missä menee raja? mies ja kalja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja solmussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

solmussa

Vieras
Mä olen tähän asti (4 vuotta) ollut sen suuremmin ajattelematta miehen kaljan juomista vaan viikonloppuna alkoi mittari tulla täyteen.
Onko normaalia että mies juo laatikollisen (tölkkiä) kaljaa pe-la ? toisinaan bonuksena käy terassilla juomassa lisää.
Ei se tuosta mitään hirmu "kännejä" saa, eikä riehu humalla tms. Mutta esimerkiksi nyt lauantai. Oltiin miehen vanhempien kanssa mökillä heidän kanssa.
Mies lähti lauantai aamuna veneilemään kaverinkanssa kalaan...tuli takaisin ihan päissään. Kuvitteli ettei kukaan huomaa mutta kyllähän puhe ja jutut sen kertoi.
Appiukko tuli huolissaan mulle sanomaan asiasta. Että ottaako se useinkin. Jäin miettimään. No, joka viikonloppu :´(
Mikä minä olen aikuisen ihmisen juomista vahtimaan/rajoittamaan. Ei siitä kotioloissa haittaa sinänsä ole, mutta ei tuo ihan normaalia ole.
Mies olisi lähtenyt illalla vielä veneilemään, mutta sen kielsin.

Meillä on muutenkin huolia. Minulla rahahuolia.
Olen pohtinut avioliittoa, suhdettamme muutenkin.
Ei oikein ole mitään yhteisiä tekemisiä ja tuntuu että mies viettää kaiket illat koneella tms.
musta tuntuu että hän vaan murjottaa kokoajan.
Hän ei näe asiaa niin kuin minä.
En ihmeitä vaadi. Haluaisin joskus saada hänet mukaan ulos, kylään, puistoon lastenkanssa. Ei hän lähde.
Tuntuu että masennun.
Meillä on ihanat lapset. Heidän takia yritän.
Tuntuu vaan että raha asiat, velat, alkoholi, kaikki kaatuu nyt niskaan.
Minä olen sotkenut raha-asiat ja pahasti. Tuntuu että olen arvoton, huono äiti lapsilleni.
Kamppalien joka kk että saisin maksettua velat pois, mutta perinnät ja jopa ulosotto häämöttää.
Meillä on liian kallis asunto.
Kuopuksen lääkärit, allergiat, pelkät rasvat maksaa monta kymppiä kuussa.
Kummankaan palkka ei päätä huimaa.
Mies haluaisi elää leveäst, ei oikein älyä ettei tämä voi jatkua näin. Tai toivottavasti älysi kun sunnuntaina asioista yritin puhua. Aika yksipuolista, kun häne ei sano mitään mihinkään.

Sanoin että asunto on myytävä, meillä ei ole siihen varraa (tuli odottamaton remontti joka lisäsi kk kuluja)
Minä voin asua vaikka kaupungin edullisimmassa vuokra asunnossa tovin, että saisi asiat kuntoon. Mies tuskin suostuu mutta onko vaihtoehtoja?! sanonko että mä laitan asunnon hakuun ja tulkoon hän perässä jos haluaa?
Pelkään ihan sairaasti, että hän taistelee lapset jäämään itselleen. Vetoaa siihen että minulla on velkaa ja lievä masennuskin kolkuttelee ovella.
Minulla on sitli vakituinen työ ja aina olen lapseni hoitanut.
 
No pistäppä paperille ne asiat jonka takia haluat miehesi kanssa jatkaa ja toiselle paperille ne asiat minkä takia et halua jatkaa. Selkeyttää aika paljon. Minä ottaisin asunnon jos kerta rahat ei riitä, mutta lienee teillä omistusasuntona että ei siitä niin vain lähdetä. Eli asunto myyntiin ja sitten rahat pankkiin ja velat pois.
 
