Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

Teillä ei kuitenkaan ole ilmeisesti ollut yleisenä käytäntönä, että lapsi menee nukkumaan silloin, kun häntä väsyttää ja vieläpä mielellään? Jos on alusta asti toimittu noin, on lapsi ehkä oppinut paremmin tunnistamaan väsymyksensä eikä nukkumaanmenosta ole tullut ikävää, pakkoa tai valtataistelua eikä valvomisesta kivaa ja tavoiteltavaa.

En ole tuo jolle kommentoit, mutta vastaan tähän kuitenkin. Missä vaiheessa se sitten voi mennä pieleen ja koska se "alusta asti" sitten on? Meillä pojan kanssa oli jo vauvasta asti ongelma tuo nukahtaminen, joten en oikein tajua, missä vaiheessa hänet olisi jo pitänyt totuttaa siihen omatoimiseen nukkumaan menemiseen.

 

Osaisitko Metsänpeitto vinkata jonkin nettilähteen mistä löytyisi oikeaa tietoa vapaasta kasvatuksesta? Meillä ei ole ollut siitä koulussa lainkaan puhetta (sosionomi amk), mutta kiinnostus heräsi. Googlekaan ei osannut heti heittää mitään järkevän kuuloista.

Joo, tiedän että kun googlaa "vapaa kasvatus", tulee lähinnä näitä keskustelupalstojen avauksia, jossa nimenomaan puhutaan vapaasta kasvatuksesta synonyymina kasvattamattomuudelle. Mä luulen, että jos perehtyy Summerhilliin tai A.S.Neilliin, niin sieltä voi löytyä parhaiten tietoa siitä, mikä idea vapaassa kasvatuksessa oli. Mun mielestä Ninan esittämistä asioista monet on nimenomaan melko summerhilliläisiä i.e. vapaata kasvatusta, sellaisena kuin vapaa kasvatus ideologialtaan on.

Kaikkein parhaiten vapaaseen kasvatukseen perehtyneitä voisi löytyä lapsentahti-listalta (jos se on vielä yahoossa olemassa), mun omista "opiskeluista" on jo niin pitkä aika ja tiedot korvautuneet (mun elämän kannalta) tärkeämmmillä asioilla, joten en lähde edes esittämään että olisin summerhilliläisyyden tms asiantuntija.

En mä itse noudata mitään tiettya koulukuntaa, mutta pitäisin kuitenkin tärkeänä sitä, ettei vapaata kasvatusta käytettäisi synonyyminä sille, ettei kasvateta lainkaan, koska sitä se ei ole. Ei ole olemassa arvotyhjiöitä, jos vanhemmat itse eivät tarjoa lapsille arvomaailmaansa ja anna rajoja, ne tulevat lapsen elämään jostain muualta. Periaatteettomuus on hirveän usein puhdasta laiskuutta. Vapaaseen kasvatukseen ei liittynyt periaatteettomuutta, vaan siinä piti olla erityisen vahva periaate ja sitoutuminen.

 

Että antaa lasten juoksennella vaan illat yliväsyneenä pitkin kotia... Tiesitkö että siskoni joka Jorvin lastenpäivystyksessä hyvin usein päivystämässä sanoi että suurin osa lasten tapaturmista tapahtuu iltaisin, siihen aikaan kun lapset ovat yliväsyneitä ja ylikierroksilla. Ja ne voitaisiin ihan täysin estää sillä että lapsi kannettaisiin sänkyyn ja opetettaisiin rauhoittumaan.
Minulta kysyttiin kerran ihan tosissaan (samaan ikäisen lapsen vanhempi kuin mun kuopus) että miten mä saan lapseni nukahtamaan. Heidän 2v kun juoksentelee vielä klo 24 pitkin kotia ja aamulla töihin ja hoitoon lähtö takkuaa kun väsyttää.
Luulin ensin vitsiksi. Että ei kai nyt kukaan voi olla vaahtosammuttimen korkuisen ihmisenalun kanssa noin pulassa. Mutta onhan noita muitakin samassa sarjassa painivia. Sanoin vain että meillä iltapuuhiin varataan tarpeeksi aikaa, rauhoitetaan koko ilta. Ennen nukahtamista sängyssä luetaan satu, silitellään, toivotetaan hyvät yöt ja sanotaan että rakastan sua. Vielä ennen nukahtamista on loistava tilaisuus kysellä jäikö päivässä joku vaivaamaan mieltä ja mikä päivässä oli kivointa. Ja koskaan meillä ei ole hässäkkää nukahtamisessa, kun aikuinen on tunnistanut nukkumaanmenon tarpeellisuuden niin uni on tullut hyvin nopeasti sänkyynmenon jälkeen. Edes takaisin ei tarvitse kantaa sänkyyn. Mutta näissä asioissa ei aleta lapsilta kyselemään, koska joskus jos kysyy "Väsyttääkö sua?", on vastaus aina tiukka ei vaikka silmät lupsuu kiinni ja haukotuttaa...

