Nonniin, uusin KaksPlus ja unikoulu artikkeli: kyllä se unikoulu=vauvan huudattaminen yksin

  • Viestiketjun aloittaja "just"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieras";23939604]Unikoulussa on kyse nimenomaan siitä että vauva ei jää itkemättä sinne sänkyyn silloin kun äiti päättää sinne laittaa, ja sitten huudatetaan niin kauan että vauva "luovuttaa" kun ei saa itkulleen = tarpeilleen vastakaikua.[/QUOTE]

No mitä se haittaa, jos lapsen tarpeisiin kuitenkin päivällä vastataan kohtuullisessa ajassa? Lapsi vaan oppii, että päivät on syömistä, leikkiä, hellyyttä, seurustelua varten, yöllä parempi nukkua kun palvelu ei pelaa. Tuleehan niitä muutenkin tilanteita, joissa lapsi joutuu odottamaan (äiti vaikka vessassa isolla hädällä tai toisen lapsen hoito sillälailla kesken, ettei sitä pysty juuri sillä sekunnilla keskeyttämään).

Ne traumat tulee siitä, ettei lapsen tarpeita huomioida valveillakaan. Ei päivällä hyvin hoidettu lapsi vaurioidu mitenkään siitä, että sen joka inahduksen mukaan ei hypätä pitkin yötä.

Enkä puhu tässä nyt mistään ihan muutaman kuukauden ikäisistä, joiden on fysiologisesti pakko saada ruokaa yöllä. Silloin tietysti on herättävä vauva ruokkimaan. Mut joku vuoden ikäinen ei enää tarvitse ruokaa selvitäkseen aamuun asti ja seuran tarpeen voi tyydyttää taas päivälläkin. Eri asia myös jos lapsi saa jonkun ihan kamalan kauhukohtauksen yöllä mutta kyllä niitä itkujakin on erilaisia ja osan se lapsi itsekin unohtaa kun antaa mennä vaan ohi korvien. Jos terveellä lapsella on oikea hätä, ei se lopeta itkemistä siihen ettei saa huomiota heti. Mut itku kun on lapsen ainoa tapa kommunikoida, niin se voi olla semmoista kokeilevampaakin kitisemistä et onks täällä ketään muita hereillä juttelemaan mulle, ai ei, no jatkan sit unia.
 
hermo menee
[QUOTE="vieras";23930279]Pakko laittaa vielä tämäkin, kun täällä kerta tästä artikkelista keskustellaan. Suoraa lainausta tekstistä:

"Pajunen on jämpti mutta empaattinen. Pidän hänestä heti. Hän perustelee rauhallisesti ja vakuuttavasti, miksi on turha pelätä aiheuttavansa lapselle traumoja, vaikka hän joutuisikin itkemään. Sillä sehän on lähes kaikkien vanhempien suurin pelko. Missään neuvolasta saamassani läpyskässä ei kerrota, miten toimia huutavan lapsen kanssa silloin, kun tassuttelu ei tepsi. Eikä sitä, miten kauan huutoa on sopiva määrä. Netistä tietoa etsivä törmää keskustelupalstojen "asiantuntijaäiteihin", jotka varoittavat lapsen tunne-elämän vaurioituvan huutamisesta loppuelämäksi. Pajusta tällaiset keskustelut sapettavat. "[/QUOTE]

Täällä juuri taas nämä Pajusen "asiantuntijaäidit" paasaa asioista joista eivät mitään tiedä. Oikeasti perehtykää asioihin KUNNOLLA ja tulkaa sitten paasaamaan. Helvetti soikoon kun sapettaa nämä jeesustelijat. Kun tuo yksikin tuolla edellä paasas, että "vauvan pitää olla tyytymätön ja haluta aina rintaa. Pullosyönnin jälkeen vauva nukkuu liian hyvin." OMG mitä sontaa. Perhana, sehän on aivan ristiriidassa teidän hörhöjen periaatteille, jossa lapsi ei saa vinkaistakaan ettei sillä vain ole paha olla.

Ja kyllä, isommat vauvat todellakin osaavat jo manipuloida itkullaan. Olette melkoisia puusilmiä jos ette sitä omista vauvoistanne huomaa. Missä se vaistovanhemmuus tässä kohtaa on?
 
