TUNNUSTUKSIA! Oletko esittänyt koskaan hienompaa/rikkaampaa kuin oikeasti olet?

Enpä ole, enkä rehellisesti sanoen edes tiedä, miten sen tekisin?

 

En ole... todennäköiseti "esitän" köyhempää kuin olen... eli en erityisesti avaudu palkastani, tileistäni, hankinnoistani.

 

Uusrikasta on helppo esittää, mutta sukua ei pysty oppimaan. Ja se näkyy käytöksestä läpi joka tapauksessa.

 

tiedän ihmisiä ketkä esittää mutta ennen ilmestynyt verotieto lehti paljasti kusettajat!!!!

No et ajatellut, että ovat voineet saada isompia perintöjä tai pappa betalar, vaikka ovatkin aikuisia?

Mä tienaan nimittäin itse 1800e kuussa, mutta olen saanut perintöä yli 200 000euroa, mieheni yli 50 000e ja molemmilla varakas koti, joten ikinä tarvinnut lainaa ottaa. Pappa betaalannut aina uudet autot, maksanut sitä ja tätä.

 

Tavallaan kyllä! Meillä on hyvällä maulla sisustettu koti. Mööpeleitä joka lähtöön. Itsekkin pukeudun siististi tukka hyvin yms, samoin lapset. Todellisuudessa kaikki melkein on hyviä kirppis löytöjä ja osamaksulla ostettua. Ja asutaan vuokralla vaikka asunto on tosi siisti vuokra kämpäksi. Moni kysyykin onko tää oma. Valehtelemaan ei sentään ruveta. Kyllä moni meidän tulotilanteen tietää.

 

Uusrikasta on helppo esittää, mutta sukua ei pysty oppimaan. Ja se näkyy käytöksestä läpi joka tapauksessa.

Itse en taas niinkään arvosta perittyä rahaa, lotossa voi voittaa kuka tahansa.

 

En tykkää puhua rahasta enkä siten tykkää myöskään ajatella, että ihmiset olemuksestani arvelisivat lompakkoni leveyttä.

 

En. Olen sen verran keskivertoa varakkaampi että ei tarvitse esittää. En tosin koskaan ole tehnyt lompakon paksuudesta numeroa enkä ole kokenut tarvetta kehuskellut tai rehennellä asialla millään tavalla. Jos rahan määrä sitten tahattomasti päällepäin jotenkin on jonkun silmään nähtävissä, se on ihan katsojan oma päänsärky, ei minun.

Käytöstavat ja etikettiä on opetettu ihan kotona kuten normaaliin kasvatukseen kuuluukin.

 

[QUOTE="vieras";24032098]TUNNUSTUKSIA! Oletko esittänyt koskaan hienompaa/rikkaampaa kuin oikeasti olet?

Tuntuu olevan ko. ilmiö muodissa ainakin nuorten aikuisten/aikuisten (20-35v) keskuudessa. Jos olet:
Milloin? Miksi? Miten?[/QUOTE]

Täh? En ole moisesta kuullutkaan. Miten rikasta esitetään? Tai hienoa?

Olen ihan tyytyväinen itseeniä tällaisena.
Tyytyväinen ulkonäkööni (vähän keskiarvon yläpuolella, hoikka olen),
perheeseeni (kunnollinen ahkera älykäs normaalipainoinen mies, joka hoitaa lapsiaan ja kotiaan ja laittaa ruokaa, 2 kaunista älykästä lasta),
älyllisiin lahjoihin (ihan keskivertoa, yliopistotutkinto on).

Rahaa ei ole kertynyt johtuen siitä, että olen keskittynyt muihin asioihin. Jos en olisi mennyt yliopistoon naisvaltaista alaa opiskelemaan, vaan olisin mennyt kouluun jota äitini ehdotti, rahaa olisi kertynyt ihan eri tavalla. Tai jos en olisi halunnut olla lapsille läsnä niin paljon kuin olen ollut.

Mutta en koe tarvetta esittää kenellekään yhtään mitään.

Esittääkö joku ja miten se käytännössä tapahtuu?

