Vahinkoraskaus. Mies haluaa abortin ja minä en!

Mies sanoi kun luin tämän että nainen päättää.Mun mielestä se on väärin että naisella on parisuhteessa yksinoikeus päättää synnyttääkö lapsen vai ei.Päätös koskee molempien osapuolien loppuelämää siksi sen tulisi olla yhteinen.

 

Samaa voi kysyä myös toisin päin.Ihan yhtälailla ap pakottaa miehensä isäksi,vaikka mies ei sitä halua.

Mies on varmasti vapaa valitsemaan miten suhtautuu tilanteeseen. En ole vielä kuullut miehestä joka olisi raskaana ollut ja synnyttänyt joten enpä usko että tässäkään tilanteessa pystyy miestä fyysisesti siihen pakottamaan, kun taas mies voi pakottaa fyysisesti raskaana olevan naisensa luopumaan lapsesta josta tämä ei halua luopua. Mies on valinnut alkaa isäksi jo 3 kertaa, jos neljäs on hänelle liikaa niin sittenhän ap varmaankin ottaa riskin että valitsee kuten itsestään hyvältä tuntuu.

Mikä takaa että mies jää hänen luokseen vaikka tekisi abortin? Miten yleisestikin on helpompaa miehelle ottaa ja lähteä, jättää perheensä, mutta nainen on se joka on "jumissa" (lue: tuntuu useammin rakastavan lapsiaan vähän enemmän/kokevansa velvollisuudeksi huoltaa jälkeläiset jotka on hankkinut)..

 

Jos mies ei lasta halua, niin se on okei. Mutta jättäkää sitten ne elaritkin kiskomatta, kun ei miehen mielipiteellä asiaan näytä olevan mitään merkitystä!

Jos tällaisessa tilanteessa mennään miehen pään mukaan ja nainen joutuu tekemään abortin vasten tahtoaan, miten se naiselle korvataan? Todennäköisesti menetetty parisuhde, katumus elämästä jota ei koskaan saanut olla kiitos itsekkään miehen, pahimmillaan masennusta ja mielenterveysongelmia.. Kuka maksaa siitä "elarit"?

Mies on seksiä harrastanut täysin tietoisesti siitä että aina, siis AINA on mahdollisuus raskauteen. Jos ei muna pysy housuissa, ei auta valittaa.

 

Seksiä harrastettiin yhdessä, vahinko kävi yhdessä, mutta vain mies kärsii. Reilukerho.

Ja sun mielestä vain naisen pitäisi kärsiä? Reilukerho tosiaankin. Kyllä on ihmisillä kieroutunut ajatusmaailma, ei todellakaan mikään ihme että porukka voi niin huonosti nykyään..

 

[QUOTE="akka";23912086]Mies sanoi kun luin tämän että nainen päättää.Mun mielestä se on väärin että naisella on parisuhteessa yksinoikeus päättää synnyttääkö lapsen vai ei.Päätös koskee molempien osapuolien loppuelämää siksi sen tulisi olla yhteinen.[/QUOTE]

Se onkin yhteinen päätös, mutta jos äänestyksessä tulee tasapeli niin naisen ääni ratkaisee.

 

[QUOTE="akka";23912086]Mies sanoi kun luin tämän että nainen päättää.Mun mielestä se on väärin että naisella on parisuhteessa yksinoikeus päättää synnyttääkö lapsen vai ei.Päätös koskee molempien osapuolien loppuelämää siksi sen tulisi olla yhteinen.[/QUOTE]

Miten tuollaisessa asiassa päästään yhteiseen päätökseen jos toinen haluaa ja toinen ei eikä kumpikaan kannassaan anna periksi? Eiköhän se päätös silloin ole se että mies lähtee karkuun..

 

[QUOTE="Vieras";23911625]Voithan sä pitää lapsen ja vapauttaa miehen kaikista velvollisuuksista.[/QUOTE]

Tää on kaikista hulluinta mitä en ole ikinä ymmärtänyt.. Eikö ne isyystapaamiset yms. olekaan LAPSEN OIKEUKSIA?

 

Tää on kaikista hulluinta mitä en ole ikinä ymmärtänyt.. Eikö ne isyystapaamiset yms. olekaan LAPSEN OIKEUKSIA?

Samaa mieltä. Lapsi saa nuo oikeudet syntyessään.

 

Kaverille kävi noin, lapsia oli vain pari enemmän. Mies painosti aborttiin, vaimo ei suostunut. Raskausaika oli aika rankka, koska parisuhde oli ihan kiikunkaakun. Oli jo puhetta erosta. Lapsi syntyi ja mies muuttikin mielensä. Nyt vauva on niin ihana ja mussukka, vaikka aikaisemmin vauva ei sopinut mitenkään suunnitelmiin. Tätä ei voi tietenkään teidän tapauksessa taata, mutta usein rakkaus vauvaan kehittyy vasta sen synnyttyä (varsinkin miehillä).

