"vieras"
Se on niin pirun helppo neuvoa, kun ei ole omaa kokemusta. Meillä on kolmevuotias joka edelleenkään ei osaa nukahtaa itsekseen kovin hyvin. Nykyään menee kyllä paljon paljon helpommin kuin ennen, mutta kovan tien takana se on ollut. Jo ihan vastasyntyneestä lähtien hän on ollut huono nukahtaja. Toisille äideille varoteltiin, että älä opeta nukahtamaansyliin tai ainakaan rinnalle, meillä ei nukahtanut koskaan vaan jo vastasyntyneenä vaati tietyllä tapaa nukuttamista. Kokeiltiin perhepedit, sivuvaunut ja muut, ei apua. 7kk ikäisenä neuvolasta neuvottiin tassuttelua. EI mitään apua, ja sitä todella yritettiin viikkotolkulla erittäin sitkeästi. Kun senhän piti toimia ihan kaikilla. Ei vain toiminut meillä. On kokeiltu tuoliunikoulut, leikitty nukkuvaa vieressä ynnä muut. On laulettu, silitelty, hyssytelty, soitettu musiikkia, koitettu hiljaisuutta, koitettu pitää ääntä naapurihuoneessa, pimeyttä erilaisia valoja jne.. Koitettu nukuttaa kainaloon ja vaikka mitä. Ei mitään apua mistään. Pari vuotiaana alkoi pikkuhiljaa helpottaa, kun lapsi alkoi ymmärtää puhetta. Siis kun hänelle selitti, että nyt on nukkumaanmenoaika ja miksi pitää nukkua. Edelleenkin nukkuminen on hänelle todella vastenmielistä. Aivan sama onko nukuttaja äiti, isä, mummo, päiväkodin hoitaja, tai kuka vain. Hän ei vain halua mennä nukkumaan.
Artikkelissa oli kyse melkein vuodenikäisestä lapsesta, ei siis mistään pikkuvauvasta. Äiti tunnusti että hänellä alkoi olla pelottavia ajatuksia. Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa. Kun tekisi mieli heittää lapsi seinään ja hakata hiljaiseksi. Silloin on todellakin parempi mennä toiseen huoneeseen, sulkea ovi ja antaa lapsen huutaa. Silloin on todellakin parempi kokeilla ihan mitä hyvänsä, eikä jäädä yksin itkemään. Se että lapsi itkee parina iltana, on paljon paljon pienempi paha, kuin vanhempi jonka pinna katkeaa.
Artikkelissa oli kyse melkein vuodenikäisestä lapsesta, ei siis mistään pikkuvauvasta. Äiti tunnusti että hänellä alkoi olla pelottavia ajatuksia. Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa. Kun tekisi mieli heittää lapsi seinään ja hakata hiljaiseksi. Silloin on todellakin parempi mennä toiseen huoneeseen, sulkea ovi ja antaa lapsen huutaa. Silloin on todellakin parempi kokeilla ihan mitä hyvänsä, eikä jäädä yksin itkemään. Se että lapsi itkee parina iltana, on paljon paljon pienempi paha, kuin vanhempi jonka pinna katkeaa.
!!!!
loppuvuodesta -99 oli kaksplussassa kans juttu unikoulusta ja siihen loppu meillä ilta/yökitinät.
ikuisesti kiitollinen kaksplussalle siitä!
ikuisesti kiitollinen kaksplussalle siitä!
"heips"
Kyllähän sen arvas et perhepetifanaatikot pilaisi ketjun kaiken maailman copypaste-roskalla!
Kyllä unikoulun voi toteuttaa ihan ilman huudattamista, niinku me tehtiin. Sen jälkeen on tyttö nukkunut 12 tuntia joka yö
Ääntelyä unikoulu aiheutti, muttei hysteeristä huutoa missään vaiheessa (silloin menin luokse rauhoittamaan). Tärkeintä on saada lapsi tuntemaan olonsa TURVALLISEKSI pinnasängyssä.
Kyllä unikoulun voi toteuttaa ihan ilman huudattamista, niinku me tehtiin. Sen jälkeen on tyttö nukkunut 12 tuntia joka yö
Ääntelyä unikoulu aiheutti, muttei hysteeristä huutoa missään vaiheessa (silloin menin luokse rauhoittamaan). Tärkeintä on saada lapsi tuntemaan olonsa TURVALLISEKSI pinnasängyssä.
