Vahinkoraskaus. Mies haluaa abortin ja minä en!

Jos kerran miehesi ei ole menossa minnekään, niin hän sitten varmaankin sopeutuu ajatukseen raskauden edetessä. Joten mitä sitä turhaan sitten aborttia tekemään.

Mutta jos riskinä olisi se, että mies ottaa ja lähtee, niin onko se sitten reilua niille muille lapsille? Että äiti välttämättä halusi uuden vauvan tulevan taloon ja samalla vanhemmat lapset menettivät jokapäiväisen isänsä? Jos mun pitäisi tehdä valinta, että rikkoako perhe vai tehdäkö abortti, tekisin ilman muuta siltä istumalta abortin.

peesi!!

ketään ei voi pakottaa haluamaan lisää lapsia. Onko ap valmis sitten 4(?) lapsen yksihuoltajaksi jos isä päättää ottaa ja lähtee?

 

on vaikea kuvitella, että suostuisin vastentahtoisesti aborttiin ja silti pystyisin jatkamaan suhdetta...

tosin jos jo 4 lasta, niin tuskinpa eroaminenkaan kovin helppoa on, etenkin jos lasten isän vastuuntunto on tuota luokkaa...yh:ksihan sitä nainen jäisi...

 

Miehen suusta aborttitoive lopettaisi suhteen ainakin minun näkökulmastani.

 

[QUOTE="akka";23912086]Mies sanoi kun luin tämän että nainen päättää.Mun mielestä se on väärin että naisella on parisuhteessa yksinoikeus päättää synnyttääkö lapsen vai ei.Päätös koskee molempien osapuolien loppuelämää siksi sen tulisi olla yhteinen.[/QUOTE]

Tottakai,mutta jos siihen yhteiseen päätökseen ei päästä...

 

Tunteet ne on sillä miehelläkin, mutta varsinkin sillä lapsella. Ihanaa olla se neljäs, jota isä ei enää halunnutkaan.

 

peesi!!

ketään ei voi pakottaa haluamaan lisää lapsia. Onko ap valmis sitten 4(?) lapsen yksihuoltajaksi jos isä päättää ottaa ja lähtee?

Miten se on niin helvetin hyväksyttävää aina miehelle vain "ottaa ja lähteä"? Miten te hyväksytte miehiltä tuollaisen luuseriuden, että yhdessä hommatut mukulat voi vaan hylätä, jos siltä sattuu tuntumaan? Naiselle ette koskaan hyväksyisi samaa. Esim. jos vaikka ap ilmoittaisi tässä, että jättääkin ne neljä lasta isälleen ja muuttaa mualle ja kasvattaa sen viidennen sitten vain yksin.

 

Tunteet ne on sillä miehelläkin, mutta varsinkin sillä lapsella. Ihanaa olla se neljäs, jota isä ei enää halunnutkaan.

Vielä ihanempi asiahan on se, ettei saa syntyä lainkaan, koska iskä pakottaa äidin aborttiin.

 

Vielä ihanempi asiahan on se, ettei saa syntyä lainkaan, koska iskä pakottaa äidin aborttiin.

Tätä se syntymätön ei onneksi koskaan tule ymmärtämään.

 

Tätä se syntymätön ei onneksi koskaan tule ymmärtämään.

Tuo onkin aivan mahtava perustelu. Onhan nytkin jo elossa ihmisiä, jotka ei ymmärrä mistään mitään.

 

[QUOTE="hohhoijaa";23917598]Miten se on niin helvetin hyväksyttävää aina miehelle vain "ottaa ja lähteä"? Miten te hyväksytte miehiltä tuollaisen luuseriuden, että yhdessä hommatut mukulat voi vaan hylätä, jos siltä sattuu tuntumaan? Naiselle ette koskaan hyväksyisi samaa. Esim. jos vaikka ap ilmoittaisi tässä, että jättääkin ne neljä lasta isälleen ja muuttaa mualle ja kasvattaa sen viidennen sitten vain yksin.[/QUOTE]

Ei se aina olekaan hyväksyttävää. Mutta ei se mies kai yksinään naista ole pannut, onhan siinä tilanteessa ollut myös nainen? Hänelläkin on vastuunsa, myös siitä, että ainakin ottaa toisen tunteet huomioon vaikka ei toisen haluja noudattaisi.

