Missä menee raja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toivotonta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toivotonta

Vieras
Olen erittäin paljon pettämistä vastaan, en hyväksy sitä mitenkään päin.
Nyt vaan on käynyt niin että olen ihastunut aika vahvasti ihmiseen joka on avoliitossa, ja melkeinpä vain siksi ettei ole saanut aikaiseksi erota vaikka huonosti menee.

Ei ole tapahtunut mitään fyysistä. Kumpikin tietää että se ois menoa heti jos ei toinen ois varattu, mutta ei silti olla tehty mitään.
Tuo toinen osapuoli olis kyllä valmis pettämään, luulen, mutta mä en anna mahdollisuutta.

Missä menee se raja? Onko moraalitonta jutella ja tavata ilman mitään aikeita kun ollaan ihastuneita? Jos ei kerran mitään fyysistä tapahdu eikä puheillakaan petetä muuta kuin pientä flirttiä on joskus.
Mitään ei ole sovittu mistään, mutta silti odotan että hän tekee päätöksen lähteä liitostaan. En tiedä tekeekö sitä koskaan, sen näkee sitten. En ole sitä ikinä pyytänyt, ei ole ollut edes puhetta. En halua ainakaan olla se perheenrikkoja.

Pitääkö mun tuntea huonoa omaatuntoa?
 
ilmeisesti raja on jotenkin kuiteski tapauksessa ylitetty kun tällasia mietit.

ja voihan olla että mies vain vedättää sinua eikä ole aikeissakaan mihkään lähteä "huonosta" suhteestaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
ilmeisesti raja on jotenkin kuiteski tapauksessa ylitetty kun tällasia mietit.

ja voihan olla että mies vain vedättää sinua eikä ole aikeissakaan mihkään lähteä "huonosta" suhteestaan..

No ei se voi vedättää kun ei ole mitään luvannut.
Järki ja omatunto sanoo että lopeta yhteydenpito, mutta sydän taas laittaa vastaan.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulrika:
et ole perheenrikkoja, jos et edes ole tehnyt mitään fyysistä. Jos vaan juttelet miehen kanssa niin ei sen miehen nykyisen parisuhteen siihen pitäisi kaatua.

Tällä mäkin oon yrittänyt itselleni asiaa puolustella. Kun ei tosiaan mitään fyysistä oo tapahtunut. Enkä mä voisi antaa tapahtua.
Eniten häiritsee ehkä se että mies olis valmis pettämään kyllä. Jos ei sitten tulis katumapäälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulrika:
et ole perheenrikkoja, jos et edes ole tehnyt mitään fyysistä. Jos vaan juttelet miehen kanssa niin ei sen miehen nykyisen parisuhteen siihen pitäisi kaatua.

ja pyh, tuossa fyysisessä tekemisessäkö se raja menee?! kylläpä tuo henkinen pettäminen tulee paljon aiemmin. ap, katse kohti tulevaa, pakkounohdukseen varatut ihmiset!
 
jos et oikeasti hyväksy pettämistä mitenkään, et hyväksy sitäkään et mies sun kanssas pettäis puolisoaan.
itse halveksuisin moista miestä enkä haluaisi suhteeseen hänen kanssaan tai muuhunkaan ennekuin hän olisi selvittänyt entiset kuvionsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja haluat olla petturin kanssa? Mikä sussa on niin eri ettei sua pettäis. Paska äijä.

Tämänkin tiedostan kyllä.
Kun mä olen just samaa mieltä kuin te mutta järki vaan katoaa aina kun tuo ottaa yhteyttä.
 
siinä vaiheessa kun joutuu miettimään, tekeekö oikein, se touhu muuttuu jo melkoisen kyseenalaiseksi.
Mutta toisaalta mä olen ehkä kyyninen tiukkapipo kun en tajua edes sitä, miksi kukaan haluaisi itselleen miestä jolla on tapana roikkua huonoissa suhteissa ja käydä vieraissa jos vaan saa mahdollisuuden
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
jos et oikeasti hyväksy pettämistä mitenkään, et hyväksy sitäkään et mies sun kanssas pettäis puolisoaan.
itse halveksuisin moista miestä enkä haluaisi suhteeseen hänen kanssaan tai muuhunkaan ennekuin hän olisi selvittänyt entiset kuvionsa.

No en mä aikoisikaan missään nimessä mihinkään ennen kuin on selvitetty asiat.
Mutta se muakin vaivaa että luultavasti pettäis jos mä antaisin mahdollisuuden.
 
No se on siinä suhteessa lasten takia.
Kai.

Mä oon ihan just yhtä tiukkapipo näissä asioissa, ja muussakin. Multa on vaan järki nyt kadonnut. Toivottavasti saan sen takaisin. Hitto.
 

Yhteistyössä