papaaaa
Kaverini painostamana kävin unikoulua 10kk tyttöni kanssa. Hän puhelimessa opasti et nyt vie lapsi pinnikseen ja poistu, jätä huoneen ovi auki ni ei lapsi mee paniikkiin.. Kun alkaa itkeä mee heti ja laita takas maakulle, älä puhu mitään.. Sit poistu ja kun alkaa itkee anna itkeä hetki ja mene, rauhota ja poistu..ja aina piti antaa hetken pitempään itkeä, ehkä noin 5min.pisimmillään.. ja minäkin itkin loppujen lopuksi ja vieläkin (lapsi 7v) poden syyllisyyttä miksi itketin vauvaani.. Sen jälkeen vauvani ovat nukahtaneet syliin ja viereen ja nytkin mulla sisaruspari nukkuu kaulakkain ja vierekkäin kun eivät halua omia sänkyjä..luultavasti molemmat tai pienempi kömpivät yöllä keskelle nukkumaan, ja saavta siinä vieressä olla, sen pienen hetken ennekuin ovat siihen jo liian isoja ja niitä ei enää kiinnosta Lapset 3, 4 ja 7
Lapset 3, 4 ja 7
"vieras"
Mä yhdyn Jukka Mäkelän näkemykseen. Mun mielestä se on terve suhtautumistapa asiaan.
"vieras"
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta.
Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.
On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä.
Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.
On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä.
Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
"vieras"
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin.
Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa.
Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa.
Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
"vieras"
Nykypäivänä harvoin kuulee vauvojen yksin nukuttamista perusteltavan perinteellä tai sillä, että on hienoa kun on varaa sänkyyn tai lastenhuoneeseen. Sen sijaan lapsiin erikoistuneita neurologeja myöten on perusteltu yksin nukkumista monenlaisin perheen ja vauvan hyvinvointiin liittyvin seikoin.
Useimmiten suosituksissa ja ohjeissa kylläkin keskitytään vain siihen, miten vauvan saa nukkumaan yksin. Tässä kuitenkin joitakin perusteluja, miksi vauvan yksin nukkuminen olisi hyväksi (mm. Semperin vauvanruokamainoksen suomalaisen asiantuntijan mukaan):
vauvan oletetaan nukkuvan parhaiten kuin aikuinen: hämärässä, hiljaisessa huoneessa
vauvalle ajatellaan olevan pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin nukahti (esim. sylistä sänkyyn)
vauvan ajatellaan nukkuvan nopeammin pidempiä unijaksoja ilman yösyöttöjä
vauvalle ajatellaan kehittyvän pitkällä tähtäimellä parempi nukahtamisrutiini eli terveemmät uniassosiaatiot
Hyvin usein äitien välisessä keskustelussa vauvaan liittyvien perustelujen sijaan kuulee vanhempiin liittyviä perusteluja: vanhemmat saavat nukuttua paremmin, vanhempien vuode halutaan varata parisuhteelle ja seksielämän ajatellaan olevan parempaa vauvan nukkuessa toisaalla.
Yksin nukkumista ihannoivissa unikoulutusyhteyksissä pidetään yleensä ei-toivottavana tai jopa haitallisena vauvojen nukuttamista imettäessä, syliin tai aikuisen viereen. Perusteluna näkee usein muun muassa sen, että vauvalle kehittyy tästä väärä uniassosiaatio, josta hänet on myöhemmin vaikea opettaa eroon. Äitien katsotaan myös joutuvan sitomaan itseään liikaa vauvoihin näin nukuttamalla ja nukkuen sekä uskotaan äitien unenlaadun olevan heikompaa vauvan vieressä nukkuessa.
Miten ihanteeseen yksin nukkuvista vauvoista kehotetaan pyrkimään?
Unikoulu oli 1990-luvun vauvanhoidon trendisana suomessa. Nyttemmin termistä on tullut kaksijakoisia tunteita herättävä, ja nykyään näkee enemmän termiä uniassosiaatio. Molempia termejä käyttävä vauvakoulutus kuitenkin pyrkii samaan: mahdollisimman varhain yksin omassa sängyssä nukkuviin vauvoihin. Pyrkimyksenä on myös se, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa.
Unikouluja on nykyään monenlaisia, mutta alun perin termillä tarkoitettiin hieman toisistaan eroavia tekniikoita, joita yhdisti vauvan yksin nukkumaan laittaminen ja itkun sietäminen. Alkuperäiset unikoulut perustuivat 18001900-lukujen vanhempiin käsityksiin itkusta vauvojen keuhkoja vahvistavana ja itsenäistymistä edistävänä asiana, joka ei ole haitaksi vauvojen kehitykselle. Vauvat siis kehotettiin yksinkertaisesti jättämään yksin nukkumaan, kunnes he itsekseen nukahtivat. Ilta toisensa perään itkujakso lyheni, kunnes vauvat nukahtivat itkutta. Nämä pitkien, lohduttamatta jätettyjen itkujaksojen unikoulut on tänä päivänä poistettu suosituksista, ja niiden sijaan suositellaan unikoulutustekniikoita, joissa vauva joko otetaan syliin tai häntä silitetään hänen itkiessään ja hänet jätetään uudestaan yksin nukahtamaan hänen rauhoituttuaan. Unikouluille myös annetaan vaihtelevia suositusminimi-ikärajoja.