 

Tuo onkin aivan mahtava perustelu. Onhan nytkin jo elossa ihmisiä, jotka ei ymmärrä mistään mitään.

No ihan yhtä hyvä, kuin että joku ei saa syntyä. Ei se syntymä aina iloinen asia ole, eikä elämä auvoista vaikka nyt alkiona olisi abortilta säästynytkin. Inhimillinen olemassaolo on tietysti arvokasta jo itsessään, mutta mikä on inhimillistä?

 

No ihan yhtä hyvä, kuin että joku ei saa syntyä. Ei se syntymä aina iloinen asia ole, eikä elämä auvoista vaikka nyt alkiona olisi abortilta säästynytkin. Inhimillinen olemassaolo on tietysti arvokasta jo itsessään, mutta mikä on inhimillistä?

Mun mielestä ei ole inhimillistä tappaa omaa jälkeläistään.

 

Tätä se syntymätön ei onneksi koskaan tule ymmärtämään.

Näin juuri. Jos pitää punnita, kummasta on eniten vahinkoa perheelle, abortista vaiko perheen hajoamisesta, niin ei luulisi olevan vaikea päätös. Täälläkin on usein sanottu, että kun perustetaan perhe, niin pohdintojen lähtökohtana pitäisi nimenomaan olla se perheen etu. Esim. että isä ei voi enää ajatella asioita vaan omalta kantiltaan eikä voi mennä miten tykkää, kun pitää ajatella myös perhettä. No eikö sen äidin sitten pitäisi myös ajatella perhettä? Kumpi on pahempi: perhe hajoaa vai solurypäs lakkaa olemasta?

Vahinko on sattunut, molemmat ovat siitä vastuussa, mutta miksi toisen mielipidettä ei otettaisi ollenkaan huomioon? Jos äiti haluaisikin abortin mutta isä ei, niin onko se silloinkin "vain naisen päätös" vai heruuko silloin sympatiaa sille isälle?

 

Näin juuri. Jos pitää punnita, kummasta on eniten vahinkoa perheelle, abortista vaiko perheen hajoamisesta, niin ei luulisi olevan vaikea päätös. Täälläkin on usein sanottu, että kun perustetaan perhe, niin pohdintojen lähtökohtana pitäisi nimenomaan olla se perheen etu. Esim. että isä ei voi enää ajatella asioita vaan omalta kantiltaan eikä voi mennä miten tykkää, kun pitää ajatella myös perhettä. No eikö sen äidin sitten pitäisi myös ajatella perhettä? Kumpi on pahempi: perhe hajoaa vai solurypäs lakkaa olemasta?

Vahinko on sattunut, molemmat ovat siitä vastuussa, mutta miksi toisen mielipidettä ei otettaisi ollenkaan huomioon? Jos äiti haluaisikin abortin mutta isä ei, niin onko se silloinkin "vain naisen päätös" vai heruuko silloin sympatiaa sille isälle?

Miten parisuhde ja perhe-elämä voi jatkua, jos isä on valmis tappamaan lastensa siaruksen ja oman jälkeläisensä? En minä ainakaan jatkaisi sellaisen miehen kanssa. Jos olisin mies, en jatkaisi sellaisen naisenkaan kanssa.

 

Mun mielestä ei ole inhimillistä tappaa omaa jälkeläistään.

Minusta on inhimillistä ajatella kaikkien etua ja joutua sellaisen tilanteen eteen, josta ei ole helppoa poispääsyä. Elämää siis. Syntymätön elämä ei voi syrjäyttää jo olemassaolevaa, tuntevaa ja kokevaa elämää.

