Laitanko miehen pihalle vai mitä mä teen?

["Onneton"]

En oikeesti enää jaksa,enkä edes enää välitä.
Mies käy paljon töissä,työpäivät 12 tuntia ja 4 päivää viikossa. Töiden jälkeen käy kavereiden luona,syö kotona ja nukkuu,ei sitä työpäivinä nää,ei lapset eikä minä. Vapaapäivistä hyvä esimerkki perjantailta; halusi nukkua pitkään,joten lähdettiin lasten kanssa kyläilemään ja jätin lapun pöydälle että soittaa kun herää niin mennään kauppaan ja saa kantaa tavarat (olen viikolla 37 raskaana ja kaksi alle 5v lasta ennestään). Tultiin sitten lasten kanssa klo 15.00 kotiin ja ajattelin että nukkuu vieläkin kun ei ole soittanut ja kävin siellä kaupassakin sitten yksin. Ei ollut kotona,niin soitin ja olikin mennyt kaverinsa luokse. Tuli kotiin ja sanoi että lähtee toiselle kaverilleen,sanoin että olisi kivaa jos olisi meidän kanssa kun on ollut koko viikon taas poissa ja lapsetkaan eivät ole nähneet, sanoi että juuri siksi haluaa viettä vapaailtaa kun on ollut koko viikon töissä. Sen vapaaillat on siis AINA sillon kun sillä on vapaata ja ei koskaan halua viettää niitä meidän kanssa. Eilen ja tänäänkin nukkui pitkään,kun on niin rankkaa olla töissä. Nukkuu siis iltapäivään kun on ollut myöhään yöhön koneella tai kavereillaan ja kun saa itsensä sängystä niin lähtee taas johonkin omiin menoihinsa. Itse herään joka aamu klo 07.00 lasten kanssa,vaikka yöt menee pyörien mahan kanssa.
Rahat se käyttää omiin menoihinsa,töitä tekee paljon mutta silti me lasten kanssa eletään suurimmaksi osaksi mun rahoilla. Pari kertaa kuussa antaa 50e kauppaan,ei sillä paljoa meidän perheelle saa ruokaa. Vaatteet lapsille ostan minä,samoin kaiken muun.

Musta tuntuu että olen yksinhuoltaja,niinkuin käytännössä olenkin. Olisiko asumusero hyvä ratkaisu? Jos se saisi miehen tajuamaan. Välitän siitä edelleen,tosin tätä menoa rakkaus kuolee ja nykyäänkin mulle on jo aika sama vaikka ei ole koskaan kotona. Parempi niin,koska mua raivostuttaa kun se kotona ollessaan makaa vaan sohvalla eikä tee MITÄÄN koko päivänä. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja naimisissa 4 ja en haluaisi erota kun yksi kariutunut liitto jo takana. Hävettää ihan kamalasti tämä tilanne

 

["aloittaja"]

Työpäivät siis vähintään tuon 12 tuntia,välillä jopa 16.

 

[saunan takana tilaa]

Olis hyvä ratkaisu.Sinuna tekisin nyt niin että kävisin sanomassa miehelle että nouset ylös nyt,mä lähden kaverin luo ja lähtisit.Olet poissa ihan koko päivän,et vastaa puhelimeen kun se soittaa perääsi.Kotiin tultuasi katsot mikä siellä on tilanne ja mikäli muksuja ei ole ruokittu ja hommia hoidettu ilmoitat että alat katsella toista asuntoa ja lähdet ettei tämä homma toimi näin.

 

[Ansis]

Olisiko hyvä eka keskustella miehen kanssa? Sitten vasta tehdä päätös?

 

["suru"]

voi itkut.. ei kuulostaa oikein perhemieheltä..en tiedä voisiko tilanne tuosta muuttuakaan. ei kuitenkaan ole väkivaltainen eikä juopottele tai petä? on kyllä raskasta, on kuin olisit miehen sijasta lapsen kanssa suhteessa, joka ajattelee itseään ensisijaisesti. koeta jaksaa, tehdä paras ratkaisu. riidatkaan ei ole hyväksi lapselle, joten koeta erota sovussa jos päädyt eroon!

 

[jassåå]

Kysyisin mieheltä, että kiinnostaako sitä edes minkäänsortin perhe-elämä? Sanoisin suoraan, että jaksaminen on lopussa ja olet miettinyt asumuseroa jne.