Lillikka
Mä luulin vielä viime viikolla, että meillä on varsinainen tissitakiainen, jonka saaminen omaan petiin tulee olemaan tosi vaikeeta. No, aloitin unikoulun su-iltana ja jo viime yönä tuo 6-kk nukkui inahtamatta klo 21-0430, jolloin nostin syömään, kun alkoi olla tissit jo aika pinkeinä =) Tyttö oli nukkunut mun vieressä joka yö ja aikaisemmat yritykset nostaa yösyötön jälkeen omaan petiin oli aina johtanut kovaan itkuun, enkä halunnut herättää muuta perhettä. Vieressä tyttö heräsi tunnin-parin välein joka yö.

Syötin ekana iltana olkkarissa viimeisen kerran ja vein omaan petiin. Ekoihin itkuihin menin vastaamaan 15 sekunnin päästä ja vähitellen minuutin-parin päästä, vähän itkun äänestä riippuen. Ei mennyt kovaksi karjunnaksi, vaan kuulosti enemmän siltä, että hei, ei me eilen tällee tehty, huhuu äiti. Tyttö oli petissä ihan hyvässä hapessa ja hymyili heti, kun tulin rauhoittelemaan. Pari kertaa piti ottaa syliin vähäksi aikaa ja sanoa, että nyt nukutaan. Ekana yönä oli yksi rauhottelusessio ilman tissiä ja sekin kesti ehkä 10 min. Mitään traumaa en missään nimessä katso aiheuttaneeni, vaan tyttö näyttää ennemminkin hoksanneen, miten ihanaa voikaan olla päästä omaan petiin halimaan peittoja ja liinoja kaikessa rauhassa. Ainahan nämä ei mene kuin elokuvissa, mutta mun mielestä unikoulua kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tärkeetä on olla herkällä korvalla vauvan itkulle ja mennä sinne aluksi tosi nopeasti ja useasti ja vähitellen harventaa väliä. 15 min yksin huutamista tuskin kukaan lukee hyväksi konstiksi.
 
"asdf"
Niin, tästä unikoulusta ovat asiantuntijatkin eri mieltä :D Mutta tosi hyvä että Suomessakin pitkästä aikaa saavat äänen myös muut kuin searsit, pantleyt ja MLL!

Käsittääkseni jutun pääasia oli kuitenkin että väsyneet vanhemmat ovat vaaraksi lapsilleen ja itselleen, ja väsyneen perheen on saatava unensa takaisin hinnalla millä hyvänsä.

Miettikääpä jättäisittekö vaikka pyöräilykypärän tai turvaistuimen pois hellesäällä jos lapsi saa siitä näppylöitä? Väsymys on oikea vaara, vauvan itkeminen on näppylätasoa.
 
"just"
no voi jeesus taas tuonkin kanssa!! Ei vauva osaa mitään "protesti itkua"!! Vauvalla on aina joku hätänä jos se itkee!
Kuinkahan moni jättäisi isomman lapsen yksin itkemään painajaisen jälkeen? (no varmaan samat jotka eivät piittaa tuosta vauvan itkusta)
Ihmeellistä ja julmaa ajattelua tosiaan, että vauvalla on protesti-itkua. Ihme on, jos ei vauva koe elämäänsä turvattomaksi, jos hänet jätetään yksin itkemään.
 
"vieras"
Ai mun mielestä Vauva lehti ja KaksPlus lehti ovat ottaneet parin viime vuoden aikana sen linjan, että unikoulu ja lapsi omaan huoneeseen. En tiedä miksi, aiemmin oli paljon kiintymysvanhempityylisiä juttuja tuon suhteen.

Mutta pitäis muistaa myös, että huudatusunikoulu ei tuo pysyvää apua! Että sellainen hinta maksetaan, sitä joutuu toistaa useasti. Ja usein jaksamista helpottaa jo se, ettei tarvi nousta toiseen huoneeseen. Ihan oikeasti.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23944343]Ai mun mielestä Vauva lehti ja KaksPlus lehti ovat ottaneet parin viime vuoden aikana sen linjan, että unikoulu ja lapsi omaan huoneeseen. En tiedä miksi, aiemmin oli paljon kiintymysvanhempityylisiä juttuja tuon suhteen.