 

Miten parisuhde ja perhe-elämä voi jatkua, jos isä on valmis tappamaan lastensa siaruksen ja oman jälkeläisensä? En minä ainakaan jatkaisi sellaisen miehen kanssa. Jos olisin mies, en jatkaisi sellaisen naisenkaan kanssa.

Entä jos äiti tekisi abortin isän vastusteluista huolimatta, olisiko isä täysi sika jos lähtisi kävelemään sen vuoksi?

Muoks: vastasitkin jo...

 

Jos mies haluaisi pitää lapsen ja nainen ei, olis niin toinen ääni kellossa.

 

Tää on kaikista hulluinta mitä en ole ikinä ymmärtänyt.. Eikö ne isyystapaamiset yms. olekaan LAPSEN OIKEUKSIA?

Mutta kun ei ole. Suomen lain mukaan lapsen on pakko tavata vanhempiaan, mutta vanhempien ei lapsia. Sairasta.

 

Ainoastaan siinä tapauksessa että mies selvästi on ilmaissut että hän ei enempää lapsia halua ja myös toiminut sen mukaisesti antaisin miehelle mahdollisuuden päättää asian. Kolmannen lapsen jälkeen sterisaatio (vasektomia) olisi siinä tapauksessa minusta ollut ainoa järkevä vaihtoehto ja vasta sitten jos vahinko siitä huolimatta olisi päässyt tapahtumaan voisin harkita aborttia.

 

Jos lapsi ei ole suunnitelmissa ja ehkäisystä huolehditaan luotettavasti, asiasta voi keskustella mielestäni hyvin jo etukäteen: mitkä mahdollisuudet ovat siihen että vahinko kuitenkin tapahtuu ja ennenkaikkea mitä sitten, kuinka sitten toimittaisiin. Minusta melko kummallista jos puolisot eivät tiedä toistensa suhtautumista aborttiin.

 

Mulla edessä oli vähän vastaava tilanne. Meillä 5 lasta ja lääkäri sanoi kun kierukka meni vanhaks, että nyt pitää pitää 2 kk tauko, ennenkun uusi laitetaan. Mulle ei e-pillerit sovi. Kerroin miehelle, että saa luvan mennä kortsu kauppaan, jos ei halua, että tulen raskaaks. Itellä oli ollu vähän semmonen fiilis, että tehtäskö vielä yksi vai ei.
No niinhän siinä sitten kävi, että mies EI HALUNNUT kortsuja käyttää ja upsis, olin raskaana. Mies kielsi heti koko raskausasian ja väitti, että en ole jne...kyseli että bailaanko jossain, kun en ollut kotona ja mainitsin aina, että niinhän sun raskaana oleva vaimos tekeekin.
Sit vaan ilmotti, että meille ei vauvaa enään tule. Sanoin, että ei kauheesti tässä kohtaa enään ole vaihtoehtoja, kun vauva on saatettu alulle. Ehdotti aborttia vaihtoehtona, mistä suutuin tulisesti.
Sitten avauduin huolella...sanoin, että jumalauta, montako lehtolasta sulla maailmalla on jos kortsuja et suostu käyttää ja kerroin myöskin sen, että olen ehkäsystä sanonut, eikä sitä ole halunnut huolehtia, niin saa myös kantaa seuraukset. Kerroin myös että vaihtoehtoja ei ole, kun se että sopeutuu asiaan tai pakkaa kamansa ja lähtee...en tie olinko itsekäs, mutta raivostutti ajatus, että pääsis kun koira veräjästä jälleen yhdestä asiasta..ja mun tunteita tai haluja ei kuunnella.

Eipä pakannut kamppeitaan...nyt rupee jo sopeutuun asiaan. Silittelee vatsaa ja ilmoitti, että vauvalle ei tuttia sitten syötetä... Isommat lapset olivat aluksi isälleen hyvin vihaisia asenteen takia, mutta nyt jo kiusaavat asialla häntä...