 

["Aloittaja"]

Eihän mulla mitään kavereita ole,totakin ratkaisua miten mutta en keksinyt mitään paikkaa mihin mennä. Olen ollut niin jumissa täällä kotona että kaikki kaveritkin on kadonneet,oman äitin luokse en kehtaa mennä kun tuomitsee jos joudun sille jotain tilanteesta kertomaan Anoppilaankaan en uskalla mennä kun sieltäkin saisin vain vinkumista miten koko tilanne on mun vika.
Ja en uskalla jättää sitä lasten kanssa,tai en voi,koska se huutais ja tiuskis sitten lapsille koko päivän En kestä sitä ajatusta.

 

["heissan"]

Olisiko hyvä eka keskustella miehen kanssa? Sitten vasta tehdä päätös?

Voisin väittää, että ap on keskustellut/yrittänyt keskustella. Usein vaan se keskustelu ei ikävä kyllä johda mihinkään tuollaisten miesten kanssa.
Tarvitaan radikkaalimpia tekoja.

 

["Aloittaja"]

Tästä asiasta on keskusteltu nyt viimeisen noin 8kk aikana PALJON. Mies sanoo että hän ei viihdy kotona, on kuulemma "menevää sorttia" ja tiesin sen kun aloin hänen kanssaan seurustelemaan. No,eipä se ollut noin paljon silloin töissä niin oli joskus kotonakin vaikka näki kavereitaan. Ja ennen heräsi edes joskus lasten kanssa.
Olen sanonut sille että en oikeasti jaksa tätä enää ja musta tuntuu ettei siitä ole perheen isäksi. Suuttuu ja sanoo että aina mä vaan haukun sitä ja koskaan en keksi mitään hyvää jne.

 

[:(]

Vaikka mies tekeekin pitkää päivää, nii ei tuo ihan reilulta siltikään kuullosta. Puhu miehesi kanssa ja kerro omasta mielestäsi olennaiset epäkohdat suhteessa. Lasten kuuluisi nähdä isää, varsinkin jos asutte samassa osoitteessa. Näyttää siltä että kaverit menee perhe-elämän ohi ihan heittämällä.

 

["aloittaja"]

Tuntuu kamalalta ajatella eroa kun mies ei tosiaan lyö,juo tai petä. Ei vaan halua antaa aikaansa meille. Tulisin taloudellisestikin paljon paremmin toimeen kun miehen olisi _pakko_ maksaa elareita ja näin osallistua lasten kuluihin.

 

[saunan takana tilaa]

[QUOTE="Aloittaja";23960368]Eihän mulla mitään kavereita ole,totakin ratkaisua miten mutta en keksinyt mitään paikkaa mihin mennä. Olen ollut niin jumissa täällä kotona että kaikki kaveritkin on kadonneet,oman äitin luokse en kehtaa mennä kun tuomitsee jos joudun sille jotain tilanteesta kertomaan Anoppilaankaan en uskalla mennä kun sieltäkin saisin vain vinkumista miten koko tilanne on mun vika.
Ja en uskalla jättää sitä lasten kanssa,tai en voi,koska se huutais ja tiuskis sitten lapsille koko päivän En kestä sitä ajatusta.[/QUOTE]

Jos lapsia ei voi jättää päiväksi oman isänsä kanssa niin ero on ainoa mahdollinen vaihtoehto.Jouduthan sä antamaan ne sille silloinkin tapaamisiin jos eroatte.

 

[surullista]

[QUOTE="aloittaja";23960394]Tuntuu kamalalta ajatella eroa kun mies ei tosiaan lyö,juo tai petä. Ei vaan halua antaa aikaansa meille. Tulisin taloudellisestikin paljon paremmin toimeen kun miehen olisi _pakko_ maksaa elareita ja näin osallistua lasten kuluihin.[/QUOTE]

Mutta henkistä väkivaltaa harrastaa kyllä. Sitä tuo on. Ja vallan käyttöä. Se se vasta paha on.

