Olen kateellinen teille joiden miehet osaa rakentaa.

Saatte asua hienoissa uusissa ja isoissa taloissa.

 

No samalla ajalla voi tehdä ylitöitä ja maksaa sen erotuksen, kun talo tulee valmiimpana tehtaalta tai joku muu tekee. Ei se niin herkkua ole, kun itse tekee ja menee joka tapauksessa kaikki aika ja lisäksi koko perhe stressaantuu. Ihan ammattirakentajia omakotitalonrakentajista on harva.

 

Monilla tulee ero sillon kun mies rakentaa taloa kaiket päivät töittensä jälkeen, joten ei kannata olla kateellinen Tai näin mä ainakin ajattelen sen, niin en kadehdi ollenkaan.

 

Ei kannata. Osaa tuo rakentaa mut en silti asu missään hienossa ja kalliissa talossa. Ja onneksi ei ole innostunut rakentaa koko taloa kun jättää rakennuspuuhansa aina kesken kun inspis katoaa

 

Mä olen sitten varmaan kauhean onnellinen. Kaks taloa on rakennettu, olen ollut käytännössä yksinhuoltaja sen ajan. Mies tekee päivän työssä taloja toisille ja käy välillä nakkaamassa valmiin ruoan suuhun, lähtee omalle työmaalle, tulee kymmenen jälkeen nukkumaan että jaksaa taas seiskaksi töihin. Ei se niin herkkua ole. Kaikki viikonloput ja juhlapäivät ollaan sitten koko perhe mukana, tehdään mitä osataan.

Nyt ollaan asuttu neljä vuotta siinä uudessa ja ihanassa talossa. Voin sanoa käsi sydämellä että vasta nyt alkaa mies toipumaan urakasta. Ja mä olen kurkkuani myöten täynnä sitä toisen peesaamista ettei sen pää räjähdä. Pieni lapsi ja talonrakennus työn ohessa - menee kerran, toisen kerran juuri ja juuri, kolmatta ei koskaan enää yritetä

 

Minusta olisi ihanaa jos olisi koti joka ei ole homeessa. Täällä kuraja asua ja koko perhe kärsii. Mutta eipä ole rahaa palkata mitään remonttimiestä kun asuntolainaakin jäljellä.

 

Oletkohan ikinä kuullut sanontaa "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"?

 

Oletkohan ikinä kuullut sanontaa "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"?

Mä olen nyt pariin kertaan uhannut palkata meille kirvesmiehen, kun nämä omat timpurihommat tahtoo jäädä mitenkuten rempalleen.

'Uusissa, isoissa ja hienosisa taloissa'- mai ääääääs. *tuhahtaa*


Ja niin siis, mieheni ON raksamies työkseen.

 

Syytäkin olla - mutta ei nyt toki sen ison talon vuoksi. Ei meilläkään jättilukaali ole... Mutta kyllä musta on ihana kun tiedetään tarkalleen mitä meidän koti on "syönnyt". Jopa talon puutavara on omasta metsästä, itse kaadettu.

Onhan rakennusprojekti vaativa ja hermojakin voi välillä syödä juuri tuo että kaikkia aika menee raksalla. Mutta on tää sen väärti. Se on vaan hetki elämästä kun rakennusvaihetta eletään. Meillä tosin jatkuu edelleen kun rakennellaan piharakennuksia - mut niiden kanssa ei ole niin kiirus ja mies on nyt samassa pihapiirissä.

 

Saatte asua hienoissa uusissa ja isoissa taloissa.

Minulla ei mies osaa rakentaa, mutta pojat ja tyttäret kyllä.
Mutta mielummin asutaan vanhassa ja rakkaudella kunnostetussa kuin uudessa. Myös lapset kun omia taloja hankkineet, ovat päätyneet samaan.
Makuasioita nuo?

 

haha me asutaan vuokralla kerrostalossa vaikka mun mies on rakennusmies/raudottaja..

 

Saatte asua hienoissa uusissa ja isoissa taloissa.

Mun mies osaa rakentaa, mutta mä en haluais asua uudessa talossa.
Meillä on vanha talo.

 

Minusta olisi ihanaa jos olisi koti joka ei ole homeessa. Täällä kuraja asua ja koko perhe kärsii. Mutta eipä ole rahaa palkata mitään remonttimiestä kun asuntolainaakin jäljellä.

Eikös teillä ole vakuutuksia?
Ei hometalossa kannata asua, vaan kuivattaa se. Vakuutus sen maksaa ja vielä asumisen vuokralla sillä aikaa.

 

Eikös teillä ole vakuutuksia?
Ei hometalossa kannata asua, vaan kuivattaa se. Vakuutus sen maksaa ja vielä asumisen vuokralla sillä aikaa.

On meillä joku suppea kotivakuutus, vielä en tiedä mitä se korvaa.