 

[QUOTE="akka";23912086]Mies sanoi kun luin tämän että nainen päättää.Mun mielestä se on väärin että naisella on parisuhteessa yksinoikeus päättää synnyttääkö lapsen vai ei.Päätös koskee molempien osapuolien loppuelämää siksi sen tulisi olla yhteinen.[/QUOTE]

Ai, että olet sitä mieltä, että mies saa päättää naisen kehosta? Kaavinnoista, lääkkeellisistä jutuista yms? Ja nainen sit uikuttaa "kun ei voi vahinko lasta synnyttää, kun mies ei-halua sitä". Miksi kuvittelet, että naisen sana olis vähäpätöisempi kuin miehen sana tuossa vaiheessa, KUN SE ON VAHINKORASKAUS?

 

No minä en selviäis siitä jos miehen takia tekisin abortin. Siinä menis oma mielenterveys, parisuhde ja ikinä en pystyis sitä unohtamaan..
Että joo, itse ainakin antaisin raskauden jatkua, ja mies joko sopeutuisi siihen tai sitten ei.

 

Jos tällaisessa tilanteessa mennään miehen pään mukaan ja nainen joutuu tekemään abortin vasten tahtoaan, miten se naiselle korvataan? Todennäköisesti menetetty parisuhde, katumus elämästä jota ei koskaan saanut olla kiitos itsekkään miehen, pahimmillaan masennusta ja mielenterveysongelmia.. Kuka maksaa siitä "elarit"?

Mies on seksiä harrastanut täysin tietoisesti siitä että aina, siis AINA on mahdollisuus raskauteen. Jos ei muna pysy housuissa, ei auta valittaa.

Peesi. Me kyllä harrastetaan seksiä muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa, mutta mies lupasi jo meidän parisuhteen suhteen alussa, että jos ehkäisy pettää ja tulen suunnittelemattomasti raskaaksi, hän ei jätä mua eikä lasta. En mä siihen elämäntilanteeseen lasta olisi varsinaisesti halunnut, mutta musta tuskin olisi ollut parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka pitää saada seksiä, mutta joka raskauden sattuessa pakenisi vastuutaan ja jättäisi tai painostaisi abortoimaan lapsen.

Nykyään meillä on yksi lapsi, joka sai alkunsa vuoden tietoisella yrittämisellä Miehen mielestä olisi ihan ok jos tulisin taas raskaaksi ja lapsille tulisi pieni ikäero, mä taas en haluaisi vielä tähän elämäntilanteeseen toista lasta, mutta tiedän ettei 100-prosenttisesti luotettava ehkäisyä ole ja toivotan kyllä toisen lapsen tervetulleeksi meidän perheeseen jos ehkäisy pettääkin.

 

Samaa voi kysyä myös toisin päin.Ihan yhtälailla ap pakottaa miehensä isäksi,vaikka mies ei sitä halua.

...se on jo isä, dumb ass. Mieshän voi itse itsensä velvollisuuksistaan vapauttaa, mikäli haluaa.

Meillä oli sama tilanne kauan sitten, paitsi ettei kummallakaan lapsia aiemmin ollut, ja olimme juuri eronneet. Mies ei alkuun halunnut olla missään tekemisissä lapsen kanssa, hyväksyin sen täysin. Muutti kuitenkin mielensä jonkin ajan kuluttua, ja on nyt äärimmäisen onnellinen päätöksestäni olla tekemättä aborttia.

 

No meillä kävi kans vahinko, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Oltiin miehen kanssa jo sovittu että lapsiluku on täys, mutta eipä sitte ollutkaan. Mun mies oli kans kyrsiintyny alussa mutta raskauden myötä se kuitenkin muutti mieltään. Nyt vauva on 10kk ja miehelle kaikki kaikessa. Mä jotenkin jaksaisin uskoa siihen että viimeistään kun se sun mies saa sen pikkuisen syliinsä niin sen sydän sulaa. Jos teillä ennestään on jo lapsia niin se kyllä tietää minkälaisia hurmureita pikku vauvat on. On kyllä aika kovasydäminen mies jos nuorintaan hyljeksii sen takia että se on "vahinko". Aborttia et missään tapauksessa mee tekemään jos kerran koet ettet kestäis sitä. Pilaat koko sun loppuelämän muuten.

 

Kiitos teille kaikille jotka olette asiaa kommentoineet. Ihan itku silmässä täällä näitä luen. Tein eilen myöhään illalla sen päätöksen että jos lapsi on tullakseen niin se tulee ja aborttia en tee vaikka mies murjottais vauvan syntymään asti. Olen aina ollu aborttia vastaan ja oikein säikähdin omia tunteitani kun hetkenaikaa olin valmis sen miehen mieliksi tekemään.