Mies ei siis osallistu, puhu, kuuntele, istuu illat koneella ja murjottaa. Lisäksi joka viikonloppu juo.
Mihin sä tarvit sitä? Kun nytkin näköjään hoidat kaiken yksin.
 
no jollain ihmeen tapaa tarvin. lapset tarvii.
ongelma lienee se, että mä olen aina joutunut pärjäämään itse. ihan ekasta vuokra asunnosta lähtien ja kun rahaa ei tarpeeksi ollut niin takuuvuokraan piti ottaa velkaa. siitä se soppa lähti ja nykyisin on monta tonnia velkaa minulla.
miehen tulot ei päätä huimaa joten minä olen maksellut, pienistä tuloistani minäkin, suurimman osan ruoat, lasten lääkärit/apteekki, hoitomaksut jne pakolliset.
pari vuotta kotona äitiyslomalla, romutti lisää talous asioita.
Mua hävettää. Miehelle koitin puhua, vaan hän sanoi vaan että "no ei se vissii kuitenkaa maailmaa kaada"
ööh, kyllä kaataa! kun asian kanssa joutuu painimaan kokoajan!!!
meillä ei puhuta mistään koska toinen ei lähde keskusteluun mukaan. tekstarilla kommunikointi lopulta on aika typerää mutta oli ainut keino.
mun elämä on pilalla
 
ja se kalja.
tuntuu että mies on edes vähän puhelias ja mukava silloin kun se on sitä kajlaa ottanut! ei voi olla normaalia.
hänen isä ei juo ollenkaan, joten mun mielestä oli todella noloa toi miehen kaljan ottaminen mökillä. tottakai voi ottaa pari, jos ei voi ottamatta olla mutta nyt veti kyllä ihan tosi nolosti. ja miks mun pitää hävetä sen puolesta ?
mistä ihmeestä löytäisin jotain keskusteluapua?
 
ja tosiaan, en voi vaan ottaa ja lähteä vuokralle nyt. asuntolaina on puoliksi minun.
asunnon myyntiin laittamisen saan kuulema hoitaa itse.

Mä saattaisin tehdä niin rankasti että soittaisin ja varaisin ajan velkaneuvojalle. Tai ulosottomiehelle.

Siellä katsotaan tulot ja menot, mitä velkaa sulla on ja onko joku menossa ulosottoon tai jo siellä. Sitten kysyt kannattaako antaa ulosmitata se sun puolikkaasta vai mitä suosittelevat.

:hug:

Mulla oli kanssa pidempi suhde uom:n kanssa mutta nyt jo takana ja luottomerkinnät puhtaat.
 
Olen soitellut monta itkuista puhelua velkaneuvontaan. Ihan "live" ajan saa vasta syksylle.
Tuntuu että olen niin yksin asian kanssa. Stressaan aina kaikesta liikaa etukäteen, jälkikäteen ja nyt.
Velkaneuvoja kehotti maksamaan pienimpiä ja jättämään suuremmat maksamatta ja jopa päästää ulosottoon kuin jatkaa epätoivoista maksamista.

Rahahuolet ja tuo miehen "käytös" ja alkoholi. Siinäpä syitä miksi eroa ajattelen.
Tietenkään asiat ei ole niinkuin aikoinaan kun tapasimme ja naimisiin menimme mutta miten ne on voineet mennä näin huonoon jamaan :(
Vuokraisin oman asunnon jo nyt jos siihen olisi varaa , mutta en voi jättää asuntolainaa tietenkään maksamatta.
En osaa elää päivä kerrallaan.
Itken ja suren tekemiäni tyhmyyksiä mille ei mitään enää voi, opiksi olen ottanut.
Itken ja suren tulevaa, josta en edes tiedä mitä se on!
Jos se on ero, miten lasten käy? millaiseksi mies heittäytyy?
Ei ole ystäviä enää sitäkään vähää sitten. Tuntuu että en kuulu mihinkään nyt, enkä enää varsinkaan sitten jos erotaan.
Kaikki tutut vaikuttaa olevan niin onnellisia perhe-elämässään, täydellisiä kaikessa. Eikai se kellään helppoa ole silti.
Ei näistä voi puhua kenellekään tutulle.
 
Olen soitellut monta itkuista puhelua velkaneuvontaan. Ihan "live" ajan saa vasta syksylle.
Tuntuu että olen niin yksin asian kanssa. Stressaan aina kaikesta liikaa etukäteen, jälkikäteen ja nyt.
Velkaneuvoja kehotti maksamaan pienimpiä ja jättämään suuremmat maksamatta ja jopa päästää ulosottoon kuin jatkaa epätoivoista maksamista.