Mutta pitäis muistaa myös, että huudatusunikoulu ei tuo pysyvää apua! Että sellainen hinta maksetaan, sitä joutuu toistaa useasti. Ja usein jaksamista helpottaa jo se, ettei tarvi nousta toiseen huoneeseen. Ihan oikeasti.[/QUOTE]


Mihin perustat väitteesi, että huudatus ei tuo pysyvää apua? Meillä nukkuminen perhepedissä meni liian levottomaksi, kun poika oli noin 9 kk. Yritimme ensin Pantleyn lempeää unikoulua, tuloksetta. Sitten tassuteltiin sitkeästi ja johdonmukaisesti pari kuukautta, tuloksetta. Lopulta turvauduimme Pikkujätin unikouluun, josta kokemukset samanlaiset kuin artikkelin kirjoittajalla. Eihän sen huudon kuunteleminen kivaa ollut, mutta poika oppi nukkumaan. Unikoulusta on nyt kohta puolitoista vuotta, eikä ole kertaakaan tarvinut toistaa sitä. Traumoja ei ole havaittu.
 
[QUOTE="vieras";23949380]Traumat ilmeneeki aikuisiällä aikuisiän ihmissuhteissa. Mm. että henkilö ei kykene luottamaan toisiin ja on sitoutumisongelmia jne.[/QUOTE]

Eli jos vauva joutuu hetkenkin huutamaan yksin, kun äiti vääntää ripulipaskaa vessassa, on traumat valmiina odottamassa aikuisiällä. Toki.

Uskon että jatkuva lapsen itkuun reagoimattomuus tuo ongelmia eteen, mutta sitä minusta unikoulu ei ole... Mitä eroa on sillä, että lapsi herää äidin ollessa suihkussa ja ei saa heti vastausta huutoonsa sillä että lapsi itkee muutamana iltana hetken pidempään?
 
"vieras"
Eli jos vauva joutuu hetkenkin huutamaan yksin, kun äiti vääntää ripulipaskaa vessassa, on traumat valmiina odottamassa aikuisiällä. Toki.

Uskon että jatkuva lapsen itkuun reagoimattomuus tuo ongelmia eteen, mutta sitä minusta unikoulu ei ole... Mitä eroa on sillä, että lapsi herää äidin ollessa suihkussa ja ei saa heti vastausta huutoonsa sillä että lapsi itkee muutamana iltana hetken pidempään?
Se ero, että vauvan ei tarvi yrittää nukahtaa yksinään huutoonsa. Sitä paitsi unikoulut tuppaa venymään ja vauvaa huudatetaan ihan tietoisesti. Tai sit käydään näyttäytymässä 6 kk ikäiselle ovensuussa ja taas lähdetään pois. Ihan sairasta.
 
[QUOTE="vieras";23949519]Se ero, että vauvan ei tarvi yrittää nukahtaa yksinään huutoonsa. Sitä paitsi unikoulut tuppaa venymään ja vauvaa huudatetaan ihan tietoisesti. Tai sit käydään näyttäytymässä 6 kk ikäiselle ovensuussa ja taas lähdetään pois. Ihan sairasta.[/QUOTE]

Tai sitten ne kaikki ei tuppaa venymään vaan isolla osalla homma menee hetkessä putkeen :)
 
Lässyn lässyn
Pienempi trauma unikoulu kuin vauva seinään. Monet eivät a) ole joutuneet valvomaan pitkään ja paljon lasten kanssa ja b) pärjäävät pätkäunilla ihan mainiosti. Sitten on niitä, jotka voivat mennä ihan sekaisin kuukausien ja vuosien valvomisesta. Kertakaikkiaan sekopäisiksi hermoraunioiksi.

Tosi helppo lässyttää kun ei tajua asiasta mitään. Unikoulu on valinta kahdesta ikävästä - se viimeinen vaihtoehto, joka onnistuessaan johtaa tasapainoiseen perhe-elämään. Mieluummin unikoulu kuin napsahtaminen. Sillä lapsella on asiat helvetin hyvin, jos unikoulu on ollut sen ainoa lapsuuden "trauma".
 
"harmaana"
Palstamammojen säännöt
1) Imetys onnistuu AINA
2) Perhepeti on kaikille paras ratkasu
3) Yöhoito alle 1v. iässä on pahinta, (no sitten se sopii, jos äiti nukkuu väsymystä, mutta muussa tapauksessa vauvan turvallisuuden tunne järkkyy)
4) Lapsi tulee hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi asti
5) Lapsen tulee saada sisaruksia, muuten siitä kasvaa itsekäs paskiainen (mutta sittenhän asia tunnetusti on eri, jos vanhemmat edes yrittävät sisarusta vaikkei onnistuisikaan)
6) Jos tuntuu, ettet pysty näitä ohjeita noudattamaan; et ole ansainnut lastasi etkä tajunnut mitä vauva-aika vaatii...Pitää jaksaa, tapahtu mitä tahansa, koska itse olet lapsesi halunnut.
 