Mitä vasta-argumentteja ja kritiikkiä yksin nukkumisen ihanteelle ja unikouluille on esitetty?
Yksin nukkumista vastaan esitetyt argumentit vaihtelevat sen mukaan, mitä tieteen-alaa väitteen esittäjä edustaa.
Evoluutiobiologian tai kulttuuriantropologian näkökulmasta ei pidetä uskottavana käytäntöä, joka perustuu vain muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan parin vuosisadan kokemukseen yhdessä kulttuurissa. Ihmislajin historia ja geeniemme evoluutio on miljoonien vuosien mittainen ja koko tuon ajan vauvat ovat nukkuneet äitiensä välittömässä läheisyydessä. Kuten Smallin kirjassa tuodaan esille, vauvojen geenit eivät siis ole voineet vielä ehtiä sopeutua tähän uuteen ihanteeseen eikä se siksi ole heidän kehitykselleen ihanteellista. Vauvat odottavat syntyvänsä kivi-kautiseen keräilijä-metsästäjäkulttuuriiin ja heitä ohjaavat siksi vaistot, jotka kehottavat pitämään äidin lähellä, jotta ravintoa riittää, lauma ei jätä eivätkä vaarat luonnossa vainoa. On jopa kyseenalaistettu, kuuluuko ihmisaikuistenkaan nukkua vain yhdessä jaksossa koko vuorokauden unensa ja esitetty teoria ihmislajista luontaisesti kaksi unijaksoa päivässä nukkuvana.
Lääketieteen ja neurologian näkökulmasta pidetään äärimmäisen tarpeellisena, että vauva nukkuu paljon ja erityisesti on paljon aikuista enemmän REM- eli vilkeunessa. Kuten Searsien kirjassa tuodaan esille, vastasyntyneen elimistö ei vielä tunne yön ja päivän eroa ja vauvojen unisyklit ovat paljon aikuista lyhyempiä ja sisältävät siksi enemmän REM-unta. Tämän katsotaan olevan vauvan aivojen kehityksen ja oppimisen kannalta edistyksellistä. Vauvoilla on myös varsin pikkuruiset mahalaukut, noin heidän nyrkkinsä kokoiset, ja he siksi tarvitsevat ravintoa vähän kerrallaan ja usein. Kestää siis kauan, ennen kuin vauvat pystyvät syömään päiväsaikaan riittävästi ravintoa ja he voivat jättää yösyötöt kokonaan pois.
Mikseivät vauvat sitten voisi saada tarvitsemaansa unta yksin nukkuen? Yleisimmin viitattu vauvojen ja äitien unesta laboratorio-olosuhteissa tehty tutkimus on James McKennan kolmen tutkimuksen sarja 19801990-luvuilla. Noiden tutkimusten loppupäätelmänä oli selvä ero yksin ja äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen unenlaadun välillä: äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen elintoiminnot olivat tasaisempia, hengi-tyskatkoksia oli vähemmän ja he pysyivät tasaisemmin unessa, koska saivat hoivaa ja imetystä nopeammin ja heräämättä missään vaiheessa täysin. Laboratoriotutkimukset myös osoittivat äitien olevan unissaan täysin tietoisia vauvoistaan eikä yksikään äiti ollut lähelläkään kierähtää vauvansa päälle. Äidin ja vauvan unisyklit vaikuttivat synkronoiduilta niin, että molempien uni keveni yhtä aikaa imetystä varten ja syveni taas niiden aikana ja jälkeen. Searsien kirjassa myös kerrotaan kätkytkuolemien ja yksin nukkumisen välisestä tilastollisesta yhteydestä ja väitetään, että perhepedissä nukkuvilla vauvoilla on vähemmän kätkytkuolemia.
Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään. Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan. Joka tapauksessa kiin-tymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi. Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista. Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.
Lähteet:
William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book
Jean Liedloff: The Continuum Consept
Meredith F. Small: Our babies, Ourselves - how biology and culture shape the way we parent
www.kiintymysvanhemmuus.fi
Useimmiten suosituksissa ja ohjeissa kylläkin keskitytään vain siihen, miten vauvan saa nukkumaan yksin. Tässä kuitenkin joitakin perusteluja, miksi vauvan yksin nukkuminen olisi hyväksi (mm. Semperin vauvanruokamainoksen suomalaisen asiantuntijan mukaan):
vauvan oletetaan nukkuvan parhaiten kuin aikuinen: hämärässä, hiljaisessa huoneessa
vauvalle ajatellaan olevan pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin nukahti (esim. sylistä sänkyyn)
vauvan ajatellaan nukkuvan nopeammin pidempiä unijaksoja ilman yösyöttöjä
vauvalle ajatellaan kehittyvän pitkällä tähtäimellä parempi nukahtamisrutiini eli terveemmät uniassosiaatiot
Hyvin usein äitien välisessä keskustelussa vauvaan liittyvien perustelujen sijaan kuulee vanhempiin liittyviä perusteluja: vanhemmat saavat nukuttua paremmin, vanhempien vuode halutaan varata parisuhteelle ja seksielämän ajatellaan olevan parempaa vauvan nukkuessa toisaalla.