 

Jos jotain esitän minäkin, niin köyhempää kuin olen. Esim. äitiyspakkauksen vaatteet oli ahkerassa käytössä aikoinaan, vasta myöhemmin luin palstalta, että niitä ei kuuluisi pitää, jos ei halua näyttää köyhältä. Tuolloin oli säästössä tulevaa asuntoa varten aika paljon rahaa. Kymmeniä tuhansia euroja omia säästöjä. Edelleen pitäisin äitiyspakkauksen vaatteet, tottakai.

Muutenkin kasvatus sitä, että pröystäily on rumaa. Eli vaikka olisin miljonääri, eläisin luultavasti näin.

 

Mä luulen, että suuri osa yrittää ainakin.... Yks mun tuttuni kertoi aina olevansa yliopistolla töissä. Ei vaan ikinä kertonut sitä, että on siellä osa-aikaisena siivoojana.

Mä itse uskoisin olevani ihan oma itseni. Ja olen ihan hieno tällaisenaan. Ei tarvi esittää

 

Mä koen olevani tyytyväinen itseeni ja elämääni, joten en tällä hetkellä tunnista tuota esittämistä elämässäni. Tiettyjä asioita tosin häpeän vanhemmissani ja lapsuuteni kodissa ja useimmiten jätän ne kertomatta. En esimerkiksi ole kertonut kaikille ystävilleni olevani todella köyhästä kodista, enkä sitä että vanhempani kuolivat alkoholiin. Olen kertonut niille, jotka ovat kysyneet, mutta eipä tuo ole kovin kepoisa aihe ja yhä koen itsenikin aavistuksen huonommaksi ihmiseksi noiden asioiden vuoksi. Jätän siis kertomatta.

 

Tunnustan! Lapsena puhuin kaverilleni "huvilasta", kun tarkoitin meidän kesäpaikkaa, joka on vanha rintamamiestalo. Hienompi kuin tavallinen kesämökki, mutta ei nyt sentään mikään huvila. Olin oppinut sanan jostain televisio-ohjelmasta ja minun mielestäni se kuulosti hienommalta kuin "kesäpaikka". :ashamed:

Kaveri vieläpä meni kysymään vanhemmiltaan, että saako hän joskus lähteä meidän mukaamme "huvilalle" ja vanhemmat eivät päästäneet, koska ajattelivat, että kaveri sotkee tai rikkoo jotain niin hienossa paikassa.

Hävettää vieläkin.

 

Ei tarvitse esittää, sillä yleensä suomalaiset ovat vain kateellisia, jos olet rikas. Emme ole mieheni kanssa rikkaimpia, mutta tulemme hyvin toimeen ja lainaa ei ole kahdesta talosta, joista toinen vuokralla. Vain perheemme ja ihan muutama läheisimpiä kavereistamme tietävät toisesta talosta. Ei tarvitse laskea penniä ja jos haluamme jotakin ostamme. Automme eivät ole uusimpia 2001 ja 2002 Volvo ja Mazda. En osta esim laukkua siksi, että se on L.V, vain koska pidän siitä, oli sitten merkkilaukku tai ei.

En koe tarvetta hienostella kalliilla tavaroilla, olen mitä olen ja sillä selvä.

Tuli vain mieleen, että yleensä äkkirikkaat(lottovoittajat ym) haluavat koreilla rahoillaa, esim minun vanhempani ovat molemmat hyvin toimeentulevista perheistä.

 

[QUOTE="vieras";24057960]En. Olen sen verran keskivertoa varakkaampi että ei tarvitse esittää. En tosin koskaan ole tehnyt lompakon paksuudesta numeroa enkä ole kokenut tarvetta kehuskellut tai rehennellä asialla millään tavalla. Jos rahan määrä sitten tahattomasti päällepäin jotenkin on jonkun silmään nähtävissä, se on ihan katsojan oma päänsärky, ei minun.

Käytöstavat ja etikettiä on opetettu ihan kotona kuten normaaliin kasvatukseen kuuluukin.[/QUOTE]

Näin olisin voinut vaikka itsekin sanoa.

 

Olen köyhä enkä esitä rikkaampaa tai hienompaa. En edes osaisi tehdä sellaista.