 

[Sama täällä]

Meillä on samankaltainen tilanne, tosin mies tekee pitkää työpäivää 5pv/vko ja illat tosiaan menee koneella pelaillen. Valittaa mun rahankäytöstä, nukkuu puolet viikonlopusta, ei juuri minkäänlaista perheen yhteistä aikaa. On kyllä lasten kanssa, että saisin tehdä kotitöitä rauhassa, mutta olen niin pettynyt meidän arkeen. Ja välillä tuntuu, että mieson mulle joku kolmas lapsi. Huoh. Ja sit kehtaa valittaa, kun ei saa tarpeeksi seksiä

En osaa valitettavasti auttaa, itsekin ihan umpikujassa tämän asian kanssa. Mies välillä suorastaan kieltäytyy keskustelemasta asioista, jos en ole saanut jotain uutta näkökulmaa/ ratkaisua tilanteeseen.

Minäkin oon niin väsynyt pyörittämään arkea käytännössä ihan yksin ja nykyisin liiankin usein mietin, kuinka paljon helpompaa ois olla ihan virallisestikin yh... Ois ees se joka toinen viikonloppu TÄYSIN vapaata.

 

[Tönt]

voi miten kurja tilanne. en tiiä mitä tekisin, tauko varmaan tekisi hyvää mutta todennäköisesti olisin niin pönttö että elättelisin toiveita että asiat muuttuu. kun niin loppusuoralla olet odotuksessa niin olisi mitenkään mahdollista että oottaisit siihen asti että vauva on syntynyt. saisit levätä ennen synnytystä, miettimättä eroa, muuttoa jne. ero voi olla ruma asia eikä stressi tee hyvää sulle nyt. tsemppiä! :hug:

 

["ansarikukka"]

Käy vaikka ajelulla/elokuvissa/kahvilassa/shoppailemassa yksin? Ei tarvi jättää koko päiväksi lapsia yksin ja toisaalta mies hoksaa että joutuu välillä huolehtimaan lapsista. Mun mielestä on aika uskomatonta, että et uskaltaa jättää lapsia isänsä kanssa. Ja tuohan ei siis ole sun vika.

Noin muuten sun elämä kuulostaa kyllä aika yksinäiseltä. Mies taas tuntuu jääneen jonnekin teini-ikään, ilman vastuuta. Sun pitää nyt hankkia kyllä omaakin elämää ja ystäviä.

 

[LLM]

Tuohan on melkein sama kuin olisi yh. Jos miestä ei kiinnosta eikä riitä ymmärrystä niin pellolle vaan.

 

["vieras"]

Teethän säkin pitkää päivää lasten kans, muttet silti pääse välillä omille reissuilles. Tää on helppo toiselle sanoa, mutta asumusero vois olla järkevä ratkaisu.
Ja tuo, ettei anna rahaa... voi v***u! En jaksa ees enempää kommentoida, mua niin v*****aa tollaset tapaukset.

Luultavastikin siksi, kun ei sitä meidänkään isiä täällä kotona koskaan näy. Taas lähti omiin tärkeisiin menoihin kun synttäreitä pitäis järjestää, yöllä tuli kotiin ties mihin aikaan. Näyttää se niin helpolta tuo miesten elämä.
Onneksi rahaa kuitenkin antaa aina kun voi.

 

["impi"]

Mie erosin tuollaisesta miehestä..työ oli NIIIIN RANKKAA, ei juuri ikinä ollu lapsen kanssa, lähti vaan kavereiden kans johonki viikonloppuisin,ei tehny kotitöitä jne.lista loputon. Minä väsyin,kyllästyin ja rakkaus loppui. En ole katunu lähtöä, nyt väännetään tapaamisasioista kun vieläkään ei halua olla lapsen kans kaksin,vaan minun pitää olla mukana että teen ruuat,vahdin lasta jne.. hän voi pitää lapsen kanssa hauskaa kunhan mie hoidan kaiken muun.

 

["Aloittaja"]

Mä kans sanoin miehelle että olisi helppoa kun tietäisin että kun erotaan niin mulla olis varmasti välillä omaakin aikaa. Tosin ei se vois ottaa lapsia kun harvoin kun on töissä viikonloppuisinkin. Käytännössä lapset olisivat siis anoppilassa ja mies varmaan omissa menoissaan. Olen niin pettynyt ja surullinen lastenkin puolesta Kaikki sanoivat ennen kun lapsia hankittiin että hänestä tulee varmasti maailman paras isä kun pitää niin paljon lapsista. Juu,pitäähän se,silloin harvoin kun herralle käy että on niiden kanssa! Lapset voi välillä ottaa vaikka mukaan kun lähtee kavereille joilla on lapsia,noin niinkuin esittelytarkoituksessa. Anoppilaankin vie kun on niin LOISTAVA isä anopinkin mielestä.

