Missä menee kiltteyden raja?

[Liiankiltti]

Moi,

Olen ollut maassa viime kuukaudet ja kun kävin psykologilla hän sanoi, että olen liian kiltti ihmisille.

En ole ennen edes ajatellut asiaa, mutta nyt kun mietin taaksepäin se on totta. Muistan muutamia vuosia sitten, kun juttelille parhaan ystäväni kanssa ihastuksestani yms. Hän meni seuraavana päivänä tämän kanssa sänkyyn - ja minä vain sanoin että kiva juttu ja hymyilin. Vaikka sisältä päin olin täysin raivona.

Kerran myös lähdin Helsinkiin tapaamaan ystäväni uutta poikaystävää koska hän halusi minun tulevan mukaan, meidän oli tarkoitus olla 3 päivää, mutta hän hääsi minut pois samana iltana. (Asuin 2,5 tunnin junamatkan päässä Helsingistä) Enkä silloinkaan osannut sanoa mitään muuta kuin "OK", vaikka olin menettänyt paljon rahaa ja aikaa kyseisen reissun takia!

Eilen yöllä kun olin nukkumassa kello neljältä yöllä (Yllätys).. Eräs tuttuni soitti, että oli nähnyt mieheni kaverin liikennevaloissa? Ja kun en jaksanut reagoida asiaan sen kummemmin hän haukkui minut tylsäksi ja sanoi, ettei jaksa jutella. Olen todella herkkä uninen ja en enää ole väsynyt ensinkään!

Tuossa oli vain pari esimerkkiä.. Mutta miten minun täytyisi toimia? Tuntuu, että vaikka kuinka ihmiset heittäisivät lokaa päälleni sanon vain "OK" hymyillen. Voiko se johtua myös siitä, että pelkään/vihaan riitelyä yli kaiken?

Mieheni ja äitini ovat ainoat ihmiset, joille sanon rehellisen mielipiteeni asiasta kuin asiasta.

 

[marabou]

Itsekin olin ennen kiltti. Nyt olen opetellut sanomaan EI .

sekin taito pitää vaan opetella. Mutta kannattaa.

 

[Liiankiltti]

En tiedä mitä voisin noissa tilanteissa sanoa.. Tuntuu, että vaikka koittaisin sanoa hienovaraisesti pelkäisin silti, että loukkaisin ihmisiä..

Jopa se on inhottavaa, että välillä kun on jotain patti tilanteita joidenkin ystävien kesken.. Ja yritän auttaa toista ja toinen suuttuu siitä, yksi sellainen tilanne on ollut. Ja hän ei vieläkään juttele minulle normaalisti. Se on inhottavaa!

 

[katatsu]

Marabou sen sanoi. Pitää opetella sanomaan ei ja pitämään puoliaan, mutta ymmärrän kyllä että se on vaikeaa varsinkin aluksi. Voisitko jättää inhottavat "kaverit" kokonaan pois elämästäsi? Et pidä yhteyttä heihin ollenkaan oma-aloitteisesti.

Itsekin vihaan riitelyä ja kaikenmaailman vääntöjä. Aina ajattelen, että kumpa munkin elämässä olis jotain säpinää, vaan tulipa tässä huomattua, että parempi se on että mun elämä on ihan tätä tavallista elämää sovussa kaikkien kanssa. Tulee nuo erimielisyydet yms aina uniin ja märehdin niitä yöt

 

[Liiankiltti]

Joo.. Pahoitain aina mieleni kyseisistä ja syytän vielä joskus itseänikin jos "kumminkin sanoin jotain väärin.."

Harvempiin pidän yhteyttä.. Joskus yritän jotain jutella.. Mutta jos he eivät pidä minuun yhteyttä, pelkään että olen tehnyt jotain väärää.. Ääh tosi kinkkistä!

 

[Hii]

Sun täytyy hyväksyä se, että joskus saatat myös pahoittaa jonkun mielen, kun pidät puolesi. Eikä se ole vaarallista. Mieti itse, mikä on kohtuullista, missä rajasi menevät. Prosessi on pitkä, heti ei tarvitse osata pitää puoliaan kaikissa asioissa, mutta jostain on aloitettava. Tsemppiä!

 

[Data]

Vaikutat epävarmalta ja pelkäät ihmisten hylkäävän sinut. Sinun ei auta kuin harjoitella puolesi pitämistä, kun näet että ihmiset hyväksyvät sinut silti, pelko laantuu. Sinun täytyisi opetella kestämään ihmisten suuttumista, suuttumus ei tarkoita hylkäämistä. Voit myös pitää muiden puolta, jos sinusta tuntuu että siitä on helpompi aloittaa.