Rahahuolet ja tuo miehen "käytös" ja alkoholi. Siinäpä syitä miksi eroa ajattelen.
Tietenkään asiat ei ole niinkuin aikoinaan kun tapasimme ja naimisiin menimme mutta miten ne on voineet mennä näin huonoon jamaan :(
Vuokraisin oman asunnon jo nyt jos siihen olisi varaa , mutta en voi jättää asuntolainaa tietenkään maksamatta.
En osaa elää päivä kerrallaan.
Itken ja suren tekemiäni tyhmyyksiä mille ei mitään enää voi, opiksi olen ottanut.
Itken ja suren tulevaa, josta en edes tiedä mitä se on!
Jos se on ero, miten lasten käy? millaiseksi mies heittäytyy?
Ei ole ystäviä enää sitäkään vähää sitten. Tuntuu että en kuulu mihinkään nyt, enkä enää varsinkaan sitten jos erotaan.
Kaikki tutut vaikuttaa olevan niin onnellisia perhe-elämässään, täydellisiä kaikessa. Eikai se kellään helppoa ole silti.
Ei näistä voi puhua kenellekään tutulle.

Paljonko teillä on maksettu jo asuntolainaa? Jos se on lyhentynyt ihan kivasti, voisit varata pankkiin palveluneuvojalle ajan, selittää tilanteen (että olette eroamassa) ja haluat ottaa oman osasi asuntolainasta erikseen ja miehellä on siis ihan oma lainansa. Siihen voisit ehkä kysyä lyhennysvapaata heti alkuun jolloin ajatus on että maksut alkaisivat esim vuoden päästä, kun asut jo vuokralla muualla ja toivottavasti asunto olisikin myyty eli maksuja ei tulisi.

Jos tämä onnistuisi, voisit unohtaa maksut teoriassa kokonaan ja voisit antaa oman puolikkaasi mennä ulosottoon eli ulosmittaisivat asunnonpuolikkaasi = mies saisi paperilla ulosottoviraston osaomistajaksi.

Näin sulla asuntolainaan muuten menevät rahat olisi käytössä oman vuokra-asunnon kuluihin ja saisit homman etenemään.

Mieti tuota siltä kannalta, että jos katselet tuota vielä vaikk 5 vuotta, millaisen esimerkin lapsesi saa miehestä ja miehen roolista? :(

:hug: edelleen
 
Jos tämä onnistuisi, voisit unohtaa maksut teoriassa kokonaan ja voisit antaa oman puolikkaasi mennä ulosottoon eli ulosmittaisivat asunnonpuolikkaasi = mies saisi paperilla ulosottoviraston osaomistajaksi.



***
älä siis tätä kuitenkaan kerro siellä pankissa :D
 
Eipä tullut mieleenkään tummoinen. En tiedä käytännöstä yhtään. Pidän vaan tiukasti kiinni siitä että asuntolaina maksetaan aina, onhan miehen vanhemmat siinä takaajana. Itselläni kun ei takaajia olisi mistään.

Toisaalta, minun osuus pelkästä asuntolainasta ei niin kamalan hirveä ole, että voisin sitkuttaa jotenkuten muutaman kk maksamalla sitä. Yhtiövastike kyllä jäisi miehelle, jos siis hän jäisi tohon asuntoon.

Hirvittää sitten se, miten käytännössä lasten kanssa asiat järjestyy.
Mies kun on kerran sanonut että jos ero tulee, hän pitää kyllä huolen että lapset pysyy hänellä. Miten hän voi saa lapset "täysin" itselleen? ihan käytännön mahdottomuus jo hänen työaikoja ajatellen.

Ajatus omasta vuokra asunnosta lastenkanssa, tuntuisi niin jotenkin hullulla tapaa helpottavalta vaikka yhtä aikaa vaikealta, ahdistavalta, yksinäiseltä vaikkakin yksin tunnun olevan jo nyt.