Olen ihan samaa mieltä. Meillä tämän lisäksi lapset nukkuvat vanhempien kaa samassa makkarissa ja lasten luona ollaan kunnes nukahtavat. Eipä ole koskaan tullu iltahuutoja tai iltaralleja eikä sängystä ole koskaan poistuttu. Mihinkä lapsella olisi tarve lähteä mihinkään, kun äitikin "nukkuu" vieressä. Tälleen ku ollaan nukutettu, niin lapset ovat aina nukahtaneet tosi nopeasti ja sitten vain olohuoneen puolelle jatkamaan iltaa. Sit kömmitään NUKKUMAAN samaan makkariin.

 

Olen ihan samaa mieltä. Meillä tämän lisäksi lapset nukkuvat vanhempien kaa samassa makkarissa ja lasten luona ollaan kunnes nukahtavat. Eipä ole koskaan tullu iltahuutoja tai iltaralleja eikä sängystä ole koskaan poistuttu. Mihinkä lapsella olisi tarve lähteä mihinkään, kun äitikin "nukkuu" vieressä. Tälleen ku ollaan nukutettu, niin lapset ovat aina nukahtaneet tosi nopeasti ja sitten vain olohuoneen puolelle jatkamaan iltaa. Sit kömmitään NUKKUMAAN samaan makkariin.

Iltaisinhan lapset tankkaavat sitä huomiota ja läheisyyttä. Jos eivät sitä päivän mittaan tarpeeksi saa, alkaa se tankkaus sitten nukkumaan mennessä. Illan kun rauhoittaa, se on ihan loistavaa aikaa rupatella ja kuulostella lapsen ajatuksia.
Mutta sitä en vieläkään ymmärrä että täällä joku lapseton neuvoo että naperolta pitää alkaa kyselemään väsymyksestä eikä aikuinen saisi kantaa lasta sänkyyn jos vastaus kysymykseen on tiukka ei. Huomaa ettei tytsi taida olla vielä lähellekään kypsä itse äidiksi.

 

Iltaisinhan lapset tankkaavat sitä huomiota ja läheisyyttä. Jos eivät sitä päivän mittaan tarpeeksi saa, alkaa se tankkaus sitten nukkumaan mennessä. Illan kun rauhoittaa, se on ihan loistavaa aikaa rupatella ja kuulostella lapsen ajatuksia.

Toisaalta tähän voi sitten (halutessaan) sanoa, että lapsen pitää saada sitä huomiota ja läheisyyttä koko päivän aikana riittävästi, niin ettei sitä tankkaustarvetta tule.

(Aina löytyy joku perustelu puoleen tai toiseen siitä, miksi näin pitäisi tehdä tai miksi näin ei tapahdu)

Mutta oikeastihan on olemassa muitakin ääripäitä, kuin se että lapsi pitää pakottaa nukkumaan tai että lasta ei millään tavalla ohjata rytmiin. Ja toisaalta se, että perhe toimii tietyillä rutiineilla, ei tarkoita sitä etteikö siihen rutiiniin mahdu samalla myös vapautta. Ehkä se jonkun toisen mielestä on manipulointia, mutta mä itse pidän rutiinia ja toistuvia tapoja hyvänä tapana saada lapsenkin päivä sujumaan hyvin. Sitä paitsi ne rutiinit on paljon helpompi oppia lapsena, kuin aikuisena. Mulla itsellä ei ollut minkäänlaisia rutiineja lapsena. (Ellei koulunkäyntiä lasketa mukaan). En tiedä miksi esimerkiksi iltapesu ei voisi olla ihan puhtaasti rutiini, joka toistuu jo niin varhain lapsen elämässä, että hän ei tavallaan missään välissä lähde sitä rankasti kyseenalaistamaan.

 

Toisaalta tähän voi sitten (halutessaan) sanoa, että lapsen pitää saada sitä huomiota ja läheisyyttä koko päivän aikana riittävästi, niin ettei sitä tankkaustarvetta tule.

