S
solmussa
Vieras
Mä olen tähän asti (4 vuotta) ollut sen suuremmin ajattelematta miehen kaljan juomista vaan viikonloppuna alkoi mittari tulla täyteen.
Onko normaalia että mies juo laatikollisen (tölkkiä) kaljaa pe-la ? toisinaan bonuksena käy terassilla juomassa lisää.
Ei se tuosta mitään hirmu "kännejä" saa, eikä riehu humalla tms. Mutta esimerkiksi nyt lauantai. Oltiin miehen vanhempien kanssa mökillä heidän kanssa.
Mies lähti lauantai aamuna veneilemään kaverinkanssa kalaan...tuli takaisin ihan päissään. Kuvitteli ettei kukaan huomaa mutta kyllähän puhe ja jutut sen kertoi.
Appiukko tuli huolissaan mulle sanomaan asiasta. Että ottaako se useinkin. Jäin miettimään. No, joka viikonloppu :´(
Mikä minä olen aikuisen ihmisen juomista vahtimaan/rajoittamaan. Ei siitä kotioloissa haittaa sinänsä ole, mutta ei tuo ihan normaalia ole.
Mies olisi lähtenyt illalla vielä veneilemään, mutta sen kielsin.
Meillä on muutenkin huolia. Minulla rahahuolia.
Olen pohtinut avioliittoa, suhdettamme muutenkin.
Ei oikein ole mitään yhteisiä tekemisiä ja tuntuu että mies viettää kaiket illat koneella tms.
musta tuntuu että hän vaan murjottaa kokoajan.
Hän ei näe asiaa niin kuin minä.
En ihmeitä vaadi. Haluaisin joskus saada hänet mukaan ulos, kylään, puistoon lastenkanssa. Ei hän lähde.
Tuntuu että masennun.
Meillä on ihanat lapset. Heidän takia yritän.
Tuntuu vaan että raha asiat, velat, alkoholi, kaikki kaatuu nyt niskaan.
Minä olen sotkenut raha-asiat ja pahasti. Tuntuu että olen arvoton, huono äiti lapsilleni.
Kamppalien joka kk että saisin maksettua velat pois, mutta perinnät ja jopa ulosotto häämöttää.
Meillä on liian kallis asunto.
Kuopuksen lääkärit, allergiat, pelkät rasvat maksaa monta kymppiä kuussa.
Kummankaan palkka ei päätä huimaa.
Mies haluaisi elää leveäst, ei oikein älyä ettei tämä voi jatkua näin. Tai toivottavasti älysi kun sunnuntaina asioista yritin puhua. Aika yksipuolista, kun häne ei sano mitään mihinkään.
Sanoin että asunto on myytävä, meillä ei ole siihen varraa (tuli odottamaton remontti joka lisäsi kk kuluja)
Minä voin asua vaikka kaupungin edullisimmassa vuokra asunnossa tovin, että saisi asiat kuntoon. Mies tuskin suostuu mutta onko vaihtoehtoja?! sanonko että mä laitan asunnon hakuun ja tulkoon hän perässä jos haluaa?
Pelkään ihan sairaasti, että hän taistelee lapset jäämään itselleen. Vetoaa siihen että minulla on velkaa ja lievä masennuskin kolkuttelee ovella.
Minulla on sitli vakituinen työ ja aina olen lapseni hoitanut.
Onko normaalia että mies juo laatikollisen (tölkkiä) kaljaa pe-la ? toisinaan bonuksena käy terassilla juomassa lisää.
Ei se tuosta mitään hirmu "kännejä" saa, eikä riehu humalla tms. Mutta esimerkiksi nyt lauantai. Oltiin miehen vanhempien kanssa mökillä heidän kanssa.
Mies lähti lauantai aamuna veneilemään kaverinkanssa kalaan...tuli takaisin ihan päissään. Kuvitteli ettei kukaan huomaa mutta kyllähän puhe ja jutut sen kertoi.
Appiukko tuli huolissaan mulle sanomaan asiasta. Että ottaako se useinkin. Jäin miettimään. No, joka viikonloppu :´(
Mikä minä olen aikuisen ihmisen juomista vahtimaan/rajoittamaan. Ei siitä kotioloissa haittaa sinänsä ole, mutta ei tuo ihan normaalia ole.
Mies olisi lähtenyt illalla vielä veneilemään, mutta sen kielsin.
Meillä on muutenkin huolia. Minulla rahahuolia.
Olen pohtinut avioliittoa, suhdettamme muutenkin.
Ei oikein ole mitään yhteisiä tekemisiä ja tuntuu että mies viettää kaiket illat koneella tms.
musta tuntuu että hän vaan murjottaa kokoajan.
Hän ei näe asiaa niin kuin minä.
En ihmeitä vaadi. Haluaisin joskus saada hänet mukaan ulos, kylään, puistoon lastenkanssa. Ei hän lähde.
Tuntuu että masennun.
Meillä on ihanat lapset. Heidän takia yritän.
Tuntuu vaan että raha asiat, velat, alkoholi, kaikki kaatuu nyt niskaan.
Minä olen sotkenut raha-asiat ja pahasti. Tuntuu että olen arvoton, huono äiti lapsilleni.
Kamppalien joka kk että saisin maksettua velat pois, mutta perinnät ja jopa ulosotto häämöttää.
Meillä on liian kallis asunto.
Kuopuksen lääkärit, allergiat, pelkät rasvat maksaa monta kymppiä kuussa.
Kummankaan palkka ei päätä huimaa.
Mies haluaisi elää leveäst, ei oikein älyä ettei tämä voi jatkua näin. Tai toivottavasti älysi kun sunnuntaina asioista yritin puhua. Aika yksipuolista, kun häne ei sano mitään mihinkään.
Sanoin että asunto on myytävä, meillä ei ole siihen varraa (tuli odottamaton remontti joka lisäsi kk kuluja)
Minä voin asua vaikka kaupungin edullisimmassa vuokra asunnossa tovin, että saisi asiat kuntoon. Mies tuskin suostuu mutta onko vaihtoehtoja?! sanonko että mä laitan asunnon hakuun ja tulkoon hän perässä jos haluaa?
Pelkään ihan sairaasti, että hän taistelee lapset jäämään itselleen. Vetoaa siihen että minulla on velkaa ja lievä masennuskin kolkuttelee ovella.
Minulla on sitli vakituinen työ ja aina olen lapseni hoitanut.