Yksin nukkumista ihannoivissa unikoulutusyhteyksissä pidetään yleensä ei-toivottavana tai jopa haitallisena vauvojen nukuttamista imettäessä, syliin tai aikuisen viereen. Perusteluna näkee usein muun muassa sen, että vauvalle kehittyy tästä väärä uniassosiaatio, josta hänet on myöhemmin vaikea opettaa eroon. Äitien katsotaan myös joutuvan sitomaan itseään liikaa vauvoihin näin nukuttamalla ja nukkuen sekä uskotaan äitien unenlaadun olevan heikompaa vauvan vieressä nukkuessa.
Miten ihanteeseen yksin nukkuvista vauvoista kehotetaan pyrkimään?
Unikoulu oli 1990-luvun vauvanhoidon trendisana suomessa. Nyttemmin termistä on tullut kaksijakoisia tunteita herättävä, ja nykyään näkee enemmän termiä uniassosiaatio. Molempia termejä käyttävä vauvakoulutus kuitenkin pyrkii samaan: mahdollisimman varhain yksin omassa sängyssä nukkuviin vauvoihin. Pyrkimyksenä on myös se, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa.
Unikouluja on nykyään monenlaisia, mutta alun perin termillä tarkoitettiin hieman toisistaan eroavia tekniikoita, joita yhdisti vauvan yksin nukkumaan laittaminen ja itkun sietäminen. Alkuperäiset unikoulut perustuivat 18001900-lukujen vanhempiin käsityksiin itkusta vauvojen keuhkoja vahvistavana ja itsenäistymistä edistävänä asiana, joka ei ole haitaksi vauvojen kehitykselle. Vauvat siis kehotettiin yksinkertaisesti jättämään yksin nukkumaan, kunnes he itsekseen nukahtivat. Ilta toisensa perään itkujakso lyheni, kunnes vauvat nukahtivat itkutta. Nämä pitkien, lohduttamatta jätettyjen itkujaksojen unikoulut on tänä päivänä poistettu suosituksista, ja niiden sijaan suositellaan unikoulutustekniikoita, joissa vauva joko otetaan syliin tai häntä silitetään hänen itkiessään ja hänet jätetään uudestaan yksin nukahtamaan hänen rauhoituttuaan. Unikouluille myös annetaan vaihtelevia suositusminimi-ikärajoja.
Mitä vasta-argumentteja ja kritiikkiä yksin nukkumisen ihanteelle ja unikouluille on esitetty?
Yksin nukkumista vastaan esitetyt argumentit vaihtelevat sen mukaan, mitä tieteen-alaa väitteen esittäjä edustaa.
Evoluutiobiologian tai kulttuuriantropologian näkökulmasta ei pidetä uskottavana käytäntöä, joka perustuu vain muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan parin vuosisadan kokemukseen yhdessä kulttuurissa. Ihmislajin historia ja geeniemme evoluutio on miljoonien vuosien mittainen ja koko tuon ajan vauvat ovat nukkuneet äitiensä välittömässä läheisyydessä. Kuten Smallin kirjassa tuodaan esille, vauvojen geenit eivät siis ole voineet vielä ehtiä sopeutua tähän uuteen ihanteeseen eikä se siksi ole heidän kehitykselleen ihanteellista. Vauvat odottavat syntyvänsä kivi-kautiseen keräilijä-metsästäjäkulttuuriiin ja heitä ohjaavat siksi vaistot, jotka kehottavat pitämään äidin lähellä, jotta ravintoa riittää, lauma ei jätä eivätkä vaarat luonnossa vainoa. On jopa kyseenalaistettu, kuuluuko ihmisaikuistenkaan nukkua vain yhdessä jaksossa koko vuorokauden unensa ja esitetty teoria ihmislajista luontaisesti kaksi unijaksoa päivässä nukkuvana.