(Aina löytyy joku perustelu puoleen tai toiseen siitä, miksi näin pitäisi tehdä tai miksi näin ei tapahdu)

Mutta oikeastihan on olemassa muitakin ääripäitä, kuin se että lapsi pitää pakottaa nukkumaan tai että lasta ei millään tavalla ohjata rytmiin. Ja toisaalta se, että perhe toimii tietyillä rutiineilla, ei tarkoita sitä etteikö siihen rutiiniin mahdu samalla myös vapautta. Ehkä se jonkun toisen mielestä on manipulointia, mutta mä itse pidän rutiinia ja toistuvia tapoja hyvänä tapana saada lapsenkin päivä sujumaan hyvin. Sitä paitsi ne rutiinit on paljon helpompi oppia lapsena, kuin aikuisena. Mulla itsellä ei ollut minkäänlaisia rutiineja lapsena. (Ellei koulunkäyntiä lasketa mukaan). En tiedä miksi esimerkiksi iltapesu ei voisi olla ihan puhtaasti rutiini, joka toistuu jo niin varhain lapsen elämässä, että hän ei tavallaan missään välissä lähde sitä rankasti kyseenalaistamaan.

Joo tottakai lapsen pitää saada pitkin päivää huomiota, kirjoitinkin että jos ei huomiota saa tarpeeksi, tulee illalla semmoinen vaihe jolloin lapsi kaipaa huomiota. Jos hyvällä niin sitten vaikka sillä sängystä karkailuna. Enkä minä ole mikään tiukkapipoinen kasvattaja, se tuntuu olevan joku harhaluulo että jos pitää tiettyjä rutiineja pystyssä, on joku tiukkanutturainen tantta. Meillä on rajat jotka ovat rakkautta. Meillä lapset saavat tietyissä asioissa vapauksia ja kasvatamme heistä luovia, omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. Mutta väsymyksen tunnistus ei jää heidän harteilleen, he eivät sitä kykene tunnistamaan vaan menisivät ylikierroksilla. Samoin nälkä on asia joka ei kaikille lapsille ole itsestäänselvyys. Esikoiseni ei nimittäin ikinä ole mikään reipas syömään; hän mieluummin kiukuttelee ja raivoaa nälissään kuin myöntää että on nälkäinen.

 

en lukenut koko ketjua, mutta mun mielestäni tytsi ym saisivat nyt tehdä oman ketjun noista kirjoittamistaan asioista.

Alkuperäiseen asiaan sanoisin, että kyllä ap:n pitäisi tehdä jotain, kysyisi vaikka ekaksi neuvoa joltain asiantuntijalta. Tuollainen toiminta ei voi olla jättämättä jälkiä lapseen. Ja tämä äiti suunnittelee toistakin lasta! Vaikka tämän äidin lapsi ei tulisi koskaan tekemään mitään kauheaa (esim kouluampuminen tjn), niin kyllä varmasti jossain vaiheessa kaduttaa jos ei mitään tee. Ja lapsi reppana, aikuiset nähneet mitä tapahtuu ja kukaan ei auta?! Tämähän ei edes ollut ainoa vinksallaan oleva asia lapsen elämässä. Kyllä meillä AIKUISILLA ON VASTUU, ei pieni lapsi VOI TEHDÄ ITSE MITÄÄN ASIALLE..

 

[QUOTE="vieras";24061580]Miten sä kuvittelet että se pieni ihminen ymmärtää että sinne sänkyyn kuuluu jäädä nukkumaan,jos kukaan ei sitä hänelle kerro? Mihin ikään asti on sun mielestä ok nukahdella sohvalle tai olkkarin lattialle tai riekkua ylhäällä aikaan X asti,kun aamulla on aikainen herätys?

Ei sinne sänkyyn tarvitse lasta heittää tai paiskata huudon kera,mutta sanoisinko että aikuisen sitkeys on tässä se avainsana. Voihan se lapsi olla vaikka kuinka väsynyt,mutta ei silti haluaisi jäädä sänkyyn. Meillä ainakin lapselta jäi tosi nopeasti pois se sängystä hyppiminen,kun muutaman illan jaksoi viedä takaisin. Eikä lapsi siellä sängyssä enää huudellut tai pyörinyt,nukahtaa edelleenkin nopeasti. Varmaan monelle on tuttuja nämä pissittää-janottaa-peittoo-pissittää-janottaa-peittoo-rumbat joita lapsi kokeilee ilman todellista tarvetta.[/QUOTE]

Mä en usko, että noi "pompottelut" (että lapsi pyytää vettä, peittelyä tms.) on mitään varsinaista vallankäytön yritystä lapselta. Sekin kertoo luultavasti jostakin tarpeesta. Lapsi haluaa esim. huomiota, läheisyyttä tai vanhemman viereensä nukkumaan tms.