"tiuhti"
Ei jumaliste. On se kumma! Mikä näitä naikkosia täällä vaivaa. Tietenkään ei lasta saa huudattaa kuukausia, mutta unikoulu on kannattavaa. Muistatteko kun vasta oli taas tapaus jossa äiti oli pahoinpidellyt lastaan väsymyksen takia. Ja siellä ketjussa sitten paasattiin just että pitää nukkua. Pitää hakea apua ja pitää kokeilla unikoulua tai kaikkea muuta mutta ei käydä käsiksi.
Sitten kun joku on hakenut apua niin täällä ollaan tuomitsemassa huonoksi äidiksi kun muutaman yön huudattaa lasta että jos oppisi paremmin nukkumaan.
Itse emme ole unikoulua kokeilleet, mutta jos ei muita keinoja löydy niin ehdottomasti kokeiluun vain. Äidin pitää saada nukkua yönsä edes joten kuten. Muuten koko perhe kärsii.
 
Niin mitä se vauva oppii siitä kun yöllä ei tarpeisiin vastata. Tarpeisiin vastaamisesta vauva muodostaa perusturvallisuutta...vauva oppii että yö ei ole turvallista aikaa. Onkopa sitte ihme että on niitä vaikeuksia nukkumisen kans myöhemminki.
 
Lässyn lässyn
[QUOTE="miksi";23949660]Miksi ei vanhemmat tajua, että sen vauvan saa nukkumaan muillaki keinoilla kuin huudattaa sitä yksin?[/QUOTE]

Lässyn lässyn taas. Eiköhän näissä perheissä ole jo kokeiltu KAIKKI mahdolliset keinot. Unikoulu on viimeinen keino, onko SE sitten vaikeaa ymmärtää? On tassuttelut ja muut, mitkä ovat hyviä keinoja ja itsekin käyttänyt. En ole itse joutunut unikoulua pitämään, mutta ymmärrän täysin, millaiseen jamaan perhe-elämä voi mennä unenpuutteen vuoksi. Ja miten vanhemmat yrittävät KAIKKI keinot ja ovat epätoivoisia. Ei se ole mikään kiva juttu, jota muuten vain koklataan, koska on "muotia". Vaan viimeinen keino, ettei vanhemmilla napsahda. Näin minä sen näen, koska ymmärrän, mitä univaje tekee psyykkeelle. Sitä ei sellaiset tajua, jotka eivät kärsi unenpuutteesta.
 
"vieras"
Täällä menee kyllä taas niin puurot ja vellit sekaisin. Uniongelmia voi olla myös lapsella joka nukkuu perhepedissä, ei vain niillä jotka nukutetaan toiseen huoneeseen. Ei siis todellakaan ole kyse itsekkäistä vanhemmista ja yksin jätetystä vauvasta. Toiseksi on aivan eri asia puhua alle puolivuotiaan univaikeuksista kuin lähes vuodenikäisen. Lähes vuodenikäinen osaa kyllä käyttää itkua jo hyväkseen kommunikointikeinona, se ei ole aina merkki hädästä. Lähes vuodenikäisen vanhempi osaa kyllä erottaa milloin on kyse hätäitkusta ja milloin protestoinnista. Joo parin viikon ikäisellä nälkäitku on ihan erilaista, kuin esim. märkävaippaitku tai kivusta johtuva itku. Alle puolivuotaalle on kyllä ihan normaalia herätä montakin kertaa yössä syömään, mutta se ei ole normaalia lähes vuodenikäiselle. Se että lapsen itkuun ei vastata yöaikaan, ei tee vauvasta passiivista, jos hänen viesteihinsä reagoidaan normaalisti päiväsaikaan. Sen sijaan vanhempi joka on yliväsynyt ei kykene vastaamaan ja kommunikoimaan lapsensa kanssa normaalisti mihinkään aikaan päivästä ja se voi olla traumatisoivampaa kuin kuin muutaman päivän unikoulu. Väsynyt vanhempi voi olla hengenvaarallinen vanhempi pikkulapselle, parina iltana huutaminen ei sen sijaan ole hengenvaarallista vauvallekaan (muuten kaikki koliikkivauvat kuolisivat jo parin päivän ikäisenä).
 