Ja vielä kun tämä raskaus on nyt tässä pisteessä. En edes tiedä haluanko miestä mukaan synnyttämään,mielummin ehkä hoitaisin senkin yksin.

 

["Aloittaja"]

Ja suuttaa olla silloin aina sitten valmiina kun mies kerran kuussa haluaa meidän kanssa viettää aikaa. Nytkin ehdotti että viedään lapset hoitoon että saadaan olla kaksin ja vähän lomaa lapsista. Mitä VITUN lomaa se tarvii lapsista kun ei niitä muutenkaan koskaan nää? Ehdotin että olis ite lasten kanssa ja mä viettäsin vapaata, se ei käy.
Hänhän JOUTUISI sitten olemaan lastensa kanssa
Ja kotitöitä tuokaan ei ole tehnyt. En edes muista milloin on auttanut siivoamisessa,pyykeissä tai tiskeissä. Tai edes laittanut lapsille ruokaa!

 

[äksönii nyt]

Kyllä nyt vaan otat ja lähdet päiväksi jonnekin. Mene vaikka rantsuun, kirja mukaan ja rahaa, että saat syömistä ja juomista.
Et puhu mitään ku poistut vann hiljaa takavasemmalle. eiks se ukkoskin tee niin? TOIMI NAINEN!! NYT!!!

 

[ei näin!]

Olet tehnyt miehen olon liian helpoksi.
Minä myös tekisin niin, että kun tiedät että mies jää löhämään sänkyy, mutta on jo melkein hereillä, jättäisin lapset muutamaksi tunniksi (4-5h) isänsä huomaan ENKÄ neuvottelisi siitä etukäteen. Lähdet vain, ja annat miehen selviytyä.
Jos alkaa huutamaan, pysyt rauhallisena ja sanot että nyt oli sun vuoro ja tästä lähin pidät huolen omista vuoroistasi.
Lisäksi keräät ruokaostosten ja lasten menojen kuitit, pidät kirjanpitoa ja isket laskun pari kertaa kuussa miehen kouraan. Sanot että jollei tämä järjestely käy, lähdet seuraavaksi hakemaan rahoja elatusmaksujen muodossa.
Olisi vielä hyvä jos voisit eritellä miehen käyttämien ruokien ja muiden taloustarpeiden (pesuaineet, vessapaprut yms.yms) hinnat erikseen. Voi tulla yllätyksenä että se miehen 50e ei riitä ja käytännössä ruokit miehenkin omilla rahoillasi.
Älkää hyvät naistet nössöilkö oman hyvinvointinne kustannuksella. Luupäiset miehet tarvitsevat luupäisiä keinoja oppiakseen!

 

["Aloittaja"]

Huoh. Otettiin sitten miehen kanssa kunnolla yhteen (ei lasten kuullen) ja lopputuloksena sanoi että erotaan sitten ja lähti ovet paukkuen pois. Että sellasta keskustelua meillä! Vituttaa. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa lasten perhettä Sanoin vaan sille että me ei ooteta että millon HÄNELLÄ on mahdollisesti meille aikaa,että joku päivä mun pinna katkeaa ja lähden lasten kanssa.

 

[ei näin!]

Jos miehen asenne on tuo, anna mennä. Ei lapsilla ole mitään perhettä mitä menettää.
Luultavasti mies testaa uhoamisellaan että vieläkö sinä myönnyt. ÄLÄ MYÖNNY. En myöskään usko että keskusteleminen auttaa teitä, mieshän ei selvästikään kuuntele. Sinun täytyy vain itsesi alkaa toimia toisin ja pakottaa sitä kautta myös mies muuttumaan. Et voi keskustelulla anella miestä ymmärtämään tilannettasi, hänellä on liian mukavaa nyt.

Jos mies todella haluaa erota, on hän selvästi etsinyt jo pitempään "syytä" ja hetkeä erota. Ehkä on löytänyt myös jotain sutinaa niillä ainaisilla huvitusreissuillaan.

Sinuna todella heräisin nyt näkemään teidän todellisen tilanteenne ja lopeta turha yrittäminen ja joustaminen. Uuvut vain siinä. Yksin ei voi yrittää.

Voimaa ja uskoa tulevaisuuteen!