 

En ole tuo jolle kommentoit, mutta vastaan tähän kuitenkin. Missä vaiheessa se sitten voi mennä pieleen ja koska se "alusta asti" sitten on? Meillä pojan kanssa oli jo vauvasta asti ongelma tuo nukahtaminen, joten en oikein tajua, missä vaiheessa hänet olisi jo pitänyt totuttaa siihen omatoimiseen nukkumaan menemiseen.

En ole kiistänytkään, etteikö joillakin lapsilla (tai aikuisilla) voisi olla vaikeuksia nukahtaa.

 

Olen ihan samaa mieltä. Meillä tämän lisäksi lapset nukkuvat vanhempien kaa samassa makkarissa ja lasten luona ollaan kunnes nukahtavat. Eipä ole koskaan tullu iltahuutoja tai iltaralleja eikä sängystä ole koskaan poistuttu. Mihinkä lapsella olisi tarve lähteä mihinkään, kun äitikin "nukkuu" vieressä. Tälleen ku ollaan nukutettu, niin lapset ovat aina nukahtaneet tosi nopeasti ja sitten vain olohuoneen puolelle jatkamaan iltaa. Sit kömmitään NUKKUMAAN samaan makkariin.

Tämä on kyllä totta. Luulisin, että ongelmia tulee usein silloin, kun lapsen pitää nukkua yksin, vaikkei olisi siihen vielä valmis.

 

En ole kiistänytkään, etteikö joillakin lapsilla (tai aikuisilla) voisi olla vaikeuksia nukahtaa.

Niin mutta missä vaiheessa sen lapsen pitäisi sitten itse päättää siitä nukkumaan menostaan, että lapsi oppisi sen oman väsymyksensä tunnistamisen. Jos ensimmäiset kuukaudet valvotaan ja yritetään vain saada lapsi jollakin tavalla nukkumaan, milloin se yrittäminen sitten pitää lopettaa ja antaa lapsen päättää itse?

 

Toiset lapset nukahtelee syntymästään asti mihin sattuu, ja nukkuvat hyvin. toiset lapset taas eivät.
Mun vauvani valvoi 2 kuukauden ikäisenä 6 tunnin pätkiä päivällä, ja öisinkin heräili 30 min välein.
nyt 3 vuotiaana ei tosiaan nuku kellonympäri, joka tuntuu olevan oletuksena Ninalla, ja Tytsillä (siis se, että lapsi nukkuu suunnilleen sen 11-12 tuntia). Siinä meneekin pasmat sitten sekaisin, kun huomaa, että lapsi tarviikin vain samanverran unta, kuin aikuinen.

 

[QUOTE="jep jep";24064086]en lukenut koko ketjua, mutta mun mielestäni tytsi ym saisivat nyt tehdä oman ketjun noista kirjoittamistaan asioista.

Alkuperäiseen asiaan sanoisin, että kyllä ap:n pitäisi tehdä jotain, kysyisi vaikka ekaksi neuvoa joltain asiantuntijalta. Tuollainen toiminta ei voi olla jättämättä jälkiä lapseen. Ja tämä äiti suunnittelee toistakin lasta! Vaikka tämän äidin lapsi ei tulisi koskaan tekemään mitään kauheaa (esim kouluampuminen tjn), niin kyllä varmasti jossain vaiheessa kaduttaa jos ei mitään tee. Ja lapsi reppana, aikuiset nähneet mitä tapahtuu ja kukaan ei auta?! Tämähän ei edes ollut ainoa vinksallaan oleva asia lapsen elämässä. Kyllä meillä AIKUISILLA ON VASTUU, ei pieni lapsi VOI TEHDÄ ITSE MITÄÄN ASIALLE..[/QUOTE]

Kyllä tämä nukkumaanmenoasia liittyy aika paljonkin aloitukseen.