Lääketieteen ja neurologian näkökulmasta pidetään äärimmäisen tarpeellisena, että vauva nukkuu paljon ja erityisesti on paljon aikuista enemmän REM- eli vilkeunessa. Kuten Searsien kirjassa tuodaan esille, vastasyntyneen elimistö ei vielä tunne yön ja päivän eroa ja vauvojen unisyklit ovat paljon aikuista lyhyempiä ja sisältävät siksi enemmän REM-unta. Tämän katsotaan olevan vauvan aivojen kehityksen ja oppimisen kannalta edistyksellistä. Vauvoilla on myös varsin pikkuruiset mahalaukut, noin heidän nyrkkinsä kokoiset, ja he siksi tarvitsevat ravintoa vähän kerrallaan ja usein. Kestää siis kauan, ennen kuin vauvat pystyvät syömään päiväsaikaan riittävästi ravintoa ja he voivat jättää yösyötöt kokonaan pois.
Mikseivät vauvat sitten voisi saada tarvitsemaansa unta yksin nukkuen? Yleisimmin viitattu vauvojen ja äitien unesta laboratorio-olosuhteissa tehty tutkimus on James McKennan kolmen tutkimuksen sarja 19801990-luvuilla. Noiden tutkimusten loppupäätelmänä oli selvä ero yksin ja äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen unenlaadun välillä: äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen elintoiminnot olivat tasaisempia, hengi-tyskatkoksia oli vähemmän ja he pysyivät tasaisemmin unessa, koska saivat hoivaa ja imetystä nopeammin ja heräämättä missään vaiheessa täysin. Laboratoriotutkimukset myös osoittivat äitien olevan unissaan täysin tietoisia vauvoistaan eikä yksikään äiti ollut lähelläkään kierähtää vauvansa päälle. Äidin ja vauvan unisyklit vaikuttivat synkronoiduilta niin, että molempien uni keveni yhtä aikaa imetystä varten ja syveni taas niiden aikana ja jälkeen. Searsien kirjassa myös kerrotaan kätkytkuolemien ja yksin nukkumisen välisestä tilastollisesta yhteydestä ja väitetään, että perhepedissä nukkuvilla vauvoilla on vähemmän kätkytkuolemia.
Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään. Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan. Joka tapauksessa kiin-tymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi. Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista. Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.
Lähteet:
William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book
Jean Liedloff: The Continuum Consept
Meredith F. Small: Our babies, Ourselves - how biology and culture shape the way we parent
www.kiintymysvanhemmuus.fi
"vieras"
Näkemyksiä asiasta on selkeästi kahta eri sorttia. Meillä lapset nukkuneet huutamatta samassa huoneessa, toki yöheräilyt jatkui noin 1-vuotiaaks, mutta nekin sujui helposti, ku kenekään ei tarvinnu nousta ylös jalkeille. Oisin siinä tapauksessa ollu varmaan aika pian valmis lataamoon.
soveltakaa
meidän esikoisen unikoulu kesti viikon ja olin koko ajan pinnasängyn vieessä ihan hiljaa koko yön, kannatti vaikka oli pirun raskasta.
"vieras"
Meillä kanssa tosiaan alkoi molemmat lapset nukkua ilman mitään unikouluja. Sivuvaunussa olivat ja kun yöllä heräsivät, niin muminaa vain, että nyt nukutaan ja vaikka käsi vauvan päälle. Yösyötötkin jäivät pois itsestään 11kk ikäisenä molemmilta. Eivät sitten vain enää heränenet. Mun mielestä lempeä tapa tuo pysyvämpiä tuloksia.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23935861]Meillä kanssa tosiaan alkoi molemmat lapset nukkua ilman mitään unikouluja. Sivuvaunussa olivat ja kun yöllä heräsivät, niin muminaa vain, että nyt nukutaan ja vaikka käsi vauvan päälle. Yösyötötkin jäivät pois itsestään 11kk ikäisenä molemmilta. Eivät sitten vain enää heränenet. Mun mielestä lempeä tapa tuo pysyvämpiä tuloksia.[/QUOTE]
No mutta eihän tuollaisessa tapauksessa tarvitsekaan pitää mitään unikouluja. Hyviä nukkujiahan sun lapset on olleet, tai ilmeisesti ainakin helposti uudelleen nukahtavia ja tyynnytettäviä.
No mutta eihän tuollaisessa tapauksessa tarvitsekaan pitää mitään unikouluja. Hyviä nukkujiahan sun lapset on olleet, tai ilmeisesti ainakin helposti uudelleen nukahtavia ja tyynnytettäviä.
"Lanski"
Meidän poitsu meni omaan huoneeseen nukkumaan noin 6,5 kk ikäisenä, kun muutettiin isompaan kämppään. Ennen sitä nukkui meidän huoneessa omassa pinnasängyssä (perhepeti ei meillä toiminut) ja heräili aika usein. Jossain vaiheessa rupesi heräilemään joka aamu viideltä eikä enää saanut unta. Omassa huoneessaan pari ensimmäistä yötä heräili ja itki (reagoi siihen heti), mutta nyt tilanne on paaaaljon parempi: kaveri nukahtaa kahdeksalta itse halien ja pusujen jälkeen, herää neljän maissa syömään, nukahtaa äkkiä taas ja nukkuu noin seitsemään asti. Luksusta! Eikä näytä mitään traumoja...
