T
toivotonta
Vieras
Olen erittäin paljon pettämistä vastaan, en hyväksy sitä mitenkään päin.
Nyt vaan on käynyt niin että olen ihastunut aika vahvasti ihmiseen joka on avoliitossa, ja melkeinpä vain siksi ettei ole saanut aikaiseksi erota vaikka huonosti menee.
Ei ole tapahtunut mitään fyysistä. Kumpikin tietää että se ois menoa heti jos ei toinen ois varattu, mutta ei silti olla tehty mitään.
Tuo toinen osapuoli olis kyllä valmis pettämään, luulen, mutta mä en anna mahdollisuutta.
Missä menee se raja? Onko moraalitonta jutella ja tavata ilman mitään aikeita kun ollaan ihastuneita? Jos ei kerran mitään fyysistä tapahdu eikä puheillakaan petetä muuta kuin pientä flirttiä on joskus.
Mitään ei ole sovittu mistään, mutta silti odotan että hän tekee päätöksen lähteä liitostaan. En tiedä tekeekö sitä koskaan, sen näkee sitten. En ole sitä ikinä pyytänyt, ei ole ollut edes puhetta. En halua ainakaan olla se perheenrikkoja.
Pitääkö mun tuntea huonoa omaatuntoa?
Nyt vaan on käynyt niin että olen ihastunut aika vahvasti ihmiseen joka on avoliitossa, ja melkeinpä vain siksi ettei ole saanut aikaiseksi erota vaikka huonosti menee.
Ei ole tapahtunut mitään fyysistä. Kumpikin tietää että se ois menoa heti jos ei toinen ois varattu, mutta ei silti olla tehty mitään.
Tuo toinen osapuoli olis kyllä valmis pettämään, luulen, mutta mä en anna mahdollisuutta.
Missä menee se raja? Onko moraalitonta jutella ja tavata ilman mitään aikeita kun ollaan ihastuneita? Jos ei kerran mitään fyysistä tapahdu eikä puheillakaan petetä muuta kuin pientä flirttiä on joskus.
Mitään ei ole sovittu mistään, mutta silti odotan että hän tekee päätöksen lähteä liitostaan. En tiedä tekeekö sitä koskaan, sen näkee sitten. En ole sitä ikinä pyytänyt, ei ole ollut edes puhetta. En halua ainakaan olla se perheenrikkoja.
Pitääkö mun tuntea huonoa omaatuntoa?