Mutta se ihmetyttää, että miksi uusrikkaita niin usein halveksutaan? Moni heistä on itse omilla saavutuksillaan saanut varakkuutensa. Miksei siitä saisi nauttia? Moni voi olla elänyt vaatimatonta elämää lapsuudessaan ja nuoruudessaan niin eikö sitten rahasta saisi nauttia jos sitä kerrankin on? Minä ainakin uskon, että jos vaurastuisin niin nauttisin elämästä, ostelisin hienoa elektroniikkaa, kalliita vaatteita, hienon auton ja talon jne.

 

Olen köyhä enkä esitä rikkaampaa tai hienompaa. En edes osaisi tehdä sellaista.

Mutta se ihmetyttää, että miksi uusrikkaita niin usein halveksutaan? Moni heistä on itse omilla saavutuksillaan saanut varakkuutensa. Miksei siitä saisi nauttia? Moni voi olla elänyt vaatimatonta elämää lapsuudessaan ja nuoruudessaan niin eikö sitten rahasta saisi nauttia jos sitä kerrankin on? Minä ainakin uskon, että jos vaurastuisin niin nauttisin elämästä, ostelisin hienoa elektroniikkaa, kalliita vaatteita, hienon auton ja talon jne.

varmaan siksi että nykyään on tiedossa että maapallo ei kestä kerskakulutusta.

 

[QUOTE="vieras";24057877]Itse en taas niinkään arvosta perittyä rahaa, lotossa voi voittaa kuka tahansa.[/QUOTE]

Voi vai? Kiva kuulla.

 

Hakikohan ap tässä niitä tapauksia, esim. joihinkin julkiksiin verrattaviin.. jotka siis ottaa hiusten pidennykset, käy ottamassa vähän botoxia ja kaikin puolin laitattamassa itseään, käy matkoilla, ostaa merkkivaatteita jne. Vaikka sitten todellisuudessa rahatilanne on se, että ei vuokraa edes pysty maksamaan.. Eli silloin minun mielestä esittää muka parempaa/hienompaa/rikkaampaa kuin onkaan.

Itse paremminkin kuulun niihin jotka ei esitä yhtään mitään. Ei köyhempää eikä rikkaampaa, tuon hyvin rehellisesti ilmi sen mihin meillä on varaa tai jos johonkin ei ole niin senkin tuon ilmi.

 

En ikinä, olen mielestäni täydellisen hieno ihminen ihan luonnostaankin.

 

Miten se tapahtuu? Minusta ei saa rikkaan tai hienon näköistä millään=)

eikä minusta. Joskus nuorempana vuosia, vuosia sitten minusta oli hauska esittää jotakuta muuta kuin olin. Tein tätä lähinnä istuessani terassilla /kuppilassa.

 

Esitän kai köyhempää mikä on aika tyhmää ja yritän päästä siitä eroon. Suomessa on vaan tottunut siihen, että ihmiset kadehtii toisen omaisuutta.

 

Me ei olla rikkaita, mutta pärjätään ihan kivasti. Se ei kylläkään näy mitenkään päällepäin, päinvastoin . Suosin kaikessa kierrätettyä, meillä ei esim. kotona ole kuin muutama hassu uutena ostettu mööpeli. Minä ajelen ihan hirveän rumalla ja vanhalla autolla ja ostan itselleni ja pojillemme vaatteet pääsääntöisesti kirpparilta. Miehellekin ostaisin, mutta en tahdo löytää.

Tänään viimeksi nauratti miehen kanssa kun oltiin veneilemässä pienellä purkillamme (ikivanha Busteri, jonka mies jokin aika sitten osti). Siellä me keikuttiin isojen ja kalliiden veneiden nostattamissa aalloissa ja katseltiin raharikkaiden mökkejä, jotka oli järjestään 2-3 kertaa isompia kuin meidän kotimme . Mutta kierros saatiin tehtyä ja vene jaksoi kuskata koko köörimme. Hoisi siis asiansa vallan mainiosti .

Olen myös jo aikoja sitten todennut, että tyhmäksi tekeytymällä saa selville uusista ihmisistä paljon, saa paljon kaikenlaista anteeksi ja on muutenkin helpompi olla. Harrastan todella usein "yksinkertaisuuden verhon" käyttämistä .