Ihmiset joilla ei ole tilannetajua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja häh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

häh

Vieras
Tunnetteko muutkin sellaisia ihmisiä, joilla ei ole tilannetajua tai ainakin se on huono? Kertokaapa omia kokemuksianne. Yleensähän nämä ovat jotain sanomisia tai esim. pukeutumiseen liittyviä...
 
Kaverin mies. Ei ajattele yhtään kenen kuullen puhuu ja mitä. Kaveri joskus sanonutkin et hävettää mennä juhliin tms kun puhuu mitä sattuu ja missä sattuu.
 
Meillä yksien tuttujen juhlissa on usein mies, joka jopa piereksii muiden läsnäollessa... :O tai kun on esim. syöty, niin ilmoittaa kovaan ääneen menevänsä tyhjennykselle...yök, en haluaisi olla herran kanssa missään tekemisissä, mutta pakkohan se on tuolla kaverin luona vierailla ja usein tämäkin tyyppi on paikalla, koska on perheen isän kaveri...
 
Ekana tulee mieleen yksi tuttu joka on niin uskomattoman täynnä itseään ja omia juttujaan, sen on aina pistettävä paremmaksi eli jos joku kertoo jonkun jutun niin hänelle tai hänen sukulaiselleen on täytynyt sattua sama juttu paljon pahempana. Monesti se naurattaa ja huvittuneena odotan miten hän mahtaa seuraavaksi pistää paremmaksi.

Mutta sitten kun joku kertoo kohtukuolemasta, lapsen vakavasta sairastumisesta tai vammautumisesta, läheisen kuolemasta tai muusta järkyttävästä jutusta niin silloin raivostuttaa kun tämä kääntää heti puheen johonkin tätiinsä tai serkkuunsa joka menetti vauvansa vielä myöhemmillä viikoilla tai kenen lapsi sairastui vielä vakavammin.
 
Mä olen varmaan yksi sellainen jolla sitä ei ole aina ole. Hiukan on mennyt paremmaksi vuosien varrella, kun osaan ennakoida. Meni pitkään tajuta että puhun aika epäselvästi, vaikka en pahaa tarkoittanut saattoi ulosanti olla huono ja töksähtävä. Minulla on lukihäiriö joka juuri näkyy tässä ulosannissa.
Minulla on myös ongelmia lukee toisten tunteita. Ne pitää näyttää todella vahvasti jotta osaan lukea niitä muista ihmisistä. Muuten ne menee minulta täysin ohi. No on tässä hyvänä puolena se että en ota itseeni kenenkään käytöstä koska en todennäköisesti tunnista kun minua loukataan :D
 
[QUOTE="huh";23931264]Ekana tulee mieleen yksi tuttu joka on niin uskomattoman täynnä itseään ja omia juttujaan, sen on aina pistettävä paremmaksi eli jos joku kertoo jonkun jutun niin hänelle tai hänen sukulaiselleen on täytynyt sattua sama juttu paljon pahempana. Monesti se naurattaa ja huvittuneena odotan miten hän mahtaa seuraavaksi pistää paremmaksi.

Mutta sitten kun joku kertoo kohtukuolemasta, lapsen vakavasta sairastumisesta tai vammautumisesta, läheisen kuolemasta tai muusta järkyttävästä jutusta niin silloin raivostuttaa kun tämä kääntää heti puheen johonkin tätiinsä tai serkkuunsa joka menetti vauvansa vielä myöhemmillä viikoilla tai kenen lapsi sairastui vielä vakavammin.[/QUOTE]

Mä voisin kuvitella tekeväni tällaista, mutta en sen takia että laittaisin paremmaksi/pahemmaksi kuin toinen. Jos toinen kertoo jostain tällaisesta niin yritän kertoa tilanteesta, missä kuitenkin asiat ovat kääntyneet hyvin. Koska jos en ole itse tilanteessa ollut, en tiedä miten auttaisin toista. Nyt vasta tajunnut että ehkä se kuunteleminen on jo auttamista, jotenkin se tuntuu vähältä ja haluaisi saada toisen olon paremmaksi. En koskaan tarkoita sitä että yritän mitätöidä toista, enkä myöskään koskaan sitä niin ottaisi itse. Mutta varmasti yksi sellainen missä täytyy parantaa.
 
