Meillä kävi vahinkoraskaus viime syksynä, tuli aivan puun takaa. Itselleni se oli alkuun iso järkytys ja miehelle myös, koska meillä oli jo 2 lasta ja olin juuri itsekseni miettinyt että on mukavaa kun alkavat olla isoja, ja että lapsiluku taitaa olla täynnä. Mieskin oli sitä mieltä että vauva ei ole hyvä idea. Varasin jo ajankin lääkärille jotta pyydän lähetteen aborttiin. Vielä päivää ennen tuota lääkäriaikaa olin varma että niin on parasta. Kunnes itselläni alkoi nousta pieniä "ehkä sittenkin..."-ajatuksia ja peruin lääkärin, vielä siinä vaiheessa kyllä pelotti onko mitään järkeä hankkia kolmatta lasta juuri kun alkoi tuntua että enempää ei tule.
Siitä hetkestä kuitenkin aloin myös iloita raskaudesta ja helposti siihen sopeutui että tulevaisuuteen kuuluukin vielä yksi pikkuinen. Ja onnellisempi en voisi olla tuostapäätöksestä.
Nyt vieressä tuhisee 3-viikkoinen ihana pieni vauva, joka ei voisi olla enää enemmän rakastettu <3 Vaikka aluksi vauva tuntui mahdottomalta ajatukselta, niin ne tunteet voivat vaihtua aivan täysin päinvastaisiksi, ihan viimeistään sitten kun vauva syntyy. Teillä on jo 3 lasta joten olen varma että miehesikin vielä tulee uutta vauvaa rakastamaan siinä missä aiempiakin.
Ja tän pitäis olla onnellinen juttu. Tiedän kyllä itse sopeutuvani tähän, miehestä en ole varma. Koskaan nähnyt sitä tollasena.