 

[QUOTE="jaa";24066055]Toiset lapset nukahtelee syntymästään asti mihin sattuu, ja nukkuvat hyvin. toiset lapset taas eivät.
Mun vauvani valvoi 2 kuukauden ikäisenä 6 tunnin pätkiä päivällä, ja öisinkin heräili 30 min välein.
nyt 3 vuotiaana ei tosiaan nuku kellonympäri, joka tuntuu olevan oletuksena Ninalla, ja Tytsillä (siis se, että lapsi nukkuu suunnilleen sen 11-12 tuntia). Siinä meneekin pasmat sitten sekaisin, kun huomaa, että lapsi tarviikin vain samanverran unta, kuin aikuinen.[/QUOTE]

Onko jompikumpi meistä sanonut, että kaikki lapset nukkuu sen 11-12 tuntia yössä?

 

Onko jompikumpi meistä sanonut, että kaikki lapset nukkuu sen 11-12 tuntia yössä?

Ei, mutta olette maininneet, ettei lapsi voi montaa iltaa kukkua myöhään, vaan väsy iskee.
Eikö silloin siinä ole olettamus, että lapsi tarvitsee paljon unta. Mutta kun on oikeasti olemassa lapsia, jotka pystyvät useampia päiviä (öitä) olemaan vaan vaikka esim 7 tunnin unilla.
Sitten välissä voidaan yksi yö nukkua pitempään, ja taas kukutaan ties minne, jos on mahdollisuus.

 

[QUOTE="jaa";24066778]Ei, mutta olette maininneet, ettei lapsi voi montaa iltaa kukkua myöhään, vaan väsy iskee.
Eikö silloin siinä ole olettamus, että lapsi tarvitsee paljon unta. Mutta kun on oikeasti olemassa lapsia, jotka pystyvät useampia päiviä (öitä) olemaan vaan vaikka esim 7 tunnin unilla.
Sitten välissä voidaan yksi yö nukkua pitempään, ja taas kukutaan ties minne, jos on mahdollisuus.[/QUOTE]

Toki lapsi nukkuu vain sen verran, kuin hän unta tarvitsee. Ei ole syytä viedä virkeää lasta nukkumaan ja makaamaan sängyssä hereillä.

 

Tää nyt on vähän ot mut oon ollut kauan palstalta poissa, ja sit oon vaan käynyt välistä vilkaisemassa.
Mutta onks Tytsi ja NinaTT niinku pari?

 

Tää nyt on vähän ot mut oon ollut kauan palstalta poissa, ja sit oon vaan käynyt välistä vilkaisemassa.
Mutta onks Tytsi ja NinaTT niinku pari?

Ei olla.

 

Ei olla.

Okei. Meniks bänks?

 

Toki lapsi nukkuu vain sen verran, kuin hän unta tarvitsee. Ei ole syytä viedä virkeää lasta nukkumaan ja makaamaan sängyssä hereillä.

Joskus näistä sun mustavalkoisista kommenteista huomaa ettet ole itse äiti. :/
Kyllä mä vien nuo 2 ihastuttavaa lastani nukkumaan iltaisin hyvissä ajoin, sanotaan et vien ne 21.00 sänkyyn ja ne on ihan pirteän olosia, ne kyl nukahtaa ennen kun klo on 21.30. Jos antaisin niiden valvoa samassa tilassa niin ne valvois olkkarissa kyllä kahteen yöllä.
Aamulla kun on herättävä ajoissa niin kärjistetysti sanottuna on pakko viedä lapsi nukkumaan ajoissa. Samaan aikaan ne herää itse joka aamu, herätetään tai ei. Ja kyllä ne on kiukkusempia jos on mennyt kahdelta yöllä nukkumaan kuin ysiltä.

 

Mä en usko, että noi "pompottelut" (että lapsi pyytää vettä, peittelyä tms.) on mitään varsinaista vallankäytön yritystä lapselta. Sekin kertoo luultavasti jostakin tarpeesta. Lapsi haluaa esim. huomiota, läheisyyttä tai vanhemman viereensä nukkumaan tms.

Onko joku puhunut mistään vallankäytöstä yhtään mitään? Itse tulkitsen tuon niin,että lapsi ei malttaisi väsymyksestään huolimatta jäädä sänkyyn,onhan nukkuminen kuitenkin ero vanhemmista. Tai päivän asiat saattavat vielä pyöriä mielessä tms. Tuossa tilanteessa vanhemman tehtävä on auttaa lasta rauhoittumaan jotta nukahtaminen onnistuu. Jos tuota kierrettä ei ajoissa katkaise,niin sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Se on tapa josta voi oppia pois.

Toki voit antaa lapsen huomata miten joka ilta voi sujuvasti pitkittää nukkumaanmenoa tunnin tai kaksikin,mutta meillä se ei ole vaihtoehto että valvotaan puolille öin,mä herään viideltä töihin. Sekään ei oikein onnistu,että jätän kaksi- ja kolmevuotiaat yksin valveille kun itse menemme nukkumaan. Mun mielestä se olis heitteillejättö.