Yksi huomio: yleensä tilannetajuttomien käytöksestä eivät häiriinny erityisen sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset, vaan todennäköisemmin ap:n kaltaiset kyräilevät pyrkyrit, jotka huonossa itsetunnossaan ovat aina arvostelemassa ympärillä olevia ihmisiä.
 
[QUOTE="vieras";23931354]Yksi huomio: yleensä tilannetajuttomien käytöksestä eivät häiriinny erityisen sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset, vaan todennäköisemmin ap:n kaltaiset kyräilevät pyrkyrit, jotka huonossa itsetunnossaan ovat aina arvostelemassa ympärillä olevia ihmisiä.[/QUOTE]

Sinähän hyvin tunnet ihmiset. Mene vakuutuslääkäriksi.
 
[QUOTE="abc";23931521]Sinähän hyvin tunnet ihmiset. Mene vakuutuslääkäriksi.[/QUOTE]
No mutta tottahan se on. Fiksut pujottelevat elämästä läpi häiriintymättä liikaa moukkien käytöksestä, mutta sinnittelijät jäävät kyttäilemään muita.
 
Täytyy myöntää, että itsellä on joskus lipsahtanut vääränlaisia juttuja väärään aikaan tai väärässä paikassa. Onneksi tajuan tämän itsekin ja saan yleensä pidettyä suuni kurissa.
 
[QUOTE="vieras";23931354]Yksi huomio: yleensä tilannetajuttomien käytöksestä eivät häiriinny erityisen sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset, vaan todennäköisemmin ap:n kaltaiset kyräilevät pyrkyrit, jotka huonossa itsetunnossaan ovat aina arvostelemassa ympärillä olevia ihmisiä.[/QUOTE]

Jos ei tykkää piereskelijöistä, on pyrkyri. Hienoa logiikkaa. Vai miten pitäisi käsittää ?
 
No varmasti olen itsekin joskus sellainen. Onneksi se taitaa vähetä kun tässä vanhenen ja viisastun. Olen mm havainnut itsessäni tuon "pahemmaksi pistämisen", joskaan en ole halunnut sillä mitätöidä toisen kokemusta, vaan kertoa että samanlaista sattuu muillekin. Mutta olen yrittänyt tietoisesti päästä siitä eroon sen jälkeen kun tajusin, että se voi tuntua väheksyvältä.

Yksi kerta tuli mieleen nuoruudesta, jossa tilannetajua puuttui sekä minulta että kaverilta:

Olin kertoillut kaverille hieman liian yksityiskohtaisesti uudesta poikaystävästäni. Kun sitten kerran törmättiin jossain ja esittelin heidät, kaverini pamautti "Ai onks tää se jolla on tosi iso ***?" Olihan se, ja häpesin niin paljon. Mutta opin ettei kannata ihan kaikkea aina kertoa :D
 
Kastettava vauva alkoi itkeä ristiäisissä ja tämä neropatti alko suureen ääneen toitottamaan että mitä sitä lasta pitää huudattaa... :O

Ois pitäny päänsä kiinni
 
[QUOTE="appi";23931732]Appiukko!! Lasten aikaankin puhuu naapurin hirttäytymiset eikä muutenkaan älyä olla hiljaa, vaikka muut katselee kengän kärkiään.[/QUOTE]

Mun isä on vähän tuollainen....narsku kun on, on "pari" kertaa noussut hiukset pystyyn kun puhuu lasten aikana vaikka mitä, + puhuu aina itsestään, kääntää kaikki asiat itseensä.
 
Joo tiedän. Onhan se erittäin fiksua kun meidän piti pitää yks juttu kuolemaan liittyen, ja sitte henkilö x sanoi ettei voi sitä pitää. No sitte erään miespuolisen henkilön piti tietenkin alkaa sitten kyselemään että niin mitä tässä jutussa olikaan... Vielä kun tää henkilö x tosiaankin näytti siltä että sillä ihan varmasti on hyvä syy jättäytyä pois (arka aihe). No, pakkohan tälle kyselijälle oli vastata, minkä seurauksena henkilö x lähti juoksien vessaan itkemään. Ärsytti kyllä ko. heppu koko loppupäivän, kun ei tarvinnut kovinkaan suurta päättelykykyä tajuta, että siitä ei kannata siinä kohtaa alkaa sen enempää kyselemään. Kaiken kukkuraks tää ei edes tuntunu edes tajuavan aiheuttaneensa toiselle pahaa mieltä, vaan myöhemmin jutteli tän kanssa kun mitään ei olis tapahtunut.
 