Se mitä teet päätöksen kanssa on oma asia. Mä olin 11 vuotta sitten menossa aborttiin koska nykyinen mies, ei olisi halunnut lasta ja ajattelin, häntä miellyttää, mutta toimenpide aamuna soitin lääkäriin ja sanoin, että en voi tulla. Mieskin totesi silloin sitten, että no sit meille tulee vauva

 

Mulla edessä oli vähän vastaava tilanne. Meillä 5 lasta ja lääkäri sanoi kun kierukka meni vanhaks, että nyt pitää pitää 2 kk tauko, ennenkun uusi laitetaan. Mulle ei e-pillerit sovi. Kerroin miehelle, että saa luvan mennä kortsu kauppaan, jos ei halua, että tulen raskaaks. Itellä oli ollu vähän semmonen fiilis, että tehtäskö vielä yksi vai ei.
No niinhän siinä sitten kävi, että mies EI HALUNNUT kortsuja käyttää ja upsis, olin raskaana. Mies kielsi heti koko raskausasian ja väitti, että en ole jne...kyseli että bailaanko jossain, kun en ollut kotona ja mainitsin aina, että niinhän sun raskaana oleva vaimos tekeekin.
Sit vaan ilmotti, että meille ei vauvaa enään tule. Sanoin, että ei kauheesti tässä kohtaa enään ole vaihtoehtoja, kun vauva on saatettu alulle. Ehdotti aborttia vaihtoehtona, mistä suutuin tulisesti.
Sitten avauduin huolella...sanoin, että jumalauta, montako lehtolasta sulla maailmalla on jos kortsuja et suostu käyttää ja kerroin myöskin sen, että olen ehkäsystä sanonut, eikä sitä ole halunnut huolehtia, niin saa myös kantaa seuraukset. Kerroin myös että vaihtoehtoja ei ole, kun se että sopeutuu asiaan tai pakkaa kamansa ja lähtee...en tie olinko itsekäs, mutta raivostutti ajatus, että pääsis kun koira veräjästä jälleen yhdestä asiasta..ja mun tunteita tai haluja ei kuunnella.

Eipä pakannut kamppeitaan...nyt rupee jo sopeutuun asiaan. Silittelee vatsaa ja ilmoitti, että vauvalle ei tuttia sitten syötetä... Isommat lapset olivat aluksi isälleen hyvin vihaisia asenteen takia, mutta nyt jo kiusaavat asialla häntä...

Se mitä teet päätöksen kanssa on oma asia. Mä olin 11 vuotta sitten menossa aborttiin koska nykyinen mies, ei olisi halunnut lasta ja ajattelin, häntä miellyttää, mutta toimenpide aamuna soitin lääkäriin ja sanoin, että en voi tulla. Mieskin totesi silloin sitten, että no sit meille tulee vauva

Sä siis oot tehny yhteensä kuus lasta miehelle, joka ei olis halunnu sitä ensimmäistäkään!? :O

 

Sä siis oot tehny yhteensä kuus lasta miehelle, joka ei olis halunnu sitä ensimmäistäkään!? :O

Yksinkö se nainen niitä lapsia tekee? Mies panee ilman kumia tietäen, ettei nainen käytä ehkäisyä, ja sun mielestä se on nainen joka hankkiutuu raskaaksi vasten miehen tahtoa? Aika erikoinen näkemys.

 

Sä siis oot tehny yhteensä kuus lasta miehelle, joka ei olis halunnu sitä ensimmäistäkään!? :O

No mun mielestä mies tuossa vaikuttaa aika erikoiselta, kun ei osaa ehkäisyä käyttää. Ei, vaikka kerta toisensa jälkeen tulee lapsi.

 

Seksiä harrastettiin yhdessä, vahinko kävi yhdessä, mutta vain mies kärsii. Reilukerho.

Onkohan se sitten kärsimystä kun isäksi tulee... ja vielä neljännen kerran...