000000000
[QUOTE="vieras";23933185]Se on niin pirun helppo neuvoa, kun ei ole omaa kokemusta. ...
Artikkelissa oli kyse melkein vuodenikäisestä lapsesta, ei siis mistään pikkuvauvasta. Äiti tunnusti että hänellä alkoi olla pelottavia ajatuksia. Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa. Kun tekisi mieli heittää lapsi seinään ja hakata hiljaiseksi. Silloin on todellakin parempi mennä toiseen huoneeseen, sulkea ovi ja antaa lapsen huutaa. Silloin on todellakin parempi kokeilla ihan mitä hyvänsä, eikä jäädä yksin itkemään. Se että lapsi itkee parina iltana, on paljon paljon pienempi paha, kuin vanhempi jonka pinna katkeaa.[/QUOTE]
Aamen. Meillä kaikilla on luontainen unentarpeemme, jota on käytännössä mahdotonta muuttaa. Jollain se on 5h, jollain 9h. Unenpuute ja pitkän aikaa jatkuneet pätkäunet eivät tuota toisille mitään vaikeuksia ja jotkut taas se tekee täysin sekopäiseksi. Tätä ei voi ymmärtää sellainen ihminen, joka a) ei ole joutunut heräilemään kuukausia ja kuukausia (jopa vuosia) lapsen kanssa ja b) pärjää itse lyhyillä unilla tai pätkäunilla ihan ongelmitta. Valvottaminen kun on vanha kidutuskeinokin ja jokaisella meillä on raja, missä kohtaa voi napsahtaa unenpuutteen takia.
Ei vauvaa harrastusmielessä ja huvikseen kannata huudattaa, mutta tosiaan siinä vaiheessa kun voimavarat alkaa olla loppu tai on ollut loppu jo pitkään, voi olla jopa väkivallan riski olemassa. Ihan tavallisella rakastavalla ihmisellä, joka vain sekoaa unenpuutteesta. En pidä unikoulua ja vauvan huudattamista mitenkään kivana asiana, mutta joskus on valittava kahdesta huonosta se vähemmän huono vaihtoehto. Se, joka pidemmällä aikavälillä saa perheen elämän raiteilleen ja vanhempien mielenterveyden kuntoon, jotta voivat olla hyviä vanhempia - taas normaaleja omia itsejään.
Artikkelissa oli kyse melkein vuodenikäisestä lapsesta, ei siis mistään pikkuvauvasta. Äiti tunnusti että hänellä alkoi olla pelottavia ajatuksia. Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa. Kun tekisi mieli heittää lapsi seinään ja hakata hiljaiseksi. Silloin on todellakin parempi mennä toiseen huoneeseen, sulkea ovi ja antaa lapsen huutaa. Silloin on todellakin parempi kokeilla ihan mitä hyvänsä, eikä jäädä yksin itkemään. Se että lapsi itkee parina iltana, on paljon paljon pienempi paha, kuin vanhempi jonka pinna katkeaa.[/QUOTE]
Aamen. Meillä kaikilla on luontainen unentarpeemme, jota on käytännössä mahdotonta muuttaa. Jollain se on 5h, jollain 9h. Unenpuute ja pitkän aikaa jatkuneet pätkäunet eivät tuota toisille mitään vaikeuksia ja jotkut taas se tekee täysin sekopäiseksi. Tätä ei voi ymmärtää sellainen ihminen, joka a) ei ole joutunut heräilemään kuukausia ja kuukausia (jopa vuosia) lapsen kanssa ja b) pärjää itse lyhyillä unilla tai pätkäunilla ihan ongelmitta. Valvottaminen kun on vanha kidutuskeinokin ja jokaisella meillä on raja, missä kohtaa voi napsahtaa unenpuutteen takia.
Ei vauvaa harrastusmielessä ja huvikseen kannata huudattaa, mutta tosiaan siinä vaiheessa kun voimavarat alkaa olla loppu tai on ollut loppu jo pitkään, voi olla jopa väkivallan riski olemassa. Ihan tavallisella rakastavalla ihmisellä, joka vain sekoaa unenpuutteesta. En pidä unikoulua ja vauvan huudattamista mitenkään kivana asiana, mutta joskus on valittava kahdesta huonosta se vähemmän huono vaihtoehto. Se, joka pidemmällä aikavälillä saa perheen elämän raiteilleen ja vanhempien mielenterveyden kuntoon, jotta voivat olla hyviä vanhempia - taas normaaleja omia itsejään.