"anoppi" ei osaa pitää suutansa kiinni. saattaa kadulla alkaa arvostelemaan jonkun pukeutumistyyliä "joo en kyllä tajua että miten joku kehtaa tuollaisissa rytkyissä lähteä ulos, kaupungille vielä. Minä korkeintaan kun kukkapenkkiä laitan ni tollaisia vaatteita pidän..." Juu u. Kuinka ärsyttävää. Itse kun hän on lyhyt, reilusti ylipainoinen nainen joka ei ikinä käytä rintaliivejä eikä myöskään "muista" pestä hiuksiaan. yöks. hampaat mädät.

Poikansa samanlainen, valitettavasti. usein joudun sanomaan jotain "kyllä niilla kaikilla on oikeus pukeutua miten tykkää..." jne. saattaa alkaa kovaan ääneen haukkumaan jotain teinityttöä joka pukeutuu emotyylisesti, tai jos jollain on lyhyet shortsit ja kroppa ei paras niin "kato totaki huoraa! hyi helvetti.. ei varmaan ikinä saa miestä. huorraa, läskii".
onneksi se ei enää kovin usein latele tollasia suustaan kun tietää että suutun. Jos on jotain sanottavaa niin voisi sanoa hiljasella äänellä kun kyseinen henkilö on mennyt ohi eikä huutaa haukkua siinä kohdalla, itse saa hävetä silmät päästänsä.

kamalinta on kun se saattaa joskus sanoa mukamas hiljaa jostain vastaan tulevasta vauvasta että "ompas ruma vauva. Mä olisin kyllä jättänyt sairaalaan jos noin ruma vauva ois tullut..." tietysti niin että äiti kuulee että kuinka ei olekaan tajunnut että kuinka ruma hänen vauvansa on.
Vastaan sitte että "ole hiljaa" ja "mun mielestä se vauva oli tosi sulonen".
Ilkeyden huippu.

en tajua miksi tolleen tekee, kun ei itekkään mitään valioyksilöitä olla tai hän on ehkä omasta mielestään paras laatuaan.... Itsetuntoa pönkittääkseen?
 
Joo tiedän. Onhan se erittäin fiksua kun meidän piti pitää yks juttu kuolemaan liittyen, ja sitte henkilö x sanoi ettei voi sitä pitää. No sitte erään miespuolisen henkilön piti tietenkin alkaa sitten kyselemään että niin mitä tässä jutussa olikaan... Vielä kun tää henkilö x tosiaankin näytti siltä että sillä ihan varmasti on hyvä syy jättäytyä pois (arka aihe). No, pakkohan tälle kyselijälle oli vastata, minkä seurauksena henkilö x lähti juoksien vessaan itkemään. Ärsytti kyllä ko. heppu koko loppupäivän, kun ei tarvinnut kovinkaan suurta päättelykykyä tajuta, että siitä ei kannata siinä kohtaa alkaa sen enempää kyselemään. Kaiken kukkuraks tää ei edes tuntunu edes tajuavan aiheuttaneensa toiselle pahaa mieltä, vaan myöhemmin jutteli tän kanssa kun mitään ei olis tapahtunut.

Siis mä en kyllä tajua tästä mitään...
 
Mä ymmärrän tilannetajun puuttumisen vähän toisin. Mulla itselläni on mielestäni huono tilannetaju, mutta mä en kyllä koskaan töksäyttele tökeröitä tms. Vaan tarkoitan sellaisia pikkujuttuja, jotka tajuan aina vasta myöhemmin. Tää on varmaan vähän huono esimerkki, mutta jotain tämän kaltaista tarkoitan: jos vaikka keskustelen jonkun kanssa ja paikalle tulee joku toinen, jolla (myöhemmin ajatellen) on selvästi asiaa tälle keskustelukumppanilleni, mutta ei sano sitä suoraan. Joku toinen tajuaa tuossa tilanteessa sanoa, että "Mä olinkin jo lähdössä, nähdään taas" tms. Mutta mä vaan törötän siinä ja juttelen niitä näitä, vaikka tajuan ehkä jollain tasolla, että ne kaksi on jotenkin vaivautuneen oloisia. Myöhemmin tulee vasta mieleen, että niillä olikin varmaan jotain kahdenkeskistä, eivätkä vaan kehdanneet sanoa, että lähtisitkö jo menemään.
 

Yhteistyössä