielämässä, kielten opiskelu on näistä varmasti vähiten turhaa. Ruotsinkieli on varmasti monelle, varsinkin itäsuomalaiselle, melko kaukainen asia, mutta kielen osaamattomuus voi sulkea ovia mahdollisiiin työpaikkoihin, ruotsikielisillä kun on perustuslaillinen oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään. Jos itäsuomalaisille tarjotaan mahdollisuus valita ruotsin sijasta venäjä, sitooko se liikaa jäämään kotiseudulleen töihin/työttömäksi, vaikka lännessä, missä ruotsinkieltä saattaisi tarvita, olisi kenties paremmat työmarkkinat? Märitteleekö 12-vuotiaana tehty kielen valinta liikaa tulevaisuutta, jos maakunnissa on erilaiset opetussuunitelmat kielten osalta?
Itse olen opiskellut kuusi vuotta ruotsia peruskoulussa ja lukiossa. Ja nyt aikuisiällä kuusi vuotta venäjää iltalukion ja kansalaisopiston kursseilla. Vaikka motivaation venäjänkielen opiskeluun on varmasti nyt parempi kuin teininä ruotsinkieleen, on venäjä minulle edelleen erittäin haastavaa. Pelkkä kyrillisten aakkosten opettelu oli vaikeaa, ja venäjänkielen lukeminen on minulle edelleen tuskastuttavan hidasta. Ruotsinkielisten tuttavien kanssa pystyn käymään jopa keskustelua ruotsiksi, mutta venäjän puhuminen on paljon vaikeampaa. Minua ainakin mietityttää kuinka paljon peruskoulun kolmessa vuodessa pystyy venäjänkieltä oppimaan? Varsinkin jos kielen valintaperusteena on vain inho PAKKOruotsia kohtaan eikä motivaatio ole kohdallaan.