"vieras"
Ei mahdu mun päähän.
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23936677]Ei mahdu mun päähän.
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
peesi
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
peesi
"vieras"
Että mua huvittaa tuo hernekeppilinkittäjä. Ei sekään ole hyväksi, että lapsella on äitinä fanaattinen hörhö. Omaa lasta en ole koskaan huudattanut, en silti ole mikään fanaattinen hörhö!
"vieras"
Kuka on sanonu, että hernekeppilinkittäjä on fanaattinen hörhö? Sehän on sanonu, että sen mielestä perhepeti tarkoittaa ylipäänsä samassa huoneessa nukkumista.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23936677]Ei mahdu mun päähän.
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
En mäkään hylkäis itkemään. Nukkumaan kylläkin. Sehän se yön tarkoitus on. Ja unikoulun tarkoitus oppia olemaan siellä sängyssä itkemättä, jos se ei muuten suju.
Oon responsiivinen ja mitä ikinä muutakin hyvää ja kaunista sit päivällä, mut yöllä tartten minäkin uneni. Vauva saa nukkua vieressä ja koirat jos ne ei estä mua nukkumasta kunnolla verrattuna siihen että ne nukkuis muualla, jos estää, niin se on sit tervemenoa molemmille jonnekin muualle. Samoin miehen kanssa. Ei voi vauva vahingoittua siitä et äidillä, kuten millä tahansa muillakin elollisilla olennoilla, on tarve nukkua!
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
En mäkään hylkäis itkemään. Nukkumaan kylläkin. Sehän se yön tarkoitus on. Ja unikoulun tarkoitus oppia olemaan siellä sängyssä itkemättä, jos se ei muuten suju.
Oon responsiivinen ja mitä ikinä muutakin hyvää ja kaunista sit päivällä, mut yöllä tartten minäkin uneni. Vauva saa nukkua vieressä ja koirat jos ne ei estä mua nukkumasta kunnolla verrattuna siihen että ne nukkuis muualla, jos estää, niin se on sit tervemenoa molemmille jonnekin muualle. Samoin miehen kanssa. Ei voi vauva vahingoittua siitä et äidillä, kuten millä tahansa muillakin elollisilla olennoilla, on tarve nukkua!
"vieras"
[QUOTE="vieras";23939536]En mäkään hylkäis itkemään. Nukkumaan kylläkin. Sehän se yön tarkoitus on. Ja unikoulun tarkoitus oppia olemaan siellä sängyssä itkemättä, jos se ei muuten suju.
Oon responsiivinen ja mitä ikinä muutakin hyvää ja kaunista sit päivällä, mut yöllä tartten minäkin uneni. Vauva saa nukkua vieressä ja koirat jos ne ei estä mua nukkumasta kunnolla verrattuna siihen että ne nukkuis muualla, jos estää, niin se on sit tervemenoa molemmille jonnekin muualle. Samoin miehen kanssa. Ei voi vauva vahingoittua siitä et äidillä, kuten millä tahansa muillakin elollisilla olennoilla, on tarve nukkua![/QUOTE]
Jaa, no meillä vauvan tarpeet menee sekä minun että miehen edelle. Pieni vauva ei itke ilman syytä, en näe siis yhtäkään hyvää syytä miksi jättäisin itkuun reagoimatta vain minun yöunien nimissä. Isompien lasten kohdalla asia voi jo olla eri kun kuvaan astuu se "oma tahto". Vauva ei kumminkaan ymmärrä sun tarpeitasi, lapsellista sanoa että lapsi ei voi siitä vahingoittua tai loukkaantua että äiti haluaa nukkua sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeisiin öin ja päivin.
Ja eihän tässä ollut kyse siitä että laitat vauvan sänkyyn ja se jää sinne nätisti nukkumaan/ jokeltelemaan / kattelemaan mobilea ja menet itse nukkumaan. Mikäs siinä.
Unikoulussa on kyse nimenomaan siitä että vauva ei jää itkemättä sinne sänkyyn silloin kun äiti päättää sinne laittaa, ja sitten huudatetaan niin kauan että vauva "luovuttaa" kun ei saa itkulleen = tarpeilleen vastakaikua.