"uskomatonta"
[QUOTE="vieras";23949827]Täällä menee kyllä taas niin puurot ja vellit sekaisin. Uniongelmia voi olla myös lapsella joka nukkuu perhepedissä, ei vain niillä jotka nukutetaan toiseen huoneeseen. Ei siis todellakaan ole kyse itsekkäistä vanhemmista ja yksin jätetystä vauvasta. Toiseksi on aivan eri asia puhua alle puolivuotiaan univaikeuksista kuin lähes vuodenikäisen. Lähes vuodenikäinen osaa kyllä käyttää itkua jo hyväkseen kommunikointikeinona, se ei ole aina merkki hädästä. Lähes vuodenikäisen vanhempi osaa kyllä erottaa milloin on kyse hätäitkusta ja milloin protestoinnista. Joo parin viikon ikäisellä nälkäitku on ihan erilaista, kuin esim. märkävaippaitku tai kivusta johtuva itku. Alle puolivuotaalle on kyllä ihan normaalia herätä montakin kertaa yössä syömään, mutta se ei ole normaalia lähes vuodenikäiselle. Se että lapsen itkuun ei vastata yöaikaan, ei tee vauvasta passiivista, jos hänen viesteihinsä reagoidaan normaalisti päiväsaikaan. Sen sijaan vanhempi joka on yliväsynyt ei kykene vastaamaan ja kommunikoimaan lapsensa kanssa normaalisti mihinkään aikaan päivästä ja se voi olla traumatisoivampaa kuin kuin muutaman päivän unikoulu. Väsynyt vanhempi voi olla hengenvaarallinen vanhempi pikkulapselle, parina iltana huutaminen ei sen sijaan ole hengenvaarallista vauvallekaan (muuten kaikki koliikkivauvat kuolisivat jo parin päivän ikäisenä).[/QUOTE]

uskomatonta soopaa suollat näppikseltäsi!
 
"vierailija"
minusta kaikki unikouluhömpötykset samoin kuin perhepetifanaatikot ovat niin outoja! Meillä on lapset viety nukkumaan, kun he ovat väsyneitä. Laulettu vauvoille iltalaulu, isommille lapsille luettu iltasatu, sitten pusut, halit ja laitetaan sänkyyn nukkumaan. Sen jälkeen annetaan lapsille nukahtamisrauha eli poistutaan huoneesta ja vältetään meteliä. Joskus pitää uudestaan käydä peittelemässä/antamassa tuttia/ottaa syliin, useimmiten ei. Joskus lapset eivät kertakaikkiaan ole väsyneitä, jolloin haen lapsen sängystä vielä leikkimään. Kun vie lapsen väsyneenä sänkyyn, kyllä se nukahtaa parissa minuutissa. Meillä seurustelut ja leikit hoidetaan muualla kuin sängyssä.

Ei minuakaan väsytä aina samaan aikaan, miksi lapsen pitäisi väkisin nukahtaa samaan aikaan? Aamulla voi nukkua niin pitkään kun jaksaa ja päiväunetkin on meillä nukuttu 4-5-vuotiaaksi. Ehkäpä uniongelmat kehittyvätkin aikuisten aikatauluista ja hankalista "pakkoaamuherätyksistä" ?!?!?!

Meillä 3-vuotias lapsi sanoo itse olevansa väsynyt ja menee nukkumaan. Ei nukkumisesta tarvitse tehdä jotain ihme taistelunumeroa.
 
siksi
[QUOTE="miksi";23949660]Miksi ei vanhemmat tajua, että sen vauvan saa nukkumaan muillaki keinoilla kuin huudattaa sitä yksin?[/QUOTE]

Siksi, että kaikilla ne muut keinot eivät yksinkertaisesti toimi. Totta kai olisin toivonut, että jokin pehmeämpi konsti olisi tepsinyt, mutta niin ei käynyt. Kokeilimme monia vaihtoehtoja, usean kuukauden ajan. Sitten menimme unikouluun, joka ratkaisi ongelman. Ennen kukaan perheessä ei saanut nukkua öisin, nyt kaikki nukkuvat makeasti.