Tuntui pahalta kun mies sanoi että kyllä se abortti on paras ratkaisu tähän ikävään tilanteeseen ja hän kuulema menee vasektomiaan heti abortin jälkeen. Muutenkin kun haluaisin että joku iloitsisi kanssani, mutta sitä nyt on varmaan turha toivoa hetkeen.

Mies myös sanoi että vaikka hän haluaa abortin niin ei voi pakottaa minua siihen, ei siis ole mihinkään lähdössä vaikka vauva syntyy, mutta nyt hänestä tuntuu siltä että onko reilua synnyttää lapsi jota hän ei halua eikä rakasta. Raskaita sanoja, mutta uskon ja toivon että miehen tunteet ja ajatukset muuttuvat.

 

Päätös lapsesta on yhteinen, mutta jos loppupeleissä sopuun ei päästä on "viimeinen sana" naisella ihan biologian takia. Ehkäpä olisi hyvä pysähtyä ja miettiä kaikki ihanimmat ja kamalimmat ajatukset yhdessä läpi ja yrittää keskustella siltä pohjalta. Anna miehellesi aikaa-uutinen tuli varmasti hänellekin melkoisena shokkina. Muutaman päivän päästä olette jo varmaan keskustelukykyisiä asian suhteen. Toivotan parasta mahdollista ratkaisua teidän perheelle!
Itse odotan myös yllätysvauvaa ja tunteet menivät kovin solmuun. Viime yönä mies silitti massua ja se, jos mikä tuntui ihanalta. Meidän yhteisestä päätöksestä vauva tulee taloon.

 

no minä ymmärrän miestäsikin, en minäkään haluasi yhtään enempää lapsai,ikinä, en jaksaisi yöherätyksiä, peräänkattomista vuosia yms. näin on hyvä nyt kun voi ajatella että muutaman vuoden päästä molemmat voi ulkoillakkin ilman valvontaa ja itse saa vaan olla. vauvan kanssa se on taas sitä hirveetä yöllä valvomista,kantamista yms. mulla on molemmat lapset olleet vauvana niin huono unisia että en oo tuntenut ensimmäiseen 1,6vuoteen muutakuin väsymystä! eii kiitos.

vaikka en aborttia kannatakkaan,päinävastoin, toivon että pystyn siihen jos ehkäisy pettää(toivottavasti ei petä,koska sitten on vaan 2huonoa vaihtoehtoa). miehesi siis ei varmaankaan vaan jaksa uutta vauva/taaperoaikaa.

 

Et tietenkään tee aborttia, jos haluat pitää lapsen! Se on kuitenkin loppujen lopuksi aina naisen oma päätös. Mieti, mitä se tekisi parisuhteellenne, jos tekisit abortin miehesi toivomuksesta. Saattaisit olla loppuikäsi katkera miehellesi.

 

minulle kävi samankaltainen tapahtuma viime syksynä, sain tietää olevani raskaana, silloisen mieheni kanssa olimme harrastaneet seksiä ILMAN ehkäisyä, eli tietäen molemmat että raskaaksi tulemisen mahdollisuus on HYVIN suuri. Noh, se päivä kun koitti että plussasin, mies jätti minut, ja alkoi ladella ehtoja että mikäli teet abortin niin voimme olla väleissä, mut jos päätät pitää lapsen HÄN EI IKINÄ halua siitä kuulla mitään eikä nähdä lasta ikinä!! Siinä tnteiden myllerryksessä olin jo melkein valmis soittamaan ajan aborttiin, mutta sitten joku ääni päässäni sanoi että hemmetti vieköön , olemme molemmat tietoisesti harrastaneet seksiä, ilman mitään ehkäisyä, niin en TODELLAKAAN aio mennä aborttia tekemään!!
no siitä seurasi se kun kerroin että pidän lapsen, niin tää isä katkas kokonaan välit minuun, eikä edelleenkään olla tekemisissä. ja laskettuaikani on kuitenkin 2 viikon päästä!! päätin että mikäli tämä lapsen isä ei rakastaisi lastaan, niin minä ainakin sen aion tehdä ja kantaa vastuuni siitä että raskaaksi tulin <3 miehellä on ennestään kaksi lasta, kuten myös minullakin, ja aikuisia ihmisiä olemme molemmat, joten mieskin varmasti tietää kukista ja mehiläisistä sen verran paljon etttä tämä "yllätysraskaus" ei olekkaan niin yllätys..

 

Jos kerran miehesi ei ole menossa minnekään, niin hän sitten varmaankin sopeutuu ajatukseen raskauden edetessä. Joten mitä sitä turhaan sitten aborttia tekemään.