Oon responsiivinen ja mitä ikinä muutakin hyvää ja kaunista sit päivällä, mut yöllä tartten minäkin uneni. Vauva saa nukkua vieressä ja koirat jos ne ei estä mua nukkumasta kunnolla verrattuna siihen että ne nukkuis muualla, jos estää, niin se on sit tervemenoa molemmille jonnekin muualle. Samoin miehen kanssa. Ei voi vauva vahingoittua siitä et äidillä, kuten millä tahansa muillakin elollisilla olennoilla, on tarve nukkua![/QUOTE]
Jaa, no meillä vauvan tarpeet menee sekä minun että miehen edelle. Pieni vauva ei itke ilman syytä, en näe siis yhtäkään hyvää syytä miksi jättäisin itkuun reagoimatta vain minun yöunien nimissä. Isompien lasten kohdalla asia voi jo olla eri kun kuvaan astuu se "oma tahto". Vauva ei kumminkaan ymmärrä sun tarpeitasi, lapsellista sanoa että lapsi ei voi siitä vahingoittua tai loukkaantua että äiti haluaa nukkua sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeisiin öin ja päivin.
Ja eihän tässä ollut kyse siitä että laitat vauvan sänkyyn ja se jää sinne nätisti nukkumaan/ jokeltelemaan / kattelemaan mobilea ja menet itse nukkumaan. Mikäs siinä.
Unikoulussa on kyse nimenomaan siitä että vauva ei jää itkemättä sinne sänkyyn silloin kun äiti päättää sinne laittaa, ja sitten huudatetaan niin kauan että vauva "luovuttaa" kun ei saa itkulleen = tarpeilleen vastakaikua.
niiniin
Mun mielestä kevyt unikoulutus ei ole paha, tarkoitan sillä tassuttelua tai mitä tahansa tapaa jossa vauvaa ei jätetä yksin. Mutta tuota en kyllä hyväksy että yksin jätetään itkemään edes vartiksi. Mulla on 3 lasta ja kuopus, nyt 10kk, on ollut sellainen että heräsi jopa 40 minuutin välein tissille kaikki yöt. Aloin olla niin väsynyt että jalat ja kädet vaan tärisi ja sydän löi ylimääräisiä lyöntejä ja pää ei toiminut. Muutama viikko sitten päätin että opetan vauvan nukahtamaan ilman tissiä (oli siihen asti nukahtanut tissi suussa)ja että imetän ensimmäisen kerran vasta klo2 yöllä (vauva menee nukkumaan 21.30). Parina ekana iltana vauva protestoi kovasti sitä että ei saanut enää tissiä suuhun nukahtamisvaiheessa, mutta en jättänyt vauvaa hetkeksikään yksin, olin vieressä ja silittelin koko ajan, ekana iltana kerran otin hetkeksi syliin kun itki niin kovasti, rauhoittui siitä sitten nopeasti ja laskin taas nukkumaan. Saman asian toistin kun heräsi tapansa mukaan 40min päästä ekasta nukahtamisesta, kunnes kello tuli 2 ja silloin syötin vauvan. Jatkoin tätä joka ilta, muutaman illan jälkeen vauvan heräily harveni ja nyt on kolmisen viikkoa menty niin, että vauva herää 2 kertaa yössä tissille, melkein minuutilleen aina klo2 ja toisen kerran noin klo6. Vauva nukkuu edelleen mun vieressäni perhepedissä mutta yösyötöt on vähentyneet kymmenestä-viidestätoista kahteen kertaan ja mä olen kuin eri ihminen. Mielestäni se oli kannattava juttu koko perheen kannalta kun meillä on kaksi isompaakin jotka tarvitsevat äitiä. Enkä usko vauvan saaneen mitään traumoja koska olin koko ajan vauvan lähellä ja tarvittaessa otin syliin rauhoittumaan, tosin niin tarvitsi tehdä vain ensimmäisenä iltana. Samalla tavoin opetin nukkumaan keskimmäisen lapsenikin, joka silloin oli 9kk iältään, hän tosin alkoi sitten suoraan nukkua koko yön heräämättä kertaakaan. Kuopuksen kohdalla koen, että hän tarvitsee vielä nuo kaksi maitoateriaa yöllä, herää selkeästi nälän takia.
"Lanski"
[QUOTE="vieras";23936677]Ei mahdu mun päähän.
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
Meillä (ja tunnen myös muita perheitä) kaikkien uni parani kun poitsu laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Myös vauvan. On paljon iloisempi ja reippaampi päivällä kun nukkuu paremmat ja pidemmät yöunet. Ja sorri vaan - koiran paikka ei ole ihmisten sängyssä!
Meillä ei edes koiria eristetä nukkumaan yksinään, miksi sitten pieni vauva? Minä äitinä olen olemassa ihan vain lastani varten, en ikinä hylkäisi PIENTÄ VAUVAA yksin pinnasänkyyn itkemään. Kyllä lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa myöhemminkin.[/QUOTE]
Meillä (ja tunnen myös muita perheitä) kaikkien uni parani kun poitsu laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Myös vauvan. On paljon iloisempi ja reippaampi päivällä kun nukkuu paremmat ja pidemmät yöunet. Ja sorri vaan - koiran paikka ei ole ihmisten sängyssä!