Jos ette ole tarvinneet unikoulua, olkaa iloisia. Älkää kuitenkaan kuvitelko, että kaikkien lapset olisivat samanlaisia kuin teidän. Ja jos teistä on ok herätä kerran tunnissa läpi yön, ihan hyvä teille, mutta älkää kuvitelko, että kaikki olisivat valmiit samaan.
 
"vieras"
[QUOTE="miksi";23949660]Miksi ei vanhemmat tajua, että sen vauvan saa nukkumaan muillaki keinoilla kuin huudattaa sitä yksin?[/QUOTE]

Kaikkia ei saa, ainakaan millään semmoisella keinolla joka mahdollistaisi vanhempien nukkumisen.

Tuskin monikaan kokeilee ekana keinona nimenomaan huudatusta.
 
"vieras"
[QUOTE="vierailija";23949910]minusta kaikki unikouluhömpötykset samoin kuin perhepetifanaatikot ovat niin outoja! Meillä on lapset viety nukkumaan, kun he ovat väsyneitä. Laulettu vauvoille iltalaulu, isommille lapsille luettu iltasatu, sitten pusut, halit ja laitetaan sänkyyn nukkumaan. Sen jälkeen annetaan lapsille nukahtamisrauha eli poistutaan huoneesta ja vältetään meteliä. Joskus pitää uudestaan käydä peittelemässä/antamassa tuttia/ottaa syliin, useimmiten ei. Joskus lapset eivät kertakaikkiaan ole väsyneitä, jolloin haen lapsen sängystä vielä leikkimään. Kun vie lapsen väsyneenä sänkyyn, kyllä se nukahtaa parissa minuutissa. Meillä seurustelut ja leikit hoidetaan muualla kuin sängyssä.

Ei minuakaan väsytä aina samaan aikaan, miksi lapsen pitäisi väkisin nukahtaa samaan aikaan? Aamulla voi nukkua niin pitkään kun jaksaa ja päiväunetkin on meillä nukuttu 4-5-vuotiaaksi. Ehkäpä uniongelmat kehittyvätkin aikuisten aikatauluista ja hankalista "pakkoaamuherätyksistä" ?!?!?!

Meillä 3-vuotias lapsi sanoo itse olevansa väsynyt ja menee nukkumaan. Ei nukkumisesta tarvitse tehdä jotain ihme taistelunumeroa.[/QUOTE]

En ole ihan varma, oletko ymmärtänyt täysin, millaisissa tapauksissa unikouluun joudutaan turvautumaan. Ei siinä ole kyse siitä, että pitäisi saada lapsi nukahtamaan aina samaan aikaan tai aina omaan sänkyyn tai aina samalla tavalla (vaikka näihin unikoulun yhteydessä kiinnitetäänkin huomiota). Siinä on kyse siitä, että vauva/lapsi esim. herää huutamaan 30 kertaa yössä. Tai siitä, että vauva/lapsi tarvitsee aina sen tissin/maitopullon nukahtaakseen uudelleen, jopa puolen tunnin välein. Ja nythän ei ole kyse siitä, että muutaman viikon ikäinen vauva heräilee ja syö koko ajan, koska hänellä ei ole vielä mitään rytmiä, vaan siitä, että lähes vuoden ikäinen heräilee edelleen jatkuvasti öisin.

Onnellisia ovat ne, jotka jaksavat vuoden risaisilla yöunilla. Sellaisilla yöunilla, jotka koostuvat max. 20-30 minuutin yhtäjaksoisista pätkistä. Jotka silti jaksavat olla läsnäolevia vanhempia päivisin ei pelkästään sille kuopukselle, vaan kaikille muillekin lapsilleen. Silloin ei varmastikaan unikoulua tarvitse edes harkita.

Mutta kun kaikki eivät jaksa. Tältä palstalta löytyy kyllä ymmärrystä ties minkälaisissa tilanteissa, mutta auta armias, jos tässä asiassa olet heikko, etkä jaksa. Kyllä tulee paskaa niskaan. Uskomatonta tekopyhyyttä.
 
"elämä on"
[QUOTE="vieras";23949380]Traumat ilmeneeki aikuisiällä aikuisiän ihmissuhteissa. Mm. että henkilö ei kykene luottamaan toisiin ja on sitoutumisongelmia jne.[/QUOTE]

Aikuisikään mennessä elämä ehtii tuottaa useimmille jonkinlaisen lastin traumoja. Yhden unikoulun merkityksen erotteleminen niiden joukosta voi osoittautua vaikeaksi.
 

Yhteistyössä