 

Toki lapsi nukkuu vain sen verran, kuin hän unta tarvitsee. Ei ole syytä viedä virkeää lasta nukkumaan ja makaamaan sängyssä hereillä.

Nyt sä et ilmeisesti taida haluta tajuta?!
Siis esim. Lapsi saa valvoa kuinka myöhään haluaa. Valvoo yli puolen yön, herätys klo 7.
Tämä toistuu 7 päivänä peräkkäin. Ainut muutos päivä päivältä on, että lapsi on kiukkuisempi ja kiukkuisempi, eikä selkeästi enää lopussa "voi hyvin". Kahdeksantena iltana lapsi nukahtaakin kesken leikin klo 20, ja nukkuu sinne seitsemään.
Ja seuraavana päivänä alkaa sama kiertokulku taas alusta.

Lapsi siis selviytyy jotenkuten vähemmillä unilla, kuin mitä tarvitsee.
Ja sen tarpeen huomaa juuri siitä, että on koko ajan kiukkuinen ja väsynyt, mutta ei vaan mene itsekseen mistään kehotuksesta nukkumaan.
Kummasti kaikki muuttui, kun tämä kierre katkaistiin, ja lapsi laitetaan nukkumaan klo 21. Nukahtaa noin puolessa tunnissa, ja nukkuu edelleen sinne seitsemään.

Etkö ole ikinä kuullut, että ihmiset tosiaan nukkuvat vähemmän, kuin mitä tarve on?

Toistan uudestaan: jotkut lapset nukkuu missä vaan, miten vaan, koska vaan. Toiset lapset taas eivät.

 

Toki lapsi nukkuu vain sen verran, kuin hän unta tarvitsee. Ei ole syytä viedä virkeää lasta nukkumaan ja makaamaan sängyssä hereillä.

Miksi sitten neuvoloissa ja esim lääkärissä muistutetaan unen tärkeyttä; muistutellaan pienten lasten vanhempia että lapsi nukkuu sitä paremmin mitä enemmän hän nukkuu. Ihan meillä omakohtainen kokemus molemmista lapsista; jos antaa kukkua myöhään, he heräävät paljon aiemmin kuin normaalisti. Uni ei ole niin syvää ja rauhallista. Muutamat kerrat kun 2-vuotiaallani on jäänyt päiväunet nukkumatta, on yö repaleinen ja itkuinen. Eli yliväsymys vaikuttaa lapsiin ihan eri tavalla kuin aikuisiin, onhan se jo miljoona kertaa lääketieteessä todistettu.

 

Joskus näistä sun mustavalkoisista kommenteista huomaa ettet ole itse äiti. :/
Kyllä mä vien nuo 2 ihastuttavaa lastani nukkumaan iltaisin hyvissä ajoin, sanotaan et vien ne 21.00 sänkyyn ja ne on ihan pirteän olosia, ne kyl nukahtaa ennen kun klo on 21.30. Jos antaisin niiden valvoa samassa tilassa niin ne valvois olkkarissa kyllä kahteen yöllä.
Aamulla kun on herättävä ajoissa niin kärjistetysti sanottuna on pakko viedä lapsi nukkumaan ajoissa. Samaan aikaan ne herää itse joka aamu, herätetään tai ei. Ja kyllä ne on kiukkusempia jos on mennyt kahdelta yöllä nukkumaan kuin ysiltä.

Näin juuri! Meilläkin lapset nukahtavat kyllä nopeasti, kun malttavat lopettaa leikit ja rauhoittua sänkyyn. Eli vaikka vaikuttavat ihan virkeiltä ja jaksaisivat vielä leikkiä, ovat silti väsyneitä. Mutta heitä pitää kyllä käskeä lopettamaan leikit ja rauhoittumaan, oma-aloitteisesti he eivät kyllä sitä tee. Ehkä olen sitten kasvattanut heidät huonosti

 

Niin mutta missä vaiheessa sen lapsen pitäisi sitten itse päättää siitä nukkumaan menostaan, että lapsi oppisi sen oman väsymyksensä tunnistamisen. Jos ensimmäiset kuukaudet valvotaan ja yritetään vain saada lapsi jollakin tavalla nukkumaan, milloin se yrittäminen sitten pitää lopettaa ja antaa lapsen päättää itse?

Mäkin tahtoisin tähän vastauksen. Todellakin.