Mutta jos riskinä olisi se, että mies ottaa ja lähtee, niin onko se sitten reilua niille muille lapsille? Että äiti välttämättä halusi uuden vauvan tulevan taloon ja samalla vanhemmat lapset menettivät jokapäiväisen isänsä? Jos mun pitäisi tehdä valinta, että rikkoako perhe vai tehdäkö abortti, tekisin ilman muuta siltä istumalta abortin.

 

Älä milloinkaan anna kenenkään muun päättää abortista ja harkitse itsekin hyvin tarkkaan. Sinä ja lapsi olette tärkeimmät. Anna miehen mennä ellei hän halua olla teidän kanssanne.

 

[QUOTE="vieras";23911626]Se lapsi on AINA sulle oleva rakkaampi kuin se ukko. Joko ukko sopeutuu tai sitten ei, mutta se lapsi on sun tärkein nyt ja aina.[/QUOTE]

Höpö höpö! Monelle mies tulee aina ennen lapsia, kuten sen pitäisikin olla.

 

No jos teillä jo on yhteisiä lapsia, niin ei kai tuo mikään maailmanloppu voi olla. Ymmärrän miehen paniikin sellaisessa tilanteessa, jossa ollaan vasta seurusteluasteella, ja vahinko käy, eikä mies ole edes varma koko suhteesta. Niissä tapauksissa kyllä säälittää se mies, jos se nainen välttämättä haluaa silloin sen lapsen.

 

[QUOTE="keijukainen";23917392]minulle kävi samankaltainen tapahtuma viime syksynä, sain tietää olevani raskaana, silloisen mieheni kanssa olimme harrastaneet seksiä ILMAN ehkäisyä, eli tietäen molemmat että raskaaksi tulemisen mahdollisuus on HYVIN suuri. Noh, se päivä kun koitti että plussasin, mies jätti minut, ja alkoi ladella ehtoja että mikäli teet abortin niin voimme olla väleissä, mut jos päätät pitää lapsen HÄN EI IKINÄ halua siitä kuulla mitään eikä nähdä lasta ikinä!! Siinä tnteiden myllerryksessä olin jo melkein valmis soittamaan ajan aborttiin, mutta sitten joku ääni päässäni sanoi että hemmetti vieköön , olemme molemmat tietoisesti harrastaneet seksiä, ilman mitään ehkäisyä, niin en TODELLAKAAN aio mennä aborttia tekemään!!
no siitä seurasi se kun kerroin että pidän lapsen, niin tää isä katkas kokonaan välit minuun, eikä edelleenkään olla tekemisissä. ja laskettuaikani on kuitenkin 2 viikon päästä!! päätin että mikäli tämä lapsen isä ei rakastaisi lastaan, niin minä ainakin sen aion tehdä ja kantaa vastuuni siitä että raskaaksi tulin <3 miehellä on ennestään kaksi lasta, kuten myös minullakin, ja aikuisia ihmisiä olemme molemmat, joten mieskin varmasti tietää kukista ja mehiläisistä sen verran paljon etttä tämä "yllätysraskaus" ei olekkaan niin yllätys..[/QUOTE]

Tiedän itse yhden tapauksen, jossa kusipäinen mies pakotti naisen aborttiin kiristämällä, että suhde loppuu ellei aborttia tule. Nainen oli yhden lapsen yh. ja vaikka hänen tiesi pystyvänsä huolehtimaan toisestakin lapsesta, hän päätyi aborttiin koska ei halunnut lopettaa suhdetta mieheen. Abortin jälkeen nainen oli vuosia tolaltaan, kävi terapiassa, eikä siitä suhteestakaan mitään tullut.

 

Pystyisittekö jatkamaan yhdessä jos tekisit abortin vasten tahtoasi? Pystyisitkö katsomaan miestäsi silmiin ja sanomaan rakastavasi häntä siitä huolimatta että olisi saanut sut pakotettua sellaiseen mihin et itse olisi halunnut?

Sun kroppa, sun elämä, mies tekee omat päätöksensä sen mukaan.

Peesaan Chalaa..
Mä en edes pystyis jatkamaan suhdetta sellasen miehen kanssa kenelle yhteinen lapsi olis joku kauhistus (ellei oltais jotain alle 20-vuotiaita tai haluttais kumpikin olla lapsettomia).Mitä tulevaisuutta teillä edes siis on jos mies ei halua lapsia ja sinä haluat??

Ja tiedän myös kaveripiiristä muutamiakin tapauksia missä mies ei ole alunperin halunnut lasta mutta on kasvanut raskauden myötä ajatukseen.
Tollanen asia saattaa vaan olla miehelle kauhee shokki.Oli munkin miehelle kun plussasin vaikka se halusikin lasta