Ei mun elämän pitänyt mennä näin. ei :´(

Mies on sukulaisten ja kavereiden silmissä maailman paras mies. Osaa olla kaikille niiin mukava ja ihana ja puhelias ennenkaikkea!
Vaan kuinka onkaan kun ollaan kotona perheen kesken. Missä on tuo puhelias, iloinen mukava mies?!
 
Eipä tullut mieleenkään tummoinen. En tiedä käytännöstä yhtään. Pidän vaan tiukasti kiinni siitä että asuntolaina maksetaan aina, onhan miehen vanhemmat siinä takaajana. Itselläni kun ei takaajia olisi mistään.

Toisaalta, minun osuus pelkästä asuntolainasta ei niin kamalan hirveä ole, että voisin sitkuttaa jotenkuten muutaman kk maksamalla sitä. Yhtiövastike kyllä jäisi miehelle, jos siis hän jäisi tohon asuntoon.

Hirvittää sitten se, miten käytännössä lasten kanssa asiat järjestyy.
Mies kun on kerran sanonut että jos ero tulee, hän pitää kyllä huolen että lapset pysyy hänellä. Miten hän voi saa lapset "täysin" itselleen? ihan käytännön mahdottomuus jo hänen työaikoja ajatellen.

Ajatus omasta vuokra asunnosta lastenkanssa, tuntuisi niin jotenkin hullulla tapaa helpottavalta vaikka yhtä aikaa vaikealta, ahdistavalta, yksinäiseltä vaikkakin yksin tunnun olevan jo nyt.

Ei mun elämän pitänyt mennä näin. ei :´(

Mies on sukulaisten ja kavereiden silmissä maailman paras mies. Osaa olla kaikille niiin mukava ja ihana ja puhelias ennenkaikkea!
Vaan kuinka onkaan kun ollaan kotona perheen kesken. Missä on tuo puhelias, iloinen mukava mies?!

Voithan ensin selvittää pankin kanssa onnistuisiko jako heidän puolestaan ja jos onnistuisi, jatkat siitä. Todennäköisesti ilmoittavat takaajille että muutos tulisi, onko ok ja luulisi olevan, koska saavat sun osuuden summasta pois. Jos sun osuudelle tarvii takausta, sun omistusosuus asunnosta varmaan kattaa sen?

Jos kysyvät syytä niin voit suoraan sanoa että nyt ero on yksi vakavasti harkittava asia ja miehen alkoholinkäyttö on iso syy siinä. Jos kerran appikin on pojastaan vähän hämmästynyt.

Ja tietenkin jos mies jää asumaan, niin hän maksaa yhtiövastikkeen kokonaan.

Pankissa kannattaa kysyä myös neuvoa, miten mahdollisessa erotilanteessa kannattaaa paperit tehdä eli jos myöhemmin eroatte ja mies jää asuntoon asumaan eikä lunasta sitä itselleen, onko heillä valmista käytöntöä? Luulisi kyllä olevan.

Huomaa että jos muutat vuokralle, tulot tippuu jne eikä rahat riitä, sun lainakulua ei huomioida sossussa ja asunto pitäisi realisoida?

Mutta mä lähettäisin sut ensin pankkiin juttelemaan mitä vaihtoehtoja on. Ei miehellä oikeasti ole mahkuja saada lapsia kokonaan itselleen.
 
Onko sulla niinkuin omat rahat, kun puhut rahahuolista? Etteko te voisi selvittää raha-asioita yhdessä. Siihen juomiseenkin kuluu varmaan aika paljon rahaa, jos sitä tapahtuu joka viikonloppu. Onhan semmoinen juoppo varmasti aika poissaoleva. Epäreilua sinulle.
 
kummallakin on "omat rahat" eli palkat tulee omille tileille, kummaltakin menee saman verran yhteiselle tilille josta lähtee asuntolainanlyhennys+yhtiövastike+auto.

yritin selvitellä juu, mutta ei tuo mies puhu mistään mitään! :/
tokaisi vaan, kun sanoin ehdotuksena että eikö me voitaisiin myydä tämä meille liian kallis asunto ja mennä vuokralle hetkeksi ainakin, että jaa, hoida sinä sitten